Huomasin, että kolme tekstiä oli hävinnyt postauksistani oudosti. Sain palautettua työläästi tekstit, mutta valokuvat ovat kadonneet. Edelleen näistä postauksista näkyy listalla tämä vanhin 'tarinoita entisestä metsästä 3/1' valokuvan kera, mutta blankoa riittää, kun sen aukaisee! Hävitettyjä postauksia voi olla lisääkin. Ole hyvä ja vinkkaa niistä, jos osuu kohdalle.
Julkaisen nuo tekstit tässä alla kuvateksteineen, niin pääset kiinni, koska tekstit ovat alunperin julkaistu (kronologisessa järjestyksessä, vanhin ensin). Palautettu teksti on bulkkina. Hieman herättää kummastusta, koska kyseessä ei ole systemaattinen virhe. En kuitenkaan usko salaliittoteorioihin.
Tarinoita entisestä metsästä 3/1
Moto kaataa puita 2.12.2024. Se on ollut painostavana jo pitkään, ikään kuin taakkana harteilla. Kuin pitkän hellejakson päättyminen hiljalleen kehittyvään kovaan ukkoseen, joka on särkenyt päätä jo useamman päivän, jomottanut. Päänsärkyyn, johon ei auta mikään lääke. Se on kuin sääilmiö - monsuuni, mikä vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen. Louis Bromfield kirjoitti vuonna 1937 alkuperäiskielellä The Rains Came, suomennettuna (1940) Sateet tulivat-kirjassaan väkevästi, miten luonnonmullistukset ja sääilmiöt vaikuttivat Intiaan sijoittuvan romaanin henkilöihin. Minä olen siitä saakka, kun näin nuo punaiset hakkuusta ilmoittavat Metsänhoitoyhdistyksen nauhat, tuntenut samanlaista epämääräistä epämukavuutta, ahdistusta, levottomuutta sisimmässäni. Metsästä tuhoutuu puiden hakkuiden myötä myös kenttäkerros, muurahaispesät ja -polut, näkyvät ja näkymättömät osat, ja siksi mielestäni Metsänhoitoyhdistys on epäkelpo nimitys, sillä sen kuuluisi olla Metsänhäväistysyhdistys. Ja jokainen päivä siitä saakka metsässä kulkiessani olen joutunut kohtaamaan tuon ahdistuksen, jolle ei ole oikeita sanoja, sillä olen nähnyt nuo ilkkuvat, ivailevasti minulle hymyilevät punaiset nauhat liehuvan tuulessa tai mäntyihin lyödyt metrimitat joka ikinen kerta, pimeälläkin otsalampun valossa vain muistuttaakseen minulle tulevasta tuhosta, avohakkuusta. Kunnes viimein viime perjantaina moto saapui voimakkain ajovaloin, ryskyen kuin kisakuntoon treenattu lihaskimppu kaatamaan puita viidasta ja tänään tuo Suomen metsäteollisuuden yksi kirkkaimmista kruunuista - mikä aikoinaan vei leivän tuhansilta metsureilta, vieden metsämiehiltä hevoset, sillä sisukkaat luotettavat rakkaat suomenhevoset joutuivat toimettomina makkaratehtaalle - tuli ja kaatoi taloni takaa kaikki nuo puut, vielä uljaana loppunsa edellä ja hamaan loppuun saakka seisseet kuuset, männyt ja koivut! Yritin paeta kaatuvien puiden tömähdyksiä, polttomoottorilla käyvää teknologiaa vasten rikkoutuvan puun säleiksi repeytymistä milloin minkäkin äänen taakse - radion, tv:n, muttei mikään peittänyt sitä korvissani kuuluvaa kiljuntaa, jota kuolevat puut pitivät, kun ne leikattiin tyvestään irti, raiskattiin, kun niiden oksat karsittiin ja niiden latvus tai runko katkaistiin määrämittaisiksi osiin. Se tuntui yhtä väkivaltaiselta kuin minusta pilkottaisiin raajoja poikki, nips, naps, nips, naps! Isoilla oksasaksilla joku jumalankaltainen olio napsuttelisi irti sormia, varpaita, ranteet, nilkat, kyynärnivelet, polvet, olat, lonkat. Jäljelle jäisi vain torso, eikä silläkään olisi enää mitään käyttöä. Tai kuten Paavo Haavikko:"En myy enää puita/ Ne ovat olentoja/ Eivät orjia tai kansalaisia byrokratian edessä.
Landemia 6
9.9.2025. Landemia-otsakkeen alle kirjoitan maallemuuton eduista suhteessa kaupunkiasumiseen, puhtaamman ympäristön terveysvaikutuksista ja ilmastonmuutoksesta. Hesarissa 9.7.2025 oli juttu, että kaupunkien viheralueet ja etenkin latvuspeitto eli puiden peittämä alue olisi kaupunginosittain enemmän kuin jopa 30%, kuten Ruotsin Malmössä."Viime vuonna voimaan astunut ennallistamisasetus käytännössä vaatii, että puiden latvustot kattavat vähintään kymmenesosan Suomen kaupunkien pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä."[...] Viheralueet ja puut voivat viilentää lämpötiloja paikallisesti jopa useita asteita". Ranja Hautamäki, Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin professori, on kirjoittanut kaupunkimanifestin. Manifestin viestin mukaan kaupunkien ja niiden asukkaiden täytyy säilyttää olemassa olevaa puustoa sekä lisätä puiden määrää ja lajikirjoa. Lisäksi manifesti kehottaa suojelemaan puiden runkoa ja juuristoa esimerkiksi liikenteeltä, auraukselta ja rakentamiselta työmailla. Aalto-yliopiston tutkijat ovat havainneet, että kaupunginosa muuttuu hiilinieluksi, kun puiden latvustot peittävät sen alasta vähintään neljänneksen. Hiilinielu tarkoittaa sitä, että hiilidioksidia sitoutuu kasveihin ja maaperään enemmän kuin sitä pääsee takaisin ilmakehään."Puun latvusto tarjoaa varjoa tai viilennystä paahtavalta auringolta ja helteeltä vain siellä, missä se on. Runsaspuinen ja -pensainen maasto läpäisee rankkasateella vettä toisin kuin vaikkapa asfaltti. Vihreän latvuston silmäily ja tuulessa humisevien lehtien kuuntelu voi rauhoittaa mieltä."(Kukkonen, L. 2025). Helleaaltoihin liittyvät kuumuuden aiheuttamat kuolemat vähentyvät, jos kaupunkeihin lisättäisiin viheralueita. Samoin siirtyminen vihreään talouteen ei ainoastaan vähennä hiilidioksidipäästöjä, vaan parantaa hengitysterveyttä. (Dzau, V.J. et al. 2025; 90.) Lähteet: Kukkonen, L. (2025). Ahkerat kaupunkipuut. Helsingin Sanomat 9.7.2025. Dzau, V.J. Laitner, M.H. Babath, C.A. et al. (2025). Climate Change and Human Health – A Reseach Agenda for Action. New England Journal of Medicine. 393;1. 88-92.
Kirja 17
20.1.2026. Viimeisin kirjastolainani on Abdulrazak Gurnahin Hylkääminen 2005, (suomennos 2025). Vasta kotona huomasin kirjailijan olevan tummaihoinen niin kuin sillä olisi minulle mitään väliä. Ndéla Faye kirjoitti esseessään hesarissa välttävänsä valkoisten kirjoja."Ei ole sattumaa, että Yhdysvalloissa Donald Trumpin hallitus on poistanut kiihtyvällä tahdilla kirjoja kouluista ja julkisista kirjastoista. Kirjakielto koskee erityisesti sukupuolta, seksuaalista suuntautumista sekä rotua ja etnisyyttä käsitteleviä kirjoja." En ole koskaan ajatellut tuota tulokulmaa kirjallisuudesta aikaisemmin, mutta tottahan se on, että luemme helposti "valkoisten kirjailijoiden kirjallisuutta", ainakin suomennettuna. Katsoin pikaisesti omaa kirjahyllyäni, jossa on vähän alle 700 nidettä. Ja varmasti yhden käden sormiin mahtuu tummaihoisten kirjailijoiden kirjat. Valkoinen ylivalta tulee tässä yhteydessä mieleeni. Valkoinen ylivalta, valkoinen ylemmyys – aate, jonka mukaan valkoiset ovat luonnostaan ylivertaisia muihin rotuihin nähden, ja heidän pitäisi hallita muita ihmisiä. Lähteet: Faye, N. (2025). Minä valitsen toisin. Helsingin Sanomat 3.8.2025.Wikipedia. Luetaanpa ensin Gurnahin kirja ja otetaan vinkistä vaari.
