Onnellisuuden päivä

 Tänään on Kansainvälinen onnellisuuden päivä ja kevätpäiväntasaus. Valoa riittää taas pitkäksi aikaa🌞

Oletko koskaan pohtinut mikä on parasta mitä elämässäsi on tapahtunut? Ja toisaalta mikä on pahinta?

Minulle parasta on ollut muuttaminen maalle. Se oli määrätietoinen valinta, ei sattuma. 

Pahinta on varmaankin jotkut tapahtumat lapsuudessa. Ilman niitä tapahtumia elämäni olisi kenties ottanut toisenlaisen suunnan. Nuo tapahtumat olivat aikuisen ihmisen minulle tekemiä, joten en saa syyllistää niistä itseäni, mutta elinikäisen jäljen ne jättivät.

Onnelliset yhdessä: koira ja sen emäntä 18.3.2024

Polttopuita 20

 

Aisattuja puita taapelissa, pystyssä olevat sulamassa auringossa. Viime syksyn "satoa". Valokuvaaja I.P. 19.3.2024

Koivukuitua 16.3.2024. Vasemmalla näkyy ohuempaa puuta, joita teimme viime syksynä. Vertaile puiden paksuuksia.

Tänään alkoi koivujen pilkkominen lainatulla klapikoneella 19.3.2024

Jälkiä 26

  Käytimme koirani kanssa hyväksi hangenkuoria tänään. Pääsimme käymään sellaisissa paikoissa, minne ei ole asiaa sulan maan aikaan. Ja mitä kaikkea voi "lukea" lumen pinnalta tiettömien taipaleiden varrelta, siellä missä metsä on ollut muutaman kuukauden ainoastaan eläimien koti ilman ihmisen paikallista sekaantumista.

Vanha hirvitorni 19.3.2024

Hirvitornin lattialla on käpytikan (Dendrocopos major) ravinnokseen käyttämät
 männynkävyt 19.3.2024

Metson (Tetrao urogallus) ulosteita hakomapuun alla19.3.2024

Metson (Tetrao urogallus) jälkiä 19.3.2024

Teeri (Lyrurus tetrix) jäänyt ilmeisesti ketun (Vulpes vulpes) saaliiksi kiepistään 19.3.2024

Teeren (Lyrurus tetrix) jälkiä 19.3.2024

Jäniksen (Leporidae) jäljet 19.3.2024

Ketun (Vulpes vulpes) jäljet 19.3.2024

Ilmeisesti myyrän (Arvicolinae) jälki. Hännästä jäänyt laahausjälki 19.3.2024

Vahinko ei tule kello kaulassa

 

Avannonkansi ennen tapaturmaa 18.3.2024

 Viime sunnuntaina olin lähdössä koirani kanssa valjakkohiihtämään järven jäälle. Olin nostanut pari viikkoa sitten avannonkannen sulamaan laiturin kaidetta vasten, sillä kansi oli kerännyt jäätä ja lunta moninkertaistaen painonsa. Puuskainen tuuli oli kaatanut kannen yöllä ja nostin kannen kuvan mukaiseen asentoon.

Seisoin laiturilla kannen vieressä ja olin saanut sukset jalkaani, koirani oli vetovyössä minuun kytkettynä. Siinä samassa tuulenpuuska kaatoi avannonkannen reittäni vasten. 

Kipu oli järkyttävä. Minulle tuli miltei välittömästi oksettava olo 🤮 ja pian sen jälkeen pyörryttävä olo. Tuskailin hetkisen ja lähdin sitten hiihtämään kokeillen miten jalka pitää ja tuleeko hiihtämisestä yhtään mitään. 

Koirani veti minua jäistä alustaa pitkin, joten varsinaista hiihtämistä en juurikaan tehnyt kuin tasatyönnöin ja yrittäen pysyä pystyssä. Kipeä jalkani oli kuin puudutettu, kipu kyllä tuntui, mutta eriytyneet liikkeet eivät onnistuneet. Jossain vaiheessa päästin koirani irti, ja matkan loppuvaiheessa pystyin jopa luistelupotkujakin tekemään molemmilla jaloilla. Kipu reidessä muuttui puristavaksi.

Kotona reidessä ei näkynyt kuin pullotus vammakohdassa ja sen lihakset aktivoituivat; polven ojentaminen ja mm. lonkan loitontaminen (m. tensor fasciae latae eli leveä peitinkalvon jännittäjälihas). Avannonkansi iskeytyi oikean reiteni ulkosyrjään lähelle polviniveltä. Lihasruhje tuli m. vastus lateralikseen eli ulompaan reisilihakseen (on osa m. quadriseps femorista eli nelipäistä reisilihasta, mikä ojentaa polvinivelen). Puristava kipu ei juurikaan muuttunut muutamaan tuntiin. Oksettava olo säilyi muutaman tunnin.

Touhusin lähes koko päivän kaikenlaista, enkä antautunut reisikivulleni kuin vasta illansuussa. Nostin jalkani kohoasentoon ja otin tulehduskipulääkkeen.

Eilen jalkani oli kuin ennenkin. Toki pullottava alue lihaskalvon sisällä tuntui samanlaisena kuin sunnuntainakin, ja olihan alue kosketusarka, mutta kaikki muu kipu oli poissa. Alueelle on kehittymässä huomattava mustelma.

Onni onnettomuudessa. Avannonkansi olisi voinut kaatua koiranikin päälle. Nyt kansi makaa alustaa vasten.

Tuo tapaus ehkä kertoo hieman sisukkuudestani. Periksi ei anneta!

Yhdistysasiaa 3

Jokea vuoden kylmimpänä päivänä 5.1.2024

 Tämä ei varsinaisesti ole yhdistysasia, mutta liittyy läheisesti viime kesänä perustamaamme vesiyhdistykseen, joten miksei mennä tuolla otsikolla?

Haluamme toimillamme suojella Kymijoen latvavesistöön kuuluvaa valuma-aluetta, ja nyt myös Keski-Suomen ELY-keskus on kiinnostunut alueen arvokkaimmasta joesta. Se asettanee yhdistyksemmekin arvoon arvaamattomaan, tai ainakin toivon niin. Minäkin kirjoitin joesta ja sen biotoopista ympäristötieteen opinnoissani ympäristön ekologian ja luonnonsuojelun kurssille esseen vuonna 2021.

"Kunnostustoimenpiteinä ovat peratun alueen kiveäminen ja pohjapadon aiheuttaman nousuesteen poistaminen. Perkaaminen on ollut melko vähäistä ja sijoittuu vain yhdelle kiviselle osuudelle noin 20 metrin matkalle. Natura-alueen vuoksi kiveäminen tehdään käsityönä ja jo paikalla olevilla peratuilla kivillä." (Sopimus 2024).

Aikoinaan jokea käytettiin mm. puiden uittoon Keiteleelle ja sähköntuottamiseen 1920–1950 -luvuilla. Uittosääntö kumottiin vuonna 1989 ja 1990-luvun alussa Ympäristökeskus mm. purki joesta uittojohteet. 

"Uiton takia (.....) vedenpintaa on nostettu padolla. Uiton jälkeen rakenteita on poistettu ja pohjapato tehty normaalin vedenpinnan saavuttamiseksi. Pohjapadon muoto on kuitenkin muuttunut, vaikka vedenpinta on pysynyt tavoitellussa ja aiheuttanut jyrkemmän profiilin ja nousuesteen kalastolle."(Sopimus 2024).

Lähteet:

Henkilökohtainen tiedonanto (2021)

www.finlex.fi Vesilaki 264/1961, muutoksen teksti 236/1989: uittosääntö.

Sopimus ELY-keskuksen ja ystäväni kesken 15.3.2024

Kevät 15

 

12.3.2024

 Kiersin päivänä muutamana järven ympäri. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutten ollut kiertänyt järveä yli kuukauteen ja huomasin kuinka veden pinta oli laskenut matkan varrella olleesta suuresta lähteestä ja joesta.

Tilasin Keski-Suomen ELY-keskuksen tiedotteita kännykkääni ja tänään tuli ilmoitus tulvariskeistä. Niistä ei täällä ole pelkoa. 

Vaikka lunta on maastossa runsaasti, sen sulaminen on maltillista yöpakkasten vuoksi. Ja kirkkaina, aurinkoisina päivinä haihtuminen lienee suurempaa kuin sulaminen.

Tänään töihin ajaessa näin cityketun (Vulpes vulpes) juoksevan kintuistaan minkä pääsi. En ole aikaisemmin nähnyt kettua sellaisessa vauhdissa. Yritin katsoa ajoiko jokin sitä, vaan se jäi arvoitukseksi. Ketun häntä on yhtä pitkä kuin ketun ruumis ja tässä tapauksessa kettu oli hyväkuntoinen, sillä häntä oli paksu ja tuuhea. Sillä oli onnea, kun ei tällä kertaa jäänyt auton alle🦊

Jälkiä 25

 

12.3.2024

 Lähdimme tänään ystäväni kanssa potkukelkkailemaan Keiteleelle. Mukana oli tietysti myös koirani. Yöllä oli ollut pakkasta lähes 15°C ja hankikanto oli erinomainen. Parin tunnin potkuttelun aikana ehdimme tehdä yli 10 km lenkin.

Otsikkokuvassa on luonnonsuojeltu saari, jota kiertää 10 metrin levyinen kivikkoranta ja missä pesivät kesäaikaan monet lokkilajit (Laridae), kalatiirat (Sterna hirundo) ja vesilinnut. Saari on suojeltu  vuodesta 1982.

"LUONNONSUOJELUALUE, lain nojalla rauhoitettu" 12.3.2024

Taustalla näkyy luonnonsuojeltu saari 12.3.2024

Kalasääsken (Pandion haliaetus) pesä, sekin suojeltu 12.3.2024

Keiteleeseen laskeva joki 12.3.2024

Luultavasti suden (Canis lupus) jäljet 12.3.2024

Lähde: Osara, M. (1989). Luonnonsuojelulain nojalla 1978–1984 rauhoitetut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit. Helsingin yliopisto. 288 s.

Polttopuita 19

 

11.3.2024 Valokuvaaja I.P.

 Tässä kuvassa on vasta osa koivukuidusta, tai niin kuin ystäväni laittoi kuvan saatesanoiksi: "Siinäpä sitä ja loput kirjeessä". Ja "Livenä vielä isompi kasa". 

No, siinä on polttopuuta muutamaksi talveksi. Hinta varmasti pompsahtaa, sillä koivuklapeja ei ole eikä tule myyntiin, ei ainakaan kovin helposti. Metsäteollisuus vie kaiken koivukuidun, kun Venäjältä sitä ei enää saada, joten polttopuiden myyjillä ei ole kuin 'eioota' myydä.

Uusi työ 5

 

Polttopuutyömaa. Nyt on koivua ajettu entisten rankakasojen tilalle. Koivukuitua on tässä vasta murto-osa 9.3.2024

 Kolmen kuukauden Kevan työkokeilu on päättymässä ensi viikolla ja esihenkilö arvioi työpanokseni loistavaksi. Ihan karvat nousivat pystyyn, kun sain niin kehuja. En ole koskaan ollut "luokan paras tyttö" tai muutenkaan eturivissä ja siksi arviot olivat hyvinkin mieleen. Esihenkilö sanoi minua sisukkaaksi ja sitähän minä olen. Se on monesti kääntynyt myös minua vastaan eli olen periksiantamaton ja painan läpi harmaan kiven.

En voi sanoa, että työkokeilu olisi sujunut minulta kuin tanssi. Monia vastuksia on ollut. Se on ottanut monella tapaa veronsa, mutta luulen olevani jo voiton puolella.

Työkokeilu saa vielä kuun loppuun jatkoa ja sitten minä jatkan Kevan osakuntoutustuella taas hyvinvointialueen työntekijänä tässä samassa työpaikassa. Oli aika mukavaa mm. suunnitella lomia, joita en ehtinyt pitää kuin viisi päivää viime kesänä. Nyt voin ottaa osaa myös koulutuksiin. Entiseen työpaikkaani en tee enää paluuta. Työpanokseni siirtyy lähemmäksi sitä työtä, mitä tein aikoinaan Tampereella.

Tampere 3

 

Tampereen ortodoksinen kirkko - Pyhän Aleksanterin Nevskin ja Pyhän Nikolaoksen kirkko on vuosina 1896-1899 rakennettu. Sen suunnitteli insinöörieversti T.U Jazukov. 7.3.2024

 Kävin lyhyen tripin Tampereella eli vajaat neljä tuntia. Juuri sen verran, että ehdin käydä tapaamassa ystävää, hierojalla ja maleksia kaupoissa ennen junan lähtöä. Nyt nousin oikeaan junaan enkä hävittänyt omaisuuttanikaan (kts. postaus 19.12.2023). 

Ystävälle vein pienoiskasvihuoneen. Siinä oli jo pari tainta kasvanut liiankin pitkäksi. Nyt olen antanut kolmelle ystävälleni iloa kevääseen, kesään ja syksyyn. Sanoinkin ystävälleni, että aina kun katsot näitä tulevaisuudessa toivottavasti kukkivia kasveja, ajattele minua.

Uudessa työssäni teen tällä hetkellä näyttöpäätetyötä. Välillä minusta riippumattomista syistä jouduin työskentelemään ergonomisesti huonossa asennossa. Sen takia jouduin turvautumaan hierojaan. Hierojani on tuttu vuosien takaa ja sanoi, etten koskaan ole ollut näin tukossa. No, en ole aikaisemmin tehnytkään vain ja ainoastaan näyttöpäätetyötä. 

Lähde: Wikipedia

Jälkiä 24

 

6.3.2024

 Kuvassa näkyvät valjakkohiihtäjät. Harjoittelin viime talvena pari kertaa koirani kanssa valjakkohiihtoa ja nyt palauttelimme taitoa taas muistista. Nuoren koiran kanssa harjoittelu pitää tehdä osissa; välillä tehdään töitä ja välillä leikitään. Matkan loppua kohden koiran keskittyminen ja jaksaminen ovat koetuksella, ehkä myös emännälläkin. 

Tänään huomasin autoa ajaessani miten pajupuskat (Salix) loistavat auringossa voimakkaan punaruskeina. Oikeastaan samanvärisenä kuin koirani turkki. Osassa näkyvät jo pajunkissatkin.

Kuvaa käsitelty kontrastien luomiseksi 6.3.2024

Tässä olen kuvannut saukon (Lutra lutra) jälkiä, miten se on edennyt järven jäällä. Muutaman loikan jälkeen se liukuu vatsallaan. Tuota menoa olisi mukava päästä todistamaan🦦

Jälkiä 23

 

5.3.2024

 Tätä on odotettu. Tarkoitan tällä hankiaista, hankikantoa, hangenkuoria. Ensimmäistä kertaa pääsimme hiihtämään järvien jäille ja mikä ihana ilma. Pakkasta 10 °C, hieman sumua, mikä näkyy parissa tämän postauksen kuvassa. Tuolle ilmiölle lienee nimikin.

Lumi oli paikoin jäätynyt ikään kuin aallokoksi ja se vaikeutti hiihtämistä. Vaan aurinko tuon aallokon tasoittaa aikaa myöten.

5.3.2024

Viimeisessä kuvassa näkyvät ilveksen (Lynx lynx) jäljet laskeutuvan alaspäin jyrkkää kivikkorinnettä. Itse kutsun paikkaa ryläykseksi Kolin Ryläyksen mukaan. Kolilla Ryläys on Herajärven ympäristössä. Ryläys "syntyi jääkauden loppuvaiheessa, noin 11 000 vuotta sitten, mannerjään ollessa jo lähes sulanut. Ohut kalliojyrkänteeltä poispäin viettävä jäätikön jäänne piti aluksi jyrkänteestä irronneita kalliopaasia paikoillaan, mutta lopulta jään otteen hellittäessä kallio sortui ja liukui samalla jäätä pitkin alarinteeseen. Jään sulettua rinteeseen ja laakson (lue järven) pohjalle jäi lohkarevyö." En ole geologi, mutta luulenpa samanlaisen ilmiön olevan täällä meilläkin kyseessä. Meillä on vain suuremmat lohkareet ja ryläys sijaitsee järven rannassa toisin kuin Kolin Ryläyksellä.

5.3.2024

Lähde: Huttunen, T. (Toim.) 2003. KOLI geologinen retkeilykartta ja opaskirja. 73 s.

Kevättä rinnassa 2

 

3.3.2024

 Kuvan taustalla näkyy kuinka pystyyn kuolleen männyn kaarnaa on pudonnut hangelle. Sehän on palokärjen (Dryocopus martius) tai pohjantikan (Picoides tridactylus) tekosia. Tämä on tapahtunut ihan lähipäivinä.

Tänään, kun olimme polttopuuhommissa näin ja kuulin kuinka harmaapäätikka (Picus canus) rummutti sähköpylvään metallista hattua. Rummutus on tavallista käpytikan rummutusta (Dendrocopos major) pidempi.

Polttopuita 18

 

2.3.2024

 Vähitellen saamme rankoja pienemmiksi ja kasattua kuormaan. Tänään lauloi puukiipijä (Certhia familiaris) iloksemme polttopuuhommissa. Eilen lensi ensimmäinen muuttolintu: laulujoutsen (Cygnus cygnus).

Sitten kun saamme nämä viime syksyiset puut pinottua, alkaa valtaisa koivupuusavotta. Olikohan toistasataa mottia puuta tulossa hyödynnettäväksi eli tehtäväksi ensi talvelle poltettavaan muotoon. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia.

Liike on lääke 2

 

27.2.2024

 Kahden kuukauden aikana olen saanut nostettua maksimaalista hapenottokykyäni (V02max) keskinkertaisesta hyvään (kts. postaus 23.1.2024). Oikeastaan en ole tehnyt kuin hieman intensiteetiltään kovempia harjoituksia kävellen, hiihtäen tai lumikenkäillen.

Minulla on haaveena käydä pyörällä töissä kunhan tiet sulavat. Matkaa tulisi noin 40 km päivässä, muttei se olisi ihan hirveästi. Tampereella asuessani tein pitkiä pyörälenkkejä työpäivinä. Onhan siitä toki muutama vuosi, mutta uskon selviytyväni siitä. On hyvä kilvoitella itsensä kanssa vain ja ainoastaan.

Olen aina nauttinut pitkäkestoisesta liikunnasta ja työmatkat pyörällä taittaen on ollut tähtäimessäni aloitettuani työkokeilun uudessa työpaikassa. Sinne tiet ovat jonkin verran turvallisemmat. Jouduin kuitenkin vajaa puolet matkasta ajamaan kapealla tiellä, jossa kulkevat isot rekatkin. Se hirvittää.

Joka tapauksessa valmennan intensiteettiharjoituksilla ja pitkillä aerobisilla lenkeillä itseäni työmatkapyöräilyyn.