Ympäristöoppia

Haapaperhonen (Limenitis populi)

 Tänään oli viimeinen työpäiväni vähään aikaan. 

Haaveilin joskus, että kulkisin pyörällä täällä maallakin työmatkojani, niin kuin tein Tampereella. Suurin este on ollut matkani varrella olevan kantatien liikenne ja siinäkin perävaunulliset rekat.

Tänään tulin sitten pyörälläni kotiin, vähän niin kuin kokeillen josko matkaa voisi näinkin taittaa. Otin selkoa ennen kantatietä olleesta vanhasta tiestä ja seurailin sitä suurimman osan matkastani kantatien osuudesta. Pari kertaa minun piti tulla kantatielle, ja eikös vain tyhjä perävaunullinen puutavararekka rymistellyt ohitse. Ne eivät paljoa väistele!

Minulla oli talvirenkaat alla ja pyöränkumeissa hieman nirkosesti ilmaa. Vierintävastus kasvaa nastarenkailla, eikä tyhjähköt renkaat lisää ainakaan sitä. Aina täytyy mennä vaikeimman kautta.

Alkumatkalla sateli heikosti vettä, mutta loppumatkasta paistoi jo aurinko.

Voin sanoa, että olipahan reissu! Erään mäen päälle oli polkemista. Se varmaankin oli mäki, jossa entisaikaan linja-autoilla oli talvisaikaan tekemistä. Löysin myös Luonnonperintösäätiön luonnonsuojelualueen, kun tie meni sen lävitse. Olin siitä jollakin tasolla ollut tietoinen, mutta autuaasti unohtanut. Sen sijainti on edullinen työmatkaani nähden, kun kuljen autolla. Sinne pitää päästä!

Vuoden luontokuva meni sivu suun. Haapaperhonen oli aterioimassa auton alle jääneen kyyn (Vipera berus) päällä. Perhonen häiriintyi kuvauksestani sen verran, ettei se viihtynyt saaliinsa päällä.

Tämä mäki meinasi viedä pyöräilijältä "mehut"

Haapaperhosen elinympäristöä ovat rehevät metsät, joissa kasvaa haapoja. Se käy harvoin kukilla, mutta perhosia voi löytää juomassa vettä lätäköistä tai imemässä nesteitä ulosteista ja eläinten raadoista. Niille maistuvat myös hiki ja pilaantuneet hedelmät.

Lähde: Wikipedia