Soutava nainen

 

Maria Wiik Soutava nainen -luonnos 1892, Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo

 Kävelin eilen Tampereella entisen kotini lähistöllä ja kuljin koirapuiston ohitse, jossa olin aikoinaan käynyt kaikkien koirieni kanssa lukuunottamatta nykyistä koirakaveriani. Tunsin haikeutta ja kyyneleet nousivat silmiini. En sillä, että haluaisin vielä asua siellä, vaan mieleeni tuli Tampereella eletty elämäni, valinnat joita olen tehnyt ja pohjaton ikävä edesmenneisiin koiriini ja läheisiini.  

Nämä ajatukset sopivat näin pyhäinpäivän kynnyksellä.

Olin eilen muutenkin allapäin, herkillä. Minusta tuntuu, että kellun jossakin välitilassa ilman suuntaa – epätietoisena tulevaisuudestani. Tämä joutilaisuus harmittaa. Haluaisin mennä töihin ja kantaa oman korteni jo kekoon.

Otsikkokuva on ensi vuoden kalenterista, jonka ostin eilen itseäni piristämään. Valittavana oli muitakin suomalaisten kuvataiteilijoiden teoksella varustettuja Aikataos kalentereita (Anno Fennica Oy), mutta tähän kuvaan voin samaistua. Onhan yksi liikuntaharrastukseni soutu. Tässä kuvassa on kesää, valoa, lämpöä ja iloa. Horisonttikin sopii tähän kotimaisemaani. Täydellinen👩‍🎨

Cornelis de Vos Kaksi sisarta 1610-1615, Sinerbrychoffin taidemuseo

Toinen kuva on jääkaappimagneetti. Sain sen lapsuudenystävältäni. Toinen on tuimempi-ilmeisempi. Olisinkohan se minua kuvaavampi? Olemme kulkeneet ritirinnan elämäämme näin pitkälle, välillä vähän kauempana ja taas lähempänä. Ystävä, joka löytää aina oikeat sanat lohdutukseen.