Koiranelämää

 

Koiran ilme kertoo mielipiteen vedonestopannasta

Minulla on kahdeksan kuukauden ikäinen punainen irlanninsetteri. Täällä maalla asuessa se on saanut kirmata hyvin paljon vapaana. Tänään harjoittelimme ensi kertaa vedonestopannassa kulkemista. Panta on edellisen koirani Uskon. Usko oli iso punaiseksi irlanninsetteriksi. Se painoi 44 kg, kun nykyinen koirani painaa 30 kg. Vedonestopanta on vieläkin hieman liian iso, sillä koira sai sen kerran lenkkimme aikana pois paikaltaan.

Vaan olihan se aluksi yhtä kärsimystä kulkea remmissä, mikä on kiinnitetty kuonoon. Mitä enemmän koira vetää, sitä ikävämmältä - niin ainakin uskon - puristus tuntuu. Kuitenkin koira hiffasi asianlaadun melko pian. Välillä se meni "kylkimyyryä" hieroen kuonoaan lumipenkkaa vasten. Minulle sen sijaan kävelylenkki oli oikeinkin mukava, kun koira ei vetänyt. Menimme koiralleni ihan uutta lenkkiä, sillä ajattelin 'ajaa vedonestopantaa sisään' viemällä sitä uusiin ympyröihin. 

Näin pari pyrstötiaista (Aegithalos caudatus) koivikossa. Ne ovat ihania palleroita, jotka riippuvat useimmiten oksista selkä alaspäin. Pitkä pyrstö erottaa ne muista tiaisista, jos värejä ei pääse näkemään. Tällaisina pilvisinä päivinä taivasta vasten lintuja katsoessa paljaalla silmällä kaikki näyttää mustalta.