 |
| Puna-ampiainen (Vespula rufa) 4.9.2024 |
"Tuhlaajapojan paluu"
Sain todistaa erikoista tapahtumaa järven kuikkaperheessä (Gavia arctica). Tämän kesän kuikan poikanen liikkui emojensa kanssa syyskuun alkuun saakka (2.9.2024). Sitten sitä ei enää näkynyt, ja emot olivat järvellä keskenään.
Tuo poikasen itsenäistymisvaihe on ainakin minulle kovin haikeaa, ja luulisin sen olevan sitä myös emoille. Emot kutsuvat sitä etenkin iltaisin, jo tienoon hämärtyessä. Jossakin vaiheessa, kun illat toistavat itseään, ne toteavat poikasen erkaantuneen omille teilleen.
Tänä syksynä kävi toisin.
Huomasin kolmannen kuikan ilmaantuneen järvelle ja pysyvän tiiviisti pariskunnan kanssa. Aikuisille kuikillehan on tyypillistä kokoontua isoihinkin parviin kalastelemaan järville päivittäin. Itseasiassa parveilun syitä ei oikein muuten tiedetä. Nuoria yksilöitä ei näihin tapaamisiin oteta mukaan, ja yleensä poikaset jäävät yksin ilman emoja joksikin aikaa.
Tämä kolmas kuikka ilmestyi 19.9.2024 järvelle. Varsinainen pari alkoi äännellä kuuluvasti lähes jatkuvasti. Ikään kuin ne olisivat pitäneet parisuhdetta yllä äännellen. Tosin ne viihtyivät yhdessäkin jättäen kolmannen pyörän välillä itsekseen.
Tulin siihen päätelmään, että kolmas yksilö oli tämän kesän poikanen. Kooltaan se oli lähes aikuisten kokoinen ja värityskin oli lähes sama. Jostakin syystä se palasi takaisin emojensa luokse. Se viihtyi kotijärvellään 25.9.2024 saakka ja nyt taas kuikkapari uiskentelee järvellä, mutta paljon hiljaisempina kuin aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti