maanantai 10. huhtikuuta 2023

Pääsiäinen 5

 

 Kävimme vielä tänäänkin aamuvarhaisella hiihtämässä koirani kanssa, sillä voi olla ettei suksilla ole kohta järvenjäille asiaa. Ainakin aurinko sulattaa lumet muuttaen jäät jäätiköiksi, ja silloin ei hiihtämään pysty. 

Tällä kertaa eväänä minulle oli vain urheilujuomaa ja koiralle kuivattua poroa. Teimme pidemmän lenkin, kun lisäsin lenkkiin vielä yhden järven lisää. Koira ei oikein halunnut harjoitella valjakkohiihtoa; se meni ihan hulinaksi, kun se halusi kantaa suussaan vetohihnaa.

Näimme vakituisesti asuvat naapurinikin jäällä; mies oli pilkillä ja nainen koiransa kanssa hiihtämässä. Oi, jospa minäkin pystyisin vielä parin kolmenkymmenen vuoden päästä hiihtämään niin kuin naapurin rouvakin. Vaan eipä silloin taida täällä enää olla hiihtokelejäkään, kun ilmastonmuutos etenee.

Kotimatkalla näin kolmen laulujoutsenen (Cygnus cygnus) olevan matkalla pohjoiseen. Eilen saapui jo peippo (Fricilla coelebs) ja kiirastorstaina mustarastas (Turdus merula). Niin se kevät nyt etenee suurin harppauksin.

Mielenkiintoinen ilmiö on itselläni aina se kuinka jäätävän kylmä minulle tulee tuollaisen pitkäkestoisen ja kohtalaisen kovan liikuntasuorituksen jälkeen. Tuntuu, ettei mitkään vaatekerrokset riitä, vaan kylmä tulee sisältäpäin. Näin on ollut jo vuosikymmeniä.

Tänään sykekello näytti maksimisykkeeksi 184. Teen liian kovaa harjoittelua sen mukaan. Palautumisaika olisi 110 tuntia. Mene ja tiedä?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Pääsiäinen 4

 Lähdimme aikaisin aamulla hiihtämään koirani kanssa. Kiersimme järvien jäitä. Olin luistelusuksilla liikkeellä ja ensi kerran kokeilin koirallani valjakkohiihtoa. Yhtä kaatumista lukuunottamatta kokeilu meni loistavasti. Koira tajusi jotenkin tehtävänsä, vaikka en antanut sen vielä vetää. 





Vasta koiran ollessa vuoden ikäinen voi vetohommiakin ja juoksulenkkejä tehdä yhdessä. Siihen saakka koira saa kehittää luustonsa ja nivelensä kestämään isompaa kuormitusta. Ja kaiken takanahan on hyvät ja toimivat lihakset. Ne tukevat ja kannattelevat luista rakennetta. 

Alakuva on aamulta: meidän evästelytauolta. Koiralle oli maksamakkaraleipiä, minulle kahvia ja pashaa.


Yläkuvassa näkyy koirani ja Uskon aikainen pallo. Usko tykkäsi kovasti palloista, mutta tämä yksilö ei sille kelvannut. Toisin on nyt. 

Juttelin tänään koiralleni, että pallo kuului Uskolle ja se varmasti antaa sen mielellään koirani leikkeihin. Koiraltani tuli jännä reaktio. Se heltyi ilmeisesti puheestani ja antoi minulle pusun, mikä on kovin harvinaista. Pusut ovat sillä ns. kortilla.

Sanonta silloin, kun jotain on rajallinen määrä.
Nimitys tulee sota-ajalta ja elintarvikesäännöstelystä: elintarvikkeita sai ostaa vain ostokorttia vastaan tietyn määrän. Tämä siksi, ettei niitä rohmuttaisi ja niillä keinoteltaisi.

Lähde: https://urbaanisanakirja.com/word/olla-kortilla/

lauantai 8. huhtikuuta 2023

Jälkiä 10

 Tässä alla pari kuvaa metson (Tetrao urogellus) ulosteista. Ne eroavat teeren ulosteista isomman koon (aikuisen ihmisen pikkurillin vahvuisia) ja karkeamman rakenteensa perusteella; niissä näkyvät männyn neulaset selvästi.  



Seuraavassa kuvassa on teeren (Lyrurus tetrix) (koiras) höyhen. Niitä löytyy yksittäin järven jäältä, missä ne ovat soidintaneet ja kilvoitelleet keskenänsä naaraista.


Lähde: https://www.riistainfo.fi/lajintuntemus-2/lajintuntemus/riistaelainten-jaljet-ja-jatokset/metsakanalintujen-jaljet-ja-jatokset/metson-jaljet-ja-jatokset/

Pääsiäinen 3

 Tänään meni puoli päivää pönttötalkoissa. Ystäväni teki ihan uusia ja tuunaili vanhoista käpytikan (Dendrocopos major) puhkomista entistä ehyempiä.

Kylläpäs taas tiaisten (Paridae), kirjosieppojen (Ficedula hypoleuca) ja vaikkapa leppälintujen (Phoenicurus phoenicurus) kelpaa niihin pesiä väsätä ja poikasia kasvattaa.

Tässä ystäväni maille ripustetaan uutta luonnon pökkelöön tehtyä pönttöä. Koirani yrittää hiekottaa hommaa minkä kerkiää😍

Paikattua pönttöjä


Uusia pönttöjä



perjantai 7. huhtikuuta 2023

Pääsiäinen 2

 

 Kävimme pitkäperjantaiaamuna hiihtämässä porukalla järvien jäillä. Olipas mukava tehdä pitkäkestoista liikuntaa pitkästä aikaa! Kun lähti ajoissa liikenteeseen hangenkuoret vielä kestivät. 




Keskimmäisessä kuvassa kävimme 'ryläyksessä'. Kutsun jääkaudenaikaista rakkakiviröykkiötä ryläkseksi lainaten paikannimeä Kolilta. Valokuva latistaa vuorenkorkeuden. Ja vuori 'valuu' järveen yli 30 metrin syvyyteen.


"Taloni sijainti ja sen ympäristö olivat jääkauden sulamisvaiheen aikana korkeimman rannan yläpuolista aluetta ja poikkeaa luontonsa puolesta siten jo lähtökohdiltaan esim. lähempänä Keiteleen pinnan tasoa sijaitsevista alueista. Järvet ovat kuroutuneet varhain eroon Keiteleestä, minkä seurauksena on syntynyt esim. [...] omat siika- ja muikkukannat. (Turtola, E. 2020). Näin on kehittynyt monimuotoinen, erilaisiin ekologisiin rooleihin erikoistunut kalakantarakenne. Kyseessä on nimenomaan tiettyyn vesistöön liittyvä monimuotoisuuden historia, mikä on merkki alkuperäisyydestä ja arvoista, joiden ekologinen ja kalataloudellinen merkitys on selkeä ja kiistaton. (Walls, M. Rönkä, M. 2004;82)." Lainaus on tekstistäni ympäristöekologian ja luonnonsuojelu kurssin esseestäni mm. liittyen tiettyjen järvien valuma-alueen geologiaan.


Lähteet: 

Turtola, E. 4.1.2020. Henkilökohtainen tiedonanto.

Walls, M. Rönkä, M. toim. (2004). Veden varassa, Suomen vesiluonnon monimuotoisuus. Edita. Helsinki. 294 s.


Tein Boltsi-pastavuokaa (kasvis), mikä teki hyvin kauppansa😝

torstai 6. huhtikuuta 2023

Pääsiäinen

 

Luonnon koristelua 6.4.2023
 Tein reilun kahden vuoden tauon jälkeen New Yorkin juustokakkua. Olen tehnyt siitä monta erilaista versiota. Tänään siihen tuli valkosuklaata, vaniljaa, appelsiinia ja Disaronno mantelilikööriä (itse asiassa lisään monesti leivonnaisiin joko Disaronnoa tai Calvadosta). Ja tietysti pääsiäisen teemaan liittyen linnunmunamakeisia.


Nautitaan upeista kevätpäivistä! 

Hyvää pääsiäistä 🥚🐣🐇🐓



Kevät

 

 Kävin eilen illalla pienellä kävelylenkillä koirani kanssa. Kuvailin joen pinnasta peilautuvia puita, kunnes huomasin koskikaran (Cinclus cinclus) lentävän joen yllä. Olin jo ajatellut niiden lähteneen muutolle pohjoiseen. Tällä kertaa sain siitä välttävän kuvan. Suurennoksena se on rakeinen, mutta kyllähän tuosta jo koskikaran näkee.

Peilikuvaa puista

Valoa on nyt mielettömästi, kun valkoinen hanki ja aurinkoinen kirkas taivas hellii meitä. Aivojemme käpylisäke (epifyysi) kiittää.

Käpyrauhanen eli käpylisäke (lat. glandula pinealis, corpus pineale, epiphysis cerebri) on väliaivojen yläosassa, kolmannen aivokammion takaseinämässä sijaitseva pieni, noin 0,1–0,2 g painava rauhanen, joka erittää vereen muun muassa melatoniinia, joka puolestaan toimii ruumiin 'sisäisenä kellona' määrittäen vuorokausirytminValo vaikuttaa silmien ja hermoston kautta käpyrauhaseen ja estää melatoniinin eritystä. Melatoniinihormonin määrä on suurimmillaan yöllä ja pienimmillään päivällä. Käpyrauhasen muu hormonaalinen toiminta ihmisen fysiologiassa ei ole täysin selvillä.

Lähde: Wikipedia

tiistai 4. huhtikuuta 2023

Sininen ja valkoinen 🇫🇮

Valokuvaaja I.P.

 Isänmaallinen isäni olisi tänään onnellinen, jos eläisi. 

Onnea Suomi ja suomalaiset liittymisestä Natoon!

Jälkiä 9

 Tänään lähdimme koirani kanssa hangenkuoria pitkin taas poluttomille taipaleille kahdesti hienon ilman siivittämänä. Ensimmäisellä lenkillä löysin metson (Tetrao urogallus) lumijäljet. Kuvassa on kenkäni mittasuhteena.


Toisella lenkillä olikin 'makeaa mahantäydeltä', kun löysin liito-oravan (Pteromys volans) ulostetta puunjuurelta ja samalla siis liiturin reviirin. Ystäväni on nähnyt noin 40 vuotta sitten samoilla seuduilla itse eläimenkin. Minulle liiturin reviirilöytö oli elämäni toinen. Kannattaa siis rämpiä metsässä!

Liito-oravan kiima-aika alkaa Etelä-Suomessa maaliskuun lopulla. Toinen kiima on huhtikuun jälkipuoliskolla. Kiima-ajan lähestyessä liito-oravat merkkaavat pesimäpaikkojaan ahkerasti: ne käyvät varta vasten ulostamassa pesäpaikan ulkopuolella ja palaavat välittömästi koloonsa. Usein asutun kolon lähistön puut ovat myös virtsan kastelemia.

Liito-orava on vaarantunut laji.

Tämmöinen jälki on varma todiste liito-oravasta. Ulostepapanat ovat riisijyvän kokoisia.

Ystävänikin innostui todistamaan liiturin olemassaoloa. Valokuvaaja I.P.

Lähde: https://wwf.fi/elainlajit/liito-orava/

sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Jälkiä 8

 


 Kävimme tänäänkin koiralle uusissa maisemissa hangilla liikkumassa. Itsellenikin uudet ja tuoreet eläimen jäljet näkyvät kuvassa. Kyseessä on näätäeläin ja mitä ilmeisemmin kärpän (Mustela erminea) jäljet. Päädyin päätelmääni hyppyjen pituuden perusteella. Molemmat siis sekä kärppä että lumikko (Mustela nivalis) jättävät pehmeään lumeen hypyn yhteyteen ruumiin laahausjälkiä. 

Jäljet olivat melko kaukana järvestä, joten minkki (Mustela vison) ei tule kyseeseen. Näätä (Martes martes) ja hilleri (Mustela putorius) ovat suurempia, eikä sen puolesta tule kyseeseen.

Lähde: Aronson, Å. Eriksson, P. (1993). Eläinten jälkiä. 271 s.

lauantai 1. huhtikuuta 2023

Jälkiä 7

 

Koiran jälkiä
 Pari päivää on ollut jo mukava hankiainen ja se on mahdollistanut liikkumisen metsissä ja varsinkin avoimilla paikoilla. Koira on ollut aivan innoissaan, kun olemme suunnanneet sille uusiin paikkoihin.


Kävimme katsomassa eräällä lintujärvellä miltä siellä näytti. Saukko (Lutra lutra) ja laulujoutsen (Cygnus cycnus) olivat jättänee
t jälkensä myös järven sulaan. Tänään näinkin ensimmäisen muuttolinnun, laulujoutsenen kailottamassa saapumistaan.

Saukon jälki

Laulujoutsenen jälkiä


keskiviikko 29. maaliskuuta 2023

Talvi 3

 

29.3.2023, -14°C

 Eilinen lumituisku tukkoisti tietä. Ainoastaan jänis (Leporidae) oli kulkenut tietä pitkin. Olin hilkulla saada koskikarasta (Cinclus cinclus) hyvän valokuvan, kunnes koirani pelästytti linnun kauemmas. Kovin tyypillistä koiranomistajan elämää! 

Hieno aamu😃

tiistai 28. maaliskuuta 2023

Polttopuita 4

 Olen lomaviikolla ja täytyihän sitä tehdä vähän polttopuita. Tällä kertaa metrin mittaisia koivupöllejä halottiin hydraulihalkojalla (Hakki pilke). Vaikka lumensekainen koillistuuli puhalsi, ei kylmä vaivannut.

Paljon oli ystävälläni luottoa, kun päästi minut koneenkäyttäjäksi🙈

Kirja 2

 

Richard Powers: Hämmästys 2021 (suomennos 2022 Antero Tiittula). 367 s

"Olisi tehnyt mieli selittää sille äijälle, että jokainen elävä tällä onnekkaalla pikku pallolla oli osa kirjoa. Sitähän kirjo on. Olisi tehnyt mieli sanoa, että elämä itsessään on kirjohäiriö, jossa jokainen meistä värähtelee ainutlaatuisella taajuudellaan katkeamattomassa sateenkaaressa." s. 12.

"Yksi Fermin paradoksin ratkaisuista oli niin outo, että en uskaltanut kertoa sitä Robinille. Hän olisi nähnyt painajaisia monta kuukautta. Tuhat biljoonaa hermoyhteyttä lepäsi ilmatäytteisellä retkityynylläni vieressäni: yksi synopsis kahdentuhannenviidensadan linnunradan jokaista tähteä kohtaan. Monia tapoja ylikuumeta.

Mutta tämä on se ratkaisu, jota en koskaan kertonut hänelle: Oletetaan, että elämä on helppo polkaista käyntiin tyhjästä. Oletetaan, että sitä on pulpahdellut kosmisen jalkakäytävän jokaisesta halkeamasta jo biljoona vuosia ennen kuin maapalloa oli olemassa. Ilmestyihän se tännekin saman tein, kun planeetta oli päässyt tasapainoon, ja samoista aineista, joita löytyy kaikkialta maailmankaikkeudesta." s. 48.

Tarina jatkuu oletuksilla Fermin paradoksista, mutta haluaisin tässä yhteydessä mainita uutisen Helsingin Sanomista tänään: urasiilia, solujemme rna:n yksi tärkeä peruspalikka, on löytynyt näytteenotossa yli 200 miljoonan kilometrin etäisyydellä maapallosta astroidilta nimeltään Ryugu. "Löytö osoittaa, että tuntemamme elämän perustavia osia voi esiintyä muilla taivaankappaleilla – ehkä jopa muissa aurinkokunnissa."

Kirjan lukeminen on vielä kesken, mutta mitä hienoja assosiaatioita paraikaa tapahtuu omassa päässäni ja maailmankaikkeudessa, sillä Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan luotain on laskeutumassa maahan 24.9.2023 ja tuomassa mukanaan pöly- ja kivinäytteen toiselta astroidilta, nimeltään Bennu. Ja mottoni oppia ainakin yksi uusi asia päivässä on tälle päivälle Fermin paradoksi.

Richard Powers (s. 18. kesäkuuta 1957 Evanston) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän sai vuonna 2006 National Book Awardin teoksesta The Echo Maker (suom. Muistin kaiku) ja vuonna 2019 Pulitzer-palkinnon teoksesta The Overstory (suom. Ikipuut).

Powersin tuotannossa toistuvia teemoja ovat tiede ja tutkimus sekä musiikki. Hän on opiskellut yliopistossa fysiikkaa ja kirjallisuutta. Powers on työskennellyt tietokoneohjelmoijana ja opettanut luovaa kirjoittamista Stanfordin yliopistossa.

Fermin paradoksi on astrobiologiaan, älyllisen elämän olemassaoloon liittyvä paradoksi ja astrobiologian kulmakivi. Se voidaan muotoilla seuraavasti: jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, miksi tätä ei ole havaittu? Pelkästään omassa galaksissamme Linnunradassa pitäisi olla miljardeja ja taas miljardeja planeettoja, ja jo suhteellisen alkeellisella tekniikalla koko Linnunradan olisi pitänyt jo olla asutettuna 5–50 miljoonassa vuodessa eli maailmankaikkeuden ikään nähden hyvin lyhyessä ajassa.

Paradoksi on saanut nimensä fyysikko Enrico Fermin aikoinaan esittämästä kysymyksestä "Missä kaikki ovat?".

Lähteet: 

Paukku, T. (2023). Asteroidin pölystä löytyi elämän perusosanen – Se vihjaa, että elämää voi syntyä  aapallon ulkopuolellakin. Helsingin Sanomar 28.3.2023.

Wikipedia

sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Kirja

 Halusin sivistää itseäni ja tutustuin itselleni uuteen kirjailijaan nimeltä Karl Ove Knausgård. Tämä Ikuisuuden sudet on hänen uusimman kirjansa suomennos (2023). Mutta, mutta... miksi pitää kirjoittaa niin yksityiskohtaisesti? Jos wc-toiminnoistakin pitää kirjoittaa niin tarkasti, kun varmasti jokainen lukija tietää mitä siellä pääsääntöisesti tehdään.

Sivuilta 623-652 on erikoinen, jotenkin irrallinen luku teemana mm. Venäjän rautatiet. Se oikeastaan kertoo kirjailijan valinnoista kirjansa suhteen. Jotenkin lukijana oli vaikea jättää hyvästit Syvertille tai Alevtinalle, kun aikajanalla hypitään vuosikymmenistä toiseen. Kerronnallinen jännite hajoaa.