Fauna 16

 

Vadelma (Rubus idaeus) 29.9.2023

 Söin viimeksi tänään villivadelmia metsässä. Niitä löytää vielä satunnaisesti ja maku on yhtä hyvä kuin kesällä. Omia uutarhavadelmiakin kypsyy näin myöhään. Mukavia yllätyksiä.

Kirjoitin 28.9.2023, että järven kuikat (Gavia arctica) olisivat lähteneet. Itse asiassa samana iltana juuri postauksen julkaisun jälkeen näin yhden aikuisen kuikan laskeutuvan järvelle. Silloin se kutsui muuta perhettään alakuloisella huudolla. En tiedä tulivatko muut paikalle, kun pimeys vei näkyväisyyden, mutta tuskin.

Nyt se aikuinen yksilö on joka ilta laskeutunut ennen klo 19:ää järvelle. Sen kiintymys 'kotijärveen' on hellyyttävää.

Heinähukan (Macrothylacia rubi) toukka 29.9.2023

Teeren (Lyrurus tetrix) viime kesän pesä 3.9.2023

Polttopuita 6

 

 Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että metsätyöt metsän harventamiseksi ja polttopuiden saamiseksi ovat alkaneet. Nykyinen 'työmaa' sijaitsee vuoren rinteellä, jonne nousemista on useita kymmeniä metrejä. Metsänpohja on hyvin kivikkoista, niin kuin on koko tämän entisen kunnan alue.

Nämä tämän postauksen kuvat ovat luonnonsuojelualueelta, mihin työmaamme rajautuu, mutta niistä saa käsityksen maastossa kulkemisen vaikeudesta ja rasittavuudestakin.

Metsätöitä tehdessä kävelymatkaa tulee helposti useampi kilometri. Minun tehtävänäni on siirtää katkotut ja aisatut puut pinoihin. Ystäväni tekee edellä mainitut toimet.

Vuoressa on paljon erilaisia luolastoja

Kallioimarre eli pohjankallioimarre (Polypodium vulgare)

Kallioimarteen kypsyneet itiöpesäkkeet

Lähde: Wikipedia

Syksy 2

 

Kukkasipulit

 Tilasin elokuun alussa erilaisia kukkasipuleita ensi kevään ja kesän iloksi. Siinä on pari erilaista tulppaania (Tulipa fosteriana Flaming Purissima, Tulipa bakeri Lilac Wonder), tummahelmililja (Muscari armeniacum Valerie Finnis) kuningaslilja (Lilium Regale)ja pari erilaista krookusta (Crocus crysanthus Prinse Claus, Crocus crysanthus Romance).

Mökin aikaisista vanhoista kukkapenkeistä ei ole enää tietoakaan ja muutamaa yksittäistä krookusta lukuunottamatta sipulikasvit ovat hävinneet. No nyt toiveissa ja odotettavissa on väriloistoa ainakin muutamaksi vuodeksi🌷

Syksy

 

Auringonlasku 26.9.2023

 Viime päiviin on kuulunut lintujen muuttoa, metsätöitä ja puolukoiden poimimista. Syyspäiviin liittyy upeat ja kauas kuuluvat muuttolintujen huudot taivaalta niiden ohittaessaan tienoot matkallaan kohti etelää. 

Järven kuikat (Gavia arctica) ovat myös kenties jo lähteneet. Tällä kertaa koko perhe pysyi koossa, sillä aikaisempina vuosina on saattanut poikanen lähteä nuorten lintujen joukossa etukäteen ja toinen emoista on jopa marraskuussa vielä ollut järvellä. Tai näin olen tulkinnut.

Kaakkurit (Gavia stellata) ovat jo lähteneet syyskuun alkupäivinä.

Lintujen lähtiessä sieluuni muuttaa haikeus. Muun muassa kuikkaperheen touhuilua on ollut mukava päivittäin seurata. Kun olen tähyillyt järvelle nyt odotellen vielä niiden ilmestymistä, kuulen korvissani kuikanpoikasen ruoankerjuu äänen; epävireinen "vihellys", eikä lainkaan kuikkamainen ääni. Ehkä se on surua menettää päivittäiseksi muuttunut tapa taas moneksi kuukaudeksi.

Se on muuten jännä ilmiö. Kun odotat ja kaipaat jotakin (tässä tarkoitan yleensä koiraani), niin 'kuulen' sen ääntä, vaikkei sitä ääntä oikeasti ole. Mielikuvitusta kai?

Kurkimuuttoa (Grus grus) 28.9.2023

Auringonlasku 23.9.2023

Polttopuita 5

 Jottei totuus maalla asumisesta unohtuisi, niin tässä taas muistutuksena: polttopuuhommat ovat alkaneet. Nyt kohteena on vuoressa olevan metsän harvennus. Tässä kuvassa näkyy jo tieuran alkua, mistä sitten pääsee koneella hakemaan puita pois. 

Aikaisemmin tästä vuoresta löytyi samana päivänä liikkuessamme sekä karhun että suden ulosteet. Joten ollaan olennaisen äärellä.

Karhu (Ursus arctos) 1.9.2023

Susi (Canis lupus) 1.9.2023

Sienisatoa 5

  Kuluvan kesän ja syksyn aikana olen löytänyt ja kerännyt kantarelleja (Cantharellus cibarius) niin paljon, etten osaa edes määriä sanoa. Eilenkin lähdin koirani kanssa vain kulkemaan hieman eri reittiä, niin löysin kolme erillistä ja uutta kantarellipaikkaa. 

Satunnaisia kulkureittejä mentäessä voi löytää mitä vaan. Löysin mustatorvisieniä (Craterellus cornucopioides) suurehkolta alalta. Ne ovat olleet hakusessa pitkään.

Sienestyskaveri parhaasta päästä 24.9.2023

Liikunta vaatii veronsa 23.9.2023

Floora 3

  Olet varmaankin metsässä kulkiessasi ihmetellyt puolukoilla esiintyviä "värivirheitä". Ne ovat pöhösieniä (Exobasidium). 

Pöhösieniä ilmenee suokukalla (Andromeda polifolia), riekonmarjalla (Arctostaphylos alpina), sianpuolukalla (Arctostaphylos uva-ursi), liekovarpiolla (Cassiope tetragona), vaiverolla (Chamaedaphne calyculata), karpalolla (Vaccinium  oxycoccus), pikkukarpalolla (Vaccinium microcarpum), mustikalla (Vaccinium myrtillus), juolukalla (Vaccinium uliginosum) ja puolukalla (Vaccinium vitis-idaea).

Molemmissa kuvissa kyseessä on puolukanversopöhö (Exobasidium juelianum)

Lähde: Ryman, S. Holmåsen, I. (1987). Suomen ja Pohjolan sienet. s.718.

Syntymäpäivä 2

 Lupasin kertoa kirsikkajuustokakustani, kun sitä maisteltiin. Etäisesti siinä maistui kirsikka, varsinkin kun söi erikseen mansikan pinnalta. Mansikka ei ehkä ollut paras valinta koristeeksi, mutta kokin mieleen kuitenkin.

Tänään oli loistava ilma ulkoilla. Kävimme iltapäivällä ystäväni ja koirani kanssa puolukassa. Onkohan koskaan näin myöhään ollut yhtä kesäisen lämmintä?

Koirani oli eilen juustokakun koristelun 'ylitarkastajana', maistelun vastaavana ja annosten laskijana 

Piipahdus Tampereella

 Piipahdin tänään päiväseltään Tampereella, sillä kävin silmälääkärissä. 

Isoisoäidilläni oli viherkaihi eli glaukooma ja hän sokeutui taudin johdosta. En koskaan tavannut häntä, sillä hän kuoli syntymävuottani edeltävänä vuonna. Tämä sukurasite ja likitaittoisuus voivat olla mm. glaukooman riskitekijöitä. Glaukooma ja likitaittoisuus on monessa eri geenissä, ei siis yhden geenin virhe (Uusitalo, H. 2023)

Sain ensimmäiset silmälasini 13-vuotiaana ja minun näkökykyni heikkeni nopeasti alkuaikoina. Jouduin lähes vuosittain vaihtamaan laseja, kun jopa diopterilla (dioptria on optisen taittokyvyn mittayksikkö) näköni huononi. Ja mikä häpeä oli käyttää silmälaseja! 

Minun vanhemmillani ei ollut likitaittoisuutta, eikä heidänkään vanhemmillaan.

Nykyisin näkökykyni, erityisesti kauas katsottaessa, on säilynyt lähes samanlaisena varmaankin 20 vuotta. Itse asiassa likitaittoisuusvirhe on vähenemässä. Silmiäni ei voi edes leikata, koska taittovirheen lisäksi minulla on myös hajataitteisuutta.

Glaukooma on usein hitaasti ja salakavalasti etenevä, näkökykyä vaurioittava silmäsairaus. Se ei välttämättä aiheuta sairastuneelle mitään sellaisia vaivoja tai kipuja, joista voisi päätellä sairastuneensa. Toistaiseksi ainoa glaukooman hoitomuoto on silmänpaineen alentaminen. Hoidolla pyritään ehkäisemään näkökyvyn heikkenemistä ja mahdollista sairauden aiheuttamaa näkövammaisuutta.

Riskitekijät

Glaukooman tärkein riskitekijä on kohonnut silmänpaine, ja riski kasvaa etenkin, kun silmänpaine ylittää arvon 30 mmHg.

Kuitenkin ainakin puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on ”normaali” eli tilastollisesti määritellyllä viitealueella 10–21 mmHg. Lääkärit puhuvatkin usein ”matalapaineglaukoomasta”, sillä glaukoomaa voi tosiaan sairastaa ja vaurioita voi tulla näköhermoihin ja näkökenttään, vaikka silmien paine olisi ns. normaali. Jatkotutkimukset ja säännölliset käynnit silmälääkärillä ovat tässäkin tapauksessa tarpeen.

Glaukooman riski suurenee ikääntymisen myötä merkittävästi. Suomessa hoidossa olevista potilaista 84 prosenttia oli iältään yli 65-vuotiaita (tieto vuodelta 2019). Ikääntyneillä avokulmaglaukooma on silmänpohjan ikärappeuman jälkeen toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy Suomessa.

Muita riskitekijöitä ovat edellä mainittujen ohella myös eksfoliaatio (ns. mykiön hilsetys) yhdessä kohonneen silmänpaineen kanssa ja näköhermonpään verenvuoto. Myös sukurasituksella (= lähisuvussa esiintyy vakavaa tai nuorella iällä alkanutta glaukoomaa) ja likinäköisyydellä on vaikutusta.

Lähteet: 

https://www.kaypahoito.fi/khp00008

terveyskylä.fi

Uusitalo, H. (2023). Henkilökohtainen tiedonanto. 21.9.2023.

Vohvelikahvilan "överit". Vaikka olen perso makealle, tämä oli todellakin too much = liikaa! Vielä monen tunnin jälkeen oli veren sokeri- ja rasva-arvot 'kohdallaan'

Syntymäpäivä

 Ystävälläni on ylihuomenna syntymäpäivä ja hän pitää erityisesti porkkanakakuista ja juustokakuista 🎂 

Tein hänelle tänään New Yorkin valkosuklaa-mustikakun ohjetta noudatellen kirsikkavariaation 🍒 Olen tehnyt juustokakusta jouluversiota ja ties mitä muuta aina sesonkiin liittyen. Huomasin jo jokin aikaa sitten, että kauppoihin on tullut kirsikkarahkaa ja nyt kokeilin sitä. Kakun koristeluun täytyy vielä panostaa, mutta mitkään säilötyt kirsikat eivät tule kuuloonkaan.

Kerron ylihuomenna onnistuiko tämä viritys, mutta ainakin kakun täyte "raakana" maistui juhlalliselta. Ja tässäkin tapauksessa kakku paranee vanhetessaan.

New Yorkin valkosuklaa-mustikkakakun ohjeen sain kauan aikaa sitten entisen työpaikkani varsinaiselta 'kordiittorilta' ja kollegaltani. Hän loihti aivan ihania leivonnaisia ja toi 'ensi vedoksiaan' meille maisteltaviksi. Tämä juustokakku käy uunissa eli on vähän työläämpi.

Hieman groteskin näköinen vielä🥵

Fauna 15

 

Kantarellin (Cantharellus cibarius) mutaatio

Koivulude (Elasmucha grisea)

Pikkunuijakas (Clavariadelphus ligula) 

 Kävin taas tänään ex-naapurini kanssa sienessä. Jo eilen löysin korillisen kantarelleja ja tänään niitä löytyi vielä lisää. Lisäksi löytyi rouskuja (Lactarius), suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis) ja pari pientä kunnollista mustavahakasta (Hygrophorus camarophyllus). 

Tein suppilovahveroista ja mustavahakkaista sienirisottoa. Helppo, halpa ja maistuva ruoka. 

Villiviini (Parthenociccus)

Istutimme villiviinin tonttiani kiertävän aidan viereen. Tämä kuvan aidan avoin aukko on sama, mistä viemäri- ja raakavesiputkisto tulee tontilleni. Ylihuomenna tulee kaksi vuotta, kun vanha mökkini purettiin. Tämä villiviini kiipeili mökkini eteläseinustalla paljon suurempana. Tämän ajan se on ollut sijoitettuna vanhalla kasvimaalla väliaikaisesti. Toivon, että jonakin päivänä villiviini peittää lehdillään näkyväisyyden aidan lävitse. Ainakin kesäisin.

Floora 2

 

Vielä löytyy makoisia vadelmia (Rubus idaeus) 17.9.2023

 Olen useita päiviä kärsinyt päänsärystä. Minun tapauksessani päänsärky on niin tuiki tavallista. Reagoin päälläni kaikkeen stressiin. Mutta tämä monen päivän särky ei ole tyypillistä. Kipulääkkeet, venyttelyt, rentoutus, nukkumisergonomia eivät auttaneet. Eilen jo turvauduin saunaan ja järveen eli syklisesti tehtynä suuret lämpötilaerot rentouttavat lihaksistoa. Ja niin kävikin, mutta yöllä päänsärky alkoi taas.

Tänä aamuna oli pahin tilanne. Kivun lonkerot nousivat hartioista kallonpohjaan ja kasvoluitani pitkin silmäkuoppien reunalle ja tuntui kuin joku olisi lusikalla kaivanut silmämuniani ulos. Olin jo epätoivoinen. Löysin jostakin kätköistäni lihasrelaksantteja ja otin yhden tabletin, vaikken tiennyt sopiiko sen yhdistäminen käyttämieni hermokipulääkkeitteni kanssa. Niin epätoivoinen siis.

Onkohan päänsärkyni nyt kumulaatiota kaikkeen viimeaikaiseen; jalkakipuihini, epäsymmetriseen vartaloni käyttöön, maalausurakkaan, viemärionnettomuuteen ja työterveyslääkärin kannanottoon työkykyisyydestäni?

Iltapäivällä alkoi, toivon mukaan, elämä voittaa. Lähdimme koirani kanssa paikkaan, jossa se ei ollut vielä käynyt. Löysin sieltä syötäviä vadelmia ja taas runsaasti kantarelleja (Cantharellus cibarius). Huomenna, jos vointini sen sallii, taidan lähteä keräämään sienet pois.

Taiganuijakas (Clavariadelphus sachalinensis) 16.9.2023

Jalkapuoli 12

Taloni katto näkyy. Valokuvaaja J.P. 9.9.2023

 "Pottuvarvas on puoli jalkaa ja peukalo on puoli kättä". Näin sanoi työterveyslääkärini eilen. Tällä hän halusi sanoa, ettei nykyinen tilanteeni ole ihan vähäpätöinen juttu. 

Minun tulee tehdä mitä pikimmiten potilasvahinkoilmoitus, kun itse olin ajatellut tehdä sen vasta vuoden kuluttua. Perustelin sen niin, että hermot korjaavat itse itseään kahden vuoden ajan ja sitten nähdään varsinaisen hermovaurion jättämät puutokset. Lääkäri sanoi, että ilmoitusta voi aina täydentää tilanteen muuttuessa.

Jatkan edelleen sairauslomalla. Hän on sitä mieltä, etten enää voisi tehdä nykyistä työtäni siten miten sitä olen tehnyt, vaan istumatyötä ja ehkä työkokeiluna.

Sain paljon uutta ja arvokasta tietoa, paljon sulateltavaa tulevaisuuteni suhteen.
 

Lintumuuttoa

 

100 kurkea (Grus grus) muutolla 14.9.2023

 Nyt katseet taivaalle, kun hanhet (Anserinae) ja kurjet lähtevät muutolle. Se on aina sykähdyttävää ja surullista todeta, että kesä on tällä kertaa taas ohitse.

Eilen illalla, oli jo aika hämärää, kun kuului outo pamaus. Katselin ensin sisällä, mikä sen aiheutti. Menin sitten terassille ja näin pamauksen syyn. Nuori käpytikka (Dendrocopos major) oli lentänyt ikkunaa päin. Luulin sen kuolleen, koska se makasi liikkumatta.

Hain suojahanskat sisältä ja mennessäni uudestaan linnun luokse, se availikin nokkaansa ja silmiään. Otin sen käteeni ja se vähän rimpuili. Juttelin sille rauhoittavasti ja etsin samalla pahvilaatikkoa, jonne sen laittaisin elpymään. En sellaista löytänyt, mutta tikka alkoi olla sitä mieltä, että tämä nyt jo riittäisi. Laitoin sen puun oksalle, minne se vähän räpiköiden jäi. Aamulla sitä ei enää ollut.

Laitoin keväällä valoverhon juurikin estääkseni lintujen ikkunaan törmäämisen. Pari viikkoa sitten poistin sen ikkunasta, mutta täytyypä jokin systeemi virittää ikkunaan vain takaisin. Valoverho nimensä mukaisesti vähentää valon pääsyä ikkunasta sisälle. Näin valon vähetessä sitä yrittää joka auringonsäteestä nauttia.

Kesäpäivä Tampereella 3

Uutta ja vanhaa

 Vietin eilen kesäisen päivän Tampereella ja se taisi olla viimeinen kaiketi tälle kesälle. Yllättävästi ihmiset ovat pukeutuneet täällä kovin syksyisesti; pitkähihaista ja -lahkeista on päällä. 

Kävin kampaajalla ja hierojalla ikään kuin vastapainoksi viime aikaisille tapahtumille kotona. Minulla on koko oikean alaraajan lihakset ihan tukossa johtuen hermovammastani yms. Tänään tulee vuosi, kun jalkani leikattiin ja sain tämän vaurion. Tuntoaisti on osittain palautunut, muttei kipuilu ole helpottanut lainkaan.

💩 homma 5

 Olisikohan minulla nyt se ilo ilmoittaa, ettei minun tarvitse palata tähän otsikkoon tai sivuuttaa aihepiiriä enää milloinkaan. 

Valokuvaaja I.P. 11.9.2023

Tänään vesiosuuskunta sai tehtyä viemärinsulun ja asennettua takaiskuventtiilin viemärilinjaani, ettei vastaavanlaista viemärionnettomuutta pääse tapahtumaan. Tässä kuvassa asennetaan takaiskuventtiiliä. Kuopan pohjalla näkyvä vesi on pohjavettä.

Floora

 

Karstaohdake (Dipsacus) ja sen piikikäs olemus

  Karstaohdake on kaksivuotinen kasvi. Itse asiassa en tiedä miksi äitini hankki kasvin siemeniä kauan kauan sitten, mutta niitä kasvoi muutamia kasvimaallamme kesäisin, tosin ei enää muutamiin vuosiin. Ne houkuttelivat perhosia, vaikkei niitä lueta kuuluvaksi varsinaisesti perhoskasveihin.

Nyt karstaohdake on palannut pihaani. Itse asiassa jo viime kesänä tämä kuvassa kukkiva yksilö oli tehnyt lehtiruusukkeet (ei varmastikaan oikea termi), joista se kasvattaa toisena vuonnaan kukkavarren (kukkavarsia). Viime kesänä minulla oli niin paljon muuta to do (työlistalla), joten vaikka mitkä 'lehtiruusukkeet' menivät ohitseni. Olinkin kovin hämilläni, kun huomasin karstaohdakkeen kehittävän kukkavarttaan tänä kesänä. 

Pihallani tehtiin rakentamisen aikana rankkoja kaivauksia vuosina 2021–2022, joten päättelin näin, että karstaohdakkeen siemenet möyhennyksen ansiosta päättivätkin aloittaa kasvun (mikä ilo🌱). Mikä ne muuten olisi saanut yhtäkkiä kasvamaan? Nyt pihamaallani kasvaa toinenkin yksilö, mikä kukkii ensi kesänä.

Viemärionnettomuuden takia kaivinkone myllersi taas kerran pihamaallani viime lauantaina ja sain kuin sainkin säilymään nämä kaksi kasviyksilöä hengissä.

Ruotuhaarakas (Phaeoclulina)?

Kohtaamisia

Tuolla se minunkin koti jossakin on. 9.9.2023 Valokuvaaja J.P.

 Lyhensin otsikon Kohtaamisia, kun aikaisemmin olen käyttänyt Kohtaamisia metsässä. Sen tähden, että tämä kohtaaminen tapahtui rakennetussa ympäristössä, vaikka sijaitsikin metsässä. Kryptistä...

Olin tänä aamuna koirani kanssa taas niin sanotulla pitkällä lenkillä. Kävin erään metsäautotien päässä, missä en aikaisemmin muistini mukaan ole käynyt. Reittimme kulki erään lähes autiotalon ja siihen kuuluvien rakennusten ohitse. Lähes autiotalo sillä määreellä, että taloa käytetään harvakseltaan kesämökkinä. 

Takaisin päin kulkiessamme huomasin entisen navetan ylisillä harmaapäätikan (Picus canus) lentelemässä ikkunalaseja päin. Navetan ylisten seinässä oli kuitenkin iso, usean neliön kokoinen aukko, mistä tikka oli todennäköisesti lentänyt rakennuksen sisään. Se varmaankin pelästyi minua, kun hädissään yritti päästä ikkunan kohdalta ulos. Ensin menin vain lähemmäksi ja juttelin rauhallisesti tikalle seinän aukon kautta. Se ei tuottanut tulosta. Sitten kiersin navetan päähän jossa ikkuna sijaitsi, se mistä tikka yritti ulos. Ikkuna oli useamman metrin korkeudella. Tikka huomasi minut ikkunasta ja sitten se lensikin seinän aukon kautta ulos. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin🍂

Voihan se olla, että tikka olisi osannut poistua rakennuksesta, kun vaara - siis minä ja koirani - olisi hävinnyt. En kuitenkaan halunnut jäädä pohtimaan asiaa ja siksi toimin.

Harmaapäätikat ovat eläneet hiljaiseloa monen kuukauden ajan, mutta nyt niitä on näkynyt ja ennen kaikkea kuulunut taas.

💩 homma 4

 

Kotimaisemaa taivaalta. Valokuvaaja J.P. 9.9.2023

 Istutimme jo eilen muutaman puuntaimen takaisin paikoilleen, mutta valtaosan vasta tänään. Laitoin sahattujen lehtikuusen kuoria taimien ympärille pitämään niitä kosteana ja kuvasta ne on nyt helppo erottaa. 

Koirani valvoo työtä. Kuvassa näkyvä penkki on entisten koirieni muistolehdon "muistelupaikka"

Jouduimme eilen maa-aineksen poistoa varten purkamaan 'roomalaista kivitietä'. Tänään ystäväni taas perusti uutta. Vielä se ei ole valmis pitkään aikaan. Ehkä ensi keväänä routimisen jälkeen. Kuvassa näkyvän kiviympyrän alla on viettoviemäri, mistä jätevettä tulvi pihaan. Myös hopeakuusi (Picea pungens) kaivettiin ylös ja istutettiin takaisin. 

Jouduin pitämään aseptiikastakin (menettelytavat, joilla pyritään toimimaan mikrobittomasti) erityistä huolta; vaihtamalla riittävän usein suojahanskoja, desifioimalla työkalujen varsia, ottimia, oven kahvoja, pesemällä saappaat ja kädet riittävän usein jne. 

Josko nämä vastoinkäymiset riittäisivät tältä erää?

"Roomalaiset tiet vaihtelivat kapulateistä päällystettyihin teihin, jotka oli perustettu syvälle tampatun soran päälle tien pitämiseksi kuivana. Kiveys ja sen alla oleva sora mahdollistivat veden ohjautumisen pois tien rakenteesta näin estäen mudan syntymisen savisissa maaperissä."

Lähteet: Terveyskirjasto, Wikipedia 

💩 homma 3

Ahdasta on!

 Tänä aamuna ennen kaivinkoneen tuloa, siirsimme 30 istutettua puuntainta alta pois. Samalla teimme tilaa koneiden toimia. Mieleen tuli "virtahepo olohuoneessa", sillä niin ahdasta oli. Täytyy vain ihailla ammattimiesten taitoa!

Tänään jätevedellä saastunut maa-aines siirrettiin pois ja uutta tuotiin tilalle. Kaivaessa ei maasta tullut mitään epämiellyttävää hajua. Saastunut maa-aines kuljetetaan sellaiselle jäteasemalle, mikä voi ottaa sen vastaan. 

Vastaisuuden varalle maanantaina vesiosuuskunta laittaa viemäriverkostoon sulkuventtiilin tämän "tulevan haarani" risteyskohtaan. Myös rikkoutunut takaiskuventtiili korjataan, kunhan varaosa saapuu Ruotsista.

Olihan taas kokemus! Toivottavasti ainutlaatuinen.

Ruuvipumppaamon kohdalla työskentelyä. Traktori kaivinkoneen takana.

💩 homma 2

 

7.9.2023

 Otin aamulla heti ensitöikseni yhteyttä kaupungin ympäristövalvontaan jätevesionnettomuuden vuoksi. Iltapäivällä ympäristöpäällikkö soitti minulle, että hän oli ollut yhteydessä moneen eri viranomaiseen mm. ELY-keskuksen kahteen eri pohjavesiasiantuntijaan, ympäristöterveyteen, kaupungin energiaan.

Viranomaiset olivat sitä mieltä, että maa-aineksen vaihto riittää. Aistihavainnot eli haju osoittaa syvyyden miltä osin maata kaivetaan. Onneksi on luvattu muutamaksi päiväksi poutaa, niin jätevesi ei painu syvemmälle maaperään.

Kiitos M.V. vinkistäsi🦠

💩 homma

 Eilen ihmettelin ruuvipumppaamon pitämää suhinaääntä, ympärillä olevaa vettä ja maanvajoamaa. Pumppaamo suihkutti vettä, mitä sen ei pitäisi tehdä. Soitin vesiosuuskunnan toimitusjohtajalle. Toimintahäiriöksi paljastui tukos viemäriverkostossa. 

Ruuvipumppaamon ympärillä oleva maanvajoama 6.9.2023

Kesällä samaan viemärihaaraan, jossa olin ainoana käyttäjänä, tuli toinenkin kiinteistö. Myös tuolla kiinteistöllä oli sama ongelma. Saimme viemärinkäyttökiellon. Tukos sijaitsi meidän viemärihaaramme ja runkoputken välissä.

Tänään tuli tieto, että myös runkoputken päässä eräässä kiinteistössä oli viemärinvetovaikeuksia. Siitä kiinteistöstä päin huuhdeltiin viemäriverkostoa yhden kuution verran imuautolla sillä seurauksella, että viemärin jätevettä alkoi pulputa minun ruuvipumppaamosta ja viettoviemäristä pihaani. Jätevesiä ehti tulla kymmeniä litroja ennen kuin huuhtelu päättyi.

Viettoviemärin ympäristö tulvii jätevettä 7.9.2023

Ruuvipumppamo täynnä jätevettä 7.9.2023

Huuhtelu kyllä auttoi siten, että viemärin tukos poistui, mutta mitä ilmeisemmin minun kohdallani takaiskuventtiili ei toimi. Pihani haisee kuin yleinen käymälä. Pohjavesialueella jätevedellä saastunut maa-aines aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskin. Maa-aines pitää vaihtaa puhtaaseen maa-ainekseen.

Bakteerien, virusten ja alkueläinten säilyminen ympäristössä

Ulostebakteerien ja virusten määrä vähenee niiden päätyessä vesistöön tai maaperään, sillä ne eivät juuri lisäänny kantajansa ulkopuolella. Lisäksi auringon UV-säteily tappaa mikrobeja. Vaikka bakteerien ja virusten määrä vähenee mm. laimentumisen ja kuolemisen myötä vesistöissä, ne voivat kuitenkin säilyä pitkiäkin aikoja taudinaiheuttamiskykyisinä. Etenkin bakteerien ja alkueläimien muodostamat kestomuodot ovat erittäin säilyviä eri elinympäristöissä ja kestävät suuriakin olosuhteiden muutoksia.

Suomen olosuhteet ovat oivallisia taudinaiheuttajien säilymiselle vesistöissä. Useiden tutkimusten mukaan ulostebakteerit ja -virukset ovat pitkäikäisempiä viileissä vesissä. Joissa ja järvissä ulostemikrobien säilyvyys on parempi kuin meri- ja murtovesissä. Myös auringonpaisteen vähyys ja jääpeite säilyttävät taudinaiheuttajat pidempään elinkykyisinä, kun auringon UV-säteilyn tuhoava vaikutus ei tavoita mikrobeja.

Suolistoperäiset bakteerit ja virukset elävät lähes hapettomissa olosuhteissa suolistossa ja ruoansulatuskanavassa. Tästä syystä maaperässä ja pohjavedessä mikrobit säilyvät pidempään taudinaiheuttamiskykyisinä kuin vesistöissä tai esimerkiksi viljelykasvien pinnalla. Vesistöissä taudinaiheuttajabakteerien säilyvyys on päivistä kuukausiin. Kesällä auringonpaisteessa ja lämpimässä mikrobien kuoleminen on nopeampaa kuin talvella pimeässä ja kylmässä vedessä. Kasvustojen pinnalla säilyvyysaika on hieman lyhyempi. Maaperässä taudinaiheuttamiskyky säilyy jopa muutamia kuukausia. Osa suolistoperäisistä viruksista on kestävämpiä kuin bakteerit. Bakteerien kestomuodot, ns. bakteeri-itiöt, ovat lähes yhtä kestäviä kuin virukset.

Lähde: https://vesiensuojelu.fi/jatevesiopas/paasivu/jateveden-ymparistovaikutukset/

Yleisurheilu 2

 

 Katsoin viime viikonloppuna miltei kaikki lähetykset yleisurheilun Suomi - Ruotsi maaottelusta. Mieltä lämmitti se miten kaikki urheilijat tsemppasivat toisiaan. 

Laitoin muutaman urheilijan nimen itselleni ylös, joita tulen seuraamaan. Siinä listassa on seiväs- ja korkeushyppääjiä, mutta myös nuori pituushyppääjä ja keskimatkojen juoksijoita.

Edelleen minua kiinnostavat lajeista erityisesti seiväs- ja korkeushyppy, mutta myös keskipitkät juoksumatkat (800 m ja 1500 m) alkavat kiinnostaa. Erityisesti vauhdinjako näissä lajeissa on mielenkiintoista ja vaatii hermoja.

Isäni juoksi juurikin noita matkoja, muttei se detalji ole kiinnostukseni lähde. Isäni juoksi kuusi maaotteluvoittoa 1500 metrillä.

Lähde: Wikipedia

Ympäristöoppia 2

 Lähdimme aamulenkille ennen sadetta käymään vuorella, jonka huipulla oli aikoinaan kolmiomittaustorni. Ystäväni on siirtolohkareiden vieressä, joiden päällä torni sijaitsi. Samalla paikalla on kolmen kunnan rajapiste.

Ystäväni näyttää siirtolohkareen mittasuhdetta 5.9.2023

Kävimme aikoinaan äitini kanssa vuorella. Niistä ajoista vuoren loivemmilla rinteillä on tehty metsänuudistustoimenpiteitä, mutta vanha hieno kuusikko on edelleen tallella. En ole vuosiin käynyt paikalla - varmaankin säästin aikoinaan Uskon etujalkaa rasitukselta ja sitten tulivat muut kiireet.

Olin ottanut sienikopan varmuuden vuoksi mukaan, sillä vanhastaan muistin sieltä löytyvän kantarelleja (Cantharellus cibarius). Nyt niitä oli myös vuoren kuivahkolla ja kulutuksen alaiseksi joutuneella rinteellä. Löysin sieltä myös lampaankääpää (Albatrellus ovinus) 500 g. Punnitsin määrän mielenkiinnosta, koska sieni poikkeaa rouskuista (Lactarius) ja vahveroista (Cantharellus) tiiviimmän massansa vuoksi.

Ja olihan siellä rouskuja ja hurjasti suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis).

Jänönkorva (Otidea) 5.9.2023

Paransylki, limasienet (Mucilago crustacea) 5.9.2023

Kuusen pokkelössä taulakääpiä (Fomes fomentarius) kenties 5.9.2023

Samoin tässä?

Tälle lajille en löytänyt määritelmää 5.9.2023

Harakka (Pica pica) joutunut kanahaukan (Accipiter gentilis) saaliiksi 5.9.2023 

Vaan näihin aikoihin on metsässä kulkeminen aikamoista kärsimystä. Erityisesti hirvikärpäset (Lipoptena cervi) saavat minut ahdistuneeksi. Eilenkin olin sellaisessa pommituksessa, että meinasin tulla hulluksi. Kun sain yhden hirvarin pois, kolme tuli tilalle!

Tässä vuoressa talvehtii karhu (Ursus arctos). Siitä en tosin ole koskaan nähnyt mitään havaintoja.