Talvi 67

 

Suksi kyljellään 18.1.2026

 Huomenna tämä blogini täyttää viisi vuotta!

 Valitsin otsikkokuvaksi tilanteen jollaisia aina silloin tällöin elämässä sattuu. Tilanteesta poispääsy voi olla huomattavan hankalaa.

Olin tälle talvelle ensimmäistä – ja ainoaa kertaa tähänastisista – hiihtämässä harjuilla, niin että toinen koiristani viiletti vapaana ja toinen oli vetovyössä kiinni minussa. Jalassa olivat metsäsukset: pitkät, painavat ja kömpelöt jo ihan itsessäänkin.

Vaaratilanteilta ei kahden koiran kanssa voi välttyä, ei ainakaan jyrkähköissä harjunrinteissä, mutta sitten tilannetta hankaloitti tuore suojalumi, joka pakkautui aluksi suksen päälle, tehden hiihtämisestä todella raskasta, ihan kuin etenisit kahleet kintuissa. No, tuosta ei ole kokemusta, mutta toimikoon nyt vaikkapa metaforana. Sitten, kun palasin 'tekemälleni ladulle', juuttui suksen pohjaankin paksut klöntit lunta.

Tuo ehkä kertoo, miten elämässä on usein vastoinkäymisiä, ja moni olisi heittänyt pyyhkeen kehään em. tilanteessa. Minäpä otin sukset pois jalasta, putsasin ne ja yllätyksekseni loppumatka sujui ilman katastrofia. Eli monta kertaa ne omat jutut vaativat kovaa uskoa ja luottoa, että maali häämöttää edessäpäin. Ja sitähän tämä kulunut viisivuotiskausikin on ollut. Uskoa ja luottoa siihen, että elämä kantaa.

Viiden vuoden ajan olen jakanut teille lukijoilleni joitakin vastoinkäymisiä, mutta toivottavasti useammin myös iloa, onnea jota luonto ja ystäväni saavat minut näkemään ja tuntemaan.

Tätä kirjoittaessa taidan olla influenssan kourissa, sillä kova kuume, nuha ja yskä kaatoivat minut jo viikonloppuna lopullisesti petiin.

Mennään päivä kerrallaan eteenpäin jatkossakin!