Retriitti

 

Rakas koirani 2.2.2024

 Eilen tapasin yhden ex-työkaverini, joka muisti kuinka 10 vuotta sitten lähdin vuorotteluvapaalle Kolin syrjäkylään kolmeksi kuukaudeksi. Hänelle jäi se niin muistiin, koska hän vertaili itseään minuun. Hän sanoi, ettei olisi koskaan selvinnyt sellaisesta. 

Menin Kolille silloin ilman autoa ja ystävät kävivät silloin tällöin luonani, että pääsen asioimaan Juukaan. Pisin aika, jolloin piti itsekseen pärjätä oli 2,5 viikkoa. Minulla oli tarkat päivittäiset ruokatarpeet, joilla pärjäsin koirani Toivon kanssa.

Hän, ex-työkaverini, ajatteli karhujen, susien, raiskaajien ja murhaajien ahdistelevan minua siellä metsän keskellä. Hän kysyi olenko viime aikoina viettänyt samanlaisia retriittejä. Sanoin, että itse asiassa elän nykyään ikään kuin retriitissä koko ajan. 

Kerroin, etten täällä ole nähnyt sen enempää suurpetoja kuin Kolillakaan ja samaan hengenvetoon, että täällä maalla on turvallisempaa asua kuin Tampereella. Kolilla näin tuoreet ahman (Gulo gulo) jäljet. Täällä olen nähnyt ahman, ilveksen (Lynx lynx), suden (Canis lupus) jäljet ja hirven (Alces alces). Hirvi ei tietenkään ole suurpeto.

Jotenkin ajattelin, että kaupungissa voi joutua helpommin raiskatuksi tai tapetuksi kuin täällä "ei missään".

Nuo ex-työkaverini ajatukset kertovat ilmiselvästi nykyihmisten vieraantumisesta luonnosta.