Yllättävä yhteys

 

Äitini työtodistus vuodelta 1954

 Luin Aamulehdestä Hyvä elämä/Parhaita tähtijuttuja Rafael Haarlan suvusta. Siitä muistui mieleeni äitini joskus maininneen olleensa 'piikomassa' Haarlalla, ja että olin joskus nähnyt työtodistuksen asiasta. Niinpä tuumasta toimeen ja kaivelemaan edesmenneiden läheisteni asiapapereita.

Äitini valmistui Tampereen Toisesta Tyttökoulusta 1.7.1951 ja jatkoi siitä harjoittelijana Tampereen kaupungin Valkaman lastenkodissa ja Kalevanharjun lastenseimessä. Sen jälkeen hän jatkoi lastenhoitajana Pekka Haarlalla ja aloitti opinnot 4.2.1954 Valtion sairaanhoitajatarkoulussa Turussa.

https://kompassikoilliseen.blogspot.com/2021/06/aitini-in-memoriam.html

Lähde:

Laitinen, V. (2018). Rafael Haarlan uskomaton menestystarina alkoi kirjekuorista – Dynastian romahdus ei jättänyt paperipatruunan jälkeläisiä puille paljaille, mutta multimiljönäärejä jälkeläisissä on vain yksi. Aamulehti.

Polttopuita 45

 

Kaadettu koivu ja tuleva pökkelö 13.3.2026

 Tontiltani ei usein kaadeta puita. Viimeksi näin tapahtui syksyllä 2021, kun vanha mökki purettiin ja uuden rakentamista varten piti raivata lisätilaa (kts. postaus Kompassi koilliseen 5.9.2021).

https://kompassikoilliseen.blogspot.com/2021/09/talkoolaiset.html

Tänään oli vuorossa ainoastaan hieskoivu (Betula pubescens), hieman vinoon kasvanut. Kaatamisen syynä oli etenkin valon tarve. Koivu sijaitsi entisen kasvimaan eteläpuolella ja varjosti lehvästöllään koko alueen. Toiseksi hieskoivu jää matalaksi, rungoltaan vääräksi, kuten tässäkin tapauksessa ja puuaines on laadullisesti huonompaa.

Käpytikan (Dendrocopos major) rikkomaan tuohta koivun latvassa 13.3.2026

Alusta saakka oli selvää, että koivusta jätetään pökkelö. Osittain siksi, että puussa on ollut linnunpönttö iät ajat ja nyt tässä asuessani pyykkinarukin (sininen).

No, nyt se pilkotaan polttopuiksi ja kuivumaan. Jospa sitten kasvimaa saisi taas uuden elämän viljelysten muodossa. Nyt se on ollut ikään kuin "varastona" eli välisijoituspaikkana jo monen monta vuotta.

Kevät 60

 

Kuorittua keloa 1.3.2026

 Otsikkokuvassa nuorta koiraa pelotti moinen kasa, joka oli ilmestynyt yhtäkkiä metsään. Siinähän on palokärjelle (Dryocopus martius) tai pohjantikalle (Picoides tridactylus) iskenyt nälkä. Koira uskalsi itsekseen mennä kasaa haistelemaan, mikä on hyvä merkki.

Eilen aamulla ennen töihinlähtöä pystyi jo mennä koiralenkillä ilman otsalamppua. Niin se valo voittaa pimeyden.

Tällä viikolla pääsimme jo avantoonkin uimaan yli kuukauden tauon jälkeen. Saunominen jää puolitiehen jollei pääse pulahtamaan veteen.

Tänään yritin hiihtää luistelusuksella jääkentäksi muuttuneella järven jäällä, mutta löysin itseni välillä nilkkoja myöten kohvassa. Joten aamulenkkimme muuttui hiihdosta kävelyyn. Vaan, ei se huono juttu ollut, sillä löysin talvehtivan sitruunaperhosen (Gonepteryx rhamni) kanervikosta! Tiistaina se oli vielä lumen peittämä, mutta eilisen aikana oli kanervikkoa paljastunut näkyviin laajalti.

Toivottavasti se ei tuosta vielä virkoa, sillä eihän sille ole täällä ruokaa. Paju (Salix) ei vielä kuki, eikä mikään muukaan🏵

Talvehtiva sitruunaperhonen 12.3.2026

Polttopuita 44

 

Halo näkyy lumenpinnalla 7.3.2026

 Kuluneella viikonlopulla teimme polttopuuhommia. Jos lukija on seurannut postauksiani, niin keväällä 2024 täytimme koivuhaloilla trukkilavoihin tehtyjä kehikoita (kts. postaus mm. 5.5.2024).

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2024/05/polttopuita-26.html

Nyt tehtävänä oli laittaa halkoja banaanilaatikoihin, jotta saataisiin taas kuorma lähtemään Etelä-Suomeen. Hölmöläisten hommaa voisi joku tuumata, sillä purimme kehikoista puita banaanilaatikoihin. No, olipahan ainakin kuivaa puuta.

Banaanilaatikon kyljestä 8.3.2026

Vasemmalla kehikko, josta siirretty halkoja banaanilaatikoihin 7.3.2026

Kevät 59

 

Pojat huilaavat. Aikuinen koira takana pitäen tassuaan nuoremman päällä 1.3.2026

 Pääsin kuin pääsinkin tänään hiihtämään hienossa auringonpaisteessa järven jäällä. Yöllä oli hieman enemmän pakkasta ja valitsinkin hieman eri reitin kuin eilen. Latu-ura kannatteli koiriakin. Vaan uve-avannot pelottavat nuorempaa koiraa eikä ihme, sillä avanto on pohjaan saakka auki, vaikka seuraavassa kuvassa onkin yön jäljiltä jäässä.

Uve-avanto 6.3.2026

Nuori koira 6.3.2026

Kevät 58

 

Nuori koira 4.3.2026

 Tänään kuulin ensimmäisen kerran käpytikan (Dendrocopos major) rummutusta, ja pari viikkoa sitten kuulin ensimmäisen talitintin (Parus major) laulua. Tulevina päivinä, säiden lämmetessä, saattaa muuttolintuja ilmaantua näillekin leveysasteille.

Kävimme reilu viikko sitten ystäväni ja koirieni kanssa hiihtämässä järven jäällä. Minulle hyvin normaali lenkki otti niin koville, että uuvuin ihan täysin. Sen jälkeen minulla alkoi vähitellen ja pahenevasti ilmaantua hengenahdistusta (dyspnea). Ensin rasituksessa ja vähitellen ihan kotitöissä ja levossakin. Lisäksi minulla on ollut kuivaa yskää jo kuukauden päivät.

Hakeudun lääkäriin, ja kaikkien tutkimusten perusteella, minulla on vain onneksi pitkittynyt virustauti.

Syksyllä unelmoin näistä ylityövapaista ja hiihtämisestä järvien jäillä, kirkkaan keväisen taivaan alla silloin, kun kaikki tuntuu mahdolliselta, vaan toisin kävi. Nyt vasta tänään uskaltauduin hiihtämään lyhytvaikutteisen keuhkoputkia avaavan astmalääkkeen (Buventol) turvin, muttei järvien jäille ole asiaa. Nämä lämpimät päivät ovat nostaneet taas veden lumen alle. Lumipeite antaa vielä mahdollisuuden hiihtää maalla, joten sinne sitten.

Luvatut yöpakkaset saattavat tehdä hankiaisia, joten metsään kannattaa suunnata aamusta.

Landemia 7

 

Pojat leikkivät 'Irlanti vastaan Irlanti' 2.3.2026

 Viime viikolla oli postilaatikkoon tullut Sisäinen tiedote -kotivaraohjeistus. 

Kylämme on valinnut häiriötilanteiden (mm. maastopalo, tulva tai kodin kylmeneminen) kokoontumispaikaksi tietyn talon. Kylätalokartoituksessa on valittu kiinteistö erilaisiin häiriö-, onnettomuus- ja kriisitilanteisiin ja se toimii kyläläisten kokoontumispaikkana, infopisteenä, johtokeskuksena tai majoituspaikkana. 

Näin Iranin sodan sytyttyä ja Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa Ukrainaan ei voi muuta kuin todeta, että konfliktien keikahduspiste lähenee🚀

https://suomenkylat.fi/suomen-kylat/hankkeet/kylavara-paikallisen-varautumisen-perustana

Muistoja 24

 

Aikuiseen koiraan tarttuva tuore lumi muodostaa lumipalloja. Katso etujalkaa 27.2.2026

Tänään kuuntelin radio Ylen 1:n Narrin aamulaulua, jossa Outi Paananen kertoi sopraano Anna Moffosta. Samaan aikaan 'vanhin' lapsuudenystäväni otti yhteyttä ja kysyi olenko radion äärellä. Hän kirjoitti: "Moffo symbolisoi mulle K.... (äitini nimi). K.... toi meille hänen levynsä ja soitti sitä 1970-luvulla Toiviossa (Pirkkala), rintamamiestalon olohuoneessa. Ihana ääni. Kiitos K...., Anna Moffon nimi painui syvälle mun tajuntaan jo pienenä lapsena. Sun äiti oli uskomaton kulttuurin tuntija.💖"

Ohjelman loppupuolella soi: Heitor Villa-Loposin Bachianas Brasileiras nro 5. "Juuri tätä kappaletta äitisi soitti. Heitor Villa-Loposin ihanaa sävelmää."

Itse en muista tuota, mutta tokihan Anna Moffon ääni on tuttu ja Bachianas Brasileiras on kaunis. Enemmän muistan sen, kun kuuntelimme Toiviossa Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampea ja aina, kun oli vuorossa Pienten joutsenten tanssi, me lapset aloimme tanssia. Olimmehan kaikki kolme pieniä joutsenia🦢🦢🦢

Talvi 71

 

Jäätyvä joki 3.2.2026

  Olin lämmittämättä saunaa yli kolme viikkoa. Oli kovia pakkasia, flunssaa ja kuntoutusta. Kova pakkanen ehkä vaatii selityksen. Haluan aina saunoassani käydä järvessä uimassa tai avannossa. Tämän talven kovat pakkaset ovat hankaloittaneet avannon aukipysymistä, ja avannon aukaisemisen vaivalloisuus on ikään kuin rajoittanut saunomistakin.

Aloin tänään siis lämmittää saunaa. Aloin. Siihen se tyssäsikin. Minulla on siis sähkö- ja puukiuas, mutten ole vielä koskaan käyttänyt sähkökiuasta, johtuen energian korkeista hinnoista.

Joten tässäkin kohtaan sytytin puukiukaaseen tulia, muttei se suostunut vetämään. Mieleeni tuli heti jokin este, sillä hormissa ei ollut laisinkaan vetoa.

Näitä tilanteita varten olen hankkinut kuumailmapuhaltimen, jolla lämmittää hormia ja laukaista sinne syntynyt ilmatasku. Tällaista tilannetta ei ole siis koskaan ollut kiukaan kanssa, mutta sen sijaan hella-leivinuunin kanssa useamman kerran.

Lämmitin puhaltimella aina viisi minuuttia hormia kerrallaan ja kokeilin sytyttää tulta. Näin tein kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla savua tuprutti sisälle. Kolmannella kerralla, kun sytytin tulta, ystäväni kiipesi katolle. Savupiipussa on katto, mutta viime viikonloppuna pyryttänyt lumi oli tehnyt eräänlaisen tulpan piipun suulle, katon alle. 

Olin pitänyt kiukaan peltiä kiinni saunan lämmittämisen tauolla, pitääkseni pesuhuonetta lämpimämpänä. Piipun suulle muodostunut tulppa oli jäätynyt, muutaman sentin paksuinen levy, joka lähti helposti työntämällä suulta pois.

Tällä kertaa en päässyt avantoon. Se on niin jäässä, ettei perinteinen tuura enää riitä, eikä kenelläkään ole voimia hakata riittävän suurta aukkoa. Koirille nostetaan avannosta 'jäävettä', muutoin odotamme kevään ihmeitä.

Tästä oppineena, kannattaa vastaavissa tilanteissa pitää peltiä pienellä rakosella, jotta ilmavirta kulkee hormissa ja mahdollisesti sulattaa piippuun sataneen lumen.

On ollut erikoislaatuinen talvi, kaikin puolin. Tuskin vastaavanlaista talvea ihan heti kuitenkaan tulee.

Talvi 70

 

Halo 24.2.2026

 Aamut ovat jo niin valoisia ettei töihin mennessä tarvitse käyttää pitkiä ajovaloja. Teerien (Lyrurus tetrix) kukerrusta on jo kuulunut eli kevätsoidin on alkanut!

Minulla alkoi puolentoista viikon vapaa. Osa siitä on ylityövapaata, jonka 'tienasin' viime loka-marraskuussa joukkorokotustapahtumissa. Varsinainen 'talviloma' on huhtikuussa. Lisäksi tulee vielä kaksi lomautuspäivää, jotka hyvinvointialue on langettanut pidettäviksi toukokuun loppuun mennessä.

Harmillisesti säät huononevat ajatellen hiihtämistä perjantaista lähtien, kun lämpötilat painuvat etenkin päivisin lämpöasteille. No, olihan tuota pakkasta kaksi kuukautta mukavasti.

Täytyy yrittää käydä katsomassa sitruunaperhosen (Gonepteryx rhamni) talvehtimista (kts. postaukset 26.12.2025 ja 1.1.2026), kunhan lumipeite alkaa huveta.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/12/joulumielta-9.html

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/01/talvi-55.html

Landemia 7

 

Utuharso tiivistyy järven päälle 23.2.2026

 Viisi vuotta sitten muutin kaupungista maalle asumaan! Juhlapäivä siis🥳

Maaseutu ei ole kärsimättömän ihmisen paikka asua, tai ihmisen, joka haluaa päästä helpolla. Täällä eivät pörrää ruokalähetit tai helppoheikit. Maalla ei pärjää rakennekynsillä, korkokengillä eikä ilman autoa. Täällä ei ole julkista liikennettä eikä taksiakaan saa joka lähtöön... jos enää ollenkaan.

Tampereella asuessani minua ahdisti, kun kaikki lenkkimaastot kaavoitettiin tai hävisivät vähitellen rakentamisen alle. Näitä olivat mm. Sikosuo, Risso, Ojala, Lamminrahka ja nyt viimeisenä luin, että Tammer-Golfin alue muuttunee asuinalueeksi. Ei sillä, että olisin siellä kesällä liikkunut. Golfkauden ulkopuolella eli talvisin kävin siellä hiihtämässä tai muuten lenkkeilemässä koirani kanssa.

No, turhaan noita enää pohdin, ja onneksi olen täällä kaukana "sivilisaatiosta".  Ja pääni on pysynyt 'kasassa' nimenomaan muutettuani pois hälinästä, ahtaudesta ja pahenevasta yleisestä psyykkisestä pahoinvoinnista, mikä näkyi moninaisina häiriöinä.

Olen onnekas, sillä täällä on puhdasta vettä, ilmaa ja luontoa, pimeyttä, hiljaisuutta, autiutta💟

Talvi 69

 

21.2.2026

 Eilisenä kansallisena hiihtopäivänä "hiihto kuuluu kaikille" -teemalla kävimme mekin hiihtämässä koirien kanssa. Kauan kaivattu lumisade alkoi tuiskuttaa lunta ja sitä tulikin muutaman sentin verran. Lunta on nyt 20-40 cm vesi.fi -sivuston mukaan. Lumikengätkin voi kaivaa naftaliinista, ensi kertaa tälle talvelle.

Talvilomalaisille on luvassa aurinkoista ulkoilusäätä ja parahiksi lumitilannekin parani.

Nuorella koira ottaa voimille lumihangessa kulkeminen 22.2.2026

Huoltohommia aikuisella koiralla kesken hiihdon 15.2.2026

Jalkapuoli 27

 

Saraakalliot 17.2.2026

 Olin kuluneen viikon toisella tules-kurssijaksolla (tuki- ja liikuntaelinsairaudet). Ensimmäinen oli lokakuun alussa (kts. postaus 10.10.2025).

Nyt voin paljastaa, että olin kurssilla Laukaan Peurungassa. Vapaa-ajalla kävin hiihtämässä niillä vähäisillä laduilla, joita Laukaassa oli. Yksi näistä oli Saraaveden ladut, joita pitkin pääsi Saraakallioille ja katsomaan ikiaikaisia kalliomaalauksia.

Keskellä kuvaa on punaisella maalattu oletettu hirveä esittävä figuuri 17.2.2026

"Vanhimmat Saraakallion kalliomaalauksista ovat noin 7000 vuoden takaa eli tuhansia vuosia vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Saraakallion jättimäisistä kallioista on tunnistettu noin 150 kalliomaalausta tai niiden osaa. Ne ovatkin koko Fennoskandian laajimmat kalliomaalaukset. Kuvista selvästi näkyy noin 20. Ensi kertaa paikalla vieraileva voi tunnistaa muutamia kuvia, jotka kiehtovat mielikuvitusta. Saraakallion kalliomaalausten aiheita ovat muun muassa hirvi, ihminen, vinoristi, veneaihe, käärme, kämmenenkuvat, siksak ja geometriset kuviot."

Lähde:

visitlaukaa.fi

Talvi 68

 

Puiden kuuraa 14.2.2026

 Hyvää ystävänpäivää💗

Puiden kuuraa 11.2.2026

 Täällä oli tänään -28° C, yksi talven kylmimpiä aamuja, mutta pian alkoi pakkanen lauhtua ja lopulta alkoi lumisadekin.

Flunssaoireilu alkaa helpottaa ja iloa sairaspäiviin antoi olympialaiset. Hiihtotietäjä -pelissä olen viikossa nostanut sijoituksiani yli 12 000 pykälää. Sijoitus on päälle 5000 tällä hetkellä. 

Suomellakin on jo kaksi mitalia, toinen tuli naisten maastohiihdon viestistä tänään. Vielä on viikon verran kisoja jäljellä jännitettävänä!

Koirat aamulenkin jälkeen 14.2.2026

Talvi 67

 

Suksi kyljellään 18.1.2026

 Huomenna tämä blogini täyttää viisi vuotta!

 Valitsin otsikkokuvaksi tilanteen jollaisia aina silloin tällöin elämässä sattuu. Tilanteesta poispääsy voi olla huomattavan hankalaa.

Olin tälle talvelle ensimmäistä – ja ainoaa kertaa tähänastisista – hiihtämässä harjuilla, niin että toinen koiristani viiletti vapaana ja toinen oli vetovyössä kiinni minussa. Jalassa olivat metsäsukset: pitkät, painavat ja kömpelöt jo ihan itsessäänkin.

Vaaratilanteilta ei kahden koiran kanssa voi välttyä, ei ainakaan jyrkähköissä harjunrinteissä, mutta sitten tilannetta hankaloitti tuore suojalumi, joka pakkautui aluksi suksen päälle, tehden hiihtämisestä todella raskasta, ihan kuin etenisit kahleet kintuissa. No, tuosta ei ole kokemusta, mutta toimikoon nyt vaikkapa metaforana. Sitten, kun palasin 'tekemälleni ladulle', juuttui suksen pohjaankin paksut klöntit lunta.

Tuo ehkä kertoo, miten elämässä on usein vastoinkäymisiä, ja moni olisi heittänyt pyyhkeen kehään em. tilanteessa. Minäpä otin sukset pois jalasta, putsasin ne ja yllätyksekseni loppumatka sujui ilman katastrofia. Eli monta kertaa ne omat jutut vaativat kovaa uskoa ja luottoa, että maali häämöttää edessäpäin. Ja sitähän tämä kulunut viisivuotiskausikin on ollut. Uskoa ja luottoa siihen, että elämä kantaa.

Viiden vuoden ajan olen jakanut teille lukijoilleni joitakin vastoinkäymisiä, mutta toivottavasti useammin myös iloa, onnea jota luonto ja ystäväni saavat minut näkemään ja tuntemaan.

Tätä kirjoittaessa taidan olla influenssan kourissa, sillä kova kuume, nuha ja yskä kaatoivat minut jo viikonloppuna lopullisesti petiin.

Mennään päivä kerrallaan eteenpäin jatkossakin!