Richard Powersin kirja Ikipuut on minulla edelleenkin kesken. Lainasin sen kirjastosta marraskuun lopussa. Olen jatkanut laina-aikaa jo kahdesti. Välillä olen lukenut pari muuta kirjaa... tyypillistä minua, etten pysy siinä ainoassa kirjassa vaan vilkuilen "naapuripöytiin". No, joo yleensä käy näin, jos kirjan imu ei kannattele riittävästi.
Kirja on nerokkaasti rakennettu juuri- , runko-, latvus ja siemenet-osiin. Juuriosiossa Powers kirjoittaa hyvin, mutta lyhyehköt tarinat, ihmiset, puut ja tapahtumat jäävät kesken. Ja siinä vaiheessa kiinnostukseni hieman herpaantui.
Runko-osassa alun tarinat saavat jatkoa ja kirjan lopusta en tiedä vielä mitään.
 |
| Halo 19.1.2024 |
"Puu on käytävä maan ja taivaan välillä." s.75
"On ymmärrettävää, että täysin ränsistynyttä metsää katseleva pitää vanhaa hyödyttömän synonyyminä ja vaikeakulkuisia ryteikköjä selluloosakalmistoina, jotka kaipaavat nuorentavaa kirvestä." s.182
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti