Kesä 56

 

Iso- tai valkolumpeet (Nymphaea alba) 30.6.2026

 Huomasin vähän jälkijättöisesti postaukseni 23.6.2026 lummekuvan assosioivan mielessäni Claude Monet'n lumpeisiin. Niinpä lähdin tänä aamuna uudestaan melomalla kuvaamaan lumpeita. 

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/06/kesa-54.html

Claude Monet (14. marraskuuta 1840 Pariisi, Ranska – 5. joulukuuta 1926 Giverny, Ranska) oli ranskalainen taidemaalari, joka oli ranskalaisen impressionismin perustajia. Lähde: Wikipedia.

Monet'n taidetta on esillä "Tuileries'n puiston Orangeriessa, jossa Lummelammikko-maalauksista muodostuu ovaalinmuotoisten salien seiniä kiertävä vaikuttava tilateos."

Lähde: Kivirinta, M-R. (2010). Monet tavoitti valon väreet. Helsingin Sanomat 20.11.2010.

"Yhteensä vajaat sata metriä pitkässä, lähes abstraktissa maalauksissa taivas ja puut heijastuvat lammikon veteen. Vuorokaudenajasta kertoo maalauksiin vangittu valo."

"Teema on muutos, liikkuvuus, juoksevuus; ajan virtaaminen ja heijastusten virtaaminen", selitti konservaattori Philippe Saunier esitellessään museota" [...]. Lähde: Nalbantoglu, M. (2006). Monet'n lumpeet jälleen esillä Pariisissa. Helsingin Sanomat 6.5.2006.

Melojan vastaanottokomitea 30.6.2026

Olen pari kertaa yhyttänyt ihan sattumalta teeripoikueen (Lyrurus tetrix). Emo osaa hyvin esittää siipirikkoa viemällä huomion pois poikasista. Molemmilla kerroilla poikaset olivat jo lentokykyisiä ja ne pyrähtävät jokainen lentoon eri suuntiin kuin sinkoava sirpaleparvi.

Sinisorsan (Anas platyrhynchos) pesä 11.6.2026

Osuin sattumalta 19.5.2026 sinisorsan pesälle. Kävin 27.6 uudestaan pesällä ja nyt se oli tyhjentynyt. Vain munankuoria oli pesässä jäljellä.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/05/kevat-77.html

Kesä 55

 

Oranssikeltano (Pilosella aurantiaca) 25.6.2026

 Löysin tämän aamun lenkillä jo kypsiä mustikoita (Vaccinium myrtillus).

 

Samainen harju, jolta mustikat löysin, sivuaa lähdejärveä ja näin eräänä aamuna kuinka kolme aikuista kuikkaa (Gavia arctica) lepäilivät lähes tyvenessä vedessä. Ei siinä sinänsä ollut mitään erikoista, mutta omalaatuinen veden väri ja veteen heijastuva tumma metsä loi upean kontrastin linnuille. Pitkällä optiikalla olisi voinut saada upeita kuvia, muttei kännykällä usean kymmenen metrin etäisyydeltä. Juttelin kuikille kehuen niiden kauneutta. Linnut olivat selvästi kuulolla, mutteivat sukeltaneet tai äännelleet. Kuikkahan sukeltaa kovin helposti, jos kokee tulevansa häirityksi. Tuo kuva kaikkinensa on vain tallennettava lukuisiin muistikuviin omalle aivojen kovalevylle.

Joillakin linnuilla on jo menossa toinen kierros, toinen pesimäkierros. Ainakin talitiaiset (Parus major), mustarastaat (Turdus merula), metsäkirviset (Anthus trivialis), peipot (Fringilla coelebs) ja peukaloiset (Troclodytes troclodytes) tuntuvat olevan äänessä. Niiden laulu on laimeampaa ja alkaa myöhemmin aamulla kuin ensimmäisellä kierroksella.

Olimme eilen mattoja pesemässä ja kuulin rannassa ruokokerttusen (Acrocephalus schoenobaenus) laulua. Nimensä mukaisesti se laulaa ruoikossa kiireisellä rytmillä "ikään kuin ei ehtisi kaikkea sanoa kerralla." Lähde: luontoportti.fi

Kirja 17

 

23.6.2026

 Sain käsiini kirjastosta minulle lähes uunituoreen Riko Saatsin Finlandia-palkintoehdokkaanakin vuonna 2025 olleen kirjan Yönistujat. Uunituoreella tarkoitan tässä 'uutuudet kirjahyllystä' poimittua kirjaa. Uutuus tarkoittaa täällä syrjäkylillä kirjaston hankkimaa uutta kirjaa, eikä se välttämättä haise tuoreelta painomusteelta.

Kirjaa lukiessa on kuin kotiin olisi tullut. Omia karjalaisia sukujuuriani tunnistin. En juurikaan ymmärrä karjalan kieltä, ei ruumiinvalvojaisia vietetty, ei itkuvirsiä laulettu, silti kirjassa on jotakin tuttua: liekö lapsuudesta kumpuvia haaleita muistikuvia?

Kirjassa s. 93 kirjailija mainitsee maiden laadun, joita luovutettiin siirtokarjalaisille:"[...] vaikka lunastetut maat olivat monesti kelvottomia ja niille päätyneet pesueet taas tien päällä, kun maaperää ei saanutkaan kuivaksi tai halla oli pysyvä vieras."

Räisäläinen -lehdessä 1985 Sivusta seurannut kirjoitti isovanhempieni tarinaa rintamamiesasutustilalta:"(Tilaa) oli varmasti kaupattu jo useammallekin asutustilaa hakeneelle, mutta olivat katsoneet paikan karuksi, yksinäiseksi sekä liian työlääksi paikaksi. Kuitenkin tila löysi asukkaansa ja raivaajansa."

"Raivaus on katsottava kulttuurityöksi. Neitseellinen korpi on muutettu tuottavaksi ja vielä raskain uhrauksin. Miten paljon karjalainen siirtoväki tekikään tällaista työtä, vaikka ei olekaan saanut siitä tunnustusta, vaan useimmiten ala-arvoista arvostelua. Sijaiskärsijän osa on ollut tälle karjalaispolvelle raskas."

Lähteet:

??? tarina (1985). Räisäläinen. Nro 4. (17.12.1985.)

Saatsi, R. (2025). Yönistujat. 

Kesä 54

 

Isolumme tai valkolumme (Nymphaea alba) 23.6.2026

 Kirjoitin tässä taannoin paikallisista karhuhavainnoista. Tähän lisäyksenä tuli pari eri havaintoa juhannukselta, kun karhu (Ursus arctos) oli jäänyt riistakameran kuviin ja todennäköisesti sama yksilö oli päässyt herkuttelemaan mehiläistarhan antimia. Nämä havainnot ovat ihan tästä kylältä, toinen parin kilometrin etäisyydellä kodistani.

'Etelän varikset' ovat saapuneet paikkakunnalle, kuten ystäväni sanoo. Sanoisin, että väestönvaihto on tapahtunut eli lomalaiset näkyvät katukuvassa.

Kävin tänään melomassa ja olin näkeväni aallokon seassa kuikalla (Gavia arctica) ainakin yhden poikasen. Auroraperhonen (Anthocharis cardamines), oranssi-valkoinen kaunotar ja neidonkorento (Calopteryx virgo), tuo keskikesän virtaavien vesien smaragdi, on jo nähty.

Tänään vietettäisiin vanhan kansan mukaisesti juhannusaattoa. Onhan se aurinko nyt korkealla, kirkkaana korkealla taivaalla jo aamuvarhaisella lenkille lähtiessä koirien kanssa. Käsittämättömän korkealla!

Lintujen paras lauluaika on tullut jo päätökseen. Se meni jo! Raatorehellistä vuodenaikojen variaatiota.

Juhannus 10

 

Oravanmarja (Maianthenum bifolium) 6.6.2026

 Minun on ollut jollakin lailla vaikea suhtautua tähän juhannukseen ajankohtansa puolesta; tänä vuonna sitä vietetään niin aikaisin.

Luonto on kukkea, runsas ja rehevä. Sekin on etuajassa, kun tattejakin kasvaa metsissä. Miltei samaan aikaan on nähtävillä korvasienet (Gyromitra esculenta) ja tatit (Boletaceae).

Kävimme eilen pesemässä osan matoista, kun on luvattu lämmintä ja kohtalaisen poutaista keliä siivittäen niiden kuivumista. Tämä on joka kesäistä taiteilua mattojen kuivumisen suhteen, kilpajuoksua sadetta vastaan.

Tänään on kesäpäiväntasaus. Lähdimme etsimään erästä lampea, jonka rannalla en ole ennen käynyt, ja löytyihän se. Kuvassa koirat ovat kuumissaan ja painautuvat suohon. Nuori koira lymyää kuin virtahepo (Hippopotamus ampihibius) suossa. Sillä on kummallinen tapa painaa päänsä veteen ja ikään kuin heittää vettä päälleen – joissakin tapauksissa se on rahkasammalta niin kuin nytkin.

Etualalla aikuinen koira, kauempana nuori koira 'kylpemässä' rahkasammaleessa 21.6.2026

Tällä lammella kukkivat karpalot (Vaccinium subg. Oxycoccus) runsaasti, ja hilla (Rubus chamaemorus) vaatinee pari viikkoa, niin sitä pääsee keräämään. 

Hilla 18.6.2026

Vanamo 21.6.2026

Löysin kukkivan valkolehdokin (Platanthera bifolia) ja vanamot (Linnaea borealis). Tuoksuvia kaunokaisia.

Juhannus 9

 

Syreeni (Syringa) 10.6.2026

 Kulunut viikko on mennyt valmistautuessa juhannukseen, kuten meillä monella. Niinä hetkinä, jolloin olen liikkunut luonnossa olen etsinyt viirupöllön (Strix uralensis) poikuetta, mutta laihoin tuloksin. Nyt ne voivat olla jo kaukana, tavoittamattomissani.

Sen sijaan olen tavannut sekä käpytikan (Dendrocopos major), metsäkirvisen (Anthus trivialis) ja rantasipin (Actitis hypoleucos) poikasen että telkän (Bucephala clangula) ja tavin (Anas crecca) poikueet. 

Pari viime päivää on ollut siivousta, ruoanlaittoa ja kestitsemistä, huomenna jo ihan muuta.

Kaunista juhannusta!

19.6.2026

Polttopuita 47

 

14.6.2026

 Polttopuupino on vähitellen kasvanut. Metristä puuta on noin 10 m3, pääasiassa koivua. Pino saa vielä paistatella auringossa, kunnes sitten heinäkuussa se peitetään. Sitten kuivatustyötä saa jatkaa lämpö, tuuli ja aika.

Kahta järveä yhdistävä joki 13.6.2026

Kävin eilen aamulla ennen säätyypin muutosta melomassa ja kiersin ns. kolmannen järven ympäri. Tuo 'kolmas' järvi on suuri lähde ja kertakaikkisen fantastinen. Vesi on kirkasta, rannat syvenevät osassa järveä nopeasti, humusta ei juurikaan ole järven pohjassa vaan näkyvissä on valkoinen hiekka. Lähdejärvestä laskee vesi isompaan järveen kapeaa jokea pitkin, joka näkyy ylläollevassa kuvassa.

Kesä 53

Nuori koira etualalla 11.6.2026

 Kävin eilen pitkästä aikaa soutelemassa koirieni kanssa. Niiden kanssa olo kiikkerässä veneessä 'on sitä sun tätä', mutta ei ainakaan vakaata. Kovasti ne haluavat aina vesille lähteä, joskin kyllästyvät nopeasti yksitoikkoisuuteen. 

Jouduimme 'merihätään'! Oltiin keskellä järveä, kun nuori koira sai 'potkaistua' tapin irti, ja siinä samassa toinen airoistakin putosi veteen. Soudin keskituhdolta ja sainkin nopeasti tapin paikoilleen, mutta tuuli vei meitä eri suuntaan airosta. Yhdellä airolla melominen hieman epävakaasti lastatussa veneessä on oma juttunsa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ystäväni oli kuluneella viikolla nähnyt tässä ihan lähellä (200 metrin etäisyydellä talostani) viirupöllöpoikueen (Strix uralensis); emo ja neljä poikasta. Oli ollut hieno näky ja poikaset jo lentokykyisiä. Siihen pesueeseen on uponnut muuten aikas monta myyrää (Arvicolinae)!

Laulujoutsenella (Cygnus cygnus) ja rantasipillä (Actitis hypoleucos on jo poikaset. Ainakin käpytikka (Dendrocopos major) ja sinitiainen (Cyanistes caeruleus) hyödyntävät viime jouluksi laittamiani lintujen ruokinnalla olevia siansilavajämiä. Vievät nokassaan poikasille apetta. Jäljelle jää vain nahka.

Valmiina lentoon - ready to fly. Voikukan (Taraxacum) siemeniä 8.6.2026

Kesä 52

 

6.6.2026

 Tänään oli taas hyvä päivä. Aamulenkillä näin viirupöllön (Strix uralensis) ystäväni suojellussa metsässä, ja se oli ihan uusi havainto. Pöllö lähti lentämään huomattuaan minut, joten todennäköisesti sillä ei ollut poikasia siellä, vaan se oli ruokaa pyydystämässä.

Unkarinsyreeni (Syringa josikaea) aloitti kukintansa pihassani! Hankin se ehkä 30 vuotta sitten, eikä se oikein menestynyt koskaan. Siirsin sen kuitenkin vanhalle kasvimaalle lähes viisi vuotta sitten rakennusprojektin jaloista pois. Nyt se on saanut valoa, kun hieskoivu (Betula pubescens) kaadettiin keväällä. Oli kovin juhlavaa huomata se kukassa, vihdoinkin🌸

Haarapääskyjen pesämateriaalia 7.6.2026

Eilen haarapääskyt (Hirundo rustica) yrittivät oman pesän rakentamista, mutta huonolla menestyksellä, sillä täällä mäntykankaalla ei ole savea. Tänään ne totesivat homman turhaksi ja hyväksyivät betonisen pesämaljani.

Kesä 51

 

Kielo (Convallaria majalis) 4.6.2026

 Sitä se on, kesää! Otsikkokuvasta miltei haistaa kielon miedon tuoksun. Nyt ovat kukassa muutkin valkokukkaiset kasvit, kuten pihlaja (Sorbus), metsätähti (Trientalis europaea), oravanmarja (Maianthenum bifolium), juolukka (Vaccinium uliginosum), suopursu (Rhododendron tomentosum) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Etenkin oravanmarjan kukinnot tuoksuvat imelää tuoksuaan voimakkaasti. Sitä ei voi olla erottamatta.

Harmaasieppo (Muscicapa striata) on saapunut. Sen laulu on yhtä vaatimatonta kuin sen ulkomuotokin.

Tänään näin metsäjäniksen (Lepus timidus) poikasen ja viime sunnuntaina oli sinisorsanaaraalla (Anas platyrhynchos) viisi vastakuoriutunutta poikasta perässään.

'Omat haarapääskyni' (Hirundo rustica) ovat tulleet luottavaisimmiksi. Ollessani terassilla, ne laskeutuvat tarkkailupaikoilleen, tai pysyvät paikoillaan tullessani terassille. Ikään kuin tutustumme toisiimme ja tapoihimme. Koiristani ne eivät välitä.

Pääskyt laskeutuvat välillä maahan ja keräävät nokkaansa korsia yms. Ihania siivikkeitä💘

Uusi työ 19

 

29.5.2026

 Kuluneella viikolla minulla oli työssäni tilanne, josta kaksi eri henkilöä varoittivat etukäteen: epäasiallisesti ja aggressiivisesti käyttäytyvä asiakas oli tulossa vastaanotolleni.

Tämä uhka ei varsinaisesti kuulu uuteen työhöni, sillä sitä tapahtuu tai voi tapahtua joka työpäivä terveydenhuollossa, mutta myös lähes kaikkialla muuallakin, missä teemme tavalla tai toisella asiakaspalvelutyötä.

Tein pienen tutkielmankin aiheesta, kun työskentelin pienessä kunnassa ennen nykyistä työpaikkaani toimiessani työsuojeluvaltuutettuna ja opiskellessani asiaan liittyvää peruskurssia. Tutkielma olisi ollut check-lista (tarkistuslista) kotihoidon työntekijöille mahdollisesta asiakkaan tai muiden hänen kotonaan olevien henkilöiden aiheuttamasta väkivalta- tai uhkatilanteesta. Kunnan ylin perusterveydenhuollosta vastaava virkahenkilö ei hyväksynyt tutkielmaani, koska siinä kunnassa ei hänen mukaansa ollut mitään kyseisiä ongelmia. Työntekijöiltä olin kuullut muuta ja siksi sen teinkin.

No, nykyään ja onneksi olemme hyvinvointialueilla ja kriteerit ovat muuttuneet noilta osin täysin ja erilaiset turvallisuuskoulutukset ovat kaikille pakollisia.

Väkivalta- tai uhkatilanteilta olen säästynyt 35-vuotisen työurani aikana muutamaa kertaa lukuunottamatta, ja silloinkin kyseessä on ollut mielenterveysasiakas. Kaikista on kuitenkin rauhallisella puheella ja käyttäytymisellä selvitty.

Jälkeenpäin ne olivat hyvin kuormittavia tilanteita, mutta silloin (1990-2000-luvuilla) ei vielä ollut mitään väkivaltatilanteiden jälkipuintia (debriefing). Ne käsitteli omassa päässään, jos käsitteli.

Minun on ollut vaikea rajata itseeni kohdistuvaa huonoa käytöstä. Se varmaankin juontaa lapsuudesta, koska äitini oli harvoin läsnä, vaikka olikin paikalla. Pääsääntöisesti kaikki oli varmaankin hyvin, mutta toisinaan oli toisin. Sitä oppi sietämään asioita, ja sitä teen edelleenkin. 

Kun varauduin kuluneella viikolla uhkaavaan asiakkaaseen käsittelin tätäkin asiaa mielessäni. Kuinka paljon minun pitää sietää itseeni kohdistuvaa uhkaa? Työkaverini sanoivat, etten yhtään!

Olin jo etukäteen keskustellut esihenkilöni ja vartijoiden kanssa tilanteesta, ja vartija tulikin vastaanottohuoneeni läheisyyteen passiin. Asiakas ei kuitenkaan tullut vastaanotolle.

Vaan, onhan tuo tilanne vienyt paljon energiaa jo etukäteen. Ja kukaties hän tulee lopulta uudestaan?