Jalkapuoli 12

Taloni katto näkyy. Valokuvaaja J.P. 9.9.2023

 "Pottuvarvas on puoli jalkaa ja peukalo on puoli kättä". Näin sanoi työterveyslääkärini eilen. Tällä hän halusi sanoa, ettei nykyinen tilanteeni ole ihan vähäpätöinen juttu. 

Minun tulee tehdä mitä pikimmiten potilasvahinkoilmoitus, kun itse olin ajatellut tehdä sen vasta vuoden kuluttua. Perustelin sen niin, että hermot korjaavat itse itseään kahden vuoden ajan ja sitten nähdään varsinaisen hermovaurion jättämät puutokset. Lääkäri sanoi, että ilmoitusta voi aina täydentää tilanteen muuttuessa.

Jatkan edelleen sairauslomalla. Hän on sitä mieltä, etten enää voisi tehdä nykyistä työtäni siten miten sitä olen tehnyt, vaan istumatyötä ja ehkä työkokeiluna.

Sain paljon uutta ja arvokasta tietoa, paljon sulateltavaa tulevaisuuteni suhteen.

Lintumuuttoa

 

100 kurkea (Grus grus) muutolla 14.9.2023

 Nyt katseet taivaalle, kun hanhet (Anserinae) ja kurjet lähtevät muutolle. Se on aina sykähdyttävää ja surullista todeta, että kesä on tällä kertaa taas ohitse.

Eilen illalla, oli jo aika hämärää, kun kuului outo pamaus. Katselin ensin sisällä, mikä sen aiheutti. Menin sitten terassille ja näin pamauksen syyn. Nuori käpytikka (Dendrocopos major) oli lentänyt ikkunaa päin. Luulin sen kuolleen, koska se makasi liikkumatta.

Hain suojahanskat sisältä ja mennessäni uudestaan linnun luokse, se availikin nokkaansa ja silmiään. Otin sen käteeni ja se vähän rimpuili. Juttelin sille rauhoittavasti ja etsin samalla pahvilaatikkoa, jonne sen laittaisin elpymään. En sellaista löytänyt, mutta tikka alkoi olla sitä mieltä, että tämä nyt jo riittäisi. Laitoin sen puun oksalle, minne se vähän räpiköiden jäi. Aamulla sitä ei enää ollut.

Laitoin keväällä valoverhon juurikin estääkseni lintujen ikkunaan törmäämisen. Pari viikkoa sitten poistin sen ikkunasta, mutta täytyypä jokin systeemi virittää ikkunaan vain takaisin. Valoverho nimensä mukaisesti vähentää valon pääsyä ikkunasta sisälle. Näin valon vähetessä sitä yrittää joka auringonsäteestä nauttia.

Kesäpäivä Tampereella 3

Uutta ja vanhaa 12.9.2023

 Vietin eilen kesäisen päivän Tampereella ja se taisi olla viimeinen kaiketi tälle kesälle. Yllättävästi ihmiset ovat pukeutuneet täällä kovin syksyisesti; pitkähihaista ja -lahkeista on päällä. 

Kävin kampaajalla ja hierojalla ikään kuin vastapainoksi viime aikaisille tapahtumille kotona. Minulla on koko oikean alaraajan lihakset ihan tukossa johtuen hermovammastani yms. Tänään tulee vuosi, kun jalkani leikattiin ja sain tämän vaurion. Tuntoaisti on osittain palautunut, muttei kipuilu ole helpottanut lainkaan.

12.9.2023

💩 homma 5

 Olisikohan minulla nyt se ilo ilmoittaa, ettei minun tarvitse palata tähän otsikkoon tai sivuuttaa aihepiiriä enää milloinkaan. 

Valokuvaaja I.P. 11.9.2023

Tänään vesiosuuskunta sai tehtyä viemärinsulun ja asennettua takaiskuventtiilin viemärilinjaani, ettei vastaavanlaista viemärionnettomuutta pääse tapahtumaan. Tässä kuvassa asennetaan takaiskuventtiiliä. Kuopan pohjalla näkyvä vesi on pohjavettä.

Floora

 

Karstaohdake (Dipsacus) ja sen piikikäs olemus

  Karstaohdake on kaksivuotinen kasvi. Itse asiassa en tiedä miksi äitini hankki kasvin siemeniä kauan kauan sitten, mutta niitä kasvoi muutamia kasvimaallamme kesäisin, tosin ei enää muutamiin vuosiin. Ne houkuttelivat perhosia, vaikkei niitä lueta kuuluvaksi varsinaisesti perhoskasveihin.

Nyt karstaohdake on palannut pihaani. Itse asiassa jo viime kesänä tämä kuvassa kukkiva yksilö oli tehnyt lehtiruusukkeet (ei varmastikaan oikea termi), joista se kasvattaa toisena vuonnaan kukkavarren (kukkavarsia). Viime kesänä minulla oli niin paljon muuta to do (työlistalla), joten vaikka mitkä 'lehtiruusukkeet' menivät ohitseni. Olinkin kovin hämilläni, kun huomasin karstaohdakkeen kehittävän kukkavarttaan tänä kesänä. 

Pihallani tehtiin rakentamisen aikana rankkoja kaivauksia vuosina 2021–2022, joten päättelin näin, että karstaohdakkeen siemenet möyhennyksen ansiosta päättivätkin aloittaa kasvun (mikä ilo🌱). Mikä ne muuten olisi saanut yhtäkkiä kasvamaan? Nyt pihamaallani kasvaa toinenkin yksilö, mikä kukkii ensi kesänä.

Viemärionnettomuuden takia kaivinkone myllersi taas kerran pihamaallani viime lauantaina ja sain kuin sainkin säilymään nämä kaksi kasviyksilöä hengissä.

Ruotuhaarakas (Phaeoclulina)?

Kohtaamisia

Tuolla se minunkin koti jossakin on. 9.9.2023 Valokuvaaja J.P.

 Lyhensin otsikon Kohtaamisia, kun aikaisemmin olen käyttänyt Kohtaamisia metsässä. Sen tähden, että tämä kohtaaminen tapahtui rakennetussa ympäristössä, vaikka sijaitsikin metsässä. Kryptistä...

Olin tänä aamuna koirani kanssa taas niin sanotulla pitkällä lenkillä. Kävin erään metsäautotien päässä, missä en aikaisemmin muistini mukaan ole käynyt. Reittimme kulki erään lähes autiotalon ja siihen kuuluvien rakennusten ohitse. Lähes autiotalo sillä määreellä, että taloa käytetään harvakseltaan kesämökkinä. 

Takaisin päin kulkiessamme huomasin entisen navetan ylisillä harmaapäätikan (Picus canus) lentelemässä ikkunalaseja päin. Navetan ylisten seinässä oli kuitenkin iso, usean neliön kokoinen aukko, mistä tikka oli todennäköisesti lentänyt rakennuksen sisään. Se varmaankin pelästyi minua, kun hädissään yritti päästä ikkunan kohdalta ulos. Ensin menin vain lähemmäksi ja juttelin rauhallisesti tikalle seinän aukon kautta. Se ei tuottanut tulosta. Sitten kiersin navetan päähän jossa ikkuna sijaitsi, se mistä tikka yritti ulos. Ikkuna oli useamman metrin korkeudella. Tikka huomasi minut ikkunasta ja sitten se lensikin seinän aukon kautta ulos. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin🍂

Voihan se olla, että tikka olisi osannut poistua rakennuksesta, kun vaara - siis minä ja koirani - olisi hävinnyt. En kuitenkaan halunnut jäädä pohtimaan asiaa ja siksi toimin.

Harmaapäätikat ovat eläneet hiljaiseloa monen kuukauden ajan, mutta nyt niitä on näkynyt ja ennen kaikkea kuulunut taas.

💩 homma 4

 

Kotimaisemaa taivaalta. Valokuvaaja J.P. 9.9.2023

 Istutimme jo eilen muutaman puuntaimen takaisin paikoilleen, mutta valtaosan vasta tänään. Laitoin sahattujen lehtikuusen kuoria taimien ympärille pitämään niitä kosteana ja kuvasta ne on nyt helppo erottaa. 

Koirani valvoo työtä. Kuvassa näkyvä penkki on entisten koirieni muistolehdon "muistelupaikka"

Jouduimme eilen maa-aineksen poistoa varten purkamaan 'roomalaista kivitietä'. Tänään ystäväni taas perusti uutta. Vielä se ei ole valmis pitkään aikaan. Ehkä ensi keväänä routimisen jälkeen. Kuvassa näkyvän kiviympyrän alla on viettoviemäri, mistä jätevettä tulvi pihaan. Myös hopeakuusi (Picea pungens) kaivettiin ylös ja istutettiin takaisin. 

Jouduin pitämään aseptiikastakin (menettelytavat, joilla pyritään toimimaan mikrobittomasti) erityistä huolta; vaihtamalla riittävän usein suojahanskoja, desifioimalla työkalujen varsia, ottimia, oven kahvoja, pesemällä saappaat ja kädet riittävän usein jne. 

Josko nämä vastoinkäymiset riittäisivät tältä erää?

"Roomalaiset tiet vaihtelivat kapulateistä päällystettyihin teihin, jotka oli perustettu syvälle tampatun soran päälle tien pitämiseksi kuivana. Kiveys ja sen alla oleva sora mahdollistivat veden ohjautumisen pois tien rakenteesta näin estäen mudan syntymisen savisissa maaperissä."

Lähteet: Terveyskirjasto, Wikipedia 

💩 homma 3

Ahdasta on!

 Tänä aamuna ennen kaivinkoneen tuloa, siirsimme 30 istutettua puuntainta alta pois. Samalla teimme tilaa koneiden toimia. Mieleen tuli "virtahepo olohuoneessa", sillä niin ahdasta oli. Täytyy vain ihailla ammattimiesten taitoa!

Tänään jätevedellä saastunut maa-aines siirrettiin pois ja uutta tuotiin tilalle. Kaivaessa ei maasta tullut mitään epämiellyttävää hajua. Saastunut maa-aines kuljetetaan sellaiselle jäteasemalle, mikä voi ottaa sen vastaan. 

Vastaisuuden varalle maanantaina vesiosuuskunta laittaa viemäriverkostoon sulkuventtiilin tämän "tulevan haarani" risteyskohtaan. Myös rikkoutunut takaiskuventtiili korjataan, kunhan varaosa saapuu Ruotsista.

Olihan taas kokemus! Toivottavasti ainutlaatuinen.

Ruuvipumppaamon kohdalla työskentelyä. Traktori kaivinkoneen takana.

💩 homma 2

 

7.9.2023

 Otin aamulla heti ensitöikseni yhteyttä kaupungin ympäristövalvontaan jätevesionnettomuuden vuoksi. Iltapäivällä ympäristöpäällikkö soitti minulle, että hän oli ollut yhteydessä moneen eri viranomaiseen mm. ELY-keskuksen kahteen eri pohjavesiasiantuntijaan, ympäristöterveyteen, kaupungin energiaan.

Viranomaiset olivat sitä mieltä, että maa-aineksen vaihto riittää. Aistihavainnot eli haju osoittaa syvyyden miltä osin maata kaivetaan. Onneksi on luvattu muutamaksi päiväksi poutaa, niin jätevesi ei painu syvemmälle maaperään.

Kiitos M.V. vinkistäsi🦠

💩 homma

 Eilen ihmettelin ruuvipumppaamon pitämää suhinaääntä, ympärillä olevaa vettä ja maanvajoamaa. Pumppaamo suihkutti vettä, mitä sen ei pitäisi tehdä. Soitin vesiosuuskunnan toimitusjohtajalle. Toimintahäiriöksi paljastui tukos viemäriverkostossa. 

Ruuvipumppaamon ympärillä oleva maanvajoama 6.9.2023

Kesällä samaan viemärihaaraan, jossa olin ainoana käyttäjänä, tuli toinenkin kiinteistö. Myös tuolla kiinteistöllä oli sama ongelma. Saimme viemärinkäyttökiellon. Tukos sijaitsi meidän viemärihaaramme ja runkoputken välissä.

Tänään tuli tieto, että myös runkoputken päässä eräässä kiinteistössä oli viemärinvetovaikeuksia. Siitä kiinteistöstä päin huuhdeltiin viemäriverkostoa yhden kuution verran imuautolla sillä seurauksella, että viemärin jätevettä alkoi pulputa minun ruuvipumppaamosta ja viettoviemäristä pihaani. Jätevesiä ehti tulla kymmeniä litroja ennen kuin huuhtelu päättyi.

Viettoviemärin ympäristö tulvii jätevettä 7.9.2023

Ruuvipumppamo täynnä jätevettä 7.9.2023

Huuhtelu kyllä auttoi siten, että viemärin tukos poistui, mutta mitä ilmeisemmin minun kohdallani takaiskuventtiili ei toimi. Pihani haisee kuin yleinen käymälä. Pohjavesialueella jätevedellä saastunut maa-aines aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskin. Maa-aines pitää vaihtaa puhtaaseen maa-ainekseen.

Bakteerien, virusten ja alkueläinten säilyminen ympäristössä

Ulostebakteerien ja virusten määrä vähenee niiden päätyessä vesistöön tai maaperään, sillä ne eivät juuri lisäänny kantajansa ulkopuolella. Lisäksi auringon UV-säteily tappaa mikrobeja. Vaikka bakteerien ja virusten määrä vähenee mm. laimentumisen ja kuolemisen myötä vesistöissä, ne voivat kuitenkin säilyä pitkiäkin aikoja taudinaiheuttamiskykyisinä. Etenkin bakteerien ja alkueläimien muodostamat kestomuodot ovat erittäin säilyviä eri elinympäristöissä ja kestävät suuriakin olosuhteiden muutoksia.

Suomen olosuhteet ovat oivallisia taudinaiheuttajien säilymiselle vesistöissä. Useiden tutkimusten mukaan ulostebakteerit ja -virukset ovat pitkäikäisempiä viileissä vesissä. Joissa ja järvissä ulostemikrobien säilyvyys on parempi kuin meri- ja murtovesissä. Myös auringonpaisteen vähyys ja jääpeite säilyttävät taudinaiheuttajat pidempään elinkykyisinä, kun auringon UV-säteilyn tuhoava vaikutus ei tavoita mikrobeja.

Suolistoperäiset bakteerit ja virukset elävät lähes hapettomissa olosuhteissa suolistossa ja ruoansulatuskanavassa. Tästä syystä maaperässä ja pohjavedessä mikrobit säilyvät pidempään taudinaiheuttamiskykyisinä kuin vesistöissä tai esimerkiksi viljelykasvien pinnalla. Vesistöissä taudinaiheuttajabakteerien säilyvyys on päivistä kuukausiin. Kesällä auringonpaisteessa ja lämpimässä mikrobien kuoleminen on nopeampaa kuin talvella pimeässä ja kylmässä vedessä. Kasvustojen pinnalla säilyvyysaika on hieman lyhyempi. Maaperässä taudinaiheuttamiskyky säilyy jopa muutamia kuukausia. Osa suolistoperäisistä viruksista on kestävämpiä kuin bakteerit. Bakteerien kestomuodot, ns. bakteeri-itiöt, ovat lähes yhtä kestäviä kuin virukset.

Lähde: https://vesiensuojelu.fi/jatevesiopas/paasivu/jateveden-ymparistovaikutukset/

Yleisurheilu 2

 

 Katsoin viime viikonloppuna miltei kaikki lähetykset yleisurheilun Suomi - Ruotsi maaottelusta. Mieltä lämmitti se miten kaikki urheilijat tsemppasivat toisiaan. 

Laitoin muutaman urheilijan nimen itselleni ylös, joita tulen seuraamaan. Siinä listassa on seiväs- ja korkeushyppääjiä, mutta myös nuori pituushyppääjä ja keskimatkojen juoksijoita.

Edelleen minua kiinnostavat lajeista erityisesti seiväs- ja korkeushyppy, mutta myös keskipitkät juoksumatkat (800 m ja 1500 m) alkavat kiinnostaa. Erityisesti vauhdinjako näissä lajeissa on mielenkiintoista ja vaatii hermoja.

Isäni juoksi juurikin noita matkoja, muttei se detalji ole kiinnostukseni lähde. Isäni juoksi kuusi maaotteluvoittoa 1500 metrillä.

Lähde: Wikipedia

Ympäristöoppia 2

 Lähdimme aamulenkille ennen sadetta käymään vuorella, jonka huipulla oli aikoinaan kolmiomittaustorni. Ystäväni on siirtolohkareiden vieressä, joiden päällä torni sijaitsi. Samalla paikalla on kolmen kunnan rajapiste.

Ystäväni näyttää siirtolohkareen mittasuhdetta 5.9.2023

Kävimme aikoinaan äitini kanssa vuorella. Niistä ajoista vuoren loivemmilla rinteillä on tehty metsänuudistustoimenpiteitä, mutta vanha hieno kuusikko on edelleen tallella. En ole vuosiin käynyt paikalla - varmaankin säästin aikoinaan Uskon etujalkaa rasitukselta ja sitten tulivat muut kiireet.

Olin ottanut sienikopan varmuuden vuoksi mukaan, sillä vanhastaan muistin sieltä löytyvän kantarelleja (Cantharellus cibarius). Nyt niitä oli myös vuoren kuivahkolla ja kulutuksen alaiseksi joutuneella rinteellä. Löysin sieltä myös lampaankääpää (Albatrellus ovinus) 500 g. Punnitsin määrän mielenkiinnosta, koska sieni poikkeaa rouskuista (Lactarius) ja vahveroista (Cantharellus) tiiviimmän massansa vuoksi.

Ja olihan siellä rouskuja ja hurjasti suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis).

Jänönkorva (Otidea) 5.9.2023

Paransylki, limasienet (Mucilago crustacea) 5.9.2023

Kuusen pokkelössä taulakääpiä (Fomes fomentarius) kenties 5.9.2023

Samoin tässä?

Tälle lajille en löytänyt määritelmää 5.9.2023

Harakka (Pica pica) joutunut kanahaukan (Accipiter gentilis) saaliiksi 5.9.2023 

Vaan näihin aikoihin on metsässä kulkeminen aikamoista kärsimystä. Erityisesti hirvikärpäset (Lipoptena cervi) saavat minut ahdistuneeksi. Eilenkin olin sellaisessa pommituksessa, että meinasin tulla hulluksi. Kun sain yhden hirvarin pois, kolme tuli tilalle!

Tässä vuoressa talvehtii karhu (Ursus arctos). Siitä en tosin ole koskaan nähnyt mitään havaintoja.

Kohtaamisia metsässä 4

 

Puolukka (Vacciniumvitis-idaea)

 Olin sunnuntaina pitkällä lenkillä koirani kanssa. Pakkasin reppuuni kiikarit, sieniveitsen ja pari astiaa eli "pelit ja pensselit" olivat valmiina tarpeen tullen.Tällä kertaa koirani ei johdattanut minua lintuvesille eikä erikoisia sieni- tai marjasaalita ollut jaossa.

Tulin polulta metsäautotielle ja kuljettuani sitä hetkisen näkyi kaukana tiellä joku kävelevän minua vastaan. Jo kaukaa kummastelin mitä ihmettä kävelijä kantaa mukanaan. Lähemmäksi päästyäni huomasin kantamuksen olevan saavi ja arvasin tummaihoisen olevan ulkomaalainen marjanpoimija. Koirani oli vapaana ja huitoi menemään jossakin. 

Mies huudahti minulle tervehdyksen. Kysyin englanniksi puhuuko hän sitä kieltä. Hän vastasi jotakin epäselvästi. Sanoin hänelle edelleen englanniksi, että minulla on koira. Hän ei ymmärtänyt sanaa dog. Aloin kutsua koiraani huutaen ja vihellellen ja marjanpoimija tuntuikin näistä eleistäni ymmärtävän mitä tarkoitin sanalla dog. Hän soitti ystävälleen ja metsästä kuuluikin jännä ääni. Ääni tuli eräänlaisesta haravasta, jolla marjastaja "huispaa" marjat astiaan. Sanoin miehelle ettei tarvitse olla peloissaan. Hän kysyi voiko mennä keräämään marjoja. Vastasin myöntävästi.

Jatkoin matkaani vaikkei koiraani näkynyt. Näin sen toisenkin marjankerääjän ja huutelimme tervehdykset puolin ja toisin. Sitten kuului ensimmäisen miehen suunnasta huuto. Hän osoitti tielle, jolla koirani seisoi. Olimme koirani kanssa noin 100 m etäisyydellä toisistamme ja marjankerääjä siinä välissä. Kutsuin koiraani useaan kertaan, mutta se ei liikahtanutkaan. Se oli hyvin epäluuloisen näköinen. Jatkoin eteenpäin, mutta koirani jäätyi täysin. Vähän ajan kuluttua käännyin koiraani kohti, mutta se olikin hävinnyt. Sitten näin sen, mitä jo vähän uumoilinkin. Koirani kiersi luokseni metsän kautta välttäen kohtaamasta marjankerääjiä. Hyvä ratkaisu🧡

Mikä lie koiraani epäilyttänyt; saavi, miehen ulkonäkö, ominaistuoksu, huispausääni vaiko asetelma, että koirani olisi joutunut ohittamaan vieraan ihmisen yksin.

Huispaus -sana kuvaa mielestäni hyvin toimintaa ja ääntä, mitä marjankerääjät tekevät, vaikka huispaus onkin kääntäjä Jaana Kaparin keksimä sana J.K. Rowlingin Harry Potterin kirjasarjaan. Huispaus liittyy luudilla pelattavaa peliin.

Lähde: Wikipedia

Vielä on kesää jäljellä

 Tänään pitkästä aikaa paistoi aurinko kesäisen lämpimästi. Ja vielä kuului haarapääskysten (Hirundo rustica) laulua taivaalta. Auringon lämpö sai hyönteiset pörräämään herukkapuskissa (Ribes) ja auringonkukissa (Helianthus annuus).

Vasemmalla tarhakimalainen (Bombus hortorum), ylhäällä kukkakärpänen (Syrphidae) 2.9.2023 

Amiraaliperhonen (Vanessa atalanta) punaherukalla (Ribes rubrum) 2.9.2023

Suoristihämähäkkinaaras (Araneus quadratus) oli mykistävän kokoinen. Kuvattu 2.9.2023 ylittämässä tietä

Fauna 14

 

 Eilen näin kuikan (Gavia arctica) poikasen laskeutuvan lennosta veteen emojensa luokse. Sen jälkeen sille tuli hepuli. Se juoksi pitkin veden pintaa heittelehtien ja sukelteli niin että vesi roiskui. Ihan kuin se olisi ollut humalassa. Emot vain seurasivat vierestä lapsensa elämäniloa.

Puukuvassa paljastuu sienikorista kenen kädet näkyvät puun molemmin puolin. Kyseinen haapa (Populus tremula) on valtavan kokoinen. Halauskuvassa tosiaankin näkyvät vain minun käteni nippa nappa, vaikka minulla on pitkät raajat. Varmaankin paksuin haapa mitä olen kohdannut.

Vahverovahakas (Hydrocybe lebida)

Löysin omalta tontiltanikin kantarelleja (Cantharellus cibarius). Niitä on nyt joka puolella!