Syksy 3

 

Järvi, jonne tukkipuut tuotiin aikoinaan vuoresta

 Takana on syksyn ensimmäinen kylmä yö. Lämpötila laski pakkasen puolelle ja vesilätäkötkin jäätyivät. Hirvikärpäsistä (Lipoptena cervi) ei ole muutamaan päivään enää ollut harmia.

Löysimme ystäväni kanssa samaisesta vuoresta, jossa olemme olleet metsätöissä, mahtavan suppilovahveropaikan (Craterellus tubaeformis). Paikka on jyrkkä kuusikkorinne, josta mm. hirvet (Alces alces) kulkevat.

Aikoinaan, siis joskus 1940- ja 50-luvun vaihteessa, samaista rinnettä käytti kulkureittinä taitavaksi tiedetty hevosmies kuljettaen talvisaikaan etureellä tukkipuuta alas ja sieltä järven jäälle, mistä ne uitettiin jokea pitkin Keiteleelle ja sieltä ties minne.

Rinteeseen ovat ystäväni ja hänen veljensä, jota haastattelin MiG-15 UTI:n putoamisesta, istuttaneet sittemmin kuusia. Rinne toimii nykyisin eläinten ja hyvin harvoin ihmisten kulkureittinä. Suppilovahverot saavat kasvaa puhtaassa maaperässä.

Korillinen suppiksia pieneltä alalta kuusikkorinteestä

Kuuran koristelema vadelmanlehti (Rubus idaeus)

Lähteet: I.P ja M.P.

Suomettumista 2

 

Koirani poseeraa vuoren lenkkeilypolun varressa 2.10.2023. Kaukaisuudessa näkyy korkeusero

 Haastattelin MiG-15 UTI:n putoamisesta myös ystäväni vanhempaa veljeä (kts. postaus 1.10.2023). Hän oli vapautunut armeijasta (palveltuaan vartiomiehen ominaisuudessa Santahaminassa) samana vuonna, kun kone putosi. Meno kotitilalla ja maastossa muistutti hänestä paljon armeija-aikaa.

Lentokoneen putoamisesta ilmoittivat veljesten isä ja tämän naapuri soittamalla nimismiehelle. Sitä ennen nämä olivat käyneet katsomassa koneen hylkyä ja tarkistaneet ettei lentäjää ollut siellä. Siinä vaiheessa olikin jo tieto kiirinyt nimismiehen korviin. Koneen lentäjä oli pelastautunut heittoistuimella muutaman kilometrin päähän. Sekä lentäjä että ilmavoimat olivat siinä uskossa, että lentäjä ja kone olivat pudonneet Pieksämäelle.

MiG-15 UTI:n vaatimaton putoamispaikka

Kun veljekset saapuivat äitinsä kanssa kauppalasta, ihmettelivät he kovasti omassa kotipihassa tapahtumia, sillä piha oli täynnä armeijan autoja ja vartiomiehiä oli siellä sun täällä. Armeija oli mobilisoitunut nopeasti paikalle.

Lentokone oli pudonnut jyrkässä kulmassa maahan, ei liitämällä. Kone oli katkonut muutamia suuria mäntyjä, muttei suurelta alalta. Ilmavoimilla on aluksi ajatus nostaa ja viedä koneenhylky helikopterilla pois, muttei se onnistunut koneen huonon kunnon vuoksi.

Veli ja hänen ystävänsä keksivät käydä putoamispaikalla sillä verukkeella, että veljesten isän moottorisaha olisi muka jäänyt vuoreen. Ja niin he sinne pääsivätkin.

Valtionkonttori maksoi jonkinlaisen korvauksen perheelle aiheutuneesta haitoista ja häiriöstä.

Kiitos "muisteluista" I.P ja M.P.

Syksyistä maisemaa vuoren laelta 

Suomettumista

 

"Piparkakkupuu" = korojen aiheuttama kasvuhäiriö 1.10.2023

Valveutunut blogini lukija muistutti, että samaisessa vuoressa, jossa teemme paraikaa metsätöitä, putosi sinne aikoinaan MiG-15 UTI (Mikojan-Gurevitsh) alas. 

Itse asiassa teemme töitä niillä paikoilla, mistä aikoinaan lentokone ajettiin osina alas traktorin kyydissä ystäväni kotitilan pihaan. Ystävänikin on kertonut tapauksesta monta kertaa ja kirjoitan tässä hänen muistikuviaan tuolta ajalta. 

Ystäväni oli 2. luokalla oppikoulussa ja hän oli tulossa veljensä ja äitinsä kanssa yhtämatkaa kauppalasta kotiin iltapäivällä, sillä he olivat käyneet kauppa-asioilla. Pihatieliittymässä oli tiesulku ja varusmies vartiossa, joka päästi asukkaat neuvottelun jälkeen kotiinsa.

Ystäväni isä oli ollut metsätöissä samaisen vuoren juurella puoleltapäivin, kun naapurin mies oli tullut kertomaan, että vuoreen taisi pudota lentokone. Moottorisahaa käyttäneenä hän ei ollut kuullut putoamiseen liittyviä ääniä.

Hyvin pian paikalla oli täys härdelli. Varusmiehet vartioivat putoamispaikkaa vuoressa useita vuorokausia ja metsässä oli puolijoukkueteltta vartiomiesten tukikohtana. Armeijan helikopterin kyydissä kävi pariin eri kertaan ilmavoimien upseereita ja lehdistötiedotuskin pidettiin ystäväni kodin tuvasta.

Korean sodassa 1950-1953 käytettiin MiG -konetyyppiä ensimmäisen kerran taistelukäytössä. 1962 Suomeen hankittiin ilmavoimille ensimmäiset MiG-15 UTI-koneet (lempinimi Mukelo). Valinnat neuvostoliittolaisiin hävittäjiin johtuivat osittain "yleisistä syistä" eli YYA-sopimuksesta. 

Toimittajat yrittävät saada pääesikunnasta lupaa päästä ko. koneen putoamispaikalle, mutta eivät tainneet saada sitä "yleisiin syihin" vedoten. Varusmiehet vartioivat innokkaasti konetta vuoressa, muttei käskynjako ylttynyt enää sen vartioimiseen talon pihapiirissä.

Koneen jäänteet tuotiin navetan pihassa olleeseen armeijan kuorma-autoon. Myöhemmin puiden oksilta löytyi vielä koneen osia, vaikka varsinainen putoamispaikka oli siivottu ja täten ystänikin sai "oman muistokappaleensa" turmasta.

Ystäväni pääsi maistamaan armeijan makkarakeittoa jo 12-vuotiaana, sillä ylijäämäruoka olisi muuten joutunut maahan. Perhe sai ämpärillisen makkarakeittoa.

"Yleiset syyt" olivat presidentti Urho Kaleva Kekkosen käyttämä termi, jolla viitattiin "ettei Suomi omaehtoisesti eikä etenkään itäisen naapurin painostaessa tee mitään sellaista, mikä olisi tällä hetkellä Venäjän etujen ja toiveiden vastaista ja mikä kylmän sodan aikaan olisi ollut Neuvostoliiton etujen ja toiveiden vastaista". (Pesonen, A. 2017).

Lähteet:

- keski-uusimaa.fi

- lentotekniikankilta.fi

- puheenvuoro.uusisuomi.fi (Pesonen, A. 2017).

- Wikipedia fi

Fauna 16

 

Vadelma (Rubus idaeus) 29.9.2023

 Söin viimeksi tänään villivadelmia metsässä. Niitä löytää vielä satunnaisesti ja maku on yhtä hyvä kuin kesällä. Omia uutarhavadelmiakin kypsyy näin myöhään. Mukavia yllätyksiä.

Kirjoitin 28.9.2023, että järven kuikat (Gavia arctica) olisivat lähteneet. Itse asiassa samana iltana juuri postauksen julkaisun jälkeen näin yhden aikuisen kuikan laskeutuvan järvelle. Silloin se kutsui muuta perhettään alakuloisella huudolla. En tiedä tulivatko muut paikalle, kun pimeys vei näkyväisyyden, mutta tuskin.

Nyt se aikuinen yksilö on joka ilta laskeutunut ennen klo 19:ää järvelle. Sen kiintymys 'kotijärveen' on hellyyttävää.

Heinähukan (Macrothylacia rubi) toukka 29.9.2023

Teeren (Lyrurus tetrix) viime kesän pesä 3.9.2023

Polttopuita 6

 

 Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että metsätyöt metsän harventamiseksi ja polttopuiden saamiseksi ovat alkaneet. Nykyinen 'työmaa' sijaitsee vuoren rinteellä, jonne nousemista on useita kymmeniä metrejä. Metsänpohja on hyvin kivikkoista, niin kuin on koko tämän entisen kunnan alue.

Nämä tämän postauksen kuvat ovat luonnonsuojelualueelta, mihin työmaamme rajautuu, mutta niistä saa käsityksen maastossa kulkemisen vaikeudesta ja rasittavuudestakin.

Metsätöitä tehdessä kävelymatkaa tulee helposti useampi kilometri. Minun tehtävänäni on siirtää katkotut ja aisatut puut pinoihin. Ystäväni tekee edellä mainitut toimet.

Vuoressa on paljon erilaisia luolastoja

Kallioimarre eli pohjankallioimarre (Polypodium vulgare)

Kallioimarteen kypsyneet itiöpesäkkeet

Lähde: Wikipedia

Syksy 2

 

Kukkasipulit

 Tilasin elokuun alussa erilaisia kukkasipuleita ensi kevään ja kesän iloksi. Siinä on pari erilaista tulppaania (Tulipa fosteriana Flaming Purissima, Tulipa bakeri Lilac Wonder), tummahelmililja (Muscari armeniacum Valerie Finnis) kuningaslilja (Lilium Regale)ja pari erilaista krookusta (Crocus crysanthus Prinse Claus, Crocus crysanthus Romance).

Mökin aikaisista vanhoista kukkapenkeistä ei ole enää tietoakaan ja muutamaa yksittäistä krookusta lukuunottamatta sipulikasvit ovat hävinneet. No nyt toiveissa ja odotettavissa on väriloistoa ainakin muutamaksi vuodeksi🌷

Syksy

 

Auringonlasku 26.9.2023

 Viime päiviin on kuulunut lintujen muuttoa, metsätöitä ja puolukoiden poimimista. Syyspäiviin liittyy upeat ja kauas kuuluvat muuttolintujen huudot taivaalta niiden ohittaessaan tienoot matkallaan kohti etelää. 

Järven kuikat (Gavia arctica) ovat myös kenties jo lähteneet. Tällä kertaa koko perhe pysyi koossa, sillä aikaisempina vuosina on saattanut poikanen lähteä nuorten lintujen joukossa etukäteen ja toinen emoista on jopa marraskuussa vielä ollut järvellä. Tai näin olen tulkinnut.

Kaakkurit (Gavia stellata) ovat jo lähteneet syyskuun alkupäivinä.

Lintujen lähtiessä sieluuni muuttaa haikeus. Muun muassa kuikkaperheen touhuilua on ollut mukava päivittäin seurata. Kun olen tähyillyt järvelle nyt odotellen vielä niiden ilmestymistä, kuulen korvissani kuikanpoikasen ruoankerjuu äänen; epävireinen "vihellys", eikä lainkaan kuikkamainen ääni. Ehkä se on surua menettää päivittäiseksi muuttunut tapa taas moneksi kuukaudeksi.

Se on muuten jännä ilmiö. Kun odotat ja kaipaat jotakin (tässä tarkoitan yleensä koiraani), niin 'kuulen' sen ääntä, vaikkei sitä ääntä oikeasti ole. Mielikuvitusta kai?

Kurkimuuttoa (Grus grus) 28.9.2023

Auringonlasku 23.9.2023

Polttopuita 5

 Jottei totuus maalla asumisesta unohtuisi, niin tässä taas muistutuksena: polttopuuhommat ovat alkaneet. Nyt kohteena on vuoressa olevan metsän harvennus. Tässä kuvassa näkyy jo tieuran alkua, mistä sitten pääsee koneella hakemaan puita pois. 

Aikaisemmin tästä vuoresta löytyi samana päivänä liikkuessamme sekä karhun että suden ulosteet. Joten ollaan olennaisen äärellä.

Karhu (Ursus arctos) 1.9.2023

Susi (Canis lupus) 1.9.2023

Sienisatoa 5

  Kuluvan kesän ja syksyn aikana olen löytänyt ja kerännyt kantarelleja (Cantharellus cibarius) niin paljon, etten osaa edes määriä sanoa. Eilenkin lähdin koirani kanssa vain kulkemaan hieman eri reittiä, niin löysin kolme erillistä ja uutta kantarellipaikkaa. 

Satunnaisia kulkureittejä mentäessä voi löytää mitä vaan. Löysin mustatorvisieniä (Craterellus cornucopioides) suurehkolta alalta. Ne ovat olleet hakusessa pitkään.

Sienestyskaveri parhaasta päästä 24.9.2023

Liikunta vaatii veronsa 23.9.2023

Sieni🍄

  Olet varmaankin metsässä kulkiessasi ihmetellyt puolukoilla esiintyviä "värivirheitä". Ne ovat pöhösieniä (Exobasidium). 

Pöhösieniä ilmenee suokukalla (Andromeda polifolia), riekonmarjalla (Arctostaphylos alpina), sianpuolukalla (Arctostaphylos uva-ursi), liekovarpiolla (Cassiope tetragona), vaiverolla (Chamaedaphne calyculata), karpalolla (Vaccinium  oxycoccus), pikkukarpalolla (Vaccinium microcarpum), mustikalla (Vaccinium myrtillus), juolukalla (Vaccinium uliginosum) ja puolukalla (Vaccinium vitis-idaea).

Molemmissa kuvissa kyseessä on puolukanversopöhö (Exobasidium juelianum)

Lähde: Ryman, S. Holmåsen, I. (1987). Suomen ja Pohjolan sienet. s.718.

Syntymäpäivä 2

 Lupasin kertoa kirsikkajuustokakustani, kun sitä maisteltiin. Etäisesti siinä maistui kirsikka, varsinkin kun söi erikseen mansikan pinnalta. Mansikka ei ehkä ollut paras valinta koristeeksi, mutta kokin mieleen kuitenkin.

Tänään oli loistava ilma ulkoilla. Kävimme iltapäivällä ystäväni ja koirani kanssa puolukassa. Onkohan koskaan näin myöhään ollut yhtä kesäisen lämmintä?

Koirani oli eilen juustokakun koristelun 'ylitarkastajana', maistelun vastaavana ja annosten laskijana 

Piipahdus Tampereella

 Piipahdin tänään päiväseltään Tampereella, sillä kävin silmälääkärissä. 

Isoisoäidilläni oli viherkaihi eli glaukooma ja hän sokeutui taudin johdosta. En koskaan tavannut häntä, sillä hän kuoli syntymävuottani edeltävänä vuonna. Tämä sukurasite ja likitaittoisuus voivat olla mm. glaukooman riskitekijöitä. Glaukooma ja likitaittoisuus on monessa eri geenissä, ei siis yhden geenin virhe (Uusitalo, H. 2023)

Sain ensimmäiset silmälasini 13-vuotiaana ja minun näkökykyni heikkeni nopeasti alkuaikoina. Jouduin lähes vuosittain vaihtamaan laseja, kun jopa diopterilla (dioptria on optisen taittokyvyn mittayksikkö) näköni huononi. Ja mikä häpeä oli käyttää silmälaseja! 

Minun vanhemmillani ei ollut likitaittoisuutta, eikä heidänkään vanhemmillaan.

Nykyisin näkökykyni, erityisesti kauas katsottaessa, on säilynyt lähes samanlaisena varmaankin 20 vuotta. Itse asiassa likitaittoisuusvirhe on vähenemässä. Silmiäni ei voi edes leikata, koska taittovirheen lisäksi minulla on myös hajataitteisuutta.

Glaukooma on usein hitaasti ja salakavalasti etenevä, näkökykyä vaurioittava silmäsairaus. Se ei välttämättä aiheuta sairastuneelle mitään sellaisia vaivoja tai kipuja, joista voisi päätellä sairastuneensa. Toistaiseksi ainoa glaukooman hoitomuoto on silmänpaineen alentaminen. Hoidolla pyritään ehkäisemään näkökyvyn heikkenemistä ja mahdollista sairauden aiheuttamaa näkövammaisuutta.

Riskitekijät

Glaukooman tärkein riskitekijä on kohonnut silmänpaine, ja riski kasvaa etenkin, kun silmänpaine ylittää arvon 30 mmHg.

Kuitenkin ainakin puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on ”normaali” eli tilastollisesti määritellyllä viitealueella 10–21 mmHg. Lääkärit puhuvatkin usein ”matalapaineglaukoomasta”, sillä glaukoomaa voi tosiaan sairastaa ja vaurioita voi tulla näköhermoihin ja näkökenttään, vaikka silmien paine olisi ns. normaali. Jatkotutkimukset ja säännölliset käynnit silmälääkärillä ovat tässäkin tapauksessa tarpeen.

Glaukooman riski suurenee ikääntymisen myötä merkittävästi. Suomessa hoidossa olevista potilaista 84 prosenttia oli iältään yli 65-vuotiaita (tieto vuodelta 2019). Ikääntyneillä avokulmaglaukooma on silmänpohjan ikärappeuman jälkeen toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy Suomessa.

Muita riskitekijöitä ovat edellä mainittujen ohella myös eksfoliaatio (ns. mykiön hilsetys) yhdessä kohonneen silmänpaineen kanssa ja näköhermonpään verenvuoto. Myös sukurasituksella (= lähisuvussa esiintyy vakavaa tai nuorella iällä alkanutta glaukoomaa) ja likinäköisyydellä on vaikutusta.

Lähteet: 

https://www.kaypahoito.fi/khp00008

terveyskylä.fi

Uusitalo, H. (2023). Henkilökohtainen tiedonanto. 21.9.2023.

Vohvelikahvilan "överit". Vaikka olen perso makealle, tämä oli todellakin too much = liikaa! Vielä monen tunnin jälkeen oli veren sokeri- ja rasva-arvot 'kohdallaan'

Syntymäpäivä

 Ystävälläni on ylihuomenna syntymäpäivä ja hän pitää erityisesti porkkanakakuista ja juustokakuista 🎂 

Tein hänelle tänään New Yorkin valkosuklaa-mustikakun ohjetta noudatellen kirsikkavariaation 🍒 Olen tehnyt juustokakusta jouluversiota ja ties mitä muuta aina sesonkiin liittyen. Huomasin jo jokin aikaa sitten, että kauppoihin on tullut kirsikkarahkaa ja nyt kokeilin sitä. Kakun koristeluun täytyy vielä panostaa, mutta mitkään säilötyt kirsikat eivät tule kuuloonkaan.

Kerron ylihuomenna onnistuiko tämä viritys, mutta ainakin kakun täyte "raakana" maistui juhlalliselta. Ja tässäkin tapauksessa kakku paranee vanhetessaan.

New Yorkin valkosuklaa-mustikkakakun ohjeen sain kauan aikaa sitten entisen työpaikkani varsinaiselta 'kordiittorilta' ja kollegaltani. Hän loihti aivan ihania leivonnaisia ja toi 'ensi vedoksiaan' meille maisteltaviksi. Tämä juustokakku käy uunissa eli on vähän työläämpi.

Hieman groteskin näköinen vielä🥵

Fauna 15

 

Kantarellin (Cantharellus cibarius) mutaatio

Koivulude (Elasmucha grisea)

Pikkunuijakas (Clavariadelphus ligula) 

 Kävin taas tänään ex-naapurini kanssa sienessä. Jo eilen löysin korillisen kantarelleja ja tänään niitä löytyi vielä lisää. Lisäksi löytyi rouskuja (Lactarius), suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis) ja pari pientä kunnollista mustavahakasta (Hygrophorus camarophyllus). 

Tein suppilovahveroista ja mustavahakkaista sienirisottoa. Helppo, halpa ja maistuva ruoka. 

Villiviini (Parthenociccus)

Istutimme villiviinin tonttiani kiertävän aidan viereen. Tämä kuvan aidan avoin aukko on sama, mistä viemäri- ja raakavesiputkisto tulee tontilleni. Ylihuomenna tulee kaksi vuotta, kun vanha mökkini purettiin. Tämä villiviini kiipeili mökkini eteläseinustalla paljon suurempana. Tämän ajan se on ollut sijoitettuna vanhalla kasvimaalla väliaikaisesti. Toivon, että jonakin päivänä villiviini peittää lehdillään näkyväisyyden aidan lävitse. Ainakin kesäisin.

Floora 2

 

Vielä löytyy makoisia vadelmia (Rubus idaeus) 17.9.2023

 Olen useita päiviä kärsinyt päänsärystä. Minun tapauksessani päänsärky on niin tuiki tavallista. Reagoin päälläni kaikkeen stressiin. Mutta tämä monen päivän särky ei ole tyypillistä. Kipulääkkeet, venyttelyt, rentoutus, nukkumisergonomia eivät auttaneet. Eilen jo turvauduin saunaan ja järveen eli syklisesti tehtynä suuret lämpötilaerot rentouttavat lihaksistoa. Ja niin kävikin, mutta yöllä päänsärky alkoi taas.

Tänä aamuna oli pahin tilanne. Kivun lonkerot nousivat hartioista kallonpohjaan ja kasvoluitani pitkin silmäkuoppien reunalle ja tuntui kuin joku olisi lusikalla kaivanut silmämuniani ulos. Olin jo epätoivoinen. Löysin jostakin kätköistäni lihasrelaksantteja ja otin yhden tabletin, vaikken tiennyt sopiiko sen yhdistäminen käyttämieni hermokipulääkkeitteni kanssa. Niin epätoivoinen siis.

Onkohan päänsärkyni nyt kumulaatiota kaikkeen viimeaikaiseen; jalkakipuihini, epäsymmetriseen vartaloni käyttöön, maalausurakkaan, viemärionnettomuuteen ja työterveyslääkärin kannanottoon työkykyisyydestäni?

Iltapäivällä alkoi, toivon mukaan, elämä voittaa. Lähdimme koirani kanssa paikkaan, jossa se ei ollut vielä käynyt. Löysin sieltä syötäviä vadelmia ja taas runsaasti kantarelleja (Cantharellus cibarius). Huomenna, jos vointini sen sallii, taidan lähteä keräämään sienet pois.

Taiganuijakas (Clavariadelphus sachalinensis) 16.9.2023