Kirja 5 ja 6

 

Onko sattumaa, että minulla on kaksi kirjastosta lainattua puuaiheista kirjaa? Näiden kahden kirjan välissä on aikaa 36 vuotta.

Alla olevaa kakkua koristelin samalla, kun katsoin televisiosta jaettavia kirjallisuuden Finlandia palkintoja 2023.

Sain syksyllä maistaa pitkästä aikaa kuivakakkua, sillä tuntuu ettei ne ole enää millään lailla muodissa. Sen takia kokeilen erilaisia kuivakakkuja (kts. postaus 22.11.2023).

Suklaalla kuorrutettu kahvikakku sisältää hasselpähkinää

Jälkiä 16

 

28.11.2023

 Lumisateen jälkeen luonnossa voi nähdä yhtä sun toista mielenkiintoista. Tänään mennessämme metsätöihin, näimme koirani kanssa pyyn (Tetrastes bonasia) nousevan maasta lentoon ja tässä kuvassa näkyy sen laskeutumis- ja kävelyjäljet.

28.11.2023

Matkallamme ylitimme vieläkin vuolaana virtaavan joen. Näkymä on kuin satukirjasta. Koskikaraa (Cinclus cinclus) ei näkynyt.

28.11.2023

Pienimuotoisesti tehtyä metsänraivuuta (harvennus). Ystäväni ajoi viime viikolla traktorilla ja "nostavalla kouralla" vuoresta kaikki aikaisemmin tehdyt puut.

Talvi 6

 

Aamun kirkkautta 27.11.2023

 Tänään tein jo 'joulusiivousta' viemällä matot, liinavaatteet yms. ulos. Pakkasta oli aamulla 25°C. Matot saivat lumikäsittelyn ja jäävät ulos ainakin ensi yöksi. Alla olevassa kuvassa lumipesua on saamassa ainoa aito itämainen mattoni. Koiraperheessä eivät yksinkertaisesti kovin arvokkaat matot vaan toimi.

27.11.2023

27.11.2023

Tässä ovat jäälyhdyt tekeytymässä ja koirani on tietysti menossa mukana. Avantoa peittävä kansi on koiran edessä.

27.11.2023

Koirani ei suostu juomaan sisällä, ei ainakaan omasta juomakupistaan, vaan se haluaa juoda järvivettä niin sanotusti raakana suoraan järvestä, oli kesä taikka talvi. Tietysti näin talvisin homma on työläämpää, kun avannon kansi suojaa avantoa jäätymiseltä ja koiraa on saatettava juomaan tai jopa hakattava avantoa auki, jos se jäätyy välillä. Näillä kovilla pakkasilla avanto jäätyy yllättävän nopeasti myös kannen alla.

Jos kannan järvivettä ämpärissä saunan kiukaan vesisäiliöön niin silloin se saattaa juoda myös ämpäristä. Koirani ei yleensä juo öisin. Kerran heräsin siihen, kun se joi juoma-astiastaan vettä keskellä yötä ja päästin sen suosilla ulos juomaan. Näin sairauslomalla voi elää vähän rennommassa aikataulussa.

Talvi 5

Pihlajanlehti (Sorbus) piilottelee 26.11.2023

 Eilen illalla kävin potkukelkkailemassa järven jäällä ensimmäistä kertaa tälle talvelle ja tänään päiväsellä hiihtämässä metsäsuksilla. Sukseilu päättyi hieman huonosti, sillä järven jäälle noussut vesi jäätyi (-17°C) suksenpohjiini. Kyllähän niillä "hiihti", mutta enemmän se oli kävelyä sukset jaloissa.

Savu nousee tässä kuvassa verrattuna eiliseen kuvaan 26.11.2023

Tänään oli tarkoitus ystäväni kanssa tehdä metsätöitä vuoressa, mutta moottorisaha hyytyi pakkasessa. Täällä oli aamulla -21,4°C. Koirallekin piti laittaa talvipalttoo päälle. 

Olen pitänyt -20°C rajana koiran talvipalttoon pukemiseen. Joskus taannoin, kun minulla oli ensimmäinen setterini Nova, minulla ei ollut sille talvipalttoota ja pakkasta oli 30°C. Hyvin se koira pärjäsi tunnin lenkillä, kun pysyimme koko ajan liikkeessä.

Tänään myöskin kävi lintujen ruokinnalla töyhtötiainen (Lophophanes cristatus). Kylmä ajaa ne helpolle murkinalle.

Radio 3

 

Valot yössä 25.11.2023. Enää puuttuu lentävä pöllö kuvasta ja idylli olisi täydellinen

Aki Yli-Salomäki soittaa ohjelmassaan Epäilyttävän Uutta radio Ylen 1:ssä mitä mainiointa musiikkia. Tai ainakin niillä kerroilla, kun olen ohjelmaa kuunnellut. Esimerkiksi viime torstaina 23.11.2023 Soiva Portti Raukeuteen, oli juurikin sellaista. Etäännyttävää. Suosittelen ärsykkeitä täynnä olevaan ja hektiseen elämänvaiheeseen📻

Talvi 4

 Siirryin jo otsikossa talveen, vaikka kalenterin mukaan se tapahtuisi vasta viikon kuluttua.

25.11.2023

 Tänään oli upea sää. Kävimme eräässä vanhassa metsässä koirani kanssa aamulenkillä. Laskeskelin, että lähin vanhan metsän alue on minulla kilometrin päässä, sitten muut samankaltaiset alueet tulevat kahden, kolmen tai useamman kilometrin säteellä. Tässä lähistöllä on siis viisi vanhan metsän kaistaletta. Ongelmahan biodiversiteetin = luonnon monimuotoisuuden suhteen on siinä, että tietylle eläinlajille sopivat biotoopit ovat liian pieniä ja pirstoutuneet toisin sanoen etäällä toisistaan. 

25.11.2023

Kuluvana syksynä "metsänhoidollisesti" eräs kallioinen niemi, mikä oli saanut olla koskemattomana vuosikymmeniä, harvennettiin. Siellä kasvoi sekametsää ja oli lajistollisesti arvokas! Jos harvennus olisi tehty pienellä koneella ja käsityönä, metsänpohja ei olisi kärsinyt. Nyt isojen metsätyökoneiden jäljiltä koko alue on vain raiskio. Siellä pesi eri tiais- ja tikkalajeja (Paridae) (Picidae) muuttolinnuista puhumattakaan. Nyt se ei kelpaa kenellekään.

Tänään alkaa kaamos eli polaariyö. Nyt rämmimme enemmän ja vähemmän pimeässä miltei kaksi kuukautta, kunnes kaamos päättyy. Onneksi tänään näkyivät aurinko, kuu ja revontulet.

Revontulia 25.1.2023

25.11.2023

Syksy 14

 

24.11.2023

 Kävimme tänään katsomassa Keiteleen jäätilannetta. Vielä saarten ympärillä näyttäisi olevan avovettä, mutta yllättävän pitkällä jäätyminen on. Pakkaslumi ei tarttunut koirani turkkiin läheskään samankaltaisesti kuin eilen. 

Koko päivän satoi lunta ja pakkanen on kiristymässä. Josko kohta uskaltaisi lähteä jäille liikkumaan. Keiteleen laulujoutsenet (Cygnys cygnus) lähtivät 21.11. muutolle, eikä ihme järven jäätyessä.

Iltapäivällä kävin potkukelkkailemassa harjuilla koirani kanssa. Lumihangessa tarpominen nostaa sykettä ja alamäissä kelkan ohjaaminen onnistuu viime talvea paremmin.

Keitelettä 24.11.2023

Koiran elämää 12

23.11.2023

 Tuore lumi aiheuttaa koiralleni vastuksia muodostaessaan lumipalloja sen turkkiin, erityisesti raajoihin.

Olen koirani kasvattajan muodostamassa wappiryhmässä, jossa kerromme kuulumisia, vinkkejä jne. keskenämme. Laitoin ryhmään tämän yllä olevan kuvan ja koirani isän omistaja ylisti kuvaa. ".... on komea! Kaunis luonnollinen seisoma-asento. Kaunis ylälinja, kaula ja pää." Koirani isä on kiertänyt paljon näyttelyitä ja saanut jos jotakin palkintoja. Minua ei koiranäyttelyt kiinnosta lainkaan, enkä ymmärrä palkitsemiskaavioita.

Lumisateen jälkeinen neitseellinen maisema, vain oravan (Sciurus vulgaris) jäljet näkyvät oikealla 23.11.2023

 

Yhdistysasiaa 2

 

Tiileskiven muotoinen itävaltalainen kanelikakku 22.11.2023

 Meillä oli tarkoitus pitää perustamamme järvien suojeluyhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous ensi lauantaina. Aina kokoustaessamme olemme nyyttäriperiaatteella tarjonneet suolaista ja makeaa kahvin/teen yhteydessä. Nyt kuitenkin kokous täytynee pitää etänä, koska kaksi hallitustuksen jäsentä on koronassa (COVID-19).

Sairastumisista tietämättömänä leivoin tänään ensimmäistä kertaa itävaltalaisen kanelikakun. Se sisältää nimensä mukaisesti kanelia, inkivääriä, omenasosetta ja rusinoita. Lisäsin vielä taikinaan Calvadosta, omenaviinaa.

No, pääsin tänään sitten maistelemaan kakkua, kun kokous peruuntui. Olipas unelmanomaisen pehmeää ja Calvadoskin maistui. Nam😋

30.10.2023

Syksy 13

 

Kosken kohinaa 20.11.2023

 Teimme tänään koirani kanssa pitkän kävelylenkin läheisestä kaupungista metsiä pitkin kotiin. Koko matkalla en nähnyt yhtäkään ihmistä liikkeellä. Niin syrjäkylillä täällä ollaan.

Eilen leivoin taikapannukakun ensimmäistä kertaa. Minulla ei ollut mansikkahilloa eikä kermavaahtoa, mutta lakkahillollakin leivos maistui.

Tänään sain mieluisan soiton. Pystyn aloittamaan työkokeilun Kevan kustantamana. Ensi viikolla on kolmikantaneuvottelut ja asia liikahtaa vihdoinkin eteenpäin.

Taikapannukakkua 20.11.2023

Polttopuita 14

 

18.11.2023

 Niin siinä vain kävi, ettei ystäväni malttanut pitää näppejään erossa tasamaa -työmaalta tälläkään viikolla ja tänään lastasimme hänen tekemänsä latvukset traktorin peräkärryyn.

18.11.2023

Lähtiessämme pois metsästä näyttäytyi aurinko ensimmäisen kerran miltei kolmeen viikkoon. Aurinko paistoi vain kymmenisen minuuttia, sitten se taas painui pilveen. Olin onnekas ollessani ulkona juuri tuolloin🌞

Valoilmiötä ihmettelemässä 18.11.2023

Syksy 12

 

Kesästä muistona haavan (Populus tremula) lehti 17.11.2022

 Teimme taas pidemmän lenkin koirani kanssa ja me molemmat näimme metsäjäniksen (Lepus timidus) ja minä näin ihan metsässä, erään vilkkaasti lorisevan puron antimilla elävän mustarastaan (Turdus merula). Eihän sinänsä ihmeellistä ole rastaiden viettävän talveakin Suomessa, mutta ne ovat yleensä ruokinnoilla tai siirtyvät pihlajanmarjojen (Sorbus) ja marja-aronioiden (Aronia mitschurinii) ehtyessä etelämmäs. 

Tämä viivyttelijä tai sinnittelijä saa riittävästi ravintoa puron selkärangattomista (Invertebrata) vielä toistaiseksi. Vettä on maastossa runsaasti ja siksi purotkin juoksettavat vettä vilkkaasti. Jos pakkanen kiristää otettaan, niin purot ehtyvät vähitellen ja ravinto loppuu. Viime yönä oli -10°C.

Kielon (Convallaria majalis) myrkylliset marjat 17.11.2023

Autiotalon hirsien jauhokesikkä (Coniophora) 17.11.2023

Rouste 15.11.2023

Koiran iloa 17.11.2023

Syksy 11

 

16.11.2023

 Lupasin koiralleni taannoin, että kun saamme polttopuu-urakan tehtyä, teen sen kanssa pitkiä lenkkejä. Kuukauden päivät koirani sai riittämiin melko samanlaisia lenkkejä metsätöiden vuoksi. Minulla kun on ollut koirieni kanssa tapana, että vaihtelen päivittäin lenkkien kestoa ja suuntaa. Se piristää mieltä ja laajentaa luonnon havainnointialaa.

Eilen teimme 10 kilometrin kävelylenkin ja sen kyllä huomasin 'jalkapuoli' jalassani vielä tänäänkin. Tuntui kuin jalkateräni olisi kuivunut käppyräksi kengässäni niin kuin muumioilla tapahtuu. Nämä minun tuntemukset ja niistä syntyneet mielikuvat ovat välillä ihan kummallisia. Varmaan siksi minua ei enää 'päästetä' työskentelemään normaalisti. Totta toinen puoli.

Tänään teimme paljon lyhyemmän lenkin, mutta menimme sellaiseen paikkaan missä koirani ei ole käynyt koskaan. Ja itsellänikin käynnistä on monen monta vuotta. Nyt täytyy poikeata alueella useammin, kun tuli aloittaneeksi.

Tänään aloitin potkukelkkailunkin. Paikoin on vähänlaisesti lunta ja jalakset karahtavat kiville tai puiden juuriin, mutta olipas mukavaa touhua monen kuukauden tauon jälkeen.

Olen monena päivänä lähtenyt toiselle lenkille koirani kanssa päivän hämärtyessä. Laitan koiralle pantaan valon ja siten pystyn erottamaan sen pimeistä varjoista. Itselläni on otsalamppu, mutta näin lumien aikaan sitä harvemmin tarvitsee.

15.11.2023

Polttopuita 13

 

Gemista 14.11.2023

 Saimme tänään pinottua kaikki latvukset, jotka teimme ja kuljetimme tasamaa -työmaalta kuukauden aikana. Ystäväni laski, että polttopuuta tulisi tuosta määrästä 30 mottia.

Olen omaa mieltäni piristääkseni kokeillut tehdä erilaisia uusia ruokalajeja ja leivonnaisia tämän syksyn aikana. Tänään kokeilussa oli Gemista eli täytetyt kreikkalaiset kasvikset. Kasviksina oli vain kotimaisia paprikoita (Capsicum annuum), kun ruokaan voisi käyttää myös pihvitomaatteja (Solanum lycopersicum), kesäkurpitsaa (Cucurbita pepo) ja munakoisoa (Solanum melongena). Täältä syrjäkyliltä (maakunnan mediakonserni mainitsi jokin aika sitten otsikossa asuinpaikkani syrjäkyläksi) ei saa monipuolista kasvisvalikoimaa etenkään tällaiseen vuodenaikaan.

Kerran tein Strataa eli italiaista leipävanukasta, mutta siihen se kokeilu jäi. Ystäväni sen sitten söi. Paras leipomukseni oli viime viikolla tekemäni kinuski-puolukkapiirakka. Niin hyvää leivonnaista en ole vielä aikaisemmin itse tehnyt.

14.11.2023

Polttopuita 12

 

12.11.2023

 Saimme tänään ajettua kaikki polttopuut metsästä pois!  Se tuntuu mahtavalta saavutukselta, sillä tuo merkkipaalu tuntui olevan jossakin tulevaisuudessa, määrittämättömän ajan päässä, kaukana kuitenkin. Nyt voi keskittyä kolmen työmaan sijasta kahteen.

Eilen kuulin, että reilu viikko sitten näkemämme västäräkki (Motacilla alba) on vieläkin samoilla paikoilla. Miksiköhän se ei ymmärrä lähteä muutolle?

Valokuvaaja I.P. 13.11.2023

Polttopuita 11

 

11.11.2023

 Tässä on karkeasti puolet latvuksista, joita olemme tehneet kuukauden aikana. Loput ovat vielä kasoissa metsässä. Oikealla olevassa pikkukasassa on kalliolla kasvaneita 'vänkyräkoivuja', lumppeja ja muuta 'lyhyttavaraa'. 

Kokeilin minäkin onneani tänään ja purimme ystäväni kanssa yhden kuorman tähän kasaan aamupäivällä. Tätä kirjoittaessakin lienevät viime päivien lihaskivut tulleet kärsityiksi. Eletään vielä ensi yö...

Syksy 10

 

10.11.2023

 Mukava piristys tähän harmauteen oli aamuinen lumen tuoma valoisuus; täällä satoi lunta❄ Ja ystäväni näki koskikaran (Cinclus cinclus) saapuneen talvehtimisalueelleen tänne järviseuduille.

Ystäväni on tehnyt uutterasti polttopuita tai kuormia niistä, sillä välin kun minä olen koittanut parannella itseäni ilmeisesti koronan (COVID-19) otteesta. Kärsin kovista lihaskivuista, vaikka muut oireet ovat jotakuinkin hävinneet. Lihaskipuihin ei edes kipulääkkeet tunnu auttavan. Paras paikka sairastamiseen on sänky. Avantokaan ei ole vetänyt puoleensa viikkoon.

Pinnalle puolukoiden lisäksi tuli sormisuolaa 10.11.2023

Tulevaa merkkipäivää varten tein kinuski-puolukkapiirakan. Piirakkaan tuli pelkästään puoli litraa kuohukermaa! Piirakkaa maistellaan sitten tuonnempana. Nyt se saa vetäytyä jääkaapin uumenissa.

Leipomisen ja ruoanlaiton ohessa seurasin presidentti Martti Ahtisaaren valtiollisia hautajaisia. Ne olivat koskettavat, arvokkaat ja vaatineet valtavan panostuksen eri valtiollisilta toimijoilta. Ymmärrän hyvin, kun valtiollisten hautajaisten kriteereitä tiukennettiin vuoden 1989 jälkeen.

Lähde: Wikipedia 

Radio 2

 

8.11.2023

 Kun uni ei tahdo iltaisin tulla, saatan usein kuunnella Areenasta "iltasatuja", podcasteja. Podcast on puheohjelma, joka perinteisten radioaaltojen sijaan julkaistaan internetissä. Podcastien tuotannon etu on edullisuus ja marginaaliryhmienkin tavoittaminen; kustannus ohjelman lähettämisestä radioaalloille jää pois ja podcast on tyypillisesti saatavilla netissä pitkään vielä julkaisunsa jälkeen.

Lähde: Wikipedia 

Tavoitteena on nukahtaa tarinointiin ja siksi tallenteen luoman äänimaailman on oltava turvallinen. En kaipaa oikein edes musiikkiakaan taustalle. Olen aina ollut säikky koville, äkkinäisille äänille.

Tässä on muutama suosikkini:

Vanha Venäjä on Aaro Söderlundin vuonna 2007 julkaistu leppoisaa jutustelua sisältävä kahdeksanosainen sarja, missä suomalais-ugrilaiset juuret ovat myös keskiössä. Yhden jakson pituus on 39 minuuttia. Yleensä uni tulee tuon yhden jakson aikana.

Orlando on Eero Ojalan ja Niina Koposen lukema vuonna 1928 julkaistu Virginia Woolfin klassikkoteos. Jaksot ovat eri pituisia; 61 minuutista 2,19 tuntiin. Sitten on maailmankirjat sekaisin, jollei uni tule tuon pisimmän jaksonkaan aikana.

Iltasatuja Aikuisille on Marja Vehkasen kahdeksanosainen sarja. Jaksojen pituus on 12-18 minuuttia, mikä on minulle usein liian lyhyt.

Lähteet: Yle

Syksy 9

 

30.10.2023

 Valitsin otsikkokuvaksi aurinkoa, kun emme ole siitä saaneet nauttia yli viikkoon. Miten lohdutonta tämä marraskuinen säätyyppi onkaan. Monta monituista päivää vain pelkkää sumua ja sadetta.

7.11.2023

Sain flunssan oireita lauantaina ja olen ollut pari päivää niin sanotusti vuoteenomana. Kuumetta oli korkeimmillaan 39,2°C. Tänään kokeilin pientä kävelylenkkiä koirani kanssa ja miten olikaan puhti poissa! Tuntuu, että niistä voimien päivistä on iäisyys.

Kävimme pyhäinpäivänä hautausmaalla niin kuin monilla on tapana muistaa läheisiä poisnukkuneitaan. Ei siinä sinänsä mitään poikkeuksellista ollut, mutta näimme siellä nuoren västäräkin (Motacilla alba). Se oli virkeän oloinen, eli pakkaset ja lumi eivät olleet sille vastuksena. Keitele on vielä jäätön ja hyönteisiä on siten saatavilla. En ole koskaan näin myöhään västäräkkiä nähnyt.

Rakoliiteri 2

Tamma ja sen orivarsa, taustalla poni 3.11.2023

 Tänään käydessäni tallilla sain ensimmäisen kerran silittää orivarsaa. Se otti kuivattua leipääkin kädestäni. Mikä ihanuus🐎♥️

Hirret siirrettiin oikealta vasemmalle. Liike on saman suuntainen kuin eilen julkaistu Ylen puolueitten kannatusmittaus 3.11.2023

Suunnitelmissa oli vielä keväällä rakentaa rakoliiteri pihaani, mutta ystäväni vakava loukkaantuminen heinäkuussa muutti aikataulua. Tänään siirsimme rakoliiteriä varten varatut hirret peräkärrystä pois, jotta peräkärryä voi käyttää polttopuiden ajoon metsästä.

Ehkä ensi kesänä sitten?

Soutava nainen

 

Maria Wiik Soutava nainen -luonnos 1892, Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo

 Kävelin eilen Tampereella entisen kotini lähistöllä ja kuljin koirapuiston ohitse, jossa olin aikoinaan käynyt kaikkien koirieni kanssa lukuunottamatta nykyistä koirakaveriani. Tunsin haikeutta ja kyyneleet nousivat silmiini. En sillä, että haluaisin vielä asua siellä, vaan mieleeni tuli Tampereella eletty elämäni, valinnat joita olen tehnyt ja pohjaton ikävä edesmenneisiin koiriini ja läheisiini.  

Nämä ajatukset sopivat näin pyhäinpäivän kynnyksellä.

Olin eilen muutenkin allapäin, herkillä. Minusta tuntuu, että kellun jossakin välitilassa ilman suuntaa – epätietoisena tulevaisuudestani. Tämä joutilaisuus harmittaa. Haluaisin mennä töihin ja kantaa oman korteni jo kekoon.

Otsikkokuva on ensi vuoden kalenterista, jonka ostin eilen itseäni piristämään. Valittavana oli muitakin suomalaisten kuvataiteilijoiden teoksella varustettuja Aikataos kalentereita (Anno Fennica Oy), mutta tähän kuvaan voin samaistua. Onhan yksi liikuntaharrastukseni soutu. Tässä kuvassa on kesää, valoa, lämpöä ja iloa. Horisonttikin sopii tähän kotimaisemaani. Täydellinen👩‍🎨

Cornelis de Vos Kaksi sisarta 1610-1615, Sinerbrychoffin taidemuseo

Toinen kuva on jääkaappimagneetti. Sain sen lapsuudenystävältäni. Toinen on tuimempi-ilmeisempi. Olisinkohan se minua kuvaavampi? Olemme kulkeneet ritirinnan elämäämme näin pitkälle, välillä vähän kauempana ja taas lähempänä. Ystävä, joka löytää aina oikeat sanat lohdutukseen.

Jalkapuoli 14

  Kävin tänään kontrollissa ortopedilla Taysissa. Nivelrako on ehkä aavistuksen luutunut. Ainakaan ruuvien ympärillä ei ole kirkastumaa, mikä on hyvä asia. Jos kirkastumaa olisi, niin ruuvit pääsisivät liikkumaan. Hidasta tämä on.

Kerroin ortopedille, miten nyrjäyttelen nilkkaani, sillä biofeedback = biopalaute (keskushermoston ja lihasten välinen) ei toimi optimaalisesti. Nilkka voi nuljahtaa ympäri pelkästään siitä, että kengän alle jää kivi. Ortopedi suositteli nilkkatuen käyttämistä aina, kun käytössä ei ole nilkkaa tukevaa kenkää. Toinen ongelma on kaatuilu. Sitä ilmenee epätasaisella kulkiessa. Näissä molemmissa on vaarana, että loukkaan itseäni pahemmin.

Hämeensillan yksi Pirkkalaisveistos Suomen neito. Kuvanveistäjä Väinö Aaltonen vuosina 1927-1929 tekemä neljän veistoksen kokonaisuus. Veistoksia on luonnehdittu Tampereen käyntikorteiksi. 1.11.2023. Lähde: Wikipedia  

Tulin eilen jo Tampereelle. Matka oli vaiheikkaampi kuin mitä etukäteen olin ajatellut. Ensinnäkin "lumikaaos", sana jolla kuvailtiin jossakin iltapäivälehdessä keliä, toi oman jännityksensä. Lisäksi junamatkani Jyväskylästä Tampereelle muuttuikin ratavaurioksi Jyväskylän ja Jämsän välillä, sillä seurauksilla, että saavuin Tampereelle tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulustani. Onneksi en ollut sopinut mitään erityisen tärkeää tapaamista.

Jyväskylän Matkakeskus 1.11.2023

Tilanne 2.11.2023