 |
| Tower Hill metroasema, Lontoon City taustalla 8.12.2023 |
Lontoon matkamme sujui suunnitelmien mukaan, mutta kotimatkani lentokentältä kotiin ei sitten sujunutkaan enää lainkaan suunnitellusti.Nukuin lentokenttähotellissa maanantaivastaisen yön 11.12.2023. Lähdin aamulla lähijunalla lentokentältä Tikkurilaan. Tikkurilan asemalla huomasin, että minun olkalaukkuni oli kadonnut. Kaikki arvokas mm. passi, rahat, pankkikortit ja kännykkä olivat pienessä olkalaukussa takkini alla, mutta isommassa ja nyt kadonneessa oli mm. evästä junamatkalle, kännykän laturi, lääkkeet yms. Eniten harmitti se, että se oli Marimekon olkalaukku ja lääkkeet, joista joku lääkkeiden väärinkäyttäjä hyötyisi.
Huomattuani olkalaukkuni kadonneeksi menin jotenkin ihan tolaltani. Pohdin pitkään, mitä kaikkea olin olkalaukkuuni pakannut ja yritin palauttaa mieleeni missä vaiheessa olin olkalaukkuni kadottanut. Samaan aikaa etsin Tikkurilassa oikeaa raidetta, mistä Jyväskylään suuntaava junani lähtisi. Yritin soittaa hotellin reseptioniin ja selvittää VR:n löytötavaratoimiston aukioloaikoja, sillä olkalaukkuni saattoi jäädä joko hotelliin tai lähijunaan tai sitten minut oli ryöstetty huomaamattani.
En saanut puhelimitse yhteyttä hotelliin useasta yrityksestäni huolimatta, ja Lontoossa matkalla ollut ystäväni lupasi järjestää sitä asiaa. Näin kun juna saapui oikealle raiteelle ja pinkaisin vauhdilla kerrosta alemmaksi junalaiturille. Katsoin, että juna menee Joensuuhun ja nousin junaan. Etsin oman paikkani, missä istui nuori mies. Sanoin, että siinä taitaa olla minun paikkani. Nuori mies näytti oman lippunsa kännykästä ja vertailin lippuja, hänen ja omaani. Meillä oli samat paikat, mutta junan numero oli eri. Minä olin väärässä junassa!
Yritin kahdesta eri ovesta päästä junasta ylös, mutteivat ne enää avautuneet. Juna lähti liikkeelle. Kysyin ohikulkevalta kanssamatkustajalta, että mikähän on seuraava pysähdyspaikka: Lahti!
Jäin vaunujen väliseen eteiseen seisomaan, koska minulla ei ollut tähän junaan istumapaikkaa eikä siis myöskään lippua.
Konduktööri tulikin varsin pian. Kerroin hänelle, että olin väärässä junassa. Hän sanoi, että olen nyt sakkolenkillä. Hän selvitti, miten minun kannattaa matkata päästäkseni helpoimmin Jyväskylään: jäädä tästä Joensuun junasta pois Lahdessa, vaihtaa tunnin odotuksen jälkeen Ouluun suuntaavaan junaan, mikä kulkee mm. Kouvolan ja Mikkelin kautta Pieksämäelle. Jäädä junasta Pieksämäellä, missä lähes tunnin odottelun jälkeen pääsisin Helsingin junassa Jyväskylään.
Hän sanoi, että Tikkurilan asemalla pysähtyy kolme kaukojunaa 10 minuutin sisällä samalla raiteelle. Ettei siis mikään ihme, että junasta voi erehtyä (varsinkin tällainen maalainen).
Näytin hänelle ostamaani lippua ja hän selvitti ketkä konduktöörit (konnarit) olivat minun seuraavissa junissani. Kuulemma kaikki konnarit eivät ole kivoja. Minun onnekseni seuraavien junien konnarit olivat kivoja. Minun tuli ilmoittautua heille ennen junaan nousemista, jotta saisin istumapaikan.
Tämä minua palvellut konnari kävi välillä tarkistamassa muidenkin matkustajien lippuja, mutta aina ohikulkiessaan hän oli samalla ratkonut ongelmaani. Sanoinkin hänelle, että minua alkaa itkettää hänen ystävällisyytensä ja hyvyytensä. Minua harmitti ihan hirveästi kaikki sähläykseni siihen mennessä.
Vielä Lahdessa odottaessani Oulun junaa, konnari soitti minulle ja sanoi saaneensa molemmat konnarit kiinni ja kaiken pitäisi olla hyvin siltä osin.
Oulun junassa pohdin miten tässä nyt näin kävi; miten minä mokaan näin pahasti, ennenkuulumattomasti! Vaikuttaako hermokipulääkkeet jo kognitioon (mm. tiedonkäsittely)? Yritin palauttaa mieleeni olinko ottanut edes olkalaukkuani hotellista lähtiessäni ja minulle tuli varma tunne siitä, etten. Ymmärsin oman hätäännykseni olkalaukun kadotessa aiheuttaneen väärään junaan nousuni.
Lähes samaan aikaan ystäväni oli saanut tiedon, että olkalaukkuni löytyi hotellista🙏
 |
| Valokuvaaja M.V. 11.12.2023 |
Eniten minua ilahdutti VR:n ensimmäinen konnari, joka palveli minua niin auliisti. Hän sanoi, että tämä on heille jokapäiväistä selvitellä väärään junaan nousseen matkustajan jatkoyhteyksiä. Minulle se oli ainutlaatuista, ja vaikken voi kehua itseäni tuon maanantaiaamun töppäyksistä, pidän itseäni onnekkaana saadessani kokea tuollaista unohtumatonta asiakaspalvelua, mikä lähtee ihmisen sielusta.
Mitä jos kaikki ihmiset toimisivat samanlailla pyyteettömästi, nähdessään apua tarvitsevan lähimmäisen. Olisiko silloin sotia?
En osaa kiittää tarpeeksi tätä ihmistä. Laitoin VR:lle palautetta pelastavasta enkelistäni. Enkeli ilman siipiä. KIITOS💚🤍💚
