Kesä 72

 

Nuori koira ja käärmeennahka 29.8.2026

  Kävin parin vuoden tauon jälkeen eräässä suojellussa metsässä ja löysin sieltä lampaankääpiä (Albatrellus ovinus). Paistoin ne pannulla ja sain maukasta lisuketta mm. leivän päälle.

Eräällä lenkillä kävin kurkkimassa luonnonmuovaamaan luolaan. Allaolevassa kuvassa näkyy suurin luola-aukko, josta aukeaa oikealle muutaman metrin mittainen luola ja siellä toisessa päässä on myös aukko maanpinnalle. Luola aukeaa myös kallion alle samanlaisesti kuin Susiluola Karijoella. Suurimman luola-aukon yläpuolella oli pienempi aukko parin metrin korkeudessa, enkä ylettynyt sitä kunnolla kuvaamaan. Olisin siihen tarvinnut selfiekeppiä. Siellä on todennäköisesti toinen luola eli kaksi luolaa päällekkäin.

Valaisin taskulampulla alempaa luolaa ja siellä syvyydessä, luolan pimeydessä kasvoi kaksikin erilaista sientä. Sinne mahtuisi aikuinenkin ihminen ryömimään, mutten viitsinyt sotkea vaatteitani. Riittää, kun kurkkii aukoista sisään. Koiriani luola kiinnosti todella paljon. Pelkäsin, että nuorempi juuttuu sinne kiinni, niin utelias kun se oli sinne menemään.

Luolakallio 26.8.2026

Otsikkokuvassa olin vielä viimeisiä vadelmia (Rubus idaeus) keräämässä, kun nuori koirani merkkasi minulle luodun käärmeennahkan (Vipera berus). Sen verran sille on jäänyt takaraivoon kyistä, että varoo nahkojakin! Se oli jo toinen nahka tälle kesälle, minkä koirani löysi kyyn pureman jälkeen.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/05/kevat-77.html

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/05/kevat-74.html

Fauna 37

 

Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 25.8.2026

 Löysin oravanpesän (Sciurus vulgaris) pihaltani, ja sillä on todennäköisesti poikaset pesässään. Viime kesänä löysin ensimmäisen pesän, jonka olen pihaltani löytänyt ja nämä pesät sijaitsevat lähellä toisiaan kuusissa. Pesiminen pihapiirissä luo sille turvaa näädältä (Martes martes) ja kanahaukalta (Accipiter gentilis).

Peltokimalainen (Bombus pascuorum) 19.8.2026

Metsäjänis (Lepus timidus) teki poikaset tässä taannoin rakoliiterini alle, ja jäniksen läsnäolo sai koirani ihan sekopäisiksi. Edelleen, etenkin aikuinen koirani lähtee aidatulta pihalta järven kautta etsimään jänistä talon takaiselta hakkuuaukolta. Taisivat koirani päätellä, että emännän ollessa lomalla voi hänelle järjestää vähän ylimääräistä hommaa!

Olen tänä kesänä kirjoittanut useamman kerran viirupöllön (Strix uralensis) poikueesta. Naapurini sai katsoa yhtä poikasista ikkunastaan ja hämärässä kuului niiden yhteysääniä eli niin lähelle ne tulivat asutusta.

Kesä 71

 

Leipäkorisieni (Crucibulum laeve) 22.8.2026

   Jo kahdesti on käynyt niin, että pysähtyessäni pyörälenkillä olen löytänyt, aivan sattumalta kuin johdatuksesta, sieniä. Ensimmäinen löytö piispanhiippa (Paragyromitra infula) nyt ei ollut mitenkään erikoinen, mutta otsikkokuvan sieni taas oli.

Lapsuudenystäväni laittoi jokunen vuosi sitten minulle kuvan löytämästään leipäkorisienestä tai toisella nimellä sitä myös kutsutaan linnunpesäsieneksi. Silloin ajattelin, ettei tuollaista voi ollakaan. 

Eilen ollessani pyörälenkillä tutustumassa ympäristöön ja käydessäni taas eräällä kaakkurilammella, soi kännykkäni ja pysähdyin vastatakseni puheluun. Puhelun aikana tarkastelin maanpintaa ja kuvan keltainen sieni herätti mielenkiintoni. Puhelun jälkeen tutkin sitä tarkemmin ja löysin varsinaiset leipäkorisienet. Ne ovat ihan pikkuriikkisiä, joten ei ihme etten niitä ole aikaisemmin huomannut. Aina on kova vauhti päällä!

Mustatorvisieni (Craterellus cornucopioides) 20.8.2026

Mustatorvisientä löysin pitkästä aikaa. Viime kerrasta lienee vuosikymmeniä! Nämä huomasin ihan koiralenkillä, eikä minulla ollut edes mitään astiaa mukana, mutta kämmenessä sain muutaman tuotua kotiin saakka. Laitoin ne kuivumaan. 

Silmät siis auki metsässä kulkiessa!

Kesä 70

 

'Kaakkurilampi' 20.8.2026

 Tänään oli vuorossa kaakkurin (Gavia stellata) pesintöjen tarkistuskierros. Pyrin tekemään nämä kierrokset joko jalkaisin tai pyörällä, siis 'luomusti'. Tällä kertaa pyöräilin ja matkaa parin lammen kierrokseen tuli 18 km.

Ensin oli vuorossa lampi, jossa näin kaakkuriparin viime toukokuussa. Reittiä jota käytän on ryteikköinen. Nyt, kun olin ilman koiriani liikkeellä, pääsin lähestymään varovaisesti ja hiljaa. Olin tuulen alapuolella. Päästessäni lammen rantaan samanaikaisesti laskuun tuli kaksi lintua. Kolmas lintu ui laskeutujia kohti. Näin, että se oli aikuinen kaakkuri. Sitten siirsin katseeni kahteen muuhun, ja toinen niistä oli poikanen!

Mikä onnenpotku se olikaan: olla paikalla juuri oikeaan aikaan. Jos olisin ollut siellä viisi minuuttia aikaisemmin, olisin saattanut todeta ettei täällä ole mitään. Kuten olen jo monta kertaa aikaisemmin kirjoittanut, kaakkurit ovat taitavia piilottelijoita. 

Näkyvyys havainnointipaikaltani lammelle oli huono, ja aikuinen lintu olisi saattanut jäädä näkymättömiin yksinään. Tällä kertaa ne tuskin edes huomasivat minua.

Ja erityisesti tämä oli minulle onnenpotku, sillä pesintä oli minulle tällä lammella ensimmäinen! Joskus vuosia sitten samoillessani alueella näin lammella yhden kaakkurin, ja siksi olen ottanut lammen niin sanotulle vakiolenkilleni.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/05/kevat-76.html

Toinen lampi oli se, jolta sain jo tältä kesältä pesinnän eli näin kaakkurilla kaksi poikasta. Tällä kertaa en nähnyt lammella yhtäkään lintua, mutta kuulin niiden lento-, yms. ääniä taivaalta. Odottelin niin saapumista, muttei niitä tällä kertaa saapunut.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/07/lintuisia-lapsia-5.html

Hajamietteitä 12

 

18.8.2026

 Olen auttanut ikäihmistä tekemään muuttoon liittyviä sähköisiä ilmoituksia viranomaiselle, postille, vakuutus- ja sähköyhtiöille. Vaan, eipä henkilö pysty enää kirjautumaan edes nykyisten vakuutus- tai sähköyhtiöiden sivuillensa, jollei omaa sähköpostiosoitetta! Kyse ei ole lainkaan henkilöstä, jolla olisi alentunut toimintakyky omien asioiden huolehtimisesta, vaan kyse on toimintaympäristön muuttumisesta digitaalisiksi, jollaista ikäihmiset hallitsevat huonosti, jos ollenkaan. Soittamalla varmasti pystyy asioita hoitamaan, mutta asioidenhoitajan (allekirjoittaneen) näkökulmasta se on työlästä. Tähän on siis tultu!

Samaan asiaan törmäsimme viime kesänä. Sama henkilö olisi halunnut liittyä erääseen luontoa suojelevaan yhdistykseen, muttei se onnistunut edes soittamalla, sillä liittyäkseen tarvittiin sähköpostiosoite. Onneksi hän pääsi liittymään toiseen luonnon puolesta toimivaan yhdistykseen.

Ammatissani tapaan lähes päivittäin henkilöitä, joilla ei ole sähköpostiosoitetta, saatikka tunnistusvälinettä pankkiasiointiin, ja sitä kautta mahdollisuuksia hoitaa asioitaan digitaalisesti. Yhteiskunta ei saa unohtaa näitä ihmisiä!

Aasinsiltana sähköyhtiöistä, tein ikäihmiselle uuden sähkösopimuksen muutto-osoitteeseen, sillä vanha, kiinteä sähkösopimus olisi nostanut ensi kuussa sähkönhinnan 50% kalliimmaksi. 

Otsikkokuvakin liittyy sähkönhintaan, sillä rakoliiteri on ennätyksellisen täynnä polttopuita. Enää siellä mahtuu nippa nappa kääntymään. Puulämmityskausi alkanee todennäköisesti tuota pikaa. Puulämmitys vähentää sähkönkulutusta, sillä voin lämmityksen ohella tehdä mm. ruokaa liedellä ja uunissa.

Kävin eilen katsomassa sääksenpoikasia (Pandion haliaetus) jokakesäisellä retkellä. Ajoin pikkulepinkäispesän (Lanius collurio) ohitse, mutta sieltä oli jo häivytty. Niistä postasin 18.7 ja 22.7.2026. Sääksiparilla on kaksi lentokykyistä poikasta.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/07/kesa-62.html

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/07/kesa-64.html

Sääksijärvi 17.8.2026

Sieni🍄4

 

4.8.2026

 Elävän haavan onkalosta kurkistaa mikä? Tämän dilemman kanssa olen paininut viimeiset 10 päivää.

Aikamoinen onnenkantamoinen, että satuin kantarellireissulla (Cantharellus cibarius) kurkistelemaan tutun haavan (Populus tremula) onkaloihin ja löysin elämäni ensimmäisen puun sisältä kasvavan sienen (Fungi).

Olen tehnyt aika monta reissua haavan luokse seuratakseni sienen kehitystä ja muuttumista tunnistettavampaan muotoon. Samalla löysin muutakin mielenkiintoista, johon viittasin jo 4.8.2026 postauksessani.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/08/kirja-18.html

Läkkinen (Lindbladia tubulina) 4.8.2026

Kuvan läkkinen on minulle ihan uusi tuttavuus. Pysähdyin katsomaan ikään kuin eläimen ulostetta, mutta lähikuvassa on jotakin ihan muuta. Se on limahomelaji ja ilmeisesti melko harvinainen. Muutamaa päivää myöhemmin löysin toisenkin esiintymän. Tämä laji muuttuu (kuivuu) nopeasti ja silloin on vieläkin hankalampi löytää.

Verikorpijäkälä (Mycoblastus sanguinarius) 10.8.2026

Seuraava ei kuulu sieni-otsikon alle, mutta se löytyi samalta suunnalta, mistä edellisetkin löytyivät. Yllä oleva kuva näyttää nopeasti katsottuna vain vanhalta kannolta ja sitä se tietysti onkin, mutta näistä kannattaa etsiä verikorpijäkälää, sillä se on vanhojen metsien indikaattorilaji. Jos tarkastelet kuvaa lähempää, näkyy mustien pisteiden vieressä punaista, mikä kertoo lajin olevan nimenomaan verikorpijäkälä.

Kesä 69

 

11.8.2026

 Aluksi huonot uutiset: hirvikärpäset (Lipoptena cervi) ovat ilmestyneet!

Olen samoillut lähes joka päivä lomallani ja löytänyt mielenkiintoisia eliöitä lähimaastosta. Retkien jälkeen määritysoppaat ovat olleet ahkerassa käytössä. Kyseessä ovat tällä kertaa enimmäkseen olleet sienet tai hyönteiset.

Luonnon oma kranssi kannon kupeella 28.7.2026

Yleisurheilun EM-kilpailut alkoivat minulle sopivasti eilen. Lomalla on aikaa seurata karsintoja ja finaaleja. Toivon suomalaisille menestystä🥇🥈🥉

Lintumaailmassa on kovin seesteistä. Metsässä saa kulkea ilman suurempia varoitteluja. Punarinnan (Erithacus rubecula) tiksutusta kuuluu pusikoissa ja räkättirastaat (Turdus pilaris) käyvät vadelmapuskissa (Rubus idaeus) syömässä. Tänään kuulin pajulinnun (Phylloscopus trochilus) syksyistä laulua, ja näin vielä haarapääskyjä (Hirundo rustica).

Kantarellit (Cantharellus cibarius) 4.8.2026

Kesä 68

 

Keisarinviitat (Argynnis paphia): tummempi on koiras, vaaleampi naaras 6.8.2026, valokuvaaja I.P.

 Aloitin lomani viettämällä tuntikausia metsässä, kun mihinkään ei ole kiire. Silloin kun sataa, voi käydä tarkistamassa kaakkureiden (Gavia stellata) pesintöjä. Poutasäällä voi marjastaa tai sienestää. 

Sienestyskaverit 7.8.2026

Tänä kesänä kasvatin viljelylaatikossa hernettä, sipulia, maa-artisokkaa, salaatteja ja erilaisia yrttejä. Pari viikkoa sitten ollut laaja-alainen saderintama taisi tehdä sen, että sipulini mätänivät maahan. Sipuli ei siedä märkyyttä.

Kesä 67

 

Päivänsinen (Ipomoea tricolor) keskusta 2.8.2026

 Vihdoinkin, huomenna aloitan kesälomani!

Täytyy myöntää, että luulin ettei huomista tulekaan. Vedin taas itseni liian tiukoille, kun tein suursiivouksen, juoksin marjassa, kävin töissä ja elin arkea; kaikkea yhtäaikaa.

No, jäi jotakin tekemistä lomallekin: kuistin ja terassin lattian öljyäminen, ulkokalusteiden kunnostus, ikkunoiden ja uunin pesu. Ne sitten aikanaan, ja jos sää sallii.

Sovin vain neljä tapahtumaa etukäteen lomalleni, muutoin teen fiiliksen mukaan.

2.8.2026

Kirja 18

 

4.8.2026

 Kävin eilen kirjastossa ja löysin kolme mielenkiintoista, uutta tietokirjaa, joista yksi on otsikkokuvan Matti Vuennon Hämmästyttävät sienet. Eliökunnan pimeää ainetta valaisemassa (2025) Gaudeamus.

Tänään lähdin sienestämään hankkiakseni lounastarpeita ja löysin kantarellien (Cantharellus cibarius) lisäksi vaaleaaorakasta (Hydnum repandum), koivunpunikkitatin (Leccinum versipelle) ja pari herkkutattia (Boletus edulis, Boletus pinophilus). Näistä sain maukkaan kastikkeen perunoiden kylkeen. 

Lisäksi ihan sattumalta löysin pari erikoisuutta, jotka eivät ole ruokasieniä, mutta teen niistä tarkempaa lajimääritystä ja julkaisen kuvat myöhemmin.

Ihan kuin eilen aloittamani Vuennon kirja olisi toiminut enteenä erikoisuuksien löytämiseen.

Männynherkkutatti (Boletus pinophilus) 4.8.2026

Syntymäpäivä 9

 

30.7.2026

 Vietimme hieman etuajassa ystäväni syntymäpäiviä. Otsikkokuvan kakku ei ole minun tekemäni, vaan toisen ystäväni, mutta kuvassa näkyvät hillat (Rubus chamaemorus) ovat minun keräämiäni tältä kesältä. Edes jotakin olen saanut aikaiseksi.

Eräänä aamuna varhain, kun olin aamutoimissa, huomasin järven pinnalla upean kohouman. Nousevan auringon säteet osuivat ainoastaan kuikkaan (Gavia arctica), kun muu järvi oli vielä tummana yön jäljiltä.

Näin taas eilen viirupöllön (Strix uralensis) lähtiessäni töihin. Eihän sitä muuten huomaisi, kunnes se sitten nousee siivilleen, isoa lintua. Kulkijan ajatukset ovat jo tulevassa päivässä. Katse harvoin harhailee puustossa, jollei kuulu jotakin ääntä, jonka lähdettä yrittää paikallistaa.

Viirupöllön siipiväli on 103-124 cm. Lento on äänetöntä, pehmeää. Otimme taas katsekontaktin ja kehuin sitä siitä, kuinka upea se on. Oletin sen olevan tämän kesän poikanen, kun höyhennys on ohuemman näköistä. Hyvä myyränakki🦉 Lähde: Svensson, L. Mullarney, K. Zetterström, D. Grant, P.J. (2010). Lintuopas. Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava. s. 224.