Koiranelämää 10

 

10.10.2023

 Tänään koirani otti ja lähti! Olimme ystäväni kanssa metsätöissä, kun koirani lähti omille teilleen. Lähdin sen perään ja löysinkin sen reilun kilometrin päästä erään auton luota. Vieressä kulki vilkkaasti liikennöity tie. Todennäköisesti uroskoirani lähti juoksulla olevan koiran perään. Mikään muu ei selitä sen käytöstä.

Nyt täytyy olla tarkkana koirani kanssa, kun vietti on noin vahva. Ensimmäinen koirani lähti tyttöjen perään vasta 9-vuotiaana.

Kolmas korillinen suppiksia tälle syksylle (Craterellus tubaeformis)

Eräs blogini lukija pohdiskeli suppilovahveroiden pakkasen kestävyyttä. Itse olen kerännyt suppiksia kohmeisina, eivätkä olleet menneet miksikään.

https://yle.fi/a/3-5473483

Ylläolevassa linkissä on juttua, miten pakkanen voi innostaa suppikset kasvamaan jopa entistä reippaammin.

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 2

 Kävimme koirani kanssa tänään ensimmäisellä yhteisellä polkupyörälenkillä. Ja kuinka hyvin se menikään 🚲🐕 Koira ei hyppinyt yhtään pyörää vasten tai muutenkaan hökeltänyt. Ihan kuin olisimme tehneet yhteisiä pyöräilyjä aina.

Nyt on hyvä ajankohta pyöräillä yhdessä, kun rannat, mökit ovat autiot ja koiraa voi pitää vapaana. Ja minullekin harjujen laella kulkevilla poluilla riittää haastetta tasapainoilla. Tulee koko kropalle töitä.

Oli hauska nähdä koirani tulevan aina välillä katsomaan huolestuneena minne jäin, kun jouduin taluttamaan pyörää harjujen jyrkissä ylämäissä. Ja vastaavasti jäin odottamaan koiraani, jos se unhoittui jonnekin kanalintuilemaan.

Naavaa (Usnea) puun rungolla 18.9.2023

Vaihdoimme metsätyöpaikkaa, sillä paikan vaihto virkistää kummasti. Nyt ollaan tasamaalla ja autollakin pääsee vaikka työmaan viereen. Tästä metsästä löysin paljon kantarelleja (Cantharellus cibarius) kuluneena kesänä ja minulle sienipaikkana uusi. 

Nyt metsätyökone - moto kävi harventamassa viime viikolla metsän ja kysyimme maanomistajalta voiko latvukset kerätä polttopuiksi. Hyvälaatuista puuta on yllin kyllin tai ainakin riittävästi. Nyky metsänkäsittelyllä erinomaista puuta jää turhan paljon metsään. Ei sillä etteikö metsä siitä itse hyötyisi, mutta metsän virkistyskäyttö vähenee huomattavasti. Metsänpohja muuttuu vaikeasti kuljettavaksi, ja motojen jäljiltä metsän estetiikka kärsii kovin (tuotanto- ja kulttuuripalvelut ekosysteemipalveluissa). Tai se on minun mielipiteeni. 

Kantarellikasvustot taitavat ottaa maanmylläyksestä nokkiinsa, mutta parin vuoden päästä sieltä voi hyvällä onnella taas löytää niitä.

Ystäväni aisaa latvusta. Kuvassa ensimmäistä kasaa 12.10.2023

"Ekosysteemipalvelut (TEEB 2010 mukaan) jaetaan kolmeen pääluokkaan: tuotantopalveluihin (jotka ovat aineellisia tuotteita), ylläpito- ja säätelypalveluita (prosessinomaisia) ja kulttuuripalveluita (vuorovaikutusluontoisia). 

Lisäksi on luonnon elämää ylläpitävinä perusprosseina tunnetut niin sanotut tukipalvelut (yhteyttäminen, veden ja ravinteiden kierto). Ne ovat myös perustana kolmen pääluokan tuotteille ja palveluille. (Saastamoinen, O. et al. 2006;29).

[...]

Tuontantopalvelut sisältävät kaiken ravinnon, materiaaliset ja energeettiset tuotokset elollisista systeemeistä. Niitä ovat peltoviljelyekosysteemit, sisävedet, metsämarjat ja -sienet, riista, vesi, metsien biomateriaalituotanto.

Säätely- ja ylläpitopalvelut kattavat kaikki tavat, joilla elävät organismit voivat parantaa tai kohtuullistaa ympäröivää ympäristöä, jolla on vaikutusta ihmisen suorituskykyyn. 

Kulttuuripalvelut kattavat kaikki ei-materiaaliset ja tavallisesti ei-kulutettavat, ekosysteemien tuotokset, jotka vaikuttavat ihmisen fyysisiin ja mentaalisiin tiloihin. (Saastamoinen, O. et al. 2006;42-46)."

Lähde: ote omasta työstäni: Ympäristötieteen kirjallisuus -kurssista vuodelta 2021.

Jalkapuoli 13

 

Varttunutta kuusimetsää 9.10.2023

 Kävin tänään kolmikantaneuvottelussa työterveydessä eli paikalla olivat työnantajan edustaja, työterveyslääkäri ja -hoitaja ja allekirjoittanut. Jatkan edelleen sairauslomalla, kunnes tulevaan työkokeiluuni eli ammatilliseen kuntoutukseeni löytyy maksajataho. Se on jompi kumpi näistä kahdesta: Keva tai Potilasvahinkovakuutus.

Työnkuvaani muutetaan kevyemmäksi, mikä tarkoittaa etten enää tekisi nykyistä työtäni ja työssäkäyntipaikkakuntakin muuttuu.

Olen viime aikoina pohtinut sitä, miten pienestä kaikki on lopulta kiinni. Sattumasta ja miten pääsin "lipsahtamaan" kontrolleista lävitse. Sekin oli kiireen syytä, ainakin osittain.

Onneksi vahinko tapahtui saatuani talon ja elämäni täällä 'valmiiksi'. Jos vahinko olisi sattunut ollessani entisessä työpaikassani töissä, en varmaankaan kuuna kullan valkeana olisi uskaltanut lähteä rakentamisprojektiin jonnekin maaseudulle epävarmana tulevaisuudestani. Tämä on kait sitä positiivista ajattelua, enkä ole kauheasti vielä kallistunut surkuiluun sairauteni suhteen. Vaikkakin tämä vaikuttaa joka ikiseen asiaan elämässäni.

Ympäristöoppia 3

 

Koirani luonnonsuojelualueella

 Tänään kävin metsätöiden ohessa tutustumassa paremmin vuoren luonnonsuojelualueella, ja olihan se hengästyttävä paikka! Aina kun olen samankaltaisessa metsässä, aika pysähtyy. Sitä vain ihmettelee kaikkea ympärillä olevaa. Metsään unohtuu...

Metsästä löytyi vaaleaorakkaita (Hydnum repandum) ja runsaasti suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis). 

Oletettavasti kuusentali (Exidiopsis calcea)

Sama lähikuvassa

Viereiset kuvat on aikoja sitten kaatuneen kuusen rungolla, alapuolella esiintyvä kuusentali.

Saman kuusen tyven "pitsiä"

En lähde edes arvaamaan mitkä hyönteiset ovat nakertaneet käytäviään puuhun joko sen eläessä tai kaatuneena.

Fauna 17

 

Suppilovahverot (Craterellus tubaeformis)

 Löysin eilen mahtavan (taas) suppispaikan ja minkä kokoisia löysinkään. Isoimpia kuin koskaan aikaisemmin. Itse asiassa suurin osa oli kosteikkovahveroita (Craterellus lutescens), jotka ovat harvinaisempia kuin suppikset.

Nämä mustaloisikkaat (Tolypocladium ophioglossoides) kasvavat mäntymaahikkaisen (Elaphomyces granulatus) päällä. Moisia en ole ennen nähnyt. 

Kiitos määritysavusta M.V.

Piispanhiippa (Gyromitra infula) 

Piispanhiippaakaan en ole ennen nähnyt. Tämä vuosi on siis erinomainen sienivuosi! 

Supikoiran (Nyctereutes procyonoides) uloste

Nahkajäkälä (Peltigera) ja vieressä suppilovahveroita

Syksy 3

 

Järvi, jonne tukkipuut tuotiin aikoinaan vuoresta

 Takana on syksyn ensimmäinen kylmä yö. Lämpötila laski pakkasen puolelle ja vesilätäkötkin jäätyivät. Hirvikärpäsistä (Lipoptena cervi) ei ole muutamaan päivään enää ollut harmia.

Löysimme ystäväni kanssa samaisesta vuoresta, jossa olemme olleet metsätöissä, mahtavan suppilovahveropaikan (Craterellus tubaeformis). Paikka on jyrkkä kuusikkorinne, josta mm. hirvet (Alces alces) kulkevat.

Aikoinaan, siis joskus 1940- ja 50-luvun vaihteessa, samaista rinnettä käytti kulkureittinä taitavaksi tiedetty hevosmies kuljettaen talvisaikaan etureellä tukkipuuta alas ja sieltä järven jäälle, mistä ne uitettiin jokea pitkin Keiteleelle ja sieltä ties minne.

Rinteeseen ovat ystäväni ja hänen veljensä, jota haastattelin MiG-15 UTI:n putoamisesta, istuttaneet sittemmin kuusia. Rinne toimii nykyisin eläinten ja hyvin harvoin ihmisten kulkureittinä. Suppilovahverot saavat kasvaa puhtaassa maaperässä.

Korillinen suppiksia pieneltä alalta kuusikkorinteestä

Kuuran koristelema vadelmanlehti (Rubus idaeus)

Lähteet: I.P ja M.P.

Suomettumista 2

 

Koirani poseeraa vuoren lenkkeilypolun varressa 2.10.2023. Kaukaisuudessa näkyy korkeusero

 Haastattelin MiG-15 UTI:n putoamisesta myös ystäväni vanhempaa veljeä (kts. postaus 1.10.2023). Hän oli vapautunut armeijasta (palveltuaan vartiomiehen ominaisuudessa Santahaminassa) samana vuonna, kun kone putosi. Meno kotitilalla ja maastossa muistutti hänestä paljon armeija-aikaa.

Lentokoneen putoamisesta ilmoittivat veljesten isä ja tämän naapuri soittamalla nimismiehelle. Sitä ennen nämä olivat käyneet katsomassa koneen hylkyä ja tarkistaneet ettei lentäjää ollut siellä. Siinä vaiheessa olikin jo tieto kiirinyt nimismiehen korviin. Koneen lentäjä oli pelastautunut heittoistuimella muutaman kilometrin päähän. Sekä lentäjä että ilmavoimat olivat siinä uskossa, että lentäjä ja kone olivat pudonneet Pieksämäelle.

MiG-15 UTI:n vaatimaton putoamispaikka

Kun veljekset saapuivat äitinsä kanssa kauppalasta, ihmettelivät he kovasti omassa kotipihassa tapahtumia, sillä piha oli täynnä armeijan autoja ja vartiomiehiä oli siellä sun täällä. Armeija oli mobilisoitunut nopeasti paikalle.

Lentokone oli pudonnut jyrkässä kulmassa maahan, ei liitämällä. Kone oli katkonut muutamia suuria mäntyjä, muttei suurelta alalta. Ilmavoimilla on aluksi ajatus nostaa ja viedä koneenhylky helikopterilla pois, muttei se onnistunut koneen huonon kunnon vuoksi.

Veli ja hänen ystävänsä keksivät käydä putoamispaikalla sillä verukkeella, että veljesten isän moottorisaha olisi muka jäänyt vuoreen. Ja niin he sinne pääsivätkin.

Valtionkonttori maksoi jonkinlaisen korvauksen perheelle aiheutuneesta haitoista ja häiriöstä.

Kiitos "muisteluista" I.P ja M.P.

Syksyistä maisemaa vuoren laelta 

Suomettumista

 

"Piparkakkupuu" = korojen aiheuttama kasvuhäiriö 1.10.2023

Valveutunut blogini lukija muistutti, että samaisessa vuoressa, jossa teemme paraikaa metsätöitä, putosi sinne aikoinaan MiG-15 UTI (Mikojan-Gurevitsh) alas. 

Itse asiassa teemme töitä niillä paikoilla, mistä aikoinaan lentokone ajettiin osina alas traktorin kyydissä ystäväni kotitilan pihaan. Ystävänikin on kertonut tapauksesta monta kertaa ja kirjoitan tässä hänen muistikuviaan tuolta ajalta. 

Ystäväni oli 2. luokalla oppikoulussa ja hän oli tulossa veljensä ja äitinsä kanssa yhtämatkaa kauppalasta kotiin iltapäivällä, sillä he olivat käyneet kauppa-asioilla. Pihatieliittymässä oli tiesulku ja varusmies vartiossa, joka päästi asukkaat neuvottelun jälkeen kotiinsa.

Ystäväni isä oli ollut metsätöissä samaisen vuoren juurella puoleltapäivin, kun naapurin mies oli tullut kertomaan, että vuoreen taisi pudota lentokone. Moottorisahaa käyttäneenä hän ei ollut kuullut putoamiseen liittyviä ääniä.

Hyvin pian paikalla oli täys härdelli. Varusmiehet vartioivat putoamispaikkaa vuoressa useita vuorokausia ja metsässä oli puolijoukkueteltta vartiomiesten tukikohtana. Armeijan helikopterin kyydissä kävi pariin eri kertaan ilmavoimien upseereita ja lehdistötiedotuskin pidettiin ystäväni kodin tuvasta.

Korean sodassa 1950-1953 käytettiin MiG -konetyyppiä ensimmäisen kerran taistelukäytössä. 1962 Suomeen hankittiin ilmavoimille ensimmäiset MiG-15 UTI-koneet (lempinimi Mukelo). Valinnat neuvostoliittolaisiin hävittäjiin johtuivat osittain "yleisistä syistä" eli YYA-sopimuksesta. 

Toimittajat yrittävät saada pääesikunnasta lupaa päästä ko. koneen putoamispaikalle, mutta eivät tainneet saada sitä "yleisiin syihin" vedoten. Varusmiehet vartioivat innokkaasti konetta vuoressa, muttei käskynjako ylttynyt enää sen vartioimiseen talon pihapiirissä.

Koneen jäänteet tuotiin navetan pihassa olleeseen armeijan kuorma-autoon. Myöhemmin puiden oksilta löytyi vielä koneen osia, vaikka varsinainen putoamispaikka oli siivottu ja täten ystänikin sai "oman muistokappaleensa" turmasta.

Ystäväni pääsi maistamaan armeijan makkarakeittoa jo 12-vuotiaana, sillä ylijäämäruoka olisi muuten joutunut maahan. Perhe sai ämpärillisen makkarakeittoa.

"Yleiset syyt" olivat presidentti Urho Kaleva Kekkosen käyttämä termi, jolla viitattiin "ettei Suomi omaehtoisesti eikä etenkään itäisen naapurin painostaessa tee mitään sellaista, mikä olisi tällä hetkellä Venäjän etujen ja toiveiden vastaista ja mikä kylmän sodan aikaan olisi ollut Neuvostoliiton etujen ja toiveiden vastaista". (Pesonen, A. 2017).

Lähteet:

- keski-uusimaa.fi

- lentotekniikankilta.fi

- puheenvuoro.uusisuomi.fi (Pesonen, A. 2017).

- Wikipedia fi

Fauna 16

 

Vadelma (Rubus idaeus) 29.9.2023

 Söin viimeksi tänään villivadelmia metsässä. Niitä löytää vielä satunnaisesti ja maku on yhtä hyvä kuin kesällä. Omia uutarhavadelmiakin kypsyy näin myöhään. Mukavia yllätyksiä.

Kirjoitin 28.9.2023, että järven kuikat (Gavia arctica) olisivat lähteneet. Itse asiassa samana iltana juuri postauksen julkaisun jälkeen näin yhden aikuisen kuikan laskeutuvan järvelle. Silloin se kutsui muuta perhettään alakuloisella huudolla. En tiedä tulivatko muut paikalle, kun pimeys vei näkyväisyyden, mutta tuskin.

Nyt se aikuinen yksilö on joka ilta laskeutunut ennen klo 19:ää järvelle. Sen kiintymys 'kotijärveen' on hellyyttävää.

Heinähukan (Macrothylacia rubi) toukka 29.9.2023

Teeren (Lyrurus tetrix) viime kesän pesä 3.9.2023

Polttopuita 6

 

 Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että metsätyöt metsän harventamiseksi ja polttopuiden saamiseksi ovat alkaneet. Nykyinen 'työmaa' sijaitsee vuoren rinteellä, jonne nousemista on useita kymmeniä metrejä. Metsänpohja on hyvin kivikkoista, niin kuin on koko tämän entisen kunnan alue.

Nämä tämän postauksen kuvat ovat luonnonsuojelualueelta, mihin työmaamme rajautuu, mutta niistä saa käsityksen maastossa kulkemisen vaikeudesta ja rasittavuudestakin.

Metsätöitä tehdessä kävelymatkaa tulee helposti useampi kilometri. Minun tehtävänäni on siirtää katkotut ja aisatut puut pinoihin. Ystäväni tekee edellä mainitut toimet.

Vuoressa on paljon erilaisia luolastoja

Kallioimarre eli pohjankallioimarre (Polypodium vulgare)

Kallioimarteen kypsyneet itiöpesäkkeet

Lähde: Wikipedia

Syksy 2

 

Kukkasipulit

 Tilasin elokuun alussa erilaisia kukkasipuleita ensi kevään ja kesän iloksi. Siinä on pari erilaista tulppaania (Tulipa fosteriana Flaming Purissima, Tulipa bakeri Lilac Wonder), tummahelmililja (Muscari armeniacum Valerie Finnis) kuningaslilja (Lilium Regale)ja pari erilaista krookusta (Crocus crysanthus Prinse Claus, Crocus crysanthus Romance).

Mökin aikaisista vanhoista kukkapenkeistä ei ole enää tietoakaan ja muutamaa yksittäistä krookusta lukuunottamatta sipulikasvit ovat hävinneet. No nyt toiveissa ja odotettavissa on väriloistoa ainakin muutamaksi vuodeksi🌷

Syksy

 

Auringonlasku 26.9.2023

 Viime päiviin on kuulunut lintujen muuttoa, metsätöitä ja puolukoiden poimimista. Syyspäiviin liittyy upeat ja kauas kuuluvat muuttolintujen huudot taivaalta niiden ohittaessaan tienoot matkallaan kohti etelää. 

Järven kuikat (Gavia arctica) ovat myös kenties jo lähteneet. Tällä kertaa koko perhe pysyi koossa, sillä aikaisempina vuosina on saattanut poikanen lähteä nuorten lintujen joukossa etukäteen ja toinen emoista on jopa marraskuussa vielä ollut järvellä. Tai näin olen tulkinnut.

Kaakkurit (Gavia stellata) ovat jo lähteneet syyskuun alkupäivinä.

Lintujen lähtiessä sieluuni muuttaa haikeus. Muun muassa kuikkaperheen touhuilua on ollut mukava päivittäin seurata. Kun olen tähyillyt järvelle nyt odotellen vielä niiden ilmestymistä, kuulen korvissani kuikanpoikasen ruoankerjuu äänen; epävireinen "vihellys", eikä lainkaan kuikkamainen ääni. Ehkä se on surua menettää päivittäiseksi muuttunut tapa taas moneksi kuukaudeksi.

Se on muuten jännä ilmiö. Kun odotat ja kaipaat jotakin (tässä tarkoitan yleensä koiraani), niin 'kuulen' sen ääntä, vaikkei sitä ääntä oikeasti ole. Mielikuvitusta kai?

Kurkimuuttoa (Grus grus) 28.9.2023

Auringonlasku 23.9.2023

Polttopuita 5

 Jottei totuus maalla asumisesta unohtuisi, niin tässä taas muistutuksena: polttopuuhommat ovat alkaneet. Nyt kohteena on vuoressa olevan metsän harvennus. Tässä kuvassa näkyy jo tieuran alkua, mistä sitten pääsee koneella hakemaan puita pois. 

Aikaisemmin tästä vuoresta löytyi samana päivänä liikkuessamme sekä karhun että suden ulosteet. Joten ollaan olennaisen äärellä.

Karhu (Ursus arctos) 1.9.2023

Susi (Canis lupus) 1.9.2023

Sienisatoa 5

  Kuluvan kesän ja syksyn aikana olen löytänyt ja kerännyt kantarelleja (Cantharellus cibarius) niin paljon, etten osaa edes määriä sanoa. Eilenkin lähdin koirani kanssa vain kulkemaan hieman eri reittiä, niin löysin kolme erillistä ja uutta kantarellipaikkaa. 

Satunnaisia kulkureittejä mentäessä voi löytää mitä vaan. Löysin mustatorvisieniä (Craterellus cornucopioides) suurehkolta alalta. Ne ovat olleet hakusessa pitkään.

Sienestyskaveri parhaasta päästä 24.9.2023

Liikunta vaatii veronsa 23.9.2023

Sieni🍄

  Olet varmaankin metsässä kulkiessasi ihmetellyt puolukoilla esiintyviä "värivirheitä". Ne ovat pöhösieniä (Exobasidium). 

Pöhösieniä ilmenee suokukalla (Andromeda polifolia), riekonmarjalla (Arctostaphylos alpina), sianpuolukalla (Arctostaphylos uva-ursi), liekovarpiolla (Cassiope tetragona), vaiverolla (Chamaedaphne calyculata), karpalolla (Vaccinium  oxycoccus), pikkukarpalolla (Vaccinium microcarpum), mustikalla (Vaccinium myrtillus), juolukalla (Vaccinium uliginosum) ja puolukalla (Vaccinium vitis-idaea).

Molemmissa kuvissa kyseessä on puolukanversopöhö (Exobasidium juelianum)

Lähde: Ryman, S. Holmåsen, I. (1987). Suomen ja Pohjolan sienet. s.718.