Kohtaamisia

Tuolla se minunkin koti jossakin on. 9.9.2023 Valokuvaaja J.P.

 Lyhensin otsikon Kohtaamisia, kun aikaisemmin olen käyttänyt Kohtaamisia metsässä. Sen tähden, että tämä kohtaaminen tapahtui rakennetussa ympäristössä, vaikka sijaitsikin metsässä. Kryptistä...

Olin tänä aamuna koirani kanssa taas niin sanotulla pitkällä lenkillä. Kävin erään metsäautotien päässä, missä en aikaisemmin muistini mukaan ole käynyt. Reittimme kulki erään lähes autiotalon ja siihen kuuluvien rakennusten ohitse. Lähes autiotalo sillä määreellä, että taloa käytetään harvakseltaan kesämökkinä. 

Takaisin päin kulkiessamme huomasin entisen navetan ylisillä harmaapäätikan (Picus canus) lentelemässä ikkunalaseja päin. Navetan ylisten seinässä oli kuitenkin iso, usean neliön kokoinen aukko, mistä tikka oli todennäköisesti lentänyt rakennuksen sisään. Se varmaankin pelästyi minua, kun hädissään yritti päästä ikkunan kohdalta ulos. Ensin menin vain lähemmäksi ja juttelin rauhallisesti tikalle seinän aukon kautta. Se ei tuottanut tulosta. Sitten kiersin navetan päähän jossa ikkuna sijaitsi, se mistä tikka yritti ulos. Ikkuna oli useamman metrin korkeudella. Tikka huomasi minut ikkunasta ja sitten se lensikin seinän aukon kautta ulos. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin🍂

Voihan se olla, että tikka olisi osannut poistua rakennuksesta, kun vaara - siis minä ja koirani - olisi hävinnyt. En kuitenkaan halunnut jäädä pohtimaan asiaa ja siksi toimin.

Harmaapäätikat ovat eläneet hiljaiseloa monen kuukauden ajan, mutta nyt niitä on näkynyt ja ennen kaikkea kuulunut taas.