Polttopuita 16

 Olen vapaapäivinäni ollut pinoamassa polttopuita traktorin peräkärryyn, mutta tänään jätin homman väliin, kun pakkasta 30°C ja risat. Jo 15°C pakkasessa sormet jäätyvät, kun puut ovat jäisiä.

Alla on hyvä havainnekuva, kuinka paljon vettä puut sisältävät. Kosteus näkyy kuurana puiden sahauspinnoilla.

8.2.2024 Valokuvaaja I.P.

8.2.2024 Valokuvaaja I.P.

Nämä puut, joita käsittelemme ovat syksyllä kaadettuja ja niissä on vielä paljon vettä. Puut pyrkivät vähentämään vedenmäärän talveksi.

"Puut kestävät hyvin kylmää

Suomalaiset talvenkestävät puut vaipuvat talvilepoon riittävän ajoissa, levon syvyys jopa kasvaa keskitalven pakkasilla ja keväällä horros purkautuu hitaasti. Valon määrä lienee tärkein muutoksia ohjaava tekijä, sillä pakkaskestävyys kehittyy syksyllä vaikka lämpötilat ovat plussalla.

Pakkanen harvoin koituu metsässä kasvavalle puulle tuhoksi talvella, kun se on saanut asettua syksyllä oikeassa vaiheessa lepotilaan. On todettu, että lepotilaan asettuneet männyt ja hieskoivut kestävät jo lokakuussa 40 asteen pakkasta. Kuuset vaativat enemmän aikaa kylmään sopeutumiseen, mutta marraskuun puolivälin jälkeen nekin sietävät paukkupakkasia. Vasta poikkeuksellisen ankara kylmyys tai nopeat lämpötilan muutokset vahingoittavat puuta. Puutarhoihin ja puistoihin istutetut eteläiset puulajit ovat eri juttu, niille saattaa vähemmänkin ankara talvi olla kohtalokas."

"Pakkastuhot tulevat näkyviin useimmin edellisen kesän kasvaimien herkissä kärkiosissa. Erityisen ankarissa olosuhteissa puissa havaitaan myös pakkashalkeamia, jotka johtuvat siitä, että puun pintakerroksessa on kosteutta enemmän kuin syvemmällä."

Lähde: https://www.pellervo.fi/maatila/mp2_03/puukestaa.htm

Talvi 21

 

7.2.2024

Tuuli juoksuttaa suksen jäljen näkyvistä

Samantein

Sivutuuli koittaa saada minut lankeamaan

Armahda jo!

Taivaanvärit muuttuvat vaalean harmaasta lilaan

Vaiko toisinpäin

Hämärtävätkö jo silmäni?

Taival on jatkunut jo useamman tunnin

Tuntuu vain tuulen voima

Vastustan

Juoksulunta

Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.

Talvi 20

 

Harjumaisemissa 6.2.2024

Tykkylumiset kuuset seisovat hievahtamatta

Kuin pylväät – kunniavartiossa

Hiljakseen hiihtelen niiden välistä

Ihaillen sitä voimaa, millä ne taakkansa kantavat

Pystyisimpä minäkin samaan

Kantamaan oman osani yhtä arvokkaasti

Pystypäisenä

Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.

Talvi 19

3.2.2024

 Avantoni on nykyään syvä kuoppa. Sen reunat ovat kasvaneet lumisateiden myötä. Avannonkansi aina lumetaan (kannen ja alustan väliset kolot peitetään lumella), jottei avantoon muodostuisi kovaa jäätä ja sen takia reunat kasvavat vähitellen. 

Eihän reunoilla muuten ole niin väliä, mutta avaantoon uimaanmeno on hankalaa. Joko sinne pitäisi hypätä suoraan, niin välttyisi naarmuilta, tai sitten pitää mennä pyllyllään liukumäkeä. Silläkin uhalla, että saa verta vuotavia haavoja terävistä jäistä. Ylös pääseminenkin vaatii akrobatiaa.

Kirjoitin joskus runon aiheesta:

Kahlasin grogilasiin 

jalat pitkät kuin sellerinvarret 

ja verillä

jäiden terävistä reunoista

Siinä sinulle

Bloody Mary!

Avannon reunat ovat ainakin 50 cm syvät. Koirankin on vaikea juoda 3.2.2024

Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.

Polttopuita 15

 Tämä on blogini Kohtalaisia kuvakulmia 300. postaus!

3.2.2024

 Parin kuukauden tauon jälkeen teimme taas polttopuita. Tai itseasiassa ystäväni on tässä välilläkin harventanut yhden koivikon ja ajanut puita vuoresta yms.

Tänään täällä satoi vettä - olisiko tämän vuoden ensimmäinen vesisade. Yöllä oli tullut muutama sentti lunta. Kuvassa on ns. kattilapuita. Niitä pitää vielä jatkojalostaa siten, että kuorta rikotaan vesurilla eli aisataan. Nyt puukalikat ovat kovin jäisiä ja aisaaminen on työläämpää kuin puun ollessa sula.

Tästä se taas alkaa: ensi talven polttopuut on tehtävä ajoissa. Tai niin kuin ystäväni sanoo, että puut kuivuvat niin kauan kuin järvet ovat jäässä.

Retriitti

 

Rakas koirani 2.2.2024

 Eilen tapasin yhden ex-työkaverini, joka muisti kuinka 10 vuotta sitten lähdin vuorotteluvapaalle Kolin syrjäkylään kolmeksi kuukaudeksi. Hänelle jäi se niin muistiin, koska hän vertaili itseään minuun. Hän sanoi, ettei olisi koskaan selvinnyt sellaisesta. 

Menin Kolille silloin ilman autoa ja ystävät kävivät silloin tällöin luonani, että pääsen asioimaan Juukaan. Pisin aika, jolloin piti itsekseen pärjätä oli 2,5 viikkoa. Minulla oli tarkat päivittäiset ruokatarpeet, joilla pärjäsin koirani Toivon kanssa.

Hän, ex-työkaverini, ajatteli karhujen, susien, raiskaajien ja murhaajien ahdistelevan minua siellä metsän keskellä. Hän kysyi olenko viime aikoina viettänyt samanlaisia retriittejä. Sanoin, että itse asiassa elän nykyään ikään kuin retriitissä koko ajan. 

Kerroin, etten täällä ole nähnyt sen enempää suurpetoja kuin Kolillakaan ja samaan hengenvetoon, että täällä maalla on turvallisempaa asua kuin Tampereella. Kolilla näin tuoreet ahman (Gulo gulo) jäljet. Täällä olen nähnyt ahman, ilveksen (Lynx lynx), suden (Canis lupus) jäljet ja hirven (Alces alces). Hirvi ei tietenkään ole suurpeto.

Jotenkin ajattelin, että kaupungissa voi joutua helpommin raiskatuksi tai tapetuksi kuin täällä "ei missään".

Nuo ex-työkaverini ajatukset kertovat ilmiselvästi nykyihmisten vieraantumisesta luonnosta.

Jalkapuoli 17

 

Kuu 26.1.2024 klo 05.53

 Kävin tänään taas Taysissa ortopedin kontrollissa. Tilanne on suurinpiirtein sama kuin aikaisemminkin eli nivelrako näkyy edelleen. 

1.2.2024

Teetätän tukipohjalliset, jotta askellus paranisi. Tämä oli ortopedin suositus. Täytyy vain toivoa, että nämä kaikki ansiomenetykset ynnä muut luetaan lopulta potilasvahingoksi.

Minun pitää hyväksyä se, että olen loppuikäni kipukroonikko. Tämän takia perkasin alan suomenkielistä kirjallisuutta, jota on aiheesta hyvin vähän.

 

Hermovaurioiden olisi pitänyt jo parantua jalassani. "Kipu on kroonista, kun se on kestänyt yli 3 kuukautta tai ylittänyt kudosvaurion normaalin paranemisajan." (Haanpää, M. 2010) 

Minulla ilmeneviä kroonisen kivun tyyppejä ovat nosiseptiivinen kipu ja neuropaattinen kipu. Nosiseptiivinen kipu (aistimus kudosvauriosta) esiintyy minun jalkateräni lämpötila- ja värimuutoksina. 

Neuropaattisessa kivussa syynä on vaurio itse kipuradassa."(Haanpää, M.2010). "Sen aiheuttaa somatosensorisen järjestelmän vaurio tai sairaus."(Haanpää, M. 2007).

"Kipu tai kipulääkityksen haittavaikutukset vaikeuttavat suoriutumista henkisesti vaativissa tehtävissä keskittymisen, tarkkaavaisuuden tai muistin heikentymisen takia." (TELA. 2021; 5.)

"Hermovammapotilaista noin 5%:lle kehittyy neuropaattinen kiputila." (Haanpää, M. 2007).

Lähteet:

Haanpää, M. (2010). Krooninen kipu. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 

Haanpää, M. Käypähoito. (2007). Neuropaattisen kivun hoito-opas.

TELA. (2021). Krooninen kipu. Facultas toimintakyvyn arviointi. 

Taysin pääoven edessä oleva Elämänliekki on kuvanveistäjä Eila Hiltusen teos vuodelta 1972. 1.2.2024

Uni 2

 Tätähän se minun uneni tiesi. 

Kirjoitin 25.1.2024 postauksessani unesta ja epäilin sen tarkoittavan huonoa ilmaa. Monesti näen tällaisia unia noin viikkoa paria ennen säärintamaa.

Niinhän siinä nyt käy, että tänään Suomeenkin yltää jopa myrskytuulia norjaksi nimetyn Ingunn-myrskyn edetessä. Olen siis aikamoinen "noita".

Aamun lumisadetta 1.2.2024

Toinen kierros

 Kävimme tänään ex-naapurini kanssa äänestämässä presidentin vaalien toisella kierroksella. Valinta oli helppo, vaikken äänestänyt häntä ensimmäisellä kierroksella.

17.12.2023

Ihmettelen vain, miksi näistä presidentinvaaleista on tehty eräänlaista sirkushuvia. Ehdokkaita kuljetetaan pitkin turuja ja toreja, näytetään kansalle kuin joitakin häkkieläimiä ennen vanhaan. Ehdokkaita grillataan illasta toiseen erilaisissa vaalitenteissä ihan väsymykseen saakka. Minä ainakin olen ihan korviani myöten täynnä koko presidentinvaaleja.

Linnunlaulua

28.1.2024

 Tänään kuulin linnunlaulua ensimmäisen kerran tälle talvelle. Hömötiaiset (Poecile montanus) intoutuivat laulamaan parin koiraan voimin kulkiessamme metsässä. Koiranikin oikein pysähtyi ihmettelemään ääniä, varmaankin niin kummalliselta ne kuulostivat. Ja kohta on metsä täynnä lintuja ja niiden lauluja.

Tulin äänistä onnelliseksi ja ajattelin, että tällaisena juhlapäivänä linnutkin alkavat laulaa.

Tänä iltana, varsinaisena vaalipäivänä riittää jännitettävää. Saammeko jo tietää uuden presidentin nimen, vai tarvitaanko toinen vaali?

Uni

Auringonlasku 25.1.2024

 Onko sinulla koskaan ollut sellainen tunne, että herätessäsi luulet olevasi muualla kuin oikeasti olet? Minulla on usein. Monesti olen entisessä mökissäni. Olen siis fyysisesti oikeassa paikassa, mutta väärässä talossa. Näinä kertoina luulen nukkuneeni hyvin syvää unta, kun tietoisuus ympäristöstä katoaa.

Viime yönä näin hyvin erikoista unta. Olin ikäänkuin täällä talossani ja koiranikin oli. Koirani leikki karhun kanssa ja unen epätodellisuudessa karhu muuttui jääkarhuksi, jonka isoisäni (ukko) tappoi. Olin siitä vihainen ukolle, sillä koirani pärjäsi hyvin karhun kanssa painiessa. Samassa unessa oli isoäitinikin (mummo). En muista, että olisin nähnyt ukkoa ja mummoa koskaan samassa unessa yhtäaikaa. 

Lapsuudessani ukko ja mummo tappoivat kerran täällä mökillä ollessamme kyykäärmeen, kun olin ajanut vahingossa pyörällä sen päältä. Ukko ei ollut mitenkään väkivaltainen, ja luulenkin tuon unen metaforan tulleen osittain tästä käärmeen tappamisesta. Kyse oli minun suojelemisesta.

Kun vainajista näen unta päättelen, että on tulossa joku todella huono ilma. Tai sitten isovanhemmat kävivät luonani katsomassa kotiani ja heidän entistä mökkitonttiaan...

Ja onhan Venäjääkin verrattu karhuun. Voihan unella olla symbolinenkin arvo?

Mitä ihmettä?

 

31.12.2023

 Tänään oli mitä kummallisin työpäivä. Työskentelen sairaan- ja lähihoitajien kanssa. Minulla päivä oli hyvinkin rauhallinen, mutta seuratessani hoitajien ja teknologian tangeerausta, ei voi kuin ihmetellä. Jos astrologiaa uskoisi, voisi tälle päivälle ajatella planeettojen olleen jossakin negatiivisessa kulmassa toisiinsa nähden. Ei nyt kaaosta, muttei kaukana siitä.

Talvi 18

 Olen muutaman päivän sisään käynyt kahdesti lumikenkäilemässä ja aukaisemassa polkuja umpeen tuiskunneesta lumesta, siis varsinainen "polkupartio". Onneksi minulla on nuo lumikengät! Tänä talvena ne ovat olleet enemmän kuin tarpeen.

Koiran jäljet umpeen tuiskunneella polulla. Kuvaa käsitelty kontrastien parantamiseksi 22.1.2024

Olen alkanut lisäämään intensiteettiä liikuntatreeneissäni. Hyvä merkki rasittavuudesta on hengästyminen ja hikoilu. 

Lumikenkäily on tehokasta liikuntaa; maksimisykkeet ovat olleet minulla viidellä eri harjoittelukerralla 156-176 bpm (beats per minute) eli lyöntiä minuutissa. 

Maastohiihdossa olen saavuttanut jopa 180-192 bpm. Sauvakävelyssä 209 bpm. En kuitenkaan pidä tuota luotettavana.

Yleinen maksimisykkeen laskentakaava on 220 - ikä. Tuon laskentakaavan mukaan minun maksimisykkeeni olisi 160 bpm tienoilla. Maksimisykkeellä voidaan määrittää kuntoilijan eri kunnon osa-alueita.

V02max pidetään parhaana aerobisen eli kestävyyskunnon mittarina. V02max (maximal oxygen consumption/maximal oxygen uptake/maximal aerobic capacity) eli maksimaalinen hapenottokyky. Sekin on suhteutettava ikään. Korkea V02max-arvo vähentää vaaraa sairastua mm. metaboliseen oireyhtymään ja erilaisiin sydän- ja verenkiertosairauksiin. 

V02maxia kehittäviä harjoituksia tein viime vuonna vain 13 kpl (mm. 9 kpl joulukuussa). Minulla on älykelloni mukaan keskinkertainen kunto. Syy minkä takia olen niin vähän treenannut korkealla intensiteetillä, on ollut kaventunut sykereservini. Se johtui analgeeteista, kipulääkkeistä joita jouduin käyttämään oikean jalkani hermovammoihin. Nyt olen pystynyt jättämään ne lähes kokonaan pois.

Lähde: firstbeat.com, kuntoplus.fi

Sama maisema eri päivinä 20.1.2024

22.1.2024

Kirja 6/2

 Richard Powersin kirja Ikipuut on minulla edelleenkin kesken. Lainasin sen kirjastosta marraskuun lopussa. Olen jatkanut laina-aikaa jo kahdesti. Välillä olen lukenut pari muuta kirjaa... tyypillistä minua, etten pysy siinä ainoassa kirjassa vaan vilkuilen "naapuripöytiin". No, joo yleensä käy näin, jos kirjan imu ei kannattele riittävästi. 

Kirja on nerokkaasti rakennettu juuri- , runko-, latvus ja siemenet-osiin. Juuriosiossa Powers kirjoittaa hyvin, mutta lyhyehköt tarinat, ihmiset, puut ja tapahtumat jäävät kesken. Ja siinä vaiheessa kiinnostukseni hieman herpaantui. 

Runko-osassa alun tarinat saavat jatkoa ja kirjan lopusta en tiedä vielä mitään.

Halo 19.1.2024

Powersin kirjasta poimuttua:

"Puu on käytävä maan ja taivaan välillä." s.75

"On ymmärrettävää, että täysin ränsistynyttä metsää katseleva pitää vanhaa hyödyttömän synonyyminä ja vaikeakulkuisia ryteikköjä selluloosakalmistoina, jotka kaipaavat nuorentavaa kirvestä." s.182

Uusi työ 4

 

Auringonnousua koivikossa 20.1.2024

 "Miten saat yösi nukuttua?", oli erään sairaanhoitajan kysymys uudessa työssäni, kun kerroin mitä olen saanut opetella pystyäkseni tekemään nykyistä työtäni. Olihan se aluksi vaikeaa ja vieläkin toisinaan, vaikka suurin stressi on takanapäin. Esihenkilökin kehui minua tällä viikolla, joten en taida olla ihan kuutamolla. Tämä on ollut sellaista 'vapaata pudotusta'!

Tällä viikolla kuitenkin tein päätöksen siitä, etten pysty lisäämään työtuntejani viikossa tässä työkokeilussa. Sen vuoksi haen nyt osakuntoutustukea. On eri asia hyväksyykö Keva sen. Sieltä minua kyllä neuvottiin hakemaan osakuntoutustukea hyvissä ajoin, ja näin nyt toimin. Aika näyttää⏳

Jos suurennat kuvaa, näet koskikaran (Cinclus cinclus) joen oikealla puolella. Se istuu ruskehtavalla jäällä 19.1.2024