Jälkiä 12

 Tässä on pari pyyn höyhentä. Niitä löytyi erään sähkölinjan alta, aukealta paikalta yksittäisinä. Kun tarkasti katsoo alimmaista kuvaa, näkee höyhenessä kulumista. Mietin käyvätkö pyytkin soitimella, vai miksi höyheniä oli pitkin ja poikin. Se ehkä selittäisi irralliset höyhenet. Pyyt pariutuvat eliniäksi.
 

Männyn siemen toimii mittakaavana pyyn höyhenelle.

Linnut saavat sulkasadossa niin sanotun peruspuvun. Monilla lajeilla sukupuolet ovat silloin lähes saman näköisiä. Syksyn ja talven aikana höyhenten kärjet kuluvat, ja alta tulee näkyviin aivan uusia värejä. Monilla lajeilla on talven aikana osittainen ruumiinhöyhenten sulkasato. Useilla lajeilla koiras on keväällä värikkäämpi. Esimerkiksi pajusirkkukoiras muistuttaa peruspuvussa naarasta, mutta keväällä pään höyhenet ovat kuluneet, ja niiden alta tulee näkyviin koiraan tunnusomainen musta-valkoinen pään kuviointi. Sukupuolierojen korostuminen on tärkeää lisääntymisajan koittaessa. Tätä koiraslintujen värikästä pukua kutsutaan juhlapuvuksi.

Keratiinin rakennusaineen väri on se tavallisin ja arkisin väri, harmaanruskean sekoitus, hiirenharmaa. Lintujen kirkkaat värit aiheutuvat höyhenten pigmenttisoluista, joista heijastuvan, eri aallonpituuksilla etenevän valon, silmän tappisolut erottavat. Monien lintujen puvuissa esiintyvät metallinhohtoiset värit ovat heijastusta valon osuessa tietyllä tavalla järjestyneisiin höytyjen hienorakenteisiin. Höyhenen kuluessa tai haalistuessa värit, eli pigmenttisolut ja höytyjen pintarakenne, kuluvat, ja niiden alta alkaa paistaa hiirenharmaa perusväri. Laji- ja sukupuolituntomerkkien erottuminen heikkenisi, ellei lintu vaihtaisi uutta höyhentä kuluneen tilalle.

Höyhenten ja sulkien kulumiserot ovat tärkeä ikätuntomerkki, jota ihmissilmä ei välttämättä edes huomaa. Lintujen nokkimisjärjestys perustuu suurelta osin ikä- ja sukupuolituntomerkkeihin.

Lähde: Wikipedia

Kevät 3

 

Erilainen kuvakulma kotiini; pilkistää puiden välistä 16.4.2023

 Muutaman päivän aikana on muuttolintuja tullut tänne Keski-Suomeen jo varsin mukavasti. Aluksi peippo (Fringilla coelebs), telkkä (Bucephala clangula) ja vihervarpunen (Spinus spinus) pääsivät aloittamaan lintujen kavalkadin. Läheisellä lintujärvellä pääsi pankin räjäyttämään paikalla oleskeleva merikotka (Hallaeetus albicilla). Samana päivänä ystäväni kanssa kävimme linturetkellä vähän isommalla koskella ja sieltä 'saaliiksi' jäivät: västäräkki (Motacilla alba), kottarainen (Sturnus vulgaris), naurulokki (Chroicocephalus ridibundus), kalalokki (Larus canus), sääksi (Pandion haliaetus) ja kyhmyjoutsenen (Cygnus olor). Viikonlopun aikana ovat seudulle saapuneet kulorastas (Turdus viscivorus), kurki (Grus grus), punarinta (Erithacus rubecula) ja rautiainen (Prunella modularis).

Tänään teimme yli kolmen tunnin lenkin koirani kanssa järvien jäitä ja hankiaisia myöten paikkoihin, mihin talven aikana ei olla päästy. Alla oleva kuva on autiotalon ikkunasta otettu heijastus. Voit verrata kahden vuoden takaiseen kuvaan Kompassi koilliseen -blogissani 17.4.2021. Paljon on ehtinyt tapahtua kahden vuoden aikana, niin hyviä kuin huonoja asioita. Sitä se elämä kait on?

Selfie 16.4.2023

Kevät 2

Halo 12.4.2023

 Kävin tänään läheisellä lintujärvellä iltapäivällä. Vaan olihan taas taival! Kahlasin polviani myöten lumihangessa. Saappaat olivat täynnä lunta ja loppujen lopuksi sukat ja saappaat olivat ihan litimärät. Ja se on mitä eniten inhoan; märkiä sukkia ja kenkiä.

Vaan eihän se rämpiminen nytkään hukkaan mennyt, sillä järvellä ruokaili saukko (Lutra lutra)! Sen lisäksi siellä oli vain laulujoutsenpari (Cygnus cygnus). 

Lintujärvi

Jälkiä 11

 

 Koska olen 50% osasairauspäivärahalla oikean jalkani hermovaurioiden vuoksi, on minulla niin sanotusti vapaapäiviä töistä, kun teen pääsääntöisesti joka toinen päivä töitä.

Lähdin taas tänä aamuna koirani kanssa hiihtolenkille. Järvellämme soidensi yhdeksän teerikukkoa (Lyrurus tetrix) ja koko tienoo kiehui teeren kukerrusta, kun ympäristöstäkin kuului samaa kukerrusta. Koirani kuunteli "meteliä" ihmeissään.

Kiitos taas kerran koirani, sillä en olisi muuten huomannutkaan: kuvan mukainen höyhenkasa oli jäällä ja niitä oli levinnyt ympäristöönkin. Koirasteeri oli joutunut ilmalennossa saaliiksi ja mahdolliset saalistajat ovat pienimmästä suurempaan muuttohaukka (Falco peregrinus), kanahaukka (Accipiter gentilis), viirupöllö (Strix uralensis), huuhkaja (Bubo bubo) tai maakotka (Aquila chrysaetos). Nämä kaikki pystyvät lennossa syöksymään saaliin kimppuun.

Katsoin Tiirasta (lintutietopalvelu) onko muuttohaukasta tai maakotkasta havaintoja täältä parin päivän sisällä, sillä teeren saaliiksi joutuminen on tapahtunut 2. pääsiäispäivän ja tämän aamun välisenä aikana. Havaintoja ei ole muuttohaukasta tai maakotkasta. Pöllöistä viirupöllö, huuhkaja ja haukoista kanahaukka kuuluvat pesimälinnustoon.

Pääsiäinen 5

 

 Kävimme vielä tänäänkin aamuvarhaisella hiihtämässä koirani kanssa, sillä voi olla ettei suksilla ole kohta järvenjäille asiaa. Ainakin aurinko sulattaa lumet muuttaen jäät jäätiköiksi, ja silloin ei hiihtämään pysty. 

Tällä kertaa eväänä minulle oli vain urheilujuomaa ja koiralle kuivattua poroa. Teimme pidemmän lenkin, kun lisäsin lenkkiin vielä yhden järven lisää. Koira ei oikein halunnut harjoitella valjakkohiihtoa; se meni ihan hulinaksi, kun se halusi kantaa suussaan vetohihnaa.

Näimme vakituisesti asuvat naapurinikin jäällä; mies oli pilkillä ja nainen koiransa kanssa hiihtämässä. Oi, jospa minäkin pystyisin vielä parin kolmenkymmenen vuoden päästä hiihtämään niin kuin naapurin rouvakin. Vaan eipä silloin taida täällä enää olla hiihtokelejäkään, kun ilmastonmuutos etenee.

Kotimatkalla näin kolmen laulujoutsenen (Cygnus cygnus) olevan matkalla pohjoiseen. Eilen saapui jo peippo (Fricilla coelebs) ja kiirastorstaina mustarastas (Turdus merula). Niin se kevät nyt etenee suurin harppauksin.

Mielenkiintoinen ilmiö on itselläni aina se kuinka jäätävän kylmä minulle tulee tuollaisen pitkäkestoisen ja kohtalaisen kovan liikuntasuorituksen jälkeen. Tuntuu, ettei mitkään vaatekerrokset riitä, vaan kylmä tulee sisältäpäin. Näin on ollut jo vuosikymmeniä.

Tänään sykekello näytti maksimisykkeeksi 184. Teen liian kovaa harjoittelua sen mukaan. Palautumisaika olisi 110 tuntia. Mene ja tiedä?

Pääsiäinen 4

 Lähdimme aikaisin aamulla hiihtämään koirani kanssa. Kiersimme järvien jäitä. Olin luistelusuksilla liikkeellä ja ensi kerran kokeilin koirallani valjakkohiihtoa. Yhtä kaatumista lukuunottamatta kokeilu meni loistavasti. Koira tajusi jotenkin tehtävänsä, vaikka en antanut sen vielä vetää. 

Vasta koiran ollessa vuoden ikäinen voi vetohommiakin ja juoksulenkkejä tehdä yhdessä. Siihen saakka koira saa kehittää luustonsa ja nivelensä kestämään isompaa kuormitusta. Ja kaiken takanahan on hyvät ja toimivat lihakset. Ne tukevat ja kannattelevat luista rakennetta. 

Alakuva on aamulta: meidän evästelytauolta. Koiralle oli maksamakkaraleipiä, minulle kahvia ja pashaa.

Yläkuvassa näkyy koirani ja Uskon aikainen pallo. Usko tykkäsi kovasti palloista, mutta tämä yksilö ei sille kelvannut. Toisin on nyt. 

Juttelin tänään koiralleni, että pallo kuului Uskolle ja se varmasti antaa sen mielellään koirani leikkeihin. Koiraltani tuli jännä reaktio. Se heltyi ilmeisesti puheestani ja antoi minulle pusun, mikä on kovin harvinaista. Pusut ovat sillä ns. kortilla.

Sanonta silloin, kun jotain on rajallinen määrä.
Nimitys tulee sota-ajalta ja elintarvikesäännöstelystä: elintarvikkeita sai ostaa vain ostokorttia vastaan tietyn määrän. Tämä siksi, ettei niitä rohmuttaisi ja niillä keinoteltaisi.

Lähde: https://urbaanisanakirja.com/word/olla-kortilla/

Jälkiä 10

 Tässä alla pari kuvaa metson (Tetrao urogellus) ulosteista. Ne eroavat teeren ulosteista isomman koon (aikuisen ihmisen pikkurillin vahvuisia) ja karkeamman rakenteensa perusteella; niissä näkyvät männyn neulaset selvästi.  

Seuraavassa kuvassa on teeren (Lyrurus tetrix) (koiras) höyhen. Niitä löytyy yksittäin järven jäältä, missä ne ovat soidintaneet ja kilvoitelleet keskenänsä naaraista.

Lähde: https://www.riistainfo.fi/lajintuntemus-2/lajintuntemus/riistaelainten-jaljet-ja-jatokset/metsakanalintujen-jaljet-ja-jatokset/metson-jaljet-ja-jatokset/

Pääsiäinen 3

 Tänään meni puoli päivää pönttötalkoissa. Ystäväni teki ihan uusia ja tuunaili vanhoista käpytikan (Dendrocopos major) puhkomista entistä ehyempiä.

Kylläpäs taas tiaisten (Paridae), kirjosieppojen (Ficedula hypoleuca) ja vaikkapa leppälintujen (Phoenicurus phoenicurus) kelpaa niihin pesiä väsätä ja poikasia kasvattaa.

Tässä ystäväni maille ripustetaan uutta luonnon pökkelöön tehtyä pönttöä. Koirani yrittää hiekottaa hommaa minkä kerkiää😍

Paikattua pönttöjä

Uusia pönttöjä

Pääsiäinen 2

 

 Kävimme pitkäperjantaiaamuna hiihtämässä porukalla järvien jäillä. Olipas mukava tehdä pitkäkestoista liikuntaa pitkästä aikaa! Kun lähti ajoissa liikenteeseen hangenkuoret vielä kestivät. 

Keskimmäisessä kuvassa kävimme 'ryläyksessä'. Kutsun jääkaudenaikaista rakkakiviröykkiötä ryläkseksi lainaten paikannimeä Kolilta. Valokuva latistaa vuorenkorkeuden. Ja vuori 'valuu' järveen yli 30 metrin syvyyteen.

"Taloni sijainti ja sen ympäristö olivat jääkauden sulamisvaiheen aikana korkeimman rannan yläpuolista aluetta ja poikkeaa luontonsa puolesta siten jo lähtökohdiltaan esim. lähempänä Keiteleen pinnan tasoa sijaitsevista alueista. Järvet ovat kuroutuneet varhain eroon Keiteleestä, minkä seurauksena on syntynyt esim. [...] omat siika- ja muikkukannat. (Turtola, E. 2020). Näin on kehittynyt monimuotoinen, erilaisiin ekologisiin rooleihin erikoistunut kalakantarakenne. Kyseessä on nimenomaan tiettyyn vesistöön liittyvä monimuotoisuuden historia, mikä on merkki alkuperäisyydestä ja arvoista, joiden ekologinen ja kalataloudellinen merkitys on selkeä ja kiistaton. (Walls, M. Rönkä, M. 2004;82)." Lainaus on tekstistäni ympäristöekologian ja luonnonsuojelu kurssin esseestäni mm. liittyen tiettyjen järvien valuma-alueen geologiaan.

Lähteet: 

Turtola, E. 4.1.2020. Henkilökohtainen tiedonanto.

Walls, M. Rönkä, M. toim. (2004). Veden varassa, Suomen vesiluonnon monimuotoisuus. Edita. Helsinki. 294 s.

Tein Boltsi-pastavuokaa (kasvis), mikä teki hyvin kauppansa😝

Pääsiäinen

 

Luonnon koristelua 6.4.2023

 Tein reilun kahden vuoden tauon jälkeen New Yorkin juustokakkua. Olen tehnyt siitä monta erilaista versiota. Tänään siihen tuli valkosuklaata, vaniljaa, appelsiinia ja Disaronno mantelilikööriä (itse asiassa lisään monesti leivonnaisiin joko Disaronnoa tai Calvadosta). Ja tietysti pääsiäisen teemaan liittyen linnunmunamakeisia.

Nautitaan upeista kevätpäivistä! 

Hyvää pääsiäistä 🥚🐣🐇🐓

Kevät

 

 Kävin eilen illalla pienellä kävelylenkillä koirani kanssa. Kuvailin joen pinnasta peilautuvia puita, kunnes huomasin koskikaran (Cinclus cinclus) lentävän joen yllä. Olin jo ajatellut niiden lähteneen muutolle pohjoiseen. Tällä kertaa sain siitä välttävän kuvan. Suurennoksena se on rakeinen, mutta kyllähän tuosta jo koskikaran näkee.

Peilikuvaa puista

Valoa on nyt mielettömästi, kun valkoinen hanki ja aurinkoinen kirkas taivas hellii meitä. Aivojemme käpylisäke (epifyysi) kiittää.

Käpyrauhanen eli käpylisäke (lat. glandula pinealis, corpus pineale, epiphysis cerebri) on väliaivojen yläosassa, kolmannen aivokammion takaseinämässä sijaitseva pieni, noin 0,1–0,2 g painava rauhanen, joka erittää vereen muun muassa melatoniinia, joka puolestaan toimii ruumiin 'sisäisenä kellona' määrittäen vuorokausirytmin. Valo vaikuttaa silmien ja hermoston kautta käpyrauhaseen ja estää melatoniinin eritystä. Melatoniinihormonin määrä on suurimmillaan yöllä ja pienimmillään päivällä. Käpyrauhasen muu hormonaalinen toiminta ihmisen fysiologiassa ei ole täysin selvillä.

Lähde: Wikipedia

Sininen ja valkoinen 🇫🇮

Valokuvaaja I.P.

 Isänmaallinen isäni olisi tänään onnellinen, jos eläisi. 

Onnea Suomi ja suomalaiset liittymisestä Natoon!

Jälkiä 9

 Tänään lähdimme koirani kanssa hangenkuoria pitkin taas poluttomille taipaleille kahdesti hienon ilman siivittämänä. Ensimmäisellä lenkillä löysin metson (Tetrao urogallus) lumijäljet. Kuvassa on kenkäni mittasuhteena.

Toisella lenkillä olikin 'makeaa mahantäydeltä', kun löysin liito-oravan (Pteromys volans) ulostetta puunjuurelta ja samalla siis liiturin reviirin. Ystäväni on nähnyt noin 40 vuotta sitten samoilla seuduilla itse eläimenkin. Minulle liiturin reviirilöytö oli elämäni toinen. Kannattaa siis rämpiä metsässä!

Liito-oravan kiima-aika alkaa Etelä-Suomessa maaliskuun lopulla. Toinen kiima on huhtikuun jälkipuoliskolla. Kiima-ajan lähestyessä liito-oravat merkkaavat pesimäpaikkojaan ahkerasti: ne käyvät varta vasten ulostamassa pesäpaikan ulkopuolella ja palaavat välittömästi koloonsa. Usein asutun kolon lähistön puut ovat myös virtsan kastelemia.

Liito-orava on vaarantunut laji.

Tämmöinen jälki on varma todiste liito-oravasta. Ulostepapanat ovat riisijyvän kokoisia.

Ystävänikin innostui todistamaan liiturin olemassaoloa. Valokuvaaja I.P.

Lähde: https://wwf.fi/elainlajit/liito-orava/

Jälkiä 8

 

 Kävimme tänäänkin koiralle uusissa maisemissa hangilla liikkumassa. Itsellenikin uudet ja tuoreet eläimen jäljet näkyvät kuvassa. Kyseessä on näätäeläin ja mitä ilmeisemmin kärpän (Mustela erminea) jäljet. Päädyin päätelmääni hyppyjen pituuden perusteella. Molemmat siis sekä kärppä että lumikko (Mustela nivalis) jättävät pehmeään lumeen hypyn yhteyteen ruumiin laahausjälkiä. 

Jäljet olivat melko kaukana järvestä, joten minkki (Mustela vison) ei tule kyseeseen. Näätä (Martes martes) ja hilleri (Mustela putorius) ovat suurempia, eikä sen puolesta tule kyseeseen.

Lähde: Aronson, Å. Eriksson, P. (1993). Eläinten jälkiä. 271 s.

Jälkiä 7

 

Koiran jälkiä

 Pari päivää on ollut jo mukava hankiainen ja se on mahdollistanut liikkumisen metsissä ja varsinkin avoimilla paikoilla. Koira on ollut aivan innoissaan, kun olemme suunnanneet sille uusiin paikkoihin.

Kävimme katsomassa eräällä lintujärvellä miltä siellä näytti. Saukko (Lutra lutra) ja laulujoutsen (Cygnus cycnus) olivat jättäneet jälkensä myös järven sulaan. Tänään näinkin ensimmäisen muuttolinnun, laulujoutsenen kailottamassa saapumistaan.

Saukon jälki

Laulujoutsenen jälkiä