Uusi työ 5

 

Polttopuutyömaa. Nyt on koivua ajettu entisten rankakasojen tilalle. Koivukuitua on tässä vasta murto-osa 9.3.2024

 Kolmen kuukauden Kevan työkokeilu on päättymässä ensi viikolla ja esihenkilö arvioi työpanokseni loistavaksi. Ihan karvat nousivat pystyyn, kun sain niin kehuja. En ole koskaan ollut "luokan paras tyttö" tai muutenkaan eturivissä ja siksi arviot olivat hyvinkin mieleen. Esihenkilö sanoi minua sisukkaaksi ja sitähän minä olen. Se on monesti kääntynyt myös minua vastaan eli olen periksiantamaton ja painan läpi harmaan kiven.

En voi sanoa, että työkokeilu olisi sujunut minulta kuin tanssi. Monia vastuksia on ollut. Se on ottanut monella tapaa veronsa, mutta luulen olevani jo voiton puolella.

Työkokeilu saa vielä kuun loppuun jatkoa ja sitten minä jatkan Kevan osakuntoutustuella taas hyvinvointialueen työntekijänä tässä samassa työpaikassa. Oli aika mukavaa mm. suunnitella lomia, joita en ehtinyt pitää kuin viisi päivää viime kesänä. Nyt voin ottaa osaa myös koulutuksiin. Entiseen työpaikkaani en tee enää paluuta. Työpanokseni siirtyy lähemmäksi sitä työtä, mitä tein aikoinaan Tampereella.

Tampere 3

 

Tampereen ortodoksinen kirkko - Pyhän Aleksanterin Nevskin ja Pyhän Nikolaoksen kirkko on vuosina 1896-1899 rakennettu. Sen suunnitteli insinöörieversti T.U Jazukov. 7.3.2024

 Kävin lyhyen tripin Tampereella eli vajaat neljä tuntia. Juuri sen verran, että ehdin käydä tapaamassa ystävää, hierojalla ja maleksia kaupoissa ennen junan lähtöä. Nyt nousin oikeaan junaan enkä hävittänyt omaisuuttanikaan (kts. postaus 19.12.2023). 

Ystävälle vein pienoiskasvihuoneen. Siinä oli jo pari tainta kasvanut liiankin pitkäksi. Nyt olen antanut kolmelle ystävälleni iloa kevääseen, kesään ja syksyyn. Sanoinkin ystävälleni, että aina kun katsot näitä tulevaisuudessa toivottavasti kukkivia kasveja, ajattele minua.

Uudessa työssäni teen tällä hetkellä näyttöpäätetyötä. Välillä minusta riippumattomista syistä jouduin työskentelemään ergonomisesti huonossa asennossa. Sen takia jouduin turvautumaan hierojaan. Hierojani on tuttu vuosien takaa ja sanoi, etten koskaan ole ollut näin tukossa. No, en ole aikaisemmin tehnytkään vain ja ainoastaan näyttöpäätetyötä. 

Lähde: Wikipedia

Jälkiä 24

 

6.3.2024

 Kuvassa näkyvät valjakkohiihtäjät. Harjoittelin viime talvena pari kertaa koirani kanssa valjakkohiihtoa ja nyt palauttelimme taitoa taas muistista. Nuoren koiran kanssa harjoittelu pitää tehdä osissa; välillä tehdään töitä ja välillä leikitään. Matkan loppua kohden koiran keskittyminen ja jaksaminen ovat koetuksella, ehkä myös emännälläkin. 

Tänään huomasin autoa ajaessani miten pajupuskat (Salix) loistavat auringossa voimakkaan punaruskeina. Oikeastaan samanvärisenä kuin koirani turkki. Osassa näkyvät jo pajunkissatkin.

Kuvaa käsitelty kontrastien luomiseksi 6.3.2024

Tässä olen kuvannut saukon (Lutra lutra) jälkiä, miten se on edennyt järven jäällä. Muutaman loikan jälkeen se liukuu vatsallaan. Tuota menoa olisi mukava päästä todistamaan🦦

Jälkiä 23

 

5.3.2024

 Tätä on odotettu. Tarkoitan tällä hankiaista, hankikantoa, hangenkuoria. Ensimmäistä kertaa pääsimme hiihtämään järvien jäille ja mikä ihana ilma. Pakkasta 10 °C, hieman sumua, mikä näkyy parissa tämän postauksen kuvassa. Tuolle ilmiölle lienee nimikin.

Lumi oli paikoin jäätynyt ikään kuin aallokoksi ja se vaikeutti hiihtämistä. Vaan aurinko tuon aallokon tasoittaa aikaa myöten.

5.3.2024

Viimeisessä kuvassa näkyvät ilveksen (Lynx lynx) jäljet laskeutuvan alaspäin jyrkkää kivikkorinnettä. Itse kutsun paikkaa ryläykseksi Kolin Ryläyksen mukaan. Kolilla Ryläys on Herajärven ympäristössä. Ryläys "syntyi jääkauden loppuvaiheessa, noin 11 000 vuotta sitten, mannerjään ollessa jo lähes sulanut. Ohut kalliojyrkänteeltä poispäin viettävä jäätikön jäänne piti aluksi jyrkänteestä irronneita kalliopaasia paikoillaan, mutta lopulta jään otteen hellittäessä kallio sortui ja liukui samalla jäätä pitkin alarinteeseen. Jään sulettua rinteeseen ja laakson (lue järven) pohjalle jäi lohkarevyö." En ole geologi, mutta luulenpa samanlaisen ilmiön olevan täällä meilläkin kyseessä. Meillä on vain suuremmat lohkareet ja ryläys sijaitsee järven rannassa toisin kuin Kolin Ryläyksellä.

5.3.2024

Lähde: Huttunen, T. (Toim.) 2003. KOLI geologinen retkeilykartta ja opaskirja. 73 s.

Kevättä rinnassa 2

 

3.3.2024

 Kuvan taustalla näkyy kuinka pystyyn kuolleen männyn kaarnaa on pudonnut hangelle. Sehän on palokärjen (Dryocopus martius) tai pohjantikan (Picoides tridactylus) tekosia. Tämä on tapahtunut ihan lähipäivinä.

Tänään, kun olimme polttopuuhommissa näin ja kuulin kuinka harmaapäätikka (Picus canus) rummutti sähköpylvään metallista hattua. Rummutus on tavallista käpytikan rummutusta (Dendrocopos major) pidempi.

Polttopuita 18

 

2.3.2024

 Vähitellen saamme rankoja pienemmiksi ja kasattua kuormaan. Tänään lauloi puukiipijä (Certhia familiaris) iloksemme polttopuuhommissa. Eilen lensi ensimmäinen muuttolintu: laulujoutsen (Cygnus cygnus).

Sitten kun saamme nämä viime syksyiset puut pinottua, alkaa valtaisa koivupuusavotta. Olikohan toistasataa mottia puuta tulossa hyödynnettäväksi eli tehtäväksi ensi talvelle poltettavaan muotoon. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia.

Liike on lääke 2

 

27.2.2024

 Kahden kuukauden aikana olen saanut nostettua maksimaalista hapenottokykyäni (V02max) keskinkertaisesta hyvään (kts. postaus 23.1.2024). Oikeastaan en ole tehnyt kuin hieman intensiteetiltään kovempia harjoituksia kävellen, hiihtäen tai lumikenkäillen.

Minulla on haaveena käydä pyörällä töissä kunhan tiet sulavat. Matkaa tulisi noin 40 km päivässä, muttei se olisi ihan hirveästi. Tampereella asuessani tein pitkiä pyörälenkkejä työpäivinä. Onhan siitä toki muutama vuosi, mutta uskon selviytyväni siitä. On hyvä kilvoitella itsensä kanssa vain ja ainoastaan.

Olen aina nauttinut pitkäkestoisesta liikunnasta ja työmatkat pyörällä taittaen on ollut tähtäimessäni aloitettuani työkokeilun uudessa työpaikassa. Sinne tiet ovat jonkin verran turvallisemmat. Jouduin kuitenkin vajaa puolet matkasta ajamaan kapealla tiellä, jossa kulkevat isot rekatkin. Se hirvittää.

Joka tapauksessa valmennan intensiteettiharjoituksilla ja pitkillä aerobisilla lenkeillä itseäni työmatkapyöräilyyn.

Jalkapuoli 19

 

29.2.2024

 "Kipu on moniulotteinen ilmiö. Perinteinen biomedikaalinen malli ei enää päde sen ymmärtämiseen. Tämä vanha malli on lähtöisin Rene Descartesin 350 vuotta vanhasta dualismin teoriasta. Siinä hän muotoili ajatusmallin, jonka mukaan keho ja sielu ovat kaksi ihmisen eri osaa, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa. Kipu kuului hänen mukaansa keholliselle puolelle ja oli siten aina kudosperäistä. Niin hassulta kuin tämä idea tänään saattaa kuulostaa, on malli yhä vahvasti vallalla lääketieteen ja terveydenhuollon maailmassa." 

Näin kirjoitti Hannu Luomajoki johdannossaan s.15 muun kirjoittajaryhmän kanssa kirjassaan Ammattilaisen kipukirja (2020). Ja kuinka oikeaaseen se ainakin minulla osui. Tämän kipuepisodini alussa ulkoistin täysin kipuni ja puhuin jalastani jopa 3. persoonassa: se, jokin muu. 

Tiedän, että lukiessani tätä kirjaa yhtäältä revin haavojani auki ja toisaalta korjaan niitä yrittäessäni ymmärtää sitä kaikkea mitä minussa on viimeisen 1,5 vuoden aikana tapahtunut. Työterveyslääkärini sanoi, että lopulta totun/opin kipuni kanssa elämään. Niin, muuta mahdollisuutta minulla ei ole.

Jälkiä 22

 

27.2.2024

 Tänään huomioni kiinnittivät pienet koiraeläimen jäljet. Kuvassa näkyvät kenkäni lisäksi nuo pienet jäljet ja koirani suuret jäljet. Pienet jäljet tekivät kiemuraista ja mutkittelevaa jälkijonoa. Kyseessä on mitä todennäköisemmin supikoira (Nyctereutes procyonoides). Se oli kulkenut metsätietä pitkin. Syvä lumi haittaa sitä enemmän kuin kovat pakkaset.

Kuulin tänä aamuna ensimmäisen kerran teeren (Lyrurus tetrix) soidinta. Näin se kevät etenee.

Kesäasukkaiden sekajäteroska-astia on lähestulkoon hautautunut lumeen 25.2.2024

Lähde: Aronson, Å. Eriksson, P. (1991). Eläinten jälkiä. 271 s.

Puhtaat paperit

 

26.2.2024

 Kolmessa päivässä ehti päivänsini (Ipomoea tricolor) jo itää (punaiset nuolet). Mukava yllätys!

26.2.2024

Otsikon mukaisesti sain hetkeksi aikaa puhtaat paperit rintasyöpä

seulonnasta. Jotakin positiivista vaihteeksi siis terveydestäni.

Näillä uutisilla taas jaksaa jatkaa elämäntaivalta eteenpäin🤗

Slava Ukraini 🇺🇦 2

Pienoiskasvihuoneita 24.2.2024

 Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan tulee tänään kuluneeksi kaksi vuotta. Tuota barbaarista sotaa, ja siihen liittyviä väkivaltaisuuksia, tuhoamisvimmaa pitää meidän länsimaiden pystyä torjumaan. Emme voi ummistaa silmiämme emmekä korviamme huolimatta siitä, että jatkuva uutisvirta kyllästyttäisi.

Kuvassa on erilaisia pienoiskasvihuoneita. Parilla ystävällä on näin helmikuun lopussa syntymäpäivä ja ajattelin ilahduttaa heitä kylvämällä erilaisia yksivuotisia kesäkukkia kasvihuoneeseen. Teen istutuskaavion kukista ja jotakin huomioita esimerkiksi päivänsini (Ipomoea tricolor) kasvaa jopa kolme metriseksi tai kelloköynnös (Cobaea scandens) itää hitaasti, sitä on suojeltava halloilta, kasvaa kolme metriseksi ja on myöhäinen kukkija. Liitän istutuskaavion kasvihuoneen mukaan.

Kasvihuoneen saajalle jää seurattavaksi itämisen ja kasvamisen ihme, kastelu ja taimien jälleenistuttaminen ruukkuun/amppeliin, lannoitus ja ehkä keväästä pitkälle syksyyn ihasteltavaa kukkivien lajien muodossa.

Aasinsiltana otsikkoon voisi käyttää sitä, että jonain päivänä alkaa myös Ukrainassa uusi alku ja kevät, käynnistyvät mittavat jälleenrakennustoimet joka sektorilla, kunhan ensin paha saa palkkansa Venäjällä. Silloin ukrainalaiset voivat alkaa uneksia ja suunnitella tulevaa.

Kolme vuotta täynnä 2

 

"Kuurasulka" 13.2.2024

 Tänään tulee minulle kolme vuotta täyteen, kun muutin Tampereelta tänne Keski-Suomeen. Olisi tämä muutto pitänyt tehdä paljon aikaisemmin, niin kuin moni muukin asia. Onneksi sain toteutettua unelmani mitä suuremmassa määrin. Ei tarvitse vanhana kiikkustuolissa miettiä, että: "Voi kun olisin rohjennut tehdä sen elämänmuutoksen..."

Tänään sain Potilasvakuutuskeskukselta tietoa. Asiaani käsitellään maaliskuun alkupuolella. Ehkä nämä keskeneräiset asiat vähitellen selkenevät. Voisi sitten suunnitella, mitä loppuelämällään tekisi.

Jalkapuoli 18

 

Polttopuita kolmella peräkärryllä 22.2.2024

 Joudun hakemaan toista 3 kuukauden työkokeilua Kevalta, sillä ensimmäinen loppunee pika puoliin, eikä päätöstä osakuntoutustuesta ole vielä tullut. Kuulemma myönteinen osakuntoutustukipäätös kumoaa aloitetun työkokeilun.

Lumentulosta (sitä satoi taas viime yönä muutaman sentin) huolimatta yritämme laittaa polttopuita pienemmiksi, jotta joskus kevätaurinko tekisi tehtävänsä sulattaen lumet ja jäätyneet puut.

Talvi 23

Kotitien hangenkorkeus, joskin kuva latistaa kontrastit. Valkoinen on vallitseva väri vielä jonkin aikaa 21.2.2024

 Tänään oli hyvä päivä. Aamulla ei tarvinnut enää käyttää pitkiä ajovaloja töihin mennessä. Tämän vuoksi pystyin havainnoimaan ympäristöäni paremmin. Näin linnun istuvan valaisinpylväällä ja ensin luulinkin sitä varikseksi (Corvus corone cornix), mutta kohdalle päästyäni sillä olikin pyöreä pää. Ilmeisesti se oli kokonsa puolesta viirupöllö (Strix uralensis).

Töissä oli varmaankin ensimmäinen päivä, ettei minun tarvinnut kysyä neuvoa keneltäkään. Edistystä sekin!

Lumikenkäily 3

Umpilumeen 18.2.2024

 "Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista". Suomalainen sananlasku. 

Tällä tarkoitan sitä, että sain ex-naapuriltani lumikengät omakseni (kts. postaus 13.1.2024). En juurikaan aikaisemmin huomannut moista ilmiötä, että niiden pumppusiteet löystyivät kävellessä, ja varsinkin tuon minun huonomman jalan side. Tänään olosuhteet olivat aikaisempiin kertoihin toisenlaiset, sillä sataneessa lumessa on kerroksellisuutta, kun täällä oli lauantaivastaisena yönä satanut vettäkin ja se on tehnyt kovan kerroksen hankeen. Ilmeisesti lumen rakeisuudella on tässä kohtaa väliä.

Eli ei pidä arvostella lahjaksi saatua.

Tein tosiaan aamulla koirani kanssa "pioneerityötä" avaamalla reitin järven ympäri lumikengillä. Ja olipa raskas reissu! Älykelloni mukaan se oli anaerobinen harjoitus. 

"Anaerobinen kuormitus tarkoittaa rasitustasoa, jossa lihakset tarvitsevat suorituksen aikana enemmän happea kuin niillä on käytettävissä. Anaerobisen kuormituksen aikana elimistöön syntyy happivelkaa ja elimistö muodostaa energiaa hiilihydraateista hapettomissa tilassa. Anaerobisen energianmuodostuksen seurauksena elimistöön ja lihaksiin alkaa muodostua happamia aineenvaihduntatuotteita, jotka rajoittavat elimistön suorituskykyä." s.752-753.

Olen joutunut pitämään koiraani viime aikoina kiinni, kun täällä on yksi tyttökoira juoksussa. Koirani on nyt kovin levoton ja olen joutunut hakemaan sen tyttökoiran luota useamman kuin yhden kerran pois.  Samassa paikkaa kävi entinen koirani Uskokin vierailulla.

Lähde: 

Kauranen, K. (2021). Fysioterapeutin käsikirja. Sanoma Pro. 840 s.