lauantai 21. lokakuuta 2023

Syksy 6

 Vaiko jo talvi?

Viime yönä oli lämpötila alimmillaan -7,4°C. Järvi on lähestulkoon jäätynyt muutamia lähteisiä paikkoja lukuunottamatta.

Aloitin lintujen ruokinnan 18.10.2023. Heti miten paikalle saapui harmaapäätikka (Picus canus), vaikken ole sitä nähnyt tai kuullut moneen kuukauteen. Joko se on 'vanha tuttu' viime talvelta eli tulee paikalle muistin varassa tai lintujen esim. hajuaisti toimii erehdyttävän hyvin.

Nyt on pakko jo "aikuisten oikeesti" kaivaa talvivaatteita esille. Huomaan taas kylmien ilmojen saavuttua hermovaurioista kärsivän jalkani reagoivan ylimääräisenä kipuna kylmään. Vaikka jalkaterä tuntuu yhtä lämpimältä toiseen verrattuna, kylmäkipu tuntuu raastavalta "jalan sisällä".

Impressionistinen maisema 21.10.2023

perjantai 20. lokakuuta 2023

Syksy 5

20.10.2023
 Järvi alkaa jäätyä. Aamulla pakkasta kireimmillään oli 4,3°C. Lähdin järvelle veneellä, kenties viimeisen kerran tälle vuodelle. Välillä rikoin jäätä kuin jäänmurtaja. Rannoilla oli upeaa maaruskaa ja pakkanen sai varsinkin lepän (Alnus) lehdet putoilemaan. Niitä lähes tulkoon satoi alas.

Huopasin venettä järven ympäri. Voi, kuinka hyvältä liike tuntui yläkropalle: yläraajoille, rinta- ja kaularangalle. Viime viikkoiset metsätyöt ovat laittaneet kropan koetukselle ja huopaaminen syklisesti aktivoi – rentoutti mm. rintalihaksia ja lapaluita liikuttavia lihaksia. Aurinko paistoi matalalta ja välillä ihan suoraan silmiin. Käpylisäke sai valohoitoa silmien kautta.

Jäätyvää järveä auringon noustessa 20.10.2023

Blogini lukija voi ihmetellä miten minä sairauslomalainen pystyn sienestämään, marjastamaan, lenkkeilemään tai huhkimaan metsätöissä. Liikkuminen vaikeassakin maastossa on terapiaa keholle ja korvien välille. Aika ajoin koen itseni hyödyttömäksi, yhteiskunnan taakaksi ja nykyhallituksen hallitusohjelman rivien välistä luettavaksi 'luopioksi'.

Se, että joka päivä suuntaan metsätöihin (myös viikonloppuisin), on kuin lähtisi töihin. Metsätöissä jaksan vain tunnin session. Siinä näkee työnsä tuloksen ja lämmintä piisaa tulevina vuosina, jos "maailma on mallillaan". Jotain hyödyllistä siis...

Jääriitettä 20.10.2023

torstai 19. lokakuuta 2023

Kotimainen ruoka

 

 Olen toistakymmentä vuotta korvannut ruoanlaitossa riisin ohralla. Toki riisipuuroon ja sienirisottoihin käytän riisiä, mutta muutoin kotimaisuus on valttia. 

Paikalliset myllyt ovat lopettaneet toimintansa ja se on 'pakottanut' minut etsimään korvaavia myllyjä, sillä kauppojen hyllyissä myytävät kokonaiset ohrasuurimot eivät kilvoittele samalla viivalla Rapion Myllyn ohrahelmien paikasta auringon alla.  

Rapion Myllyssä (Juva) kävin joskus kesälomareissussa kahvilla ja sen jälkeen olen tavalla tai toisella käyttänyt heidän tuotteitaan.

Ohralla on monipuolisesti terveysvaikutuksia. Se sisältää runsaasti liukoista kuitua, jotka vaikuttavat sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan. Liukenematon kuitu alentaa kolesterolia ja alentaa riskiä sairastua diabetekseen sekä vaikuttaa verensokerin nousuun ja hidastaa hiilihydraattien imeytymistä. Ohratuotteet sopivat hyvin diabeetikoille ja sen riskiryhmään kuuluville. Ohra edesauttaa muiden viljojen tapaan ruoansulatusta ja se lisää myös hyvälaatuisten bakteerien kasvua. Lisäksi se sisältää joukon vitamiineja ja kivennäisaineita.

Lähde: https://www.martat.fi/ruoka/ruoanvalmistus/ruoka-aineet/viljat/ohra/

Karjalaisiin sukujuuriini ilmeisesti liittyen keitän erilaisia puuroja myös aterioiksi. Tällä en tarkoita kaurapuuroa, vaan ohra-, hirssi- ja tattaripuuroja. Maittavia ja vatsaystävällisiä.

Syksy 4

 

19.10.2023
 Kuva on tältä aamulta. Yöllä oli satanut lumen maahan. Eilen oli jo esim. rakenteiden sekä horisontaaliset tasot että katot ja auto lumisina, mutta ne sulivat päivän aikana.

14.10 oli talvipäivä eli kansanperinteessä talven alku on sijoitettu kalenteriin. Ulkotyöt piti olla tehtynä. 

16.10.2023 järven veden lämpö oli +5°C, kun otin vesimittarin järvestä pois. Veden pintakerroksen jäähtyminen alkaa, kun ilma alkaa olla vettä viileämpää. Harppauskerros siirtyy vähitellen alaspäin ja katoaa lopulta kokonaan. Syyskierto on kevätkiertoa hitaampi, koska veden tiheyserot ovat suurempia kuin keväällä. Syyskierto alkaa yleensä syyskuussa eteläisessä Suomessa.

Me olemme ahkeroineet metsätöissä, sillä lumen peittäessä kaadetut puut on niiden kerääminen jätettävä ensi kevääseen.

Lumen sataminen ja jääminen maahan tarkoittaa myös sitä, että uimarin on puettava sukat jalkaan, koska laatat ovat rinteessä liukkaat paljasjaloin.

19.10.2023

Lähde: https://www.vesijarvi.fi/2023/05/11/haastattelussa-jukka-horppila-veden-kerrostuneisuus-on-luonnollinen-ilmio/

tiistai 17. lokakuuta 2023

Sieni🍄3


Keskellä kuvaa nouseva maastonmuoto on sama vuori, mihin MiG putosi (kts. postaukset 1.10. ja 5.10.2023). Vasemmalla näkyy Keitele 14.10.2023

Karvashaprakääpä (Tyromyces stipticus) 17.10.2023

Hytyrypykkä (Merulius tremellosus/Phlebia tremellosa) 17.10.2023

Keltanastakka (Bisporella citrina) 17.10.2023
 Minulla on ollut elämänmottona: oppia yksi uusi asia päivässä. Itseasiassa kaivoin esille allaolevan lappusen. Tunnollinen blogini lukija varmaankin ihmettelee, miten minulla on säilynyt erinäiset 'liput ja laput'. Sitä samaa ihmettelen minäkin.

Tämä huoneentaulu on kulkenut, niin kuin päiväyksestä näkyy 21 vuotta allakkani välissä. Se on ohjannut työtäni mitä suuremmassa määrin. Jokaisen ihmisen elämä on tärkeä ja hänen valintojaan pitää kunnioittaa, vaikkeivät ne kohtaisi omien arvojeni kanssa.

Mitä tänään opin? Joinakin päivinä opin monta uutta asiaa. 
- Tänään metsätöissä opin vetämään rankoja molemmin puolin yhtäaikaa (ikään kuin hevonen vetää rekeä). Kuormitus kohdistuu tasaisemmin.
- Tässä postauksessa olevista käävistä/sienistä opin ainakin nimet.
- Eilen poisnukkuneen presidentti Martti Ahtisaaren surukirjaan voi jättää viestin ja allekirjoittaa netissä. 

maanantai 16. lokakuuta 2023

Sienisatoa 6

 

Kosteikkovahvero (Craterellus lutescens) 16.10.2023

Kosteikkovahverot käpristyvät vanhemmiten 16.10.2023 

16.10.2023
 Suoraan sanoen en ole mitenkään pastojen ystävä ja siksi tämänkin ruoan tekemiseen vaadittiin aimo annos päättäväisyyttä. Kyseessä on siis suppilovahveropasta. Ennakkoluuloistani huolimatta ruoka olikin sangen maistuvaa, joten tätä teen jatkossakin.

Kosteikkovahverot aiheuttivat aikoinaan kummastusta, kun keräsin suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis) myyntiin (noin 20 vuotta sitten). Kun vastaani tuli kosteikkovahverot täytyi minun tarkistaa Kauppasienioppaasta niiden käyttökelpoisuus. Varmasti monelle aloittelevalle sienestäjälle on sattunut samoin.

Härkönen, M. et al. (1986). Kauppasieniopas. Ammattikasvatushallitus. Valtion painatuskeskus. Helsinki. s. 65.

sunnuntai 15. lokakuuta 2023

Sieni🍄2

 

Punakääpä (Pycnoporus cinnabarius) 14.10.2023
 Puna- ja lakkakäävät saivat minut erehtymään määrityksessä. Punakääpä on syötävä, muttei maukas.

Lakkakäävästä minulla ei ollut tätä ennen tietoakaan, mutta nyt osaan pitää silmäni paremmin auki syksyisessä metsässä.
Lakkakäävän lääkenimi on reishi, ja sen oletettujen ja todellisten terveysvaikutusten lista on pitkä: kuolemattomuuden yrtti, yliluonnollinen sieni ja elämän eliksiiri. Sen väitetään tehoavan mm. stressiin, ikääntymiseen, unen laatuun, syöpään, diabetekseen ja ihonhoitoon.

Lähde: Kosonen, L. (2017). Lakkakääpä on ihmerohto. Suomen luontolehti. 21.7.2017.

Ryhmätuhkelo (Lycoperdon pyriforme) ja suppiksia (Craterellus tubaeformis) 14.10.2023

Osa tuhkeloista on nuorena syötäviä, muttei enää kuvan mukaisessa ilmiasussaan.

Lähde: Svengunnar, R. Holmåsen, I. (1987). Suomen ja Pohjolan sienet. s. 718.

Oletettavasti rämekarhunsammal (Polytrichum strictum) 15.10.2023
Aidaskääpä (Gloeophyllum sepiarium) on muodostanut portaat 14.10.2023

Pinovyökääpä (Trametes zonatella)
15.10.2023 satoi räntää

perjantai 13. lokakuuta 2023

Koiranelämää 10

 

10.10.2023
 Tänään koirani otti ja lähti! Olimme ystäväni kanssa metsätöissä, kun koirani lähti omille teilleen. Lähdin sen perään ja löysinkin sen reilun kilometrin päästä erään auton luota. Vieressä kulki vilkkaasti liikennöity tie. Todennäköisesti uroskoirani lähti juoksulla olevan koiran perään. Mikään muu ei selitä sen käytöstä.

Nyt täytyy olla tarkkana koirani kanssa, kun vietti on noin vahva. Ensimmäinen koirani lähti tyttöjen perään vasta 9-vuotiaana.

Kolmas korillinen suppiksia tälle syksylle (Craterellus tubaeformis)
Eräs blogini lukija pohdiskeli suppilovahveroiden pakkasen kestävyyttä. Itse olen kerännyt suppiksia kohmeisina, eivätkä olleet menneet miksikään.

https://yle.fi/a/3-5473483

Ylläolevassa linkissä on juttua, miten pakkanen voi innostaa suppikset kasvamaan jopa entistä reippaammin.

torstai 12. lokakuuta 2023

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 2

 Kävimme koirani kanssa tänään ensimmäisellä yhteisellä polkupyörälenkillä. Ja kuinka hyvin se menikään 🚲🐕 Koira ei hyppinyt yhtään pyörää vasten tai muutenkaan hökeltänyt. Ihan kuin olisimme tehneet yhteisiä pyöräilyjä aina.

Nyt on hyvä ajankohta pyöräillä yhdessä, kun rannat, mökit ovat autiot ja koiraa voi pitää vapaana. Ja minullekin harjujen laella kulkevilla poluilla riittää haastetta tasapainoilla. Tulee koko kropalle töitä.

Oli hauska nähdä koirani tulevan aina välillä katsomaan huolestuneena minne jäin, kun jouduin taluttamaan pyörää harjujen jyrkissä ylämäissä. Ja vastaavasti jäin odottamaan koiraani, jos se unhoittui jonnekin kanalintuilemaan.

Naavaa (Usnea) puun rungolla 18.9.2023

Vaihdoimme metsätyöpaikkaa, sillä paikan vaihto virkistää kummasti. Nyt ollaan tasamaalla ja autollakin pääsee vaikka työmaan viereen. Tästä metsästä löysin paljon kantarelleja (Cantharellus cibarius) kuluneena kesänä ja minulle sienipaikkana uusi. 

Nyt metsätyökone - moto kävi harventamassa viime viikolla metsän ja kysyimme maanomistajalta voiko latvukset kerätä polttopuiksi. Hyvälaatuista puuta on yllin kyllin tai ainakin riittävästi. Nyky metsänkäsittelyllä erinomaista puuta jää turhan paljon metsään. Ei sillä etteikö metsä siitä itse hyötyisi, mutta metsän virkistyskäyttö vähenee huomattavasti. Metsänpohja muuttuu vaikeasti kuljettavaksi, ja motojen jäljiltä metsän estetiikka kärsii kovin (tuotanto- ja kulttuuripalvelut ekosysteemipalveluissa). Tai se on minun mielipiteeni. 

Kantarellikasvustot taitavat ottaa maanmylläyksestä nokkiinsa, mutta parin vuoden päästä sieltä voi hyvällä onnella taas löytää niitä.

Ystäväni aisaa latvusta. Kuvassa ensimmäistä kasaa 12.10.2023

"Ekosysteemipalvelut (TEEB 2010 mukaan) jaetaan kolmeen pääluokkaan: tuotantopalveluihin (jotka ovat aineellisia tuotteita), ylläpito- ja säätelypalveluita (prosessinomaisia) ja kulttuuripalveluita (vuorovaikutusluontoisia). 
Lisäksi on luonnon elämää ylläpitävinä perusprosseina tunnetut niin sanotut tukipalvelut (yhteyttäminen, veden ja ravinteiden kierto). Ne ovat myös perustana kolmen pääluokan tuotteille ja palveluille. (Saastamoinen, O. et al. 2006;29).
[...]
Tuontantopalvelut sisältävät kaiken ravinnon, materiaaliset ja energeettiset tuotokset elollisista systeemeistä. Niitä ovat peltoviljelyekosysteemit, sisävedet, metsämarjat ja -sienet, riista, vesi, metsien biomateriaalituotanto.
Säätely- ja ylläpitopalvelut kattavat kaikki tavat, joilla elävät organismit voivat parantaa tai kohtuullistaa ympäröivää ympäristöä, jolla on vaikutusta ihmisen suorituskykyyn. 
Kulttuuripalvelut kattavat kaikki ei-materiaaliset ja tavallisesti ei-kulutettavat, ekosysteemien tuotokset, jotka vaikuttavat ihmisen fyysisiin ja mentaalisiin tiloihin. (Saastamoinen, O. et al. 2006;42-46)."

Lähde: ote omasta työstäni: Ympäristötieteen kirjallisuus -kurssista vuodelta 2021.

keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Jalkapuoli 13

 

Varttunutta kuusimetsää 9.10.2023
 Kävin tänään kolmikantaneuvottelussa työterveydessä eli paikalla olivat työnantajan edustaja, työterveyslääkäri ja -hoitaja ja allekirjoittanut. Jatkan edelleen sairauslomalla, kunnes tulevaan työkokeiluuni eli ammatilliseen kuntoutukseeni löytyy maksajataho. Se on jompi kumpi näistä kahdesta: Keva tai Potilasvahinkovakuutus.

Työnkuvaani muutetaan kevyemmäksi, mikä tarkoittaa etten enää tekisi nykyistä työtäni ja työssäkäyntipaikkakuntakin muuttuu.

Olen viime aikoina pohtinut sitä, miten pienestä kaikki on lopulta kiinni. Sattumasta ja miten pääsin "lipsahtamaan" kontrolleista lävitse. Sekin oli kiireen syytä, ainakin osittain.

Onneksi vahinko tapahtui saatuani talon ja elämäni täällä 'valmiiksi'. Jos vahinko olisi sattunut ollessani entisessä työpaikassani töissä, en varmaankaan kuuna kullan valkeana olisi uskaltanut lähteä rakentamisprojektiin jonnekin maaseudulle epävarmana tulevaisuudestani. Tämä on kait sitä positiivista ajattelua, enkä ole kauheasti vielä kallistunut surkuiluun sairauteni suhteen. Vaikkakin tämä vaikuttaa joka ikiseen asiaan elämässäni.

tiistai 10. lokakuuta 2023

Ympäristöoppia 3

 

Koirani luonnonsuojelualueella
 Tänään kävin metsätöiden ohessa tutustumassa paremmin vuoren luonnonsuojelualueella, ja olihan se hengästyttävä paikka! Aina kun olen samankaltaisessa metsässä, aika pysähtyy. Sitä vain ihmettelee kaikkea ympärillä olevaa. Metsään unohtuu...

Metsästä löytyi vaaleaorakkaita (Hydnum repandum) ja runsaasti suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis). 

Oletettavasti kuusentali (Exidiopsis calcea)
Sama lähikuvassa
Viereiset kuvat on aikoja sitten kaatuneen kuusen rungolla, alapuolella esiintyvä kuusentali.
Saman kuusen tyven "pitsiä"
En lähde edes arvaamaan mitkä hyönteiset ovat nakertaneet käytäviään puuhun joko sen eläessä tai kaatuneena.

maanantai 9. lokakuuta 2023

Fauna 17

 

Suppilovahverot (Craterellus tubaeformis)
 Löysin eilen mahtavan (taas) suppispaikan ja minkä kokoisia löysinkään. Isoimpia kuin koskaan aikaisemmin. Itse asiassa suurin osa oli kosteikkovahveroita (Craterellus lutescens), jotka ovat harvinaisempia kuin suppikset.

Nämä mustaloisikkaat (Tolypocladium ophioglossoides) kasvavat mäntymaahikkaisen (Elaphomyces granulatus) päällä. Moisia en ole ennen nähnyt. 


Kiitos määritysavusta M.V.

Piispanhiippa (Gyromitra infula) 
Piispanhiippaakaan en ole ennen nähnyt. Tämä vuosi on siis erinomainen sienivuosi! 
Supikoiran (Nyctereutes procyonoides) uloste


Nahkajäkälä (Peltigera) ja vieressä suppilovahveroita

perjantai 6. lokakuuta 2023

Syksy 3

 

Järvi, jonne tukkipuut tuotiin aikoinaan vuoresta


 Takana on syksyn ensimmäinen kylmä yö. Lämpötila laski pakkasen puolelle ja vesilätäkötkin jäätyivät. Hirvikärpäsistä (Lipoptena cervi) ei ole muutamaan päivään enää ollut harmia.

Löysimme ystäväni kanssa samaisesta vuoresta, jossa olemme olleet metsätöissä, mahtavan suppilovahveropaikan (Craterellus tubaeformis). Paikka on jyrkkä kuusikkorinne, josta mm. hirvet (Alces alces) kulkevat.
Aikoinaan, siis joskus 1940- ja 50-luvun vaihteessa, samaista rinnettä käytti kulkureittinä taitavaksi tiedetty hevosmies kuljettaen talvisaikaan etureellä tukkipuuta alas ja sieltä järven jäälle, mistä ne uitettiin jokea pitkin Keiteleelle ja sieltä ties minne.

Rinteeseen ovat ystäväni ja hänen veljensä, jota haastattelin MiG-15 UTI:n putoamisesta, istuttaneet sittemmin kuusia. Rinne toimii nykyisin eläinten ja hyvin harvoin ihmisten kulkureittinä. Suppilovahverot saavat kasvaa puhtaassa maaperässä.

Korillinen suppiksia pieneltä alalta kuusikkorinteestä

Kuuran koristelema vadelmanlehti (Rubus idaeus)

Lähteet: I.P ja M.P.

torstai 5. lokakuuta 2023

Suomettumista 2

 

Koirani poseeraa vuoren lenkkeilypolun varressa 2.10.2023. Kaukaisuudessa näkyy korkeusero
 Haastattelin MiG-15 UTI:n putoamisesta myös ystäväni vanhempaa veljeä (kts. postaus 1.10.2023). Hän oli vapautunut armeijasta (palveltuaan vartiomiehen ominaisuudessa Santahaminassa) samana vuonna, kun kone putosi. Meno kotitilalla ja maastossa muistutti hänestä paljon armeija-aikaa.

Lentokoneen putoamisesta ilmoittivat veljesten isä ja tämän naapuri soittamalla nimismiehelle. Sitä ennen nämä olivat käyneet katsomassa koneen hylkyä ja tarkistaneet ettei lentäjää ollut siellä. Siinä vaiheessa olikin jo tieto kiirinyt nimismiehen korviin. Koneen lentäjä oli pelastautunut heittoistuimella muutaman kilometrin päähän. Sekä lentäjä että ilmavoimat olivat siinä uskossa, että lentäjä ja kone olivat pudonneet Pieksämäelle.

MiG-15 UTI:n vaatimaton putoamispaikka

Kun veljekset saapuivat äitinsä kanssa kauppalasta, ihmettelivät he kovasti omassa kotipihassa tapahtumia, sillä piha oli täynnä armeijan autoja ja vartiomiehiä oli siellä sun täällä. Armeija oli mobilisoitunut nopeasti paikalle.

Lentokone oli pudonnut jyrkässä kulmassa maahan, ei liitämällä. Kone oli katkonut muutamia suuria mäntyjä, muttei suurelta alalta. Ilmavoimilla on aluksi ajatus nostaa ja viedä koneenhylky helikopterilla pois, muttei se onnistunut koneen huonon kunnon vuoksi.

Veli ja hänen ystävänsä keksivät käydä putoamispaikalla sillä verukkeella, että veljesten isän moottorisaha olisi muka jäänyt vuoreen. Ja niin he sinne pääsivätkin.

Valtionkonttori maksoi jonkinlaisen korvauksen perheelle aiheutuneesta haitoista ja häiriöstä.

Kiitos "muisteluista" I.P ja M.P.

Syksyistä maisemaa vuoren laelta 

sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Suomettumista

 

"Piparkakkupuu" = korojen aiheuttama kasvuhäiriö 1.10.2023
Valveutunut blogini lukija muistutti, että samaisessa vuoressa, jossa teemme paraikaa metsätöitä, putosi sinne aikoinaan MiG-15 UTI (Mikojan-Gurevitsh) alas. 

Itse asiassa teemme töitä niillä paikoilla, mistä aikoinaan lentokone ajettiin osina alas traktorin kyydissä ystäväni kotitilan pihaan. Ystävänikin on kertonut tapauksesta monta kertaa ja kirjoitan tässä hänen muistikuviaan tuolta ajalta. 

Ystäväni oli 2. luokalla oppikoulussa ja hän oli tulossa veljensä ja äitinsä kanssa yhtämatkaa kauppalasta kotiin iltapäivällä, sillä he olivat käyneet kauppa-asioilla. Pihatieliittymässä oli tiesulku ja varusmies vartiossa, joka päästi asukkaat neuvottelun jälkeen kotiinsa.

Ystäväni isä oli ollut metsätöissä samaisen vuoren juurella puoleltapäivin, kun naapurin mies oli tullut kertomaan, että vuoreen taisi pudota lentokone. Moottorisahaa käyttäneenä hän ei ollut kuullut putoamiseen liittyviä ääniä.

Hyvin pian paikalla oli täys härdelli. Varusmiehet vartioivat putoamispaikkaa vuoressa useita vuorokausia ja metsässä oli puolijoukkueteltta vartiomiesten tukikohtana. Armeijan helikopterin kyydissä kävi pariin eri kertaan ilmavoimien upseereita ja lehdistötiedotuskin pidettiin ystäväni kodin tuvasta.

Korean sodassa 1950-1953 käytettiin MiG -konetyyppiä ensimmäisen kerran taistelukäytössä. 1962 Suomeen hankittiin ilmavoimille ensimmäiset MiG-15 UTI-koneet (lempinimi Mukelo). Valinnat neuvostoliittolaisiin hävittäjiin johtuivat osittain "yleisistä syistä" eli YYA-sopimuksesta. 

Toimittajat yrittävät saada pääesikunnasta lupaa päästä ko. koneen putoamispaikalle, mutta eivät tainneet saada sitä "yleisiin syihin" vedoten. Varusmiehet vartioivat innokkaasti konetta vuoressa, muttei käskynjako ylttynyt enää sen vartioimiseen talon pihapiirissä.

Koneen jäänteet tuotiin navetan pihassa olleeseen armeijan kuorma-autoon. Myöhemmin puiden oksilta löytyi vielä koneen osia, vaikka varsinainen putoamispaikka oli siivottu ja täten ystänikin sai "oman muistokappaleensa" turmasta.

Ystäväni pääsi maistamaan armeijan makkarakeittoa jo 12-vuotiaana, sillä ylijäämäruoka olisi muuten joutunut maahan. Perhe sai ämpärillisen makkarakeittoa.

"Yleiset syyt" olivat presidentti Urho Kaleva Kekkosen käyttämä termi, jolla viitattiin "ettei Suomi omaehtoisesti eikä etenkään itäisen naapurin painostaessa tee mitään sellaista, mikä olisi tällä hetkellä Venäjän etujen ja toiveiden vastaista ja mikä kylmän sodan aikaan olisi ollut Neuvostoliiton etujen ja toiveiden vastaista". (Pesonen, A. 2017).

Lähteet:
- keski-uusimaa.fi
- lentotekniikankilta.fi
- puheenvuoro.uusisuomi.fi (Pesonen, A. 2017).
- Wikipedia fi