Kesä 66

 

Juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete) 22.7.2026

 Kävin viime sunnuntaina hillassa (Rubus chamaemorus) ja ojitetulla suolla kasvoi myös vadelmia (Rubus idaeus). Söin muutamia vadelmia ja vahingossa meni pieni marjaludekin (Dolycoris baccarum). Kylläpä siitä jäi moneksi tunniksi paha maku suuhun. En suosittele!

Olen viiden päivän aikana nähnyt viirupöllön (Strix uralensis) kolme kertaa. Tänään näin sen todella hyvin. Se lensi minua kohden, laskeutui puun oksalle. Meillä oli intensiivinen katsekontakti ja samalla juttelin sille, ja kun lähdin liikkeelle, se lennähti muutaman metrin kauemmas. Se näytti tämän kesän poikaselta. Annoin sen olla, ja jatkoin matkaani sinne minne olin aikonutkin.

Eräänä aamuna kulkiessani koiralenkkiä harjuilla, kuulin nuolihaukan (Falco subbuteo) huutoa. Se on jokakesäinen tuttavuus, ja joskus sen pääsee näkemäänkin, mutta äänen tunnistaa kerran opittuaan.

"Itkevä" hilla 26.7.2026

Kesä 65

 

Pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia) 22.7.2026

 Muistan, kun koulun biologian tunnilla luettiin kihokista, ja sen lihansyöjäominaisuus jäi kutkuttamaan mieleeni varmaankin lopuksi ikää.

Nyt se on todettava, etten kuule enää heinäsirkkojen (Acrididae) siritystä luonnossa! Kyseessä on siis ikään liittyvästä kuulon heikkenemisestä eli ikäkuulosta. Voit testata oman kuulosi allaolevasta linkistä.

https://www.heureka.fi/blogs/arkisto/ikakuulotesti

Eilen luonani kävi Tampereelta lapsuuden ystäväni puolisonsa kanssa. Olemme koko elämämme pysyneet yhteyksissä toisiimme ruuhkavuosienkin aikana. 

He asuvat Tampereen keskustassa, ja heidän huomionsa hyvin pian tulonsa jälkeen oli kotini ja ympäristön hiljaisuus. No, eipähän täällä ole juurikaan taustamelua, eikä varsinkaan se kantaudu sisälle.

Tampereen keskustassa on mojova rottaongelma! Itse muistelin, koska olen viimeksi nähnyt rotan (Rattus norvegicus) ja se menee 1970-luvulle saakka. Sekin oli kuollut yksilö lojuen rakennustyömaalla.

Nuorella koirallani on välillä mahanpuruja, ja yhtenä yönä se halusi mennä ulos klo 23:n jälkeen. Kuulin heti kuistilla, että jokin outo linnun ääni kuuluu hämärtyvässä kesäillassa. Sellainen ääni, joka oli minulle täysin outo. Muuttolintujen kevät -sovellus tunnisti äänen lehtopöllön (Strix aluco) kerjuuääneksi. Toden totta, en ole juurikaan lehtopöllöjen kanssa tehnyt tuttavuutta. Viimeksi olen sen keväistä huhuilua kuullut vuonna 2001 Jyväskylässä, kerjuuääntä en koskaan. Todennäköisesti kyseessä oli jo isompi poikanen, joka siirtyili äänen perusteella. Joka tapauksessa lehtopöllöhavainto oli täältä ensimmäinen koskaan🦉

Kesä 64

 

Variksenmarja (Empetrum nigrum) 22.7.2026

 Tämä viikko on poikkeuksellinen työrintamalla, sillä tänään oli ainut vapaapäivä ja muuten teen koko viikon etätöitä. 

Joten tänään kävin aamupäivällä hillassa (Rubus chamaemorus) ja iltapäivällä vadelmassa (Rubus idaeus). Lisäksi koiralenkki ja kauppa-asiointia: vajaa 20 000 askelta!

Eilen illalla kävin koirien kanssa pienellä kantarellien (Cantharellus cibarius) keruukierroksella ja näin erään kannonnokassa tukevan sisiliskon (Zootoca vivipara). Yritin sitä valokuvatakin, mutta eläväiset koirani karkottivat sen. Suomessa sisiliskot synnyttävät heinä-elokuussa. Joten näkemäni yksilö oli naaras tiineenä. Lähde: wikipedia

Tänään ollessani hillassa kuulin 'naukunaa' taivaalta ja olihan siellä kolme hiirihaukkaa (Buteo buteo) kaartelemassa siivet 'matalassa v-asennossa', kuten oikea termi kuuluu.

Hillasuolleni pääsee pikkulepinkäispesän (Lanius collurio) – risukasan kautta ja näin sekä naaraan että koiraan istuvan kasalla. Tällä kertaa näin molemmat linnut todella hyvin ilman kiikareita tai kameran putkea.

Kesä 63

 

Vadelma (Rubus idaeus) 20.7.2026

 Lauantaina 18.7.2026 alkanut rankkasade ukkosineen nousi voimalla. Yhtäkkiä oli taivas tummana ukkos- ja sadepilvistä, ukkonen jyrisi ja salamoi. Ja millä voimalla satoi! Hetkessä kaikkialla vesi tulvi, vaikka täällä on hyvin vähän 'pinnoitettua' maa-alaa; pihalla on vain muutaman neliön verran laatoitusta.

Sunnuntaina, kun sade alkoi jo hellittää, pihamaalla hyppeli pari nuorta lintua: harmaasieppo (Muscicapa striata) ja leppälintu (Phoenicurus phoenicurus). Oli siis niin sanottu pudotuskeli eli linnut eivät mielellään lennä, vaan pysyvät maankamaralla. Nuoret linnut yrittivät löytää hyönteisiä ruoakseen.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa vadelmassa tälle kesälle.

Jos haluat seurata Kompassi koilliseen -kanavaa whatappissa, niin tässä linkki: 

https://whatsapp.com/channel/0029VbDciwD7DAX2KdiOUA1X

Sinne saan ladattua lyhyitä videoita, joita tänne en saa.

Kesä 62

 

Hilla (Rubus chamaemorus) 18.7.2026

 Saderintaman saavuttaessa asuinpaikkani, on minullakin vihdoin aikaa kirjoittaa postaus. Työn ohessa liikenevä vapaa-aika kuluu metsässä, ja sitten on niin väsynyt, että on pakko rauhoittaa ylivirittynyt hermosto lepäämällä.

Työ on aika kuormittavaa tällä hetkellä, kun valtaosa kollegoista on kesälomalla ja subakuutit asiakkaat on hoidettava vaikkapa ylitöinä, jos ajanvarauskirja olisikin jo täynnä. Palautuminen työpäivästä on huonoa, kun en päivääkään ole vielä itse kesälomaa pitänyt. Vaan koittaahan sekin päivä joskus👒

Olin eräällä metsäautotiellä huomioinut energiapuu-risukasan liepeillä jo muutaman viikon ohikulkiessani rastaanoloisia (Turdidae) lintuja. Eräänä päivänä, tällä viikolla, tulin mustikasta (Vaccinium myrtillus) ja huomasin "rastaan" olevankin pikkulepinkäisnaaraan (Lanius collurio) ja sillä oli nokassaan toukka. 

Kävin eilen samassa paikkaa töiden jälkeen ja näin niitä neljä yksilöä. Poikaset ovat lentokykyisiä ja varottelua kuului runsaasti. Kuulin samalta alueelta pari vuotta sitten pikkulepinkäisen laulua ja Muuttolintujen kevät -sovelluksen avulla määritin laulajan silloin pikkulepinkäiskoiraaksi.

Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen (LC).

Jos hyttysistä (Culicidae) on pulaa, niin paarmoja (Tabanidae) on sitäkin enemmän rannoilla ja metsissä. Onneksi ne ovat riippuvaisia auringonvalosta toisin kuin hyttyset ja siten paremmin hallittavissa.

Lehtokerttu (Sylvia borin) lauloi vielä eilen reviirilauluaan, kuten tiltalttikin (Phylloscopus collybita) tänään, mutta vähissä on enää linnunlaulu. Varoittelua kuuluu enemmän, jos joltakin lajilta.

Lepänlehtikuoriainen (Plagiosterna aenea) 14.7.2026

Kesä 61

 

Mesiherttalehti (Aptenia cordifolia) 14.7.2026

 Hankin keväällä ensimmäistä kertaa mesiherttalehden kesäkukaksi ja hämmästyin tänään huomatessani sen kukkivan! En siis ajatellutkaan sen kukkivan, joten ihan kiva yllätys.

Olen pari kertaa käynyt hillassa (Rubus chamaemorus), ja voin sanoa, että sitä herkullisemmilta ne maistuvat talven pimeydessä, kun tietää minkä vaivan niiden eteen on tehnyt. Vielä pitäisi pariin otteeseen mennä niiden vuoksi suolle kuntoilemaan.

Postasin 23.6.2026 kuikan (Gavia arctica) poikasesta, mutta joko näin silloin omiani tai sitten poikanen on menehtynyt. Jo toinen kesä peräkkäin, eikä järven kuikilla ole poikasta.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/06/kesa-54.html

Viikonlopun kuumina päivinä meinasin läkähtyä lämpöhalvaukseen (hypertermia). Molemmilla kerroilla altistuin kovalle auringonpaisteelle, enkä päässyt viilentämään itseäni muuten kuin juomalla lämmennyttä vettä. Päästyäni kotiin meninkin suin päin uimaan – avovesiuinnille – ja kylläpäs olo ja elämä raikastui hetkessä. Onneksi uimavedet ovat vielä viileitä.

Kesä 60

 

Kantarelli (Cantharellus cibarius) 9.7.2026

 Satokausi on parhaimmillaan mustikasta (Vaccinium myrtillus), hillasta (Rubus chamaemorus), ahomansikasta (Fragaria vesca), kantarellista ja tateista (Boletaceae). Pitää tehdä valintoja, sillä vapaa-aika on rajallinen, kun töissäkin on käytävä.

Eilen valitsin sienestyksen (ja ohessa vähän marjastustakin). Löysin sormenpään kokoisia kantarelleja, joskin otsikkokuvan yksilö oli koko saaliin suurin. Sain litran verran kantarelleja ja yhden hyvänkokoisen männynpunikkitatin (Leccinum vulpinum). Kantarellit ovat mehevimmillään juuri pienikokoisina. Paistoin ne pannulla sipulin ja voin kera.

Samalla reissulla näin pyypoikueen (Tetrastes bonasia). Yksi poikasista lensi eteemme polulle. Ajattelin ottaa siitä kuvan, kun se oli niin hyvin maastoutuva aluskasvillisuuteen. Näissä tilanteissa, varsinkin kuvatessa luonnonvaraista eläintä, on minun laitettava koirat puuhun kiinni kuvauksen ajaksi, sillä ensinnäkin ne saattavat pelottaa nopeilla liikkeillään eläimen karkuun ja toiseksi tarkan kuvan saamiseksi pitää välttyä kaikenlaiselta tärinältä, joita koiria kiinnipitäessä tulee. Lisäksi ne monta kertaa tulevat ihmettelemään mitä olen kuvaamassa, joten joko niiden kirsu on kuvassa tai ne näkyvät kuvan taustalla.

Saatuani koirat puuhun kiinni, oli pyynpoikanen sillä välin jo lennähtänyt jonnekin muualle. Ehkä näin oli parempi.

Lintuisia lapsia 6

 

Harmaasiepon (Muscicapa striata) poikaset 7.6.2026, valokuvaaja I.P. 

 Heinäkuun kylmimpään aamuun kuoriutuivat terassillani pesivän haarapääskyn (Hirundo rustica) poikaset. Tai tarkkaa aikaa ei voi tietää, mutta iltapäivään mennessä emolintujen käytös muuttui piilottelevaisesta näkyväksi, ja jopa aikuista koiraani kohtaan hyökkääväksi, kun se istui terassilla. Hyökkäily on lintujen vahva suojeluvietti saattaa poikaset lentokykyisiksi.

Eilinen aamu oli kylmä. Lähdin pyörällä töihin ja jouduin pukemaan pari vaatekertaa ylimääräistä päälleni tarjetakseni. Lähtiessäni kotoa oli sankkaa sumua. Aurinko näkyi 'paistavan' sumuverhon takaa ja se toi mieleeni Claude Monet'n Lontoon Thames -sarjan, jossa taiteilija kuvasi sumuisia maisemia. Minäkin jahtasin edelläni pakenevaa sumukaarta, sitä kiinni saamatta. Valokuvaamaan en maisemia jäänyt, sillä meno oli poikkeuksellisen takkuista. Liekö kylmä sää ja sumu, paksuhko vaatetus, vai vain huono päivä syynä vetämättömyyteen. Lintujen laulukin oli tauonnut kolean sään vuoksi. Oli syksyinen vaikutelma.

Lintuemosta tuli vielä mieleeni kokemus noin viikko sitten. Olin koirieni kanssa lenkillä, kun ne kytkettynä alkoivat käyttäytymään levottomasti säntäillen puolelta toiselle, hännät heiluen niille tyypilliseen ellipsin muotoiseen liikkeeseen, kun ne saavat vainun metsäkanalinnusta (Tetraonini). Pysähdyin ja tarkkailin ympäristöä. Huomasin teeriemon (Lyrurus tetrix) kurkistelevan kanervikon suojasta. Se oli ihan liikkumaton, ja lähes huomaamaton. Sanoin koirilleni:"Näen sen!" Ja se oli kuin lähtölaukaus niille ja ne lähtivät liikkeelle remmien mahdollistavan matkan verran, mutta se riitti signaaliksi teeriemolle ja poikasille, kun ne kaikki pyrähtivät eri suuntaan lentoon.

Kesä 59

Juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete) 5.7.2026

 

 Otsikkokuvien perhonen oli sateensuojassa kannon pienen puisen lipan alla. Se antoi kuvata itseään. Yritän aina näissä luonnonvaraisten eläinten valokuvaamisissa olla aiheuttamatta niille turhaa stressiä, enkä missään nimessä tavoittele 'vuoden luontokuvaa'. Tilaisuuksia varmasti olisi ollut, mutta esimerkiksi lintujen pesinnöissä suon niille pesimärauhan. En ole edes yrittänyt yhtäkään kertaa vielä kuvata terassillani pesiviä haarapääskyjä (Hirundo rustica).

Kerron muutaman luontotapahtuman parin viikon ajalta:

Seurasin aikuisen västäräkin (Motacilla alba) ruokailua laiturilla. Se oli saanut saaliiksi sudenkorennon (Odonata). Se irrotti siltä siipiä ja iski kiemurtelevaa sudenkorentoa laiturin pintaan, siten että saalis putosikin laiturin rakosesta veteen. Västäräkki oli kovin hölmistyneen oloinen ja se kävi useaan otteeseen ihmettelemässä minne makupala hävisi.

Ruokin koiriani näin kesäaikaan ulos, ainakin poutasäällä. Koirien ruokaillessa ruokakupin ulkopuolelle putoaa ruokaa. Muun muassa talitiaiset (Parus major) ovat tämän 'ylijäämäruoan' huomanneet. Liekö myös samainen västäräkki, joka laiturilla ruokaili, olisi oppinut kulkemaan terassilla ikään kuin etsien koirien ruokaa?

Parikymmentä vuotta sitten kävi parina peräkkäisenä kesänä västäräkki syömässä samanlailla koirien ruokajämiä. Eli silloin kyseessä oli sama yksilö. Se vain välillä käväisi Lähi-idässä tai Koillis-Afrikassa talvehtimassa. Lähde: luontoportti.fi

Aikuinen koirani makasi eräänä iltana pihamaalla tapansa mukaan. Yhtäkkiä se kimposi ylös ja syykin selvisi. Sen luokse oli kulkenut metsämyyrä (Myodes glareolus). Koirani oli hyvin närkästyneen näköinen, ja myyrä taisi vain etsiä turvapaikkaa aukealla pihamaalla. Olen nähnyt metsämyyriä lähes joka viikko joko pihapiirissä tai läheisellä metsäaukolla.

Sunnuntaiaamuna kuului harjuista sepelkyyhkyn (Columba palumbus) laulua, mikä on poikkeuksellista. En ole moista kuullut koskaan. Kyllähän sepelkyyhkyn laulua kuuluu, muttei omaan pihaan saakka ole koskaan aikaisemmin.

Ahomansikka (Fragaria vesca) 5.7.2026 

Kesä 58

 

Suomuurain (Rubus chamaemorus) 4.7.2026

 Innostuneena aamulenkillä näkemästäni kaakkuripoikueesta, lähdin iltalenkille koirieni kanssa läheiselle suolammelle, jossa olen usein tänä kesänä nähnyt kaakkuriparin (Gavia stellata). Olin aikaisemmin ikään kuin himmannut menoa ihan lammen rantaan varjellen kaakkurin mahdollista pesimärauhaa, mutta nyt lähestyin lampea hiljalleen. 

Suomuuraimet, lakat, hillat tai valokit, millä nimellä vaan kutsummekaan kultaista marjaa, odottivat jo noukkijaansa. 

Lammen rannassa näin valkoista ja paha aavistus valtasi mieleni. Menin lähemmäksi ja totesin, mitä jo arvailin, että laulujoutsen (Cygnus cygnus) oli joutunut saaliiksi.

Laulujoutsenen sulkia ja ulostekasoja 4.7.2026

Pääsin lettosuosta huolimatta ihan tapahtumapaikalle kuvaamaan jälkiä. Siellä oli useita ulostekasoja ympäriinsä. Joutsen oli varmaankin ollut lepäilemässä lammen rannalla ja peto oli päässyt sen yllättämään. Näin oli käynyt vuosia sitten samalla paikkaa. Silloin epäilin saalistajaksi ilvestä (Lynx lynx).

Kysyin asiaa petoyhdyshenkilöltä ja ulostekasat viittasivat joko mäyrään (Meles meles) tai supikoiraan (Nyctereutes procyonoides). Kumpikaan näistä ei pysty joutsenta lettosuolla tappamaan, mutta jos saalistajalta on jäänyt joutsenesta jälkeen jotakin syötävää, on se houkutellut ne paikalle ruokailemaan. Kummallakin on tapana ulostaa samalle paikalle eli pitää sitä vessanaan.

Joutsenen saalistaja onkin sitten hieman visaisempi kysymys. Ilmeisesti jopa minkki (Neovison vison) voisi tappaa puolustuskyvyttömän, aikuisen joutsenen. Myös kettu (Vulpes vulpes), ilves ja karhu (Ursus arctos) tulevat kyseeseen. Näitä kaikkia nisäkkäitä täällä on nähty, karhuhavaintoja on ollut viimeaikoina eniten.

Kaakkureita ei näkynyt, mutta telkällä (Bucephala clangula) oli kolme jo suurta poikasta.

Kypsyviä karpaloita (Vacciniun subg. Oxycoccus) 4.7.2026

Lintuisia lapsia 5

 

Keitele 4.7.2026

 Koirien kanssa on lähdettävä lenkille, oli sää mikä hyvänsä. Suuntasimme tänä aamuna sellaiseen paikkaan, jossa kumpainenkaan koira ei ole ennen käynyt, ja omastakin käynnistä on aikaa ainakin 10 vuotta.

Sateinen sää siivitti menoa, muttei se meitä haitannut. Otsikkokuvakin on sumuinen johtuen kuvaushetken kovemmasta sadekuurosta.

Näin kesäaikaan on koirien kanssa suunniteltava lenkit siten, että reitin varrella on niille juoma- ja uimapaikka, sillä ne säätelevät ruumiinlämpöään kielen kautta läähättäessään. Ja läähättäessään ne hikoilevat ja kuivuvat ennen pitkää. Uiminen ja juominen auttaa lämpötilan säätelyssä.

Joten vein niitä lenkin puolivälissä erään suolammen äärelle, jotta ne saavat vähän viilennystä. Lähestyessämme lampea kuuluikin sieltä todella paha linnun ääni. En tunnistanut sitä ennenkuin näin linnun: kaakkuri (Gavia stellata)! Sellaista kaakkurin ääntä en ollutkaan koskaan vielä kuullut ja olihan sille selitys. Pääsin yllättämään sen poikaset. Emo varoitti ja keräsi kaksi pientä poikasta "helmojensa huomaan". Olipahan pojatkin vielä pieniä, ehkä parin päivän ikäisiä.

Nuori koira ei muistanut juoda ollenkaan, niin voimakkaasti se reagoi kaakkuriemoon. Se on kovin musikaalinen koira, ja mm. lintujen äänet saavat sen huomion täysin.

Lampi, josta kaakkuripoikueen löysin, oli itselleni uusi. Tai siis olin siellä joskus käynyt kaakkureita katsomassa, muttei siellä silloin ollut mitään. Toki kaakkurit ovat erittäin hyviä piilottelijoita pesintä- ja poikasaikaan, joten monella kaakkurilammella pitääkin käydä useasti kesässä, jos vaikka niistä havainnon saisi.

Nyt minulla on seitsemän kaakkurilampea, joita on kierrettävä pesintöjen varmistamiseksi.

Mikä onnenkantamoinen taas kerran, eikä siis huono koirien juomapaikka, ei sitten alkuunkaan!

Märkiä retkeläisiä. Nuori koira etualalla 4.7.2026

Kesä 57

 

Laulurastaan (Turdus philomelos) muna 2.7.2026

 Pääsin tänään seuraamaan palokärjen (Dryocopus martius) ruokailuhetkeä ikkunastani, kun naaraslintu viihtyi pitkään männyn kupeessa. Välillä se irrotti kaarnaa vahvalla nokallaan kiivaasti hakaten, välillä se näytti kuuntelevan hyönteisten tai niiden toukkien liikehdintää kaarnan suojassa.

Eilen näin työmatkapyöräillessä haapaperhosen (Limenitis populi). Sehän on suurikokoisempia Suomessa tavattavia päiväperhosia. Melkein törmättiin sen kanssa. Olihan se upea piristysruiske työpäivään.

Kävin viime viikonloppuna kävelemässä sellaisessa maastossa, jossa yleensä käyn loppukesällä kantarellissa (Cantharellus cibarius). Vaan olipas siellä nyt paljon valkolehdokkeja (Platanthera bifolia) kukassa. Useassa kohtaa lehdokit kukkivat ikään kuin kimpussa. Samalla kertaa kiersin erään suon reunaan, ja sielläkin kukkivat useat maariankämmekät (Dactylorhiza maculata). Oikea kämmekkäparatiisi!

Olihan siellä jo kantarellien pieniä alkuja ja hillat (Rubus chamaemorus) alkavat vähitellen kypsyä, riippuen suon peitteisyydestä (puut ja kenttäkerros varjostavat hillakukintoja).

Valkolehdokki 28.6.2026

Maariankämmekkä 28.6.2026