Jalkapuoli 6

 

1.7.2023

 

 Tämä kokemus leikkauksesta ja sairaalassaolosta on paljon myönteisempi kuin viime syyskuussa. Se johtui ihan vain siitä, että 'antauduin' muiden hoidettavaksi, enkä yrittänyt yksin pärjätä niin kuin minulla on tapana. Jouduin tekemään töitä tämän asenteeni kanssa.

Myönteinen siksi, että opiaattien aiheuttama pahoinvointi hoidettiin alusta saakka hyvin eikä sitä kyseenalaistettu. Samoin leikkauksen aikaiseen kutinaan puututtiin sekä leikkaussalissa että heräämössä. Lisäksi jostakin syystä haavani verenvuoto oli tällä kertaa maltillista ja kivunhoito toimivaa.

Täytyy suositella sairaalaan jäämistä leikkauksen jälkeen kuin että lähtisikin kotiin.

Nyt olen jo kotona tätä kirjoittaessa ja jaksoin käydä kaupassa ja tehdä jotakin syömistä. Viime kerralla olin niin kivulias etten kyennyt mihinkään. Tietysti silloin oli jo leikkauksen jälkeinen komplikaatio (liian kireän kipsin aiheuttama hermovaurio) päällä, vaikken sitä vielä tiennytkään.

Jalkapuoli 5

 No niin, näkymät ovat taas tällaiset. Oikeaa jalkaani korjailtiin tänään. Syynä oli luutumattomuus. Tällä kertaa induktio (leikkausvalmistelut), operaatio ja postoperaatio (leikkauksen välitön jälkihoito) suoritettiin toisen lailla kuin viime kerralla. Tosin viimeksi minulla tehtiin 'kaksi leikkausta yhden hinnalla'🤗

Minua ei etukäteen puuduteltu. Verityhjiötä ei käytetty. Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa (selkäpuudutus, missä alavartalo puutuu, tehdään leikkaussalissa), sama toimintatapa kuin viimeksi, mutta ortopedi käytti vielä paikallispuudutusta leikkaushaavan alueella. Postoperaatiolla haluttiin varmistaa jäämiseni sairaalan vuodeosastolle yöksi (riittävä kivunhoito ja pahoinvoinnin estohoito, mahdollisen verenvuodon tyrehdytys) (kts. Kompassi koilliseen blogissani 13. - 17.9.2022).

Vaan kylläpä 'aamukahvi' maistui ihanalta klo 17:30☕ ja muukin sairaalaruoka (pasta bolognese, ruisleipä, tuore kurkku, jälkiruoaksi jugurtti ja vadelmakiisseli). 

Leikkausta varten kun pitää olla syömättä 6–12 tuntia, juomatta lähes saman verran. Välttämättömät ja ennalta määrätyt lääkkeet saa ottaa pienen vesi- tai hedelmämehumäärän (ei saa sisältää hedelmälihaa) kera. Syömättä ja juomatta sen takia, että jos jouduttaisiin valitsemaan yleisanestesia (nukutus), niin siihen käytettävät lääkkeet saattavat aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua ja pahimmillaan voi mahalaukunsisältöä joutua keuhkoihin, josta seurauksena on keuhkokuume.

Positiivista on tällä kertaa sekin, ettei haava ole lainkaan vuotanut. Aikaisemmin se on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä kertaa pidättäydyttiin verenohennuslääkityksestäkin, kun kipsi ei ole jatkohoitona.

Tällä kertaa kärsin leikkauksen aikana ja lähes koko heräämässäoloajan voimakkaasta kutinasta. Spinaalipuudutteeseen lisätty Fentanyl (hyvin vahva kipulääke) aiheutti sen. Leikkauksen aikana minulle ei voitu antaa antihistamiinia (kutinaa rauhoittavaa lääkettä). Sen sijaan sain pari kertaa Midazolamia (vaikuttaa rauhoittavasti, unettavasti, lievittää ahdistuneisuutta ja lihasjännitystä). Kutina väistyi sitä mukaan, kun spinaalipuudutuskin väistyi.

Spinaalipuudutuksen vuoksi minulla on aina ollut vaikeuksia saada virtsarakkoni tyhjennettyä, sillä se saattaa aiheuttaa virtsaummen. Kertakatetrointiin ei vielä ole kertaakaan tarvinnut ryhtyä.

Tälläkin kertaa join paljon nesteitä, sitten kun se oli sallittua ja kävelin pitkin sairaalan käytäviä kävelypöydän avulla. Pystyasennossa painovoima suosii virtsarakon fysiologista toimintaa.

 "Anestesia-aineiden suora vaikutus sekä keskushermostoon että perifeerisiin ganglioihin ja leikkauskivun aiheuttama suora reflektorinen esto johtavat lisääntyneeseen virtsaretention riskiin. Spinaalipuudutus, nukutusaineet ja leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa käytettävät lääkkeet lamaavat virtsaamisheijastetta ja häiritsevät rakon täyttymisen aistimista."

Lähteet:

https://www.duodecimlehti.fi/duo10606

HUS Tietoa anestesiasta ja anestesiaan liittyvistä riskeistä 

(aikuiset)

Wikipedia

Yliopistonapteekki.fi/Midazolam/pakkausseloste:tietoa potilaalle

Kesäpäivä Tampereella

 Tulin tänne Tampereelle viettämään kesäpäivää. Kävin pitkästä aikaa tutulla hierojalla ja optikolla, jotka todella osaavat asiansa. On suuri nautinto, kun on ammattilaisen käsittelyssä.

Tänne saakka piti tulla, jotta näkee "naapurinsa" nykyisestä asuinpaikastaan. Pieni, suuri maailma🌍😍

Ja täällä suurkaupungin kaduilla kuulee puhuttavan ties millä kielillä. Täällä ovat menossa ainakin European Masters Games 2023 Tampere.

Lähde: https://www.emg2023.fi/

Ympäristöoppia

Haapaperhonen (Limenitis populi)

 Tänään oli viimeinen työpäiväni vähään aikaan. 

Haaveilin joskus, että kulkisin pyörällä täällä maallakin työmatkojani, niin kuin tein Tampereella. Suurin este on ollut matkani varrella olevan kantatien liikenne ja siinäkin perävaunulliset rekat.

Tänään tulin sitten pyörälläni kotiin, vähän niin kuin kokeillen josko matkaa voisi näinkin taittaa. Otin selkoa ennen kantatietä olleesta vanhasta tiestä ja seurailin sitä suurimman osan matkastani kantatien osuudesta. Pari kertaa minun piti tulla kantatielle, ja eikös vain tyhjä perävaunullinen puutavararekka rymistellyt ohitse. Ne eivät paljoa väistele!

Minulla oli talvirenkaat alla ja pyöränkumeissa hieman nirkosesti ilmaa. Vierintävastus kasvaa nastarenkailla, eikä tyhjähköt renkaat lisää ainakaan sitä. Aina täytyy mennä vaikeimman kautta.

Alkumatkalla sateli heikosti vettä, mutta loppumatkasta paistoi jo aurinko.

Voin sanoa, että olipahan reissu! Erään mäen päälle oli polkemista. Se varmaankin oli mäki, jossa entisaikaan linja-autoilla oli talvisaikaan tekemistä. Löysin myös Luonnonperintösäätiön luonnonsuojelualueen, kun tie meni sen lävitse. Olin siitä jollakin tasolla ollut tietoinen, mutta autuaasti unohtanut. Sen sijainti on edullinen työmatkaani nähden, kun kuljen autolla. Sinne pitää päästä!

Vuoden luontokuva meni sivu suun. Haapaperhonen oli aterioimassa auton alle jääneen kyyn (Vipera berus) päällä. Perhonen häiriintyi kuvauksestani sen verran, ettei se viihtynyt saaliinsa päällä.

Tämä mäki meinasi viedä pyöräilijältä "mehut"

Haapaperhosen elinympäristöä ovat rehevät metsät, joissa kasvaa haapoja. Se käy harvoin kukilla, mutta perhosia voi löytää juomassa vettä lätäköistä tai imemässä nesteitä ulosteista ja eläinten raadoista. Niille maistuvat myös hiki ja pilaantuneet hedelmät.

Lähde: Wikipedia

Kesä 5

 

Kuvassa (varsinkin sitä suurennettaessa) näkyvät veden pinnalla sateenkaarenvärit vastarannalla. Kuvattu 26.6.2023 klo 06:34 vesihöyryistä vettä

Oletko huomannut kuinka lintujen laulu on jo vähentynyt? Osa kahlaajista lähtee jo muuttomatkalle. Pikkulinnut aloittavat toista pesintäänsä.

Kävin tänään rämpimässä koirani kanssa kaakkurilammella, jossa kävin pari päivää sitten. Nyt siellä ei ollut yhtäkään lintua. Syy, että käyn nyt useasti lammilla on se, että kohta en pysty leikatulla jalallani menemään ihan joka paikkaan.

"Apumiäs" parhaasta päästä🙈

Juhannus 3

 

Orivarsa on viikon ikäinen 'rakkauspakkaus'

 Tallilla, missä käyn, on syntynyt jo yksi varsa. Ja voi sitä ihanuutta. Tamma piti tarkasti huolta varsastaan, enkä oikein saanut edes kunnolla kuvattua jälkikasvua. Toista odotellaan syntyväksi ihan näinä aikoina. 

Samalla reissulla, kun kävin tallilla, kävin myös eräällä toisella kaakkurilammella. Siellä oli yksi aikuinen lintu, ja sen käyttäytymisestä voisi päätellä, että sillä on poikaset jossakin "piilotettuina".

Voisiko tätä kutsua mobiililaitteeksi🤭

Täytyy tunnustaa, että viime kesänä löytämäni dumpattu laptop (läppäri) lähti vasta nyt mukaani. Eipä ollut muillekaan kelvannut. Samasta paikkaa löytyi tyhjä Oxycontin lääkeläpipainopakkaus. Joillakin on ollut lystiä kyllä🙄

Juhannus 2

 

 Juhannuspäivän aamuna aurinko helli meitä taas lämmöllään. Koirani ui ensi kertaa nähteni. Se oli kerran aikaisemmin hakenut kepin järvestä uimalla, kun leikkiessään toisen koiran kanssa kävi niin kuumana.

Aamulenkillä näin tämän:

Tämä oli kooltaan hieman suurempi kuin pikkulinnun munat yleensä eli esim. talitiaisen (Parus major) tai kirjosiepon (Ficedula hypoleuca). Tämä todennäköisesti on osa räkättirastaan (Turdus pilaris) munaa. Se löytyi tieltä mikä voi kieliä siitä, että pesärosvot ovat olleet asialla.

Valokuvaaja I.P.

Ystäväni toi aamupäivällä traktorin perälaatikossa mm. lehtikuusen kuorta. Kaikki pitää käyttää tarkkaan pois. Kuorethan ovat muutaman vuoden takaisesta lehtikuusien sahauksesta jäänyttä ylimäärätavaraa. Kuoria voi käyttää kompostorissa tai kosteuden sitojina istutettujen puiden juurilla. Siinä hitaasti hajotessaan ne luovuttavat rakennusaineita uusien puiden kasvuun.

Koirani osaa hyödyntää tilanteet. Se kaivoi onnellisena kuorikasaa ja tässä nauttien makoilee. Sillä on virikkeellistä elämää; ei taida kärsiä masennuksesta niin kuin toisinaan koirista uutisoidaan.

Juhannus

 

Valkolehdokki (Platanthera bifolia)

Täällä keskisessä Suomessa juhannusaaton sateet hellittivät iltapäivällä ja aurinko alkoi näyttäytyä vasta klo 19:n jälkeen. 

Lähdin koirani kanssa iltapäivällä reilun 10 kilometrin kävelylenkille naapurikylään. Olin varustautunut sadevehkein; kumisaappaat ja sateenpitävät vaatteet. Olin taas hieman ylivarustautunut ja kuumahan liikkuessa tuli. Onneksi ei satanut. 

Vaan eipä ollut muita liikkujia! Muutamat mökit tuli ohitettua ja niissä vietettiin juhannusta saunoen ja grillaten. Minua varmaan kummasteltiin, kun aattoani vietin lenkkeillen. Minulle se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Monet juhannukset olen viettänyt eri koirieni kanssa lenkkipolulla. Mikäs sen parempi paikka on ottaa yötöntä yötä vastaan.

Oikea jalkani ei tykännyt kumisaappaissa olostaan. No, onneksi siihen on lääkkeet💊

Pihlajaperhonen (Aporia crataegi)

LEPPOISAA JUHANNUSTA 🔥☀️

Kesä 4

 

 Lähdin etsimään "neulaa heinäsuovasta" eli pientä kahlaajaa (Charadrii). Voi tuntua ihan hölmöltä lukijan mielestä nämä minun touhuni ja niin ne varmasti ovatkin. Kuitenkin hölmöilyt saavat minut liikkumaan lihasvoimin, joten motiivi on siten kohdallaan.

Näin pari päivää sitten isovanhempieni entisen tilan lävitse menevän tien ja tietä myötäilevällä sähkölangalla kahlaajan. Ja samalla muistin, että näin tapahtui myös muutama vuosi sitten. Silloinkin samaisella paikalla kahlaaja istui langalla. Silloin se jäi mysteeriksi.

Nousin pyörän selkään jo hyvissä ajoin tänä aamuna, ennen kuin lämpötila pääsi nousemaan turhan korkeaksi. Ajoin isovanhempieni tilalle, etupihaan missä olen käynyt viimeksi lähes 50 vuotta sitten. Tila on ollut autiona varmaankin toistakymmentä vuotta. Pihaan oli dumpattu pyykinpesukone.

Paluu juurilleni tuntui nostalgiselta. Kaikenlaisia muistikuvia nousi mieleeni ja ikävä omia isovanhempia ja äitiä kohtaan nousi pintaan. Ajattelin näkevätköhän nyt missä olen.

Piha oli pusikoitunut ja kevyestä vaatetuksestani johtuen en mennyt juurikaan pidemmälle, vaikka tutkimusmatkailu olisikin mieltä kiehtonut. Kuvan mukaisesti tuttu mehiläistarhaaja on tälle kesälle tuonut muutaman mehiläispesän paikalle. 

Kuljeskelin peltoaukealla, muttei kahlaajaa näkynyt, ei kuulunut. Lämpötilan nousu ja auringon räkötys saivat minut lähtemään kotiin päin. Kotimatkalla kävin kaakkurilammella, missä vierailin muutama päivä sitten. Kaakkureita (Gavia stellata) ei näkynyt.

Jalkapuoli 4

 

 Jalkaleikkaukseni lähenee. Mieleeni on tullut kummittelemaan verityhjiön vaikutus jo hermovaurioituneeseen jalkaani. Siis kuinka paljon oireiluni saattaa lisääntyä verityhjiömansetin käytön jälkeen. Minullahan hermovaurio tuli nimenomaan puristuksen seurauksena, tässä tapauksessa kipsin.

"Verityhjiölaite on pääosin ortopediassa käytetty laitteisto, jonka avulla saadaan estettyä verenkierto operoitavassa raajassa paineilmaa hyödyntäen. Sen hyötyinä on leikattavan alueen parempi näkyvyys, lyhyempi leikkausaika sekä vähäisempi menetetty veren määrä leikkauksen aikana. Verityhjiölaitteen käyttöön liittyy kuitenkin komplikaatioiden mahdollisuus ja sen käytön tarve kirurgiassa on vielä tänäkin päivänä kiistelty asia."

Lähde: Lahti, M. Laine, T. (2021). Verityhjiölaitteen käyttöön liittyvät komplikaatiot. Opinnäytetyö. (AMK). Sairaanhoitajakoulutus. Turun AMK.

Kivikkopuutarha

 

 Sinilemmiö (Lithodora diffusa)

 Perustimme viime kesänä kivikkopuutarhaa rantaan viettävälle rinteelle pengertäen sitä laatoitetun polun molemmin puolin. Tilasin keväällä neljää erilaista kivikkokasvia ja nyt ensimmäinen laji alkoi niistä kukkia. Ihanan taivaansininen kukinto loistaa eri sävyisten harmaiden ja ruskeiden kivien seasta.

Eilen sain asiakkaaltani hyvin tyypillistä keltaista pientä maksaruohoa (Sedinae). Tilattujen kivikkokasvien lisäksi minulla on suurempaa maksaruohoa ja maahumalaa (Glechoma hederacea). Viimeksi mainittu ei ole kivikkokasvi, vaan viihtyy parhaiten kosteikoissa, lehdoissa ja pensaikoissa. Katsotaan kauanko se viihtynee nykyisellä olinpaikallaan. Olen yrittänyt kastella kivikkopuutarhaani, pikkupilarikatajia, sinikuusta ja kukkapenkkiäni nyt päivittäin kuumuuden takia. 

Lähde: Ursing, B. Wanntorp, Hans-Erik. (1955). Otavan värikasvio. 17. painos. s. 270.

Lintuisia lapsia 2

 

 

 Lähdin tänään pyörällä kartoittamaan lampien lintutilanteita. Kuumuuden takia jätin koiran ystäväni haltuun. Kiersin neljä eri lampea, eikä kovin kummoisia lintuhavaintoja ollut. Yksi telkkäpoikue (Bucephala clangula). Kaakkurilammella oli emot, muttei poikia. Ne ovat kyllä mestareita piiloutumaan, joten seurantaa pitää jatkaa. 

Pyörämatkaa kertyi lähes 15 km. Lenkin jälkeen avovesiuintiuinti vilvoitti. Olen hankkinut uimapoijun turvaksi avovesiuintiin. Voin lähteä uimaan milloin itseäni huvittaa enkä ole riippuvainen "saattajasta". Jalkani hermovamma käyttäytyy arvaamattomasti uidessa ja uimapoijun avulla voi levätä, jos kramppi iskee lihaksiin. Olen tehnyt kolme avovesiuintiretkeä, eikä jalka ole krampannut, mutten oikein luota siihen samanlailla kuin ennen hermovammaa.

Pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia)

Orvokkihopeatäplä (Speyeria aglaja)

Kirja 3

 

 Valitsin kirjastossa käydessäni sattumanvaraisesti Carlos Ruiz Zafón kirjan Tuulen varjo La Sombra del Viento (suomennos 2004). Heti ensi riveiltä totesin kuinka kauniisti kirjailija kirjoittaa. [...]"Jokaisella kirjalla, jokaisella niteellä, jonka näet täällä, on sielu. Sen kirjoittajan sielu ja niiden sielu, jotka lukivat sitä ja elivät ja unelmoivat sen kanssa. Joka kerta kun kirja siirtyy kädestä toiseen, joka kerta kun joku antaa katseensa lipua sen sivuilla, sen sielu kasvaa ja vahvistuu." s.10-11.

Landemia

 Kuulin viikko sitten ensi kertaa sanan landemia. 

Maaseutuasuminen kiinnostaa hyvin laajasti eri elämänvaiheissa eläviä ihmisiä. Kuinka moni maaseudulle haluavista tai muutosta haaveilevista ihmisistä tai perheistä pystyy toteuttamaan aikeensa? Mitä ovat esteet maallemuutolle tai monipaikkaiselle asumiselle? Entä miten näitä esteitä voidaan poistaa?

 

Tätä Landemia-hanke lähtee tutkimaan sekä edistämään toimia, joilla esille tulleita maallemuuton esteitä poistetaan. Samalla kehitetään kylien vetovoima- ja pitovoimatekijöitä. Tutkimme myös työntövoimia ja pyrimme jarruttamaan niiden vaikutuksia.

Tutkimustulosten pohjalta rakennettuja toimintamalleja pilotoidaan hankkeeseen valituissa pilottikunnissa ja hyviksi havaittuja malleja tullaan jakamaan koko Etelä-Pohjanmaan alueelle ja laajemmin koko maaseudulle.

Tänään tulee vuosi, kun olen asunut omassa kodissani täällä maalla, entisen mökin paikalla. Edellisessä blogissani Kompassi koilliseen lupasin arvioida kulunutta vuottani etäällä palveluista. Kauppaan, apteekkiin, kouluun, kahvilaan ja liikuntapalveluihin (uima- ja jäähalli) on matkaa 10 km, terveyspalveluihin ja elokuvateatteriin 25 km jne.

Voin vain sanoa, että olen nauttinut suunnattomasti omasta rauhasta ja etäisyydestä muihin ihmisiin. Olen sen verran erakko ja työni vaatii sosiaalisuutta, joten omaan rauhaan pääseminen helposti on luksusta. Vapaa-aikaa jäi paljon odotettua enemmän, kun osa kuluneesta vuodesta meni sairauslomalla tai 50% osasairauspäivärahalla. Eihän sairastaminen ole ollut helppoa, mutta vielä olen jaksanut pitää pääni pinnalla.

Odotukset tai mielikuvat maalla-asumisesta vastasivat odotuksiani, ja olinhan vähän "harjoitellut" asumista vuorotteluvapaalla, lomillani jne. mökillä ollessani niin tiiviisti.

Suopursu (Rhododendron tomentosum)

Lähde: https://www.landemia.fi/hanke/

Lintuisia lapsia

 

Oravanmarja (Malanthemum bifolium) tuoksuu metsissä paraikaa. 15.6.2023.

 Kävin tänään soutamassa vieden taannoin löytämäni airon omistajilleen. Eipä sille vielä näkynyt olleen käyttöä, kun uponnut vene oli edelleen näkyvissä vain perän osalta rannassa (kts. postaus 10.5.2023).

Samalla reissulla näin isokoskelolla (Mergus merganser) kuusi poikasta ja kuikalla (Gavia arctica) yhden. Ainakin näillä lapsosilla ovat hyvät elämän alkeet, kun lämpöä ja ruokaa riittää.

Löysin taasen yhden roskankin: akkunestepullon kellumista eräästä rannasta.