Kevät 71

 

Lintujärvellä 30.4.2026

 Suuntasimme aamulenkillä koirieni kanssa lintujärvelle. Kuten kuvasta näkyy kurki (Grus grus) oli varsin peloton ja harppoi pitkillä jaloillaan editsemme kuin meitä ei olisi ollutkaan. Koirat olivat ihan hämmennyksissään, sillä lintujen äänien moninaisuus, lintujen runsaus ja pitkästä aikaa tyyni ilma ikään kuin tiivisti tunnelman.

Metsämyyrä (Myodes glareolus) 27.4.2026 

Täällä maalla sekajätteenkeräys toimii ns. kimppakeräyksenä. Eli jokainen joutuu kuljettamaan omat roskansa useamman kilometrin matkan. Laitan roskapussini isoon saaviin, ettei autooni vahingossakaan valu pussista mitään nesteitä. Saaviini olikin sattumalta joutunut metsämyyrä. Se saattaa ainoana myyristä levittää Puumala-virusta aiheuttaen myyräkuumetta (nephropathia epidemica). Tämä kaveri pääsi jatkamaan elämäänsä metsään.

Glada vappen🎈

Metsä 8/1

 

Karijoen hautausmaan sankarimuistomerkki "Usko tulevaisuuteen" 28.4.2026. Sankariristin on suunnitellut kuvanveistäjä Vilho Aalto.
Lähde: www.sankarihautausmaat.fi

 Edellisessä metsä -postauksessani 'hairahduin' hieman sivuraiteelle varsinaisesta teemasta. Tai itse asiassa viittaus Neuvostoliiton 8.armeijan suunnitelmasta hyökätä Keski-Suomeen Laatokan pohjoispuolelta yhdistää narratiivia Eelis-sedästäni. Ja ajatus siitä, että neuvostojoukot olisivat päässeet etenemään Keski-Suomeen saakka ja taisteluita olisikin käyty täällä eikä silloisessa Karjalassa, sai minut yhdistämään Metsä -otsikon ja oman talvisodassa kaatuneen sukulaiseni tarinan.

Kaivoin tietoa Eeliksestä myös Kansallisarkiston kantakortista. Eelis oli taistellut mm. Happolassa, Lemetissä, Kelivaarassa ja Koirinojalla. Hän haavoittui vaikeasti 26.1.1940 ja kuoli samana päivänä sotasairaalassa. 

Lähde: digihakemisto.fi

Lähdimme eilen ystäväni kanssa käymään Karijoen sankarihautausmaalla. Löysin Eeliksen haudan. Hautakivessä oli virheellisesti merkitty hänen sekä syntymävuotensa että kuolinpäivänsä. 

Ehkei kukaan sukulaisistani ollut käynyt haudalla koskaan aikaisemmin. Sota ja sen jälkeinen pula-aika, sotakorvaukset ja isoisoäitini, isovanhempieni, enoni ja äitini asuinpaikan etäisyys Karijoesta saattoivat vaikuttaa haudalla vierailuun. Täytyy muistaa, ettei autoja tuolloin 1940-50 luvuilla juurikaan ollut. Joukkoliikenneyhteyksiä kylläkin oli, mutta matkanteko hidasta. Oli kiire rakentaa omaa siirtokarjalaisten kotia ja hankkia toimeentuloa. Karjaa ei voinut jättää hoitamatta ja lähteä satojen kilometrien päähän.

Oli siis korkea aika kunnioittaa sankarivainajaa🇫🇮🕯

Jatkoimme hautausmaalta matkaamme Karijoen Susiluolaan ja Susivuoreen.

Opastaulu 28.4.2026

Info 28.4.2026

Susivuoren näkötorni 28.4.2026

Näkymää Susivuoren näkötornista jopa Pohjanmerelle saakka. Tuulivoimapuisto 28.4.2026

Susivuoren opastaulu näkötornissa 28.4.2026

Piipahdimme vielä Kristiinankaupungissa, jossa näimme kaupungin yllä lentävän merikotkan (Haliaeetus albicilla) niin päivänselvästi kuin varislinnut (Corvidae) kuuluvat kaupunkeihin sisämaassa. Päivälle tuli mittaa 10 tuntia ja ajokilometrejä reilut 650.

Kevät 70

 

25.4.2026

 'Kevät keikkuen tulevi' -sanontaa pitää hyvin paikkaansa etenkin tänä viikonloppuna. Otsikkokuva on eiliseltä aamulta. Huomioi tyyni järvenpinta. Se kertoo matalapaineen keskuksen olevan lähellä; "myrskynsilmässä" on aina tyyntä. Vasta iltapäivällä alkoi tuulla vinhasti pohjoisesta ja räntää satoi vaakatasossa.

Lunta satoi vajaa 10 cm koko päivän aikana. Väliin osuva vesisade sulatti osan lumesta, kunnes tuuli voimistui kylmentäen ilman ja vesi muuttui rännäksi. Näistä lumista olisin talvella ollut kiitollinen hiihtokauden aikaan, nyt en niinkään.

Taiteilijan näkemys läheistä lahdesta 25.4.2026

Olimme viime syksynä ystäväni kanssa auttelemassa metsätöissä erästä miestä, joka omista valokuvistaan piirtää grafiikkaa. Kiitokseksi avustamme, sain valita muutamasta kuvasta mieluisimman. Ylläolevan kuvan hän oli valokuvannut viime keväänä hiihtoretkellään järven jäältä. Tunnistin paikan ja valitsen sen vuoksi tämän kuvan.

Tampereella käydessäni ostin kuvaan kehykset ja nyt kuva koristaa kotini seinää.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/11/polttopuita-43.html

Kevät 69

 

+3°C, pohjoistuuli 5 m/s 24.4.2026

 Luovuus on mielenkiintoinen ominaisuus. Olen tehnyt viimeaikoina muutoksia elämäni vaateisiin ja niillä on vaikutuksensa jaksamiseen ja luovuuteen. Päätöksien tekeminen luopumisista voi olla vaikeaa, mutta ei maailmanloppu. Todennäköisesti saan elämääni paljon enemmän vähentämällä, eikä se ole silloin luopumista vaan mahdollisuus pysähtyä itselle tärkeiden asioiden äärelle.

Muuttolinnuista ovat tulleet kuovi (Numenius arquata), meriharakka (Haematopus ostralegus), silkkiuikku (Podiceps cristatus), tukkasotka (Aythya fulicula) ja kaakkuri (Gavia stellata).

Lintutornissa 22.4.2026

Kesäpäivä Tampereella 8

 

Ratinansuvanto 21.4.2026

 Lähes kahdeksan kuukauden tauon jälkeen kävin Tampereella. Oli auton vuosihuollon ja hiustyylin päivityksen aika. Samalla hankin sellaisia tavaroita, joita täältä maaseudulta ei saa. Tai saa, jos käyttää verkkokauppaa ja sille tielle en ole vain lähtenyt. Haluan asioida kivijalkakaupoissa, hypistellä ja saada palvelua kasvokkain.

Otsikko voi hieman johtaa harhaan, mutta iltapäivällä Tampereella oli jo kesäisen lämmintä. Koivuissa (Betula) oli isot hiirenkorvat. Sipulikasvit kukkivat kukkapenkeissä. 

Nämä Tampereen reissut ovat aina tyyriitä reissuja, koska ostaa sellaisia palveluja joihin vaan uppoaa rahaa. Nämä Tampereen reissut ovat aina myös raskaita reissuja, koska matkustustunteja on paljon, on hälinää, on taustamusiikkia, on paljon liikennettä ja muita ihmisiä, mitkä kuluttavat minua, kun olen introvertti ja viihdyn itsekseni, omassa rauhassani, ikiomassa kuplassani.

Tähän on tultu 21.4.2026
The station has run out of fuel E5 

Yllä oleva kuva on väliltä Tampere-Jyväskylä. Bensiini 98 oktaaninen (E5) oli loppunut huolto-asemalta. 

Mitatessani Tampereen katuja huomioni kiinnittyi myös lukuisiin tyhjillään oleviin liikehuoneistoihin keskustassa. Samaa ilmiötä, jota olemme todistaneet koronasta (Covid-19) lähtien.

Mitä vielä saamme kokea, kun nämä ikämiehet hulluuksissaan laittavat maapallon asiat nurinkurin? Kehittyvien maiden ihmisille nämä viimeaikaiset presidentti Trumpin mielenliikkeistä aiheutuneet toimet ovat 'viimeinen naula arkussa'.

Metsä 8

 Metsä -otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

Vasemmalla isoisäni ukko ja oikealla setäni Eelis. Keskimmäinen henkilö on tuntematon. Eelis kaatui 22-vuotiaana talvisodassa 26.1.1940 Impilahdessa, Laatokan pohjoisosissa. Kuva todennäköisesti otettu kesällä 1939. Valokuvaaja tuntematon.

Tänään vietetään toista evakkojen liputuspäivää evakkojen muistamiseksi ja kunnioittamiseksi. On siis tärkeä päivä meille kaikille karjalaisten jälkeläisille. 

Tämä liittyy löyhästi otsikkoon, mutta halusin tähän nostaa Eeliksen tarinaa siltä vähältä, mitä hänestä tiedän. Eelis oli minun mummoni veli. Jos mummoni (1913) ja ukkoni (1907) syntyivät Karjalaan, Suomen suuriruhtinaskuntaan ollen Venäjän keisarikuntaan kuuluva autonominen osa, niin Eelis syntyi jo itsenäiseen Suomeen (1918).

Isovanhempieni maatilalla oli yksi kamari, jossa piirongin päällä oli mm. Eeliksen ja isoisoäitini valokuvat kehystettyinä. Tuolloin 1960- ja 70-luvulla ollessani lapsi pelkäsin käydä kammarissa etenkin yksin, sillä kuvissa esiintyivät kuolleet henkilöt. Varmaankin juuri se, etten ehtinyt tuntea kumpaakaan näistä henkilöistä – heidän kasvokuvansa pelottivat. Jollain lailla ajattelin, että nämä henkilöt voivat tulla kuvista esille, ehkä kummittelemaan...

Eelis oli naimaton työmies, joka taisteli (1./Er P 8) erillinen pataljoona 8, 1. komppania. Komppania osallistui vaativiin viivytys- ja puolustustaisteluihin Kannaksella. Impilahdessa käytiin tammikuussa 1940 ns. mottitaisteluja, missä hän kuoli haavoittuneena sotamiehenä.

Eelis on haudattu Karijoen sankarihautausmaalle.

Marraskuun lopussa 1939 Neuvostoliitolla oli Suomen vastaisella rajalla neljä armeijaa, yhteensä 20 divisioona: mm. Laatokan pohjoispuolella oli Habarovin komentama 8. Armeija, jonka tarkoituksena oli hyökätä kohti Keski-Suomea. (Manninen, s. 18).

Kuten historiasta tiedämme Suomi taisteli rohkeasti Neuvostoliiton armeijaa vastaan ja sen eteneminen pysäytettiin. 

Lähteet:

Manninen, O. (1992). Talvisota syttyy. Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 3.

www.sotasampo.fi

Wikipedia

Kevät 68

 

Polttopuita 20.4.2026

 Nuoren koirani mahalaukun kiertymän (torsio) vuoksi menimme vasta nyt tasan kuukauden kohdalla ystäväni kotitilalla käymään. Pääasiallinen syy miksi vasta nyt oli se, että siellä tilaa asustaa nuori labradorinnoutaja ja leikki näiden koirien kanssa äityy välillä melkoisen rajuksi. 

Ystäväni oli kuluneen kuukauden aikana urakoinut polttopuita melkoisia määriä. Otsikkokuvassa siitä vähän osviittaa. Jos minä olin pinoamassa tuota kuvan oikeanpuolista sivua, niin kaikki muu ja vielä enemmänkin (jota kuvassa ei näy) on ystäväni käsialaa.

Kun muuttolinnuista eilen järvelle saapui kuikka (Gavia arctica) ja pihaani mittasi västäräkki (Motacilla alba), niin tänään kuulin laulurastaan (Turdus philomelos), peukaloisen (Troclodytes troclodytes) ja punavarpusen (Carpodacus erythrinus) ensilaulua ja näin haapanaparin (Mareca penelope).

Puskapissajätökset 20.4.2026

Tosiaan, kun pitkästä aikaa kuljin toisia polkuja niin huomio kiinnittyi näihin yhä enenevässä määrin esiintyviin 'puskapissajätöksiin'. Olen tästä kerran aikaisemminkin kirjoittanut Kompassi koilliseen -blogissani 4.7.2021.

https://kompassikoilliseen.blogspot.com/2021/07/kaakkuri.html

Miten ihminen voi olla niin vieraantunut omiin eritteisiinsä, vaikka niitä joka päivä erittää, että ne ovat kuin myrkkyä ja mistä on nopeasti päästävä eroon? Jos pitää käydä puskatarpeillaan sulan maan aikaan, niin eikö käyttämäänsä paperia voi yhtäältä ottaa mukaansa esimerkiksi pieneen muovipussiin tai toisaalta työntää oksalla/kepillä se maanrakoon, karikkeeseen, juurakkoon, kaatuneen puun alle piiloon. Silloin se on poissa silmistä ja maatuukin nopeammin. Isommat tarpeet olisi myös syytä peittää.

Talvella käyttämät paperit voi laittaa muovipussiin, koska postauksen toisessa kuvassa näkyvät paperit ovatkin juuri talvipuskapissajätöksiä.

Kaikenlainen luonnon roskaaminen ei vieläkään mahdu kaaliini🤯

Kevät 67

 

Sinivuokko (Hepatica nobilis) 18.4.2026

 Löysin kevään ensimmäisen sinivuokon haravoidessani pihaa. Itse asiassa löytö oli täysi yllätys, sillä paikka josta sen löysin, oli minulle uusi, ennaltatietämätön; suuren kuusen juurelta, jonne aurinko ei juurikaan paista.

Tänään aloitin melontakauteni. Kävin eräällä joella, jonne asti en viime kesänä päässyt lainkaan. Syynä tuolloin oli kaularangastani tuleva oire oikeaan yläraajaan, lihasheikkous, väsymys. Nytkin sama oire muistutti olemassa olostaan, vaikkei kaularanka juuri muutoin oireilekaan. 

Vaan pääsin joelle ja sieltä poiskin. Joella kuulin ja lopulta näinkin pajusirkun (Schoeniclus schoeniclus). En tiennytkään lajin viihtyvän siellä. Toki se saattoi olla vain ohikulkumatkalla.  Se oli reilu 'palkinto' seikkailustani.

Eilen aamulla lensi aivan pääni ylitse aura metsähanhia (Anser fabalis) kohti pohjoista. Ne menivät niin matalalla, että siipien suhinan saattoi lähes tuntea ihollaan. 

Vieläkin järvien lahdissa on jäätä. Yöpakkaset pitävät siitä huolen ettei se sulakaan pois kovin nopeasti, ja nyt päivälämpötilatkin laskevat taas ajankohdan normaalitasolle.

Jokiretki 18.4.2026

Hajamietteitä 10

Metson (Tetrao urogallus) höyhen 16.4.2026

 Olen ollut sängynpohjalla lähes koko päivän. Sain eilen vyöruusurokotteen (Shingrix) 2. annoksen ja vaikka varauduin tähän kertaan paremmin, pääsivät oireet vyörymään kuin hyökyaalto päälle. Enimmäkseen siis lihas- ja nivelsärkyjä.

Aloitin tänään 'talvilomani' ja suunnittelin tämän 2. rokotteen nimenomaan tähän yhteyteen, jotta saan toipua rauhassa. Oli kyllä vastenmielistä suoraan sanottuna ottaa rokotetta, koska tiesin tulevani kipeäksi. Mutten halunnut olla töistäkään pois tällaisen takia, joten uhrataan lomaa.

Sen verran raahauduin viemään koiriani lenkille, että löysin otsikkokuvassa olevan metson höyhenen.

Maanantaina kävin pyörällä töissä ja kuulin punarinnan (Erithacus rubecula), punakylkirastaan (Turdus iliacus) laulua. Ja lokit (Laridae) ovat saapuneet, jopa jo tänne järvellekin! Lokit tuovat minun maailmaani kesän. Ne ovat varmasti monien inhokkeja, mutta minä nyt tykkään kaikista linnuista. Mieti, jos lintuja ei olisi ollenkaan.

Kanervat (Calluna vulgaris) kärsivät viime talven lumettomuudesta ja kovista pakkasista. Ne kanervat, jotka jäivät lumenpinnan yläpuolelle, ovat paleltuneet. Ne erottaa ruskeina kasvustoina metsässä liikkuessa.

Luonnonkasveista vaivero (Chamaedaphne calyculata), pajut (Salix) ja raidat (Salix caprea) kukkivat. Nyt olisi sitruunaperhosille (Gonepteryx rhamni) ruokaa. En ole nähnyt yhtään lentävää sitruunaperhosta. Ne minun löytämäni talvehtivat yksilöt (2 kpl) lähtivät todennäköisesti lentoon, jollei joku peto niitä vienyt. Lentoonlähdönhetkeä en päässyt todistamaan.

Kevät 66

 

Souturetkellä 12.4.2026

 Aamulla järven lahden jääpeite lämpeni laajentuen auringossa aiheuttamalla ulinaa, paukkumista. Jään jännityksen nopea purkautuminen muodosti paineaaltoja muodostaen tyyneen avoveteen värinää ja aallokkoa. 

Ulina kuulosti kuin hävittäjä olisi lentänyt ja paukkuminen kuin käsiaseella olisi ammuttu monta kertaa nopeasti peräkkäin. Ensimmäisen kerran kuullessani tuon merkillisen äänen en osannut yhdistää sitä oikein mihinkään. Ajattelin jopa droonia. Toisella kertaa tajusin äänien tulevan jäästä. Ulina kesti monta sekuntia ja se eteni jään pinnalla koko jääpeitteen matkalta. Olipa hieno kokemus!

Ystäväni kuuli tänään västäräkin (Motacilla alba) äänen. 'Västäräkistä vähäsen'.

Kevät 65

 

Jää vetäytyy 11.4.2026

 Tänään avasin soutukauden ja pääsin kiertämään järveä sikäli, kun jäät sallivat. Järven etelärannoilla oli vielä kohtalaisen paksua jäätä. Yleensä normaali keväinä vetäytyvän jään reunalla piipertävät västäräkit (Motacilla alba) ja käyskentelevät kalalokit (Larus canus), muttei niitä vielä ole näkynyt. 

Keräilin taas järven rannoilta ja pohjasta roskia (oluttölkki, pari erilaista pullonkorkkia ja kalavieheen merkki). Tätähän riittää!

Metsähanhia (Anser fabalis) näin eilen aamulla muuttavan kohti pohjoista jo aikaisin aamulla. Niiden ääni on helposti tunnistettava nenäsointinen kaakatus.

Pojat nauttivat auringonpaisteesta. Nuori koira seisomassa 10.4.2026

Kevät 64

 

Koivunmahlaa 9.4.2026

 Viime yönä oli - 6°C ja tuntui, ettei päivä lämminnyt juurikaan plussan puolelle kunnolla varjoisissa paikoissa. Otsikkokuvassa pökkelökoivuni tuottaa mahlaa ja pakkasen ansiosta se jäätyikin "mahlapuikoiksi". Sitä oli helppo murtaa puikosta syötäväksi.

Eilen järvi vapautui jäistä, mutta pakkanen sai aamulla veden pinnan riitteeseen tyynissä osissa. Tuollaistakaan en ole tainnut ennen nähdä.

Eilen aloitin pyöräilykauteni ja kävin pyörällä töissä. Reipas tuuli teki lenkistä rankan, ja aikaa meni 2.40 tuntia edestakaiseen reilun 42 kilometrin matkaan. No, jostakin on aloitettava. Ensi kerralla on jo helpompaa.

Muuttolinnuista ovat saapuneet keltasirkut (Emberiza citrinella), töyhtöhyypät (Vanellus vanellus), hippiäiset (Regulus regulus) ja taivaanvuohet (Gallinago gallinago).

Ystäväni löysi tänään kyykäärmeen (Vipera berus). Se oli kerällä, eikä ollut innokas liikekannallepanoon. Nosti vain päätään. Ystäväni jätti sen jatkamaan osittaista horrostaan.

Pitkästä aikaa minulla on tunne lankojen pitämisestä käsissäni, siis toisin sanoen, minulla alkaa olla taas hallinta elämästäni. Oikean jalkani kipu ei vie kaikkea energiaa elämästäni. Tämä tuntuu mahtavalta🥳

Pääsiäinen 16

 

Valmis pino 6.4.2026

 Viime yönä tänne satoi lunta, mutta aamupäivällä jo suli pois. Räkätti- ja kulorastaat (Turdus pilaris, Turdus viscivorus), jouhisorsat (Anas acuta) ovat saapuneet.

Ystäväni ajoi eilen traktorikuorman metristä, osin halkaistua ja enimmäkseen koivupuuta minulle polttopuiksi. Teimme pinon tänään valmiiksi. Puuta siinä on noin seitsemän kuutiota. Kuten näet, on pino lievästi mykevä taas muodoltaan, jotta peitelty pino valuttaa veden alas. Tosin nyt pino saa ottaa aurinkoa, tuulta, sadetta niskaansa ja lintujen, hyönteisten tulla ja mennä, tehdä pesiään. 

Syksyllä pilkomme puut liiteriin.

Pääsiäinen 15

 

Selfie 4.4.2026

 Olen vähitellen pystynyt pidentämään yhtämittaista kävelymatkaani jalkakivustani huolimatta ja eilen kävin koirieni kanssa minulle niin tärkeässä paikassa jalkaisin. Matkaa tuli hieman yli kuusi kilometriä.

Paikassa on ikivanha autiotalo vanhoine peltoineen, joskin pellot ovat metsittyneet/pusikoituneet. Otsikkokuva on talon ikkunan lävitse sisälle. Samanlaisia kuvia löysin myös ainakin pari aikaisemmista postauksistani.

https://kompassikoilliseen.blogspot.com/2021/04/selfie-2.html

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/04/kevat-48.html

Olen aina nostanut mielessäni hattua näille ihmisille, jotka aikoinaan asuivat tilalla hyvin vaatimattomissa oloissa. Leipä on ollut tiukassa!

Nyt tilan ympäristöä on viime vuosina rusikoitu kovalla kädellä. Metsää kaadettu, tilan rakennuksia purettu, maata muokattu. Jonakin päivänä ei tätäkään ikkunaa enää ole ehjänä tai taloa pystyssä.

Kirjoitin tuossa edellä jalkakivustani huolimatta. Kipuni luonne on hieman muuttunut viime syksystä. Vaikka kävely tekee kipeää, se helpottaa kun lopetan kävelyn. Toki jalkaa särkee, mutta se on siedettävää, verrattuna syksyyn. Ja yön aikana kipu helpottaa täysin. Siitä toivon, että pystyn taas enemmän kuormittamaan itseäni fyysisesti.

'Kipu on hyvä renki, mutta huono isäntä.' 

'Pain is a good servant but a bad master.'

Pääsiäinen 14

 

Trumpettinarsissi (Narcissus Trumpet) 3.4.2026

 Tähän on tultu: teen luopumista. Olen ollut syvissä vesissä oikean jalkani kipujen kanssa jo kohta puoli vuotta, ja kriittisesti tarkastellen elämääni stressaavia tekijöitä, pitää antaa periksi, luopua. Onneksi se on mahdollista. 

Esihenkilöni kanssa sopien, olen jo vähentänyt etätöiden tekemistä ja lopetan ne kesälomaani mennessä. Toinen asia, josta jo luovuin on yhdistyksen puheenjohtajuus. 

Yksinkertaistaa elämääni. Näin saan kuormitustani, etenkin psyykkistä laskettua.

Ja, itse asiassa minusta tuntuu, että näistä päätöksistä on jo hyötyä. Olen pystynyt rentouttamaan kävelyäni. Kun tässä tovi sitten jännitin jokaista oikean jalan askelta, niin nyt pystyn jo toisinaan kävelemään normaalisti!

Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa💧

3.4.2026

Avovesi häämöttää jo lähellä. Tänään luoteistuuli on painanut sulavaa jäätä tiiviiseen lauttaan ja aallokko helisee jään reunaa vasten. Ihana, rentouttava ääni. Järvellä olisi jo kuikkalinnuille (Gavia) sopiva sula mennä ja tulla, mutta taitaa muuttolintujen kello olla vielä talviajassa.

Näillä mietteillä hiljennyn pääsiäisen viettoon. Hyvää pääsiäistä🐣