perjantai 4. lokakuuta 2024

Turha kuolema

 

Kuollut mustarastas 4.10.2024
 Otin tämän otsikon Kompassi koilliseen -blogistani.

Huomasin tänä aamuna, että taloni kulmaikkunaan oli lentänyt nuori mustarastaskoiras (Turdus merula) ja kuollut. Näitä ikkunaan lentämistä on tapahtunut todella vähän, sillä olen laittanut vastaisuuden varalle valoverhon toiseen ikkunaan puoleksi vuodeksi.
Eteläikkuna ja valoverho 4.10.2024
Liekö aurinko paistanut ikkunaan ja lintu tulkinnut väärin valoaukon? Törmäys oli tapahtunut eilen, eikä sille ollut todistajia. Eilen aamulla lähtiessäni suon ennallistamistalkoisiin, näin varmaankin tämän saman yksilön lentämässä koirieni muistolehdossa. Nyt hautasin sen siellä olevan suuren kuusen juurelle ja sanoin sille, että täällä tutussa paikassa sinun on hyvä nukkua. Mustarastaat erityisestikin penkovat nokallaan ruokaa käännellen maassa makaavia lehtiä puiden alta.

Mustarastas on mukava lintu. Minua itketti tämä turha kuolema. Siitä suivaantuneena tilasin Suomen Lintuvarusteesta Window Alert, ikkunatarroja. Ne heijastavat ultraviolettia valoa, minkä lintu näkee, muttei ihminen. Tarra muodostaa linnulle hehkuvan kohteen, minkä pitäisi varoittaa lintua lasipinnasta.

Lähde: Suomen Lintuvaruste Oy

Syksy 17

 

Huopanankosken mylly vuodelta 1892 Viitasaarella 3.10.2024
 Olimme eilen porukalla suon ennallistamistaloissa Viitasaarella. Suo on yksityishenkilön omistuksessa. Päivä matkoineen, töineen ja evästaukoineen kesti lähes 12 tuntia.
Huopanankoski 3.10.2024
Suon ennallistaminen yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ojitetun suon oja/ojat tukitaan ja sallitaan vesien nousu takaisin suolle ja ojilla kuivatetuille metsämaille.

Meiltä oli opastamassa asiantuntija Hiilipörssistä. Teimme niin sanotun tiiviin padon yhteen suo-ojaan. Siinä paalutettiin kaksi puutolppariviä, ja väliin mätimme lapioilla ja kuokilla hiesua. Hiesu tekee padosta tiiviin. Työ oli raskasta, kuten arvata saattaa.
Suolampi ja upea syyssää 3..10.2024

Suo-oja ja paalutusta 3.10.2024

Talkooporukka ja valmis pato kuin silta yli tumman veen 3.10.2024

Työkaluina meillä oli akku- ja moottorisaha, vesurit, leka, lapiot, kuokat ja kirveet 3.10.2024 

Aurinko on jo laskemassa ja hiljainen suolampi. Ensi kesänä täällä on jo kosteampaa, kun padotun ojan vuoksi vesi nousee 3.10.2024

tiistai 1. lokakuuta 2024

Syksy 16

 

Puna-ampiainen (Vespula rufa) 4.9.2024
 
"Tuhlaajapojan paluu"

Sain todistaa erikoista tapahtumaa järven kuikkaperheessä (Gavia arctica). Tämän kesän kuikan poikanen liikkui emojensa kanssa syyskuun alkuun saakka (2.9.2024). Sitten sitä ei enää näkynyt, ja emot olivat järvellä keskenään.

Tuo poikasen itsenäistymisvaihe on ainakin minulle kovin haikeaa, ja luulisin sen olevan sitä myös emoille. Emot kutsuvat sitä etenkin iltaisin, jo tienoon hämärtyessä. Jossakin vaiheessa, kun illat toistavat itseään, ne toteavat poikasen erkaantuneen omille teilleen.

Tänä syksynä kävi toisin.

Huomasin kolmannen kuikan ilmaantuneen järvelle ja pysyvän tiiviisti pariskunnan kanssa. Aikuisille kuikillehan on tyypillistä kokoontua isoihinkin parviin kalastelemaan järville päivittäin. Itseasiassa parveilun syitä ei oikein muuten tiedetä. Nuoria yksilöitä ei näihin tapaamisiin oteta mukaan, ja yleensä poikaset jäävät yksin ilman emoja joksikin aikaa.

Tämä kolmas kuikka ilmestyi 19.9.2024 järvelle. Varsinainen pari alkoi äännellä kuuluvasti lähes jatkuvasti. Ikään kuin ne olisivat pitäneet parisuhdetta yllä äännellen. Tosin ne viihtyivät yhdessäkin jättäen kolmannen pyörän välillä itsekseen.
Tulin siihen päätelmään, että kolmas yksilö oli tämän kesän poikanen. Kooltaan se oli lähes aikuisten kokoinen ja värityskin oli lähes sama. Jostakin syystä se palasi takaisin emojensa luokse. Se viihtyi kotijärvellään 25.9.2024 saakka ja nyt taas kuikkapari uiskentelee järvellä, mutta paljon hiljaisempina kuin aikaisemmin.

sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Vuodenajat

 

Auringonkukka (Helianthus annuus) 9.9.2024

Loistavatko silmäsi edelleen,

kun syksy kurtistaa kulmiaan

värien maatuessa alakuloisuuteen?


Kestääkö hymysi salamyhkäisyys

pakkasten ahavoitaessa painanteita

hengityksen huurtuessa

vastaantulijoiden kasvoille?


Muuttaako kosketuksesi

kevätpurot soliseviksi virroiksi

auringon värähtäessä esiin pilvenraosta?


Sykkiikö sylisi kesän yltäkylläisyydessä

metsien raikaessa lauluaan

niittyjen humalaisessa tuoksussa?


Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.

lauantai 28. syyskuuta 2024

Polttopuita 33

 

Taivaanranta auringonlaskun jälkeen 28.9.2024
 Saimme tänään tehtyä klapiurakan loppuun. Nyt on 73 banaanilaatikkoa ja kolme omenalaatikkoa polttopuuta valmiina lähtöön. Iltapäivällä oli vielä suojaisessa paikassa niin lämmintä, että tarkeni tehdä töitä t-paidassa.

Klapikuorma lähtee parin viikon kuluttua tilaajalle.

Klapilaatikot katon alla suojassa 28.9.2024

Muistoja 4

  Ystäväni kertoi hauskan tarinan isästään Tuomaksesta, joka oli syntynyt 1915.

Elettiin 1920-lukua. Heille tuli kotiin Helsingin Sanomat. Posti tuli jollakin tavoin kirkonkylälle, josta posteljooni jakoi kirjeet, kortit, lehdet ja paketit kylien väelle kesäisin veneellä, talvisin hiihtämällä ja rospuuttoaikana kiertämällä teitä pitkin. 

Hesari oli painanut posteljoonin repussa painavana lehtenä niin paljon, että erään kerran hän oli lehden kulmaan kirjoittanut lyijykynällä:" Jos vielä ensi vuodeksi tilaatte Helsingin Sanomat, saatte noutaa sen itse!"

Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo keväällä 1903 Bobrikov oli karkottanut lehden perustajan Eero Erkon maasta yhdessä muiden johtavien perustuslaillisten kanssa. Päivälehden tilalle perustettiin kuitenkin saman tien Helsingin Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. heinäkuuta 1904. Samalla perustettiin myös kustannusyhtiö Sanoma Osakeyhtiö (sittemmin Sanoma News, nyk. Sanoma Media Finland), joka kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin.

Lähde: Wikipedia

Pisarat kuin koruna hämähäkin (Araneae) seitissä 4.9.2024

torstai 26. syyskuuta 2024

Fauna 27

 

Ampiaispesän kennostoa 26.9.2024
 Koirani löysi aamulenkillä maa-ampiaisten tuhotun pesän. Pesässä pörräsi vielä ampiaisia (Vespidae), joten pesän tuhooja oli tihutyönsä tehnyt lähiaikoina. Kennostoja löytyi useiden kymmenten metrien etäisyydeltä. Suurimmat kennostot olivat minun kahden kämmenen kokoisia eli arvelisin pesän olleen ison. 

Pesän tuhooja on jälkien perusteella ollut mäyrä (Meles meles). Jos se olisi ollut karhu (Ursus arctos), hävitys olisi ollut perusteellisempaa.
Tuhottu maapesä 26.9.2024

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Liike on lääke 6

 

Auringonlasku 3.9.2024
 Pääsin pari viikkoa sitten asettamaani pyöräilytavoitteeseen eli ylitin 1000 km rajapyykin. Nyt ei voi enää työmatkapyöräilyä harrastaa, kun aamut ovat niin pimeitä ja joudun ajamaan lähes puolet matkasta ajotiellä. Ja vaikka kuinka koristelisin itseni 'joulukuuseksi' vilkkuvaloilla, ei sumuisena aamuna voi  luottaa näkyvänsä riittävän etäältä autoilijoille.

Koirani tassuleikkauksen jälkeen oma liikuntanikin jäi vähäiseksi reiluksi viikoksi ja se kyllä tuntui ja tuntuu edelleen kropassa. Älykello "huolestui" kuntoni laskusta ja saapa nähdä pääsenkö enää palaamaan entiselle kuntotasolleni.

tiistai 24. syyskuuta 2024

Koiranelämää 19

Puolukassa 7.9.2024
 Tänään koirani tassusta poistettiin ompeleet ja sain patologin lausunnon poistetun patin luonteesta. Kyseessä oli furunkuloosi eli paisetauti. "Näytteessä todetaan ihon paikallinen voimakas krooninen syvä tulehdus, johon liittyy karvatuppien tulehdusta ja vaurioitumista." Monta adjektiivia peräkkäin!

"Usein tulehdus on taustaltaan monisyinen, mutta mahdollisia altistavia tekijöitä ovat mm. lyhyet hankaavat karvat, rakenteellinen virheasento, varpaan trauma, vierasesineet tai allergiset ihosairaudet."

Minulle oli yllätys, että furunkuloosi muodostaa tuollaisia syviä paiseita. Aikaisempien settereitteni kohdalla furunkuloosia esiintyi harvakseltaan ja paikallisena ihon punoituksena. Oppia ikä kaikki!

Suuren suuri kivi putosi sydämeltäni🥳

Lähde: Simola, O. (2024). Lausunto. Solumo Patologit Oy. 23.9.2024

Lehmuksen alla

 

Helene Schjerfbeck Lehmuksen alla vuodelta 1911 Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo
 Ostin jo ensi vuoden kalenterin ja jatkan samalla linjalla kuin viime vuonnakin: Aikataoksen Anno Fennica -kalenterilla. 

Näin saan edes jonkinlaista taidetta kotiin🧐
Vaihtoehtoja kansikuvaksi oli montaa erilaista, mutta halusin kuvan naisesta niin kuin viimeksikin.

maanantai 23. syyskuuta 2024

Fauna 26

 

Sormeni ovat kuvassa verrokkina ampiaispesän koolle 23.9.2024
 Löysin lauantaina tämän ampiaispesän (Vespidae). Olen kuluneen kesän aikana kulkenut pesän ohitse jos en satoja, niin ainakin kymmeniä kertoja. Nyt vasta löysin sen hylättynä. Se sijaitsee erään mökkitien vieressä, mutta hyvin naamioituneena.

Ja vaikka se on jo hylätty, eivät tiaisetkaan (Paridae) ole vielä löytäneet sitä. Niillä on tapana hajottaa pesä etsimällä siellä olevia toukkia.

Hyvin naamioituu 23.9.2024

sunnuntai 22. syyskuuta 2024

Syntymäpäivä 5

 

Aamulenkillä koiraporukalla 22.9.2024
 Ystävälläni on tänään syntymäpäivä. Hänen mielikakkunsa on porkkanakakku, joten leivoin eilen illalla sellaisen valmiiksi.

Aamulla oli maa kuurassa paikka paikoin. Suojaisessa, aurinkoisessa paikassa oli lämmintä työskennellä. Vielä on västäräkkejä (Motacilla alba) liikenteessä. Tänään näin isolepinkäisen (Lanius excubitor) pikkujyrsijä nokassaan ja perjantaina oli harmaahaikara (Ardea cinerea) muutolla.

Porkkanakakku 22.9.2024
Teimme polttopuutilauksen valmiiksi niiltä osin, ettei tyhjiä laatikoita enää jäänyt. Nyt täysiä banaanilaatikoita on 42 kpl ja omenalaatikoita kaksi kpl. Klapeja on näissä laatikoissa vajaa kolme kuutiota.

Polttopuulaatikot odottavat kuljetusta 22.9.2024 

lauantai 21. syyskuuta 2024

Polttopuita 32

 

Kurkimuuttoa (Grus grus) taloni yllä. Nostavat tässä korkeutta 20.9.2024
 Polttopuista tuli tilaus Etelä-Suomeen. Koivuklapien pituus 25 cm. Kuljetus pakettiautolla.

Pakkaamme klapit banaanilaatikoihin. Nyt on valmiina 23 laatikkoa ja tyhjiä on vielä jemmassa 19. Kyllähän näistä yhteen kuormaan riittää!

Klapilaatikot katon alla 21.9.2024

Yhden laatikon sisältö 21.9.2024

perjantai 20. syyskuuta 2024

Muistoja 3

 

Laulujoutsenpari (Cygnus cygnus) 8.9.2024
 Luen parhaillaan Harvey Leen kirjaa Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird) vuodelta 1960. Sitä lukiessa palautui mieleeni parikin muistoa lapsuudesta.

Oli kesä. Olimme ystäväni kanssa ehkä 5-vuotiaita. Ystäväni meni pikkuveljensä rattaisiin istumaan ja minä lähdin työntämään häntä. Pihatiellä olikin jyrkähkö lyhyt mäki, mitä lähdin menemään alaspäin. Edetessämme huomasin etten jaksa vastustaa/jarruttaa rattaita (rattaiden ja ystäväni painoa enkä painovoiman vaikutusta), vaan aloin juosta pitäen niistä kiinni. Jostain syystä kaaduin ja loukkasin polviani ja varpaitani. Rattaatkin kaatuivat, muttei ystäväni loukannut itseään lukuunottamatta pelästymistä.

Toisessa tarinassa olen jo vanhempi - alakoululainen. Eräällä ystävälläni, joka oli minua pari vuotta vanhempi, oli kelanauhuri. Jostain syystä äänitimme aina hänen kanssaan kuunnelmia. Kuunnelmat olivat luonteeltaan jännitysnäytelmiä ja improvisoimme ne aina. Minulla tuli tarve jossakin vaiheessa selittää, ikään kuin kertojana, kuunnelman lähtökohtia tai käänteitä, koska mielestäni meidän dialogi selittänyt kaikkea. Ystäväni aina sanoi, että pilasin kuunnelman selittelyilläni🤨

Nelle Harper Lee (1926 MonroevilleAlabama – 2016 Monroeville, Alabama) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan Pulitzer-palkitusta esikoisromaanistaan Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1960).

Kuin surmaisi satakielen julkaistiin vuonna 1960. Teoksesta tuli heti menestys ja se voitti kaunokirjallisuuden Pulitzer-palkinnon vuonna 1961. Library Journalin äänestyksessä vuonna 1999 se valittiin vuosisadan parhaaksi romaaniksi. Romaanin pohjalta tehtiin vuonna 1962 ensi-iltansa saanut samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Robert Mulligan ja käsikirjoitukseksi sovittanut Horton Foote.

Lähde:Wikipedia

torstai 19. syyskuuta 2024

Syksy 15

 

Auringonnousu 16.9.2024

Nuori tiltaltti hapuillen tapailee

nuottia vielä värssyynsä syyskuun lopulla.


Ennen ahdistuin, nyt iloitsen hämärtyvistä hetkistä,

sillä ne armahtavat lisääntyneet juonteeni

sulautuen syksyn harmauteen.


Ikään kuin säädintä olisi käännetty aavistus

kuolemaan päin.


Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.