Muistoja 24

 

Aikuiseen koiraan tarttuva tuore lumi muodostaa lumipalloja. Katso etujalkaa 27.2.2026

Tänään kuuntelin radio Ylen 1:n Narrin aamulaulua, jossa Outi Paananen kertoi sopraano Anna Moffosta. Samaan aikaan 'vanhin' lapsuudenystäväni otti yhteyttä ja kysyi olenko radion äärellä. Hän kirjoitti: "Moffo symbolisoi mulle K.... (äitini nimi). K.... toi meille hänen levynsä ja soitti sitä 1970-luvulla Toiviossa (Pirkkala), rintamamiestalon olohuoneessa. Ihana ääni. Kiitos K...., Anna Moffon nimi painui syvälle mun tajuntaan jo pienenä lapsena. Sun äiti oli uskomaton kulttuurin tuntija.💖"

Ohjelman loppupuolella soi: Heitor Villa-Loposin Bachianas Brasileiras nro 5. "Juuri tätä kappaletta äitisi soitti. Heitor Villa-Loposin ihanaa sävelmää."

Itse en muista tuota, mutta tokihan Anna Moffon ääni on tuttu ja Bachianas Brasileiras on kaunis. Enemmän muistan sen, kun kuuntelimme Toiviossa Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampea ja aina, kun oli vuorossa Pienten joutsenten tanssi, me lapset aloimme tanssia. Olimmehan kaikki kolme pieniä joutsenia🦢🦢🦢

Talvi 71

 

Jäätyvä joki 3.2.2026

  Olin lämmittämättä saunaa yli kolme viikkoa. Oli kovia pakkasia, flunssaa ja kuntoutusta. Kova pakkanen ehkä vaatii selityksen. Haluan aina saunoassani käydä järvessä uimassa tai avannossa. Tämän talven kovat pakkaset ovat hankaloittaneet avannon aukipysymistä, ja avannon aukaisemisen vaivalloisuus on ikään kuin rajoittanut saunomistakin.

Aloin tänään siis lämmittää saunaa. Aloin. Siihen se tyssäsikin. Minulla on siis sähkö- ja puukiuas, mutten ole vielä koskaan käyttänyt sähkökiuasta, johtuen energian korkeista hinnoista.

Joten tässäkin kohtaan sytytin puukiukaaseen tulia, muttei se suostunut vetämään. Mieleeni tuli heti jokin este, sillä hormissa ei ollut laisinkaan vetoa.

Näitä tilanteita varten olen hankkinut kuumailmapuhaltimen, jolla lämmittää hormia ja laukaista sinne syntynyt ilmatasku. Tällaista tilannetta ei ole siis koskaan ollut kiukaan kanssa, mutta sen sijaan hella-leivinuunin kanssa useamman kerran.

Lämmitin puhaltimella aina viisi minuuttia hormia kerrallaan ja kokeilin sytyttää tulta. Näin tein kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla savua tuprutti sisälle. Kolmannella kerralla, kun sytytin tulta, ystäväni kiipesi katolle. Savupiipussa on katto, mutta viime viikonloppuna pyryttänyt lumi oli tehnyt eräänlaisen tulpan piipun suulle, katon alle. 

Olin pitänyt kiukaan peltiä kiinni saunan lämmittämisen tauolla, pitääkseni pesuhuonetta lämpimämpänä. Piipun suulle muodostunut tulppa oli jäätynyt, muutaman sentin paksuinen levy, joka lähti helposti työntämällä suulta pois.

Tällä kertaa en päässyt avantoon. Se on niin jäässä, ettei perinteinen tuura enää riitä, eikä kenelläkään ole voimia hakata riittävän suurta aukkoa. Koirille nostetaan avannosta 'jäävettä', muutoin odotamme kevään ihmeitä.

Tästä oppineena, kannattaa vastaavissa tilanteissa pitää peltiä pienellä rakosella, jotta ilmavirta kulkee hormissa ja mahdollisesti sulattaa piippuun sataneen lumen.

On ollut erikoislaatuinen talvi, kaikin puolin. Tuskin vastaavanlaista talvea ihan heti kuitenkaan tulee.

Talvi 70

 

Halo 24.2.2026

 Aamut ovat jo niin valoisia ettei töihin mennessä tarvitse käyttää pitkiä ajovaloja. Teerien (Lyrurus tetrix) kukerrusta on jo kuulunut eli kevätsoidin on alkanut!

Minulla alkoi puolentoista viikon vapaa. Osa siitä on ylityövapaata, jonka 'tienasin' viime loka-marraskuussa joukkorokotustapahtumissa. Varsinainen 'talviloma' on huhtikuussa. Lisäksi tulee vielä kaksi lomautuspäivää, jotka hyvinvointialue on langettanut pidettäviksi toukokuun loppuun mennessä.

Harmillisesti säät huononevat ajatellen hiihtämistä perjantaista lähtien, kun lämpötilat painuvat etenkin päivisin lämpöasteille. No, olihan tuota pakkasta kaksi kuukautta mukavasti.

Täytyy yrittää käydä katsomassa sitruunaperhosen (Gonepteryx rhamni) talvehtimista (kts. postaukset 26.12.2025 ja 1.1.2026), kunhan lumipeite alkaa huveta.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/12/joulumielta-9.html

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2026/01/talvi-55.html

Landemia 7

 

Utuharso tiivistyy järven päälle 23.2.2026

 Viisi vuotta sitten muutin kaupungista maalle asumaan! Juhlapäivä siis🥳

Maaseutu ei ole kärsimättömän ihmisen paikka asua, tai ihmisen, joka haluaa päästä helpolla. Täällä eivät pörrää ruokalähetit tai helppoheikit. Maalla ei pärjää rakennekynsillä, korkokengillä eikä ilman autoa. Täällä ei ole julkista liikennettä eikä taksiakaan saa joka lähtöön... jos enää ollenkaan.

Tampereella asuessani minua ahdisti, kun kaikki lenkkimaastot kaavoitettiin tai hävisivät vähitellen rakentamisen alle. Näitä olivat mm. Sikosuo, Risso, Ojala, Lamminrahka ja nyt viimeisenä luin, että Tammer-Golfin alue muuttunee asuinalueeksi. Ei sillä, että olisin siellä kesällä liikkunut. Golfkauden ulkopuolella eli talvisin kävin siellä hiihtämässä tai muuten lenkkeilemässä koirani kanssa.

No, turhaan noita enää pohdin, ja onneksi olen täällä kaukana "sivilisaatiosta".  Ja pääni on pysynyt 'kasassa' nimenomaan muutettuani pois hälinästä, ahtaudesta ja pahenevasta yleisestä psyykkisestä pahoinvoinnista, mikä näkyi moninaisina häiriöinä.

Olen onnekas, sillä täällä on puhdasta vettä, ilmaa ja luontoa, pimeyttä, hiljaisuutta, autiutta💟

Talvi 69

 

21.2.2026

 Eilisenä kansallisena hiihtopäivänä "hiihto kuuluu kaikille" -teemalla kävimme mekin hiihtämässä koirien kanssa. Kauan kaivattu lumisade alkoi tuiskuttaa lunta ja sitä tulikin muutaman sentin verran. Lunta on nyt 20-40 cm vesi.fi -sivuston mukaan. Lumikengätkin voi kaivaa naftaliinista, ensi kertaa tälle talvelle.

Talvilomalaisille on luvassa aurinkoista ulkoilusäätä ja parahiksi lumitilannekin parani.

Nuorella koira ottaa voimille lumihangessa kulkeminen 22.2.2026

Huoltohommia aikuisella koiralla kesken hiihdon 15.2.2026

Jalkapuoli 27

 

Saraakalliot 17.2.2026

 Olin kuluneen viikon toisella tules-kurssijaksolla (tuki- ja liikuntaelinsairaudet). Ensimmäinen oli lokakuun alussa (kts. postaus 10.10.2025).

Nyt voin paljastaa, että olin kurssilla Laukaan Peurungassa. Vapaa-ajalla kävin hiihtämässä niillä vähäisillä laduilla, joita Laukaassa oli. Yksi näistä oli Saraaveden ladut, joita pitkin pääsi Saraakallioille ja katsomaan ikiaikaisia kalliomaalauksia.

Keskellä kuvaa on punaisella maalattu oletettu hirveä esittävä figuuri 17.2.2026

"Vanhimmat Saraakallion kalliomaalauksista ovat noin 7000 vuoden takaa eli tuhansia vuosia vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Saraakallion jättimäisistä kallioista on tunnistettu noin 150 kalliomaalausta tai niiden osaa. Ne ovatkin koko Fennoskandian laajimmat kalliomaalaukset. Kuvista selvästi näkyy noin 20. Ensi kertaa paikalla vieraileva voi tunnistaa muutamia kuvia, jotka kiehtovat mielikuvitusta. Saraakallion kalliomaalausten aiheita ovat muun muassa hirvi, ihminen, vinoristi, veneaihe, käärme, kämmenenkuvat, siksak ja geometriset kuviot."

Lähde:

visitlaukaa.fi

Talvi 68

 

Puiden kuuraa 14.2.2026

 Hyvää ystävänpäivää💗

Puiden kuuraa 11.2.2026

 Täällä oli tänään -28° C, yksi talven kylmimpiä aamuja, mutta pian alkoi pakkanen lauhtua ja lopulta alkoi lumisadekin.

Flunssaoireilu alkaa helpottaa ja iloa sairaspäiviin antoi olympialaiset. Hiihtotietäjä -pelissä olen viikossa nostanut sijoituksiani yli 12 000 pykälää. Sijoitus on päälle 5000 tällä hetkellä. 

Suomellakin on jo kaksi mitalia, toinen tuli naisten maastohiihdon viestistä tänään. Vielä on viikon verran kisoja jäljellä jännitettävänä!

Koirat aamulenkin jälkeen 14.2.2026

Talvi 67

 

Suksi kyljellään 18.1.2026

 Huomenna tämä blogini täyttää viisi vuotta!

 Valitsin otsikkokuvaksi tilanteen jollaisia aina silloin tällöin elämässä sattuu. Tilanteesta poispääsy voi olla huomattavan hankalaa.

Olin tälle talvelle ensimmäistä – ja ainoaa kertaa tähänastisista – hiihtämässä harjuilla, niin että toinen koiristani viiletti vapaana ja toinen oli vetovyössä kiinni minussa. Jalassa olivat metsäsukset: pitkät, painavat ja kömpelöt jo ihan itsessäänkin.

Vaaratilanteilta ei kahden koiran kanssa voi välttyä, ei ainakaan jyrkähköissä harjunrinteissä, mutta sitten tilannetta hankaloitti tuore suojalumi, joka pakkautui aluksi suksen päälle, tehden hiihtämisestä todella raskasta, ihan kuin etenisit kahleet kintuissa. No, tuosta ei ole kokemusta, mutta toimikoon nyt vaikkapa metaforana. Sitten, kun palasin 'tekemälleni ladulle', juuttui suksen pohjaankin paksut klöntit lunta.

Tuo ehkä kertoo, miten elämässä on usein vastoinkäymisiä, ja moni olisi heittänyt pyyhkeen kehään em. tilanteessa. Minäpä otin sukset pois jalasta, putsasin ne ja yllätyksekseni loppumatka sujui ilman katastrofia. Eli monta kertaa ne omat jutut vaativat kovaa uskoa ja luottoa, että maali häämöttää edessäpäin. Ja sitähän tämä kulunut viisivuotiskausikin on ollut. Uskoa ja luottoa siihen, että elämä kantaa.

Viiden vuoden ajan olen jakanut teille lukijoilleni joitakin vastoinkäymisiä, mutta toivottavasti useammin myös iloa, onnea jota luonto ja ystäväni saavat minut näkemään ja tuntemaan.

Tätä kirjoittaessa taidan olla influenssan kourissa, sillä kova kuume, nuha ja yskä kaatoivat minut jo viikonloppuna lopullisesti petiin.

Mennään päivä kerrallaan eteenpäin jatkossakin!

Talvi 66

 

Palokärki (Dryocopus martius) tai pohjantikka (Picoides tridactylus) käyneet ruokailemassa 3.2.2026

 Penkkiurheijoita hellitään pari viikkoa olympialaisten muodossa. Toivotaan suomalaisille mitaleja🥇🥈🥉

Osallistuin joulukuussa Ylen säätietäjä -peliin. Olin jopa 2. tilalla hetken aikaa, mutta sitten tulos valahti jonnekin 80. tienoille lopulta.

Nyt olen osallistunut hiihtotietäjä -peliin. Vaikka maastohiihtoa paljon seuraankin, ei minulla ole tietämystä eri hiihtäjien kunto- tai taito-ominaisuuksista, jotta voisi muulla kuin hyvällä onnella pärjätä. Ja vaikka suomalaisia voisi vielä laittaakin paremmuusjärjestykseen, ulkomaalaiset hiihtäjät sekoittavat pakkaa. Miesten hiihtomestarista ei kuitenkaan taida olla epäselvyyttä.

Sumua 7.2.2026

Auringonnousu 7.2.2026

Talvi 65

Joki jäätyy 3.2.2026

 Pakkaskelit muovaavat vesistöjä. Virtaavatkin vedet saavat jääkannen, mutta koskikaran (Cinclus cinclus) onneksi vielä avovettäkin löytyy.

Koskikara kuvan yläosassa, vedessä: valkoinen rinta erottuu 5.2.2026

Kuluneella viikolla näimme kanahaukan (Accipiter gentilis). Sille on tyypillistä ilmestyä yllättävästi metsästä ja hävitä samantien. Se lensi editsemme, kun olimme tulossa autolla kotiin. Havaintopaikka on 300 metrin etäisyydellä kodistani. 

Hömötiaiset (Poecile montanus) ovat aloittaneet reviirilaulunsa, samoin sinitiaiset (Cyanistes caeruleus). Hyttysten (Culicidae) toukkia tulee järviveden mukana sisälle. Tämä on jokavuotinen ilmiö. Vien ne takaisin järveen kehittymään luonnon oman aikataulun mukaisesti, osana luonnon kiertokulkua. 

Kevättä on siis jo pakkasista huolimatta. Ja valon määrähän on lisääntynyt ihan huikeasti. Nauttikaamme siitä🌞

Jokeen 'valuvaa' paannejäätä vasemmalla. Joen reunassa on lähteikkö, josta valuva vesi on tehnyt erikoislaatuisen ilmiön näin pakkasilla 5.2.2026

Sääkuvia 6

  Kuvia viikonlopulta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Halo 1.2.2026

Uve-avantovyö; olisiko joku eläin kulkenut tästä? 31.1.2026

Perinteisen latu 31.1.2026

Auringonlasku 31.1.2026

Iltalenkkiläiset 31.1.2026

Talvi 64

 

Iltatunnelmaa suolta 30.1.2026

 Kävin tänään jäällä hiihtämässä ja nyt vasta, tammikuun lopussa on vesi jäältä jäätynyt, ainakin latu-urilta.

Lähdin iltalenkille koirieni kanssa. Menimmekin poikkeuksellisesti suolle ja olihan siellä, niin kuin koko metsässä, maaginen tunnelma. Taaskaan ei tarvinnut otsalamppua. Oli melkein kirkkaampaa kuin joulukuussa päivällä, ennen lumien tuloa.

Vanhempi koira murisi kuvaa ottaessa. Pakkasen (23°C) kourissa puut paukahtelevat, ja se kuulosti ilmeisestikin jännittävältä. Tai sitten se murisi vain 'viran' puolesta. Se on ollut alusta saakka enemmän 'vartiossa' kuin nuorempi koskaan.

Näillä irlanninsettereillä on yllättävän voimakas vahtivietti, vaikka ovatkin vain 'lintukoiria'.

Talvi 63

 

Hitonhaudalla 29.1.2026

 Kävin tänään kolmen vuoden tauon jälkeen hitonhaudalla. Vähäinen lumi mahdollisti kävelyn ilman lumikenkiäkin. Lumi tosin peitti polun onkaloita, joista yhteen jalkani astuin. Onneksi ei tullut mitään vammaa.

Hitonhaudan = jyrkkäreunaisen rotkovajoaman matalimman ja korkeimman kohdan välinen korkeusero on noin 60 metriä. Kallioperä on iältään noin 2000 miljoonaa vuotta. Se laittaa hiljaiseksi hiljaisen ikimetsän keskellä.

Lähde:

Hitonhaudan opastaulu

Vuoren laelta näkyisi Keitele, jos näkyisi 29.1.2026

Jalkapuoli 26

 

Koskikara (Cinclus cinclus) joenmutkassa 27.1.2026

 Viimeiset pari kuukautta on ollut raskasta aikaa! Olen menettänyt osittain elämänhallinnankin johtuen oikean jalkani kivuista. 

Sisukkaasti olen käynyt töissä ja tehnyt lenkkejä koirieni kanssa, vaikka kävely on ollut välillä lähes mahdotonta, kivun ollessa 8 asteikolla 0-10. Lainasin kyynärsauvatkin varmuuden vuoksi. Kipu ei väistynyt edes yöksi, mutten pystynyt käyttämään kovia kipulääkkeitä, koska työssäni pitää olla skarppina eikä missään aivosumussa.

Jalkaterästäni otettiin röntgenkuvat rasitusmurtumaepäilyn vuoksi, muttei sellaista löytynyt.

Oli vaikea hyväksyä niin kovaa kipua ilman selkeää syytä. Ymmärrän kyllä, että olen kipukroonikko, mutten tällaista uudenlaista kipua, mikä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Vaan, sitten ymmärsin koko jujun! 

Kehooni kohdistuu kovia voimia, kun kuljetan koiriani kytkettynä. Yksi koira painaa yli 30 kg ja optimaalisesti vedot kohdistuvat yhteen suuntaan melko tasaisesti, mutta hyvin monta kertaa vedot kohdistuvat eri suuntiin, eri voimalla ja eri nopeudella. Välillä kädet ovat edessä ristissä ja välillä minua kiskotaan eri suuntiin (kädet levällään). 

Ylämäkeen koirat avittavat menoa, mutta tasamaalla tai alamäkeen homma jo vaikeutuu.

Hermovaurioni vuoksi varpaillenousu on heikentynyt eli nilkkaa ojentavat lihakset (plantaariflexorit) eivät toimi optimaalisesti. Se tarkoittaa kävelyssä, juoksussa, hypyissä varvastyöntövaihetta eli ponnistusvaihetta ennen kuin jalkaterä irtoaa alustalta. Tai perinteisen hiihdossa potkuvaihetta. Tuo vaihe on tukipinnaltaan myös pienin verrattuna vaikkapa keskitukivaiheeseen, jossa koko jalkapohja on alustalla.

Tukijalan tehtävät (yleensä etummainen jalka) alamäessä ovat jarruttaa kehon etenemistä, vastustaa eteenpäin kaatumista, hallita nilkan koukistamista eksentrisellä (jarruttavalla) lihastyöllä. Heikentyneiden lihasteni tehtävät on estää säären kaatumista eteenpäin jalkaterän ylitse.

Alamäessä koiria kytkettynä kuljettaessa tukijalan kuormitus kasvaa, kun se joutuu ottamaan sekä kehon massan että koirien vetovoiman vastaan. Kehon painopiste siirtyy nilkan etupuolelle jolloin momenttivarsi kasvaa. Hermovamma aiheuttaa tukijalan jarrutuskyvyn heikkoutta, koska lihasaktivaatio viivästyy, jolloin tukijalka ei enää liu'u vaan kiertyy ja romahtaa. Plantaariflexorit (nilkan ojentajat) eivät ehdi tai jaksa vastata kiihtyvyyteen ja vääntömomenttiin eli ylittää lihasten tuottokyvyn. Kuorma siirtyy varpaiden tyviniveliin (patologinen). Kudokset joutuvat äkilliseen venytykseen ja puristukseen.

Lisäksi tulee vielä alustan merkitys (kuiva, märkä, jää, asfaltti, hiekka).

Ymmärtäessäni tämän kaiken on toipumiseni alkanut. Nykyään kuljetan koiriani vedonestopannoilla eli kävelyvauhti on hallittu ja pystyn paremmin kontrolloimaan askellustani. Kun aikaisemmin lihakseni tekivät paradoksaalisesti töitä jalkaterässä eli jännitin jalkapohjaa kipua vastaan, pystyn nyt rentouttamaan lihakset. Lisäksi vahvistan poikittaisen jalkaholvin lihaksia. 

Kuntoutuminen on vasta alussa, mutta tällä hetkellä pystyn melko kivutta kävelemään lyhyitä matkoja ja varsinkin ilman koiriani.

Olisiko se valoa tunnelin päässä?

Laikukas taivas 27.1.2026

Talvi 62

 

Hiihtohommia 24.1.2026

 Tänään oli aivan fantastinen ulkoilusää; tyyntä , -12°C  ja heikkoa lumisadetta. Luonto on nyt niin kaunis, kun puut ovat huurteiset.

Viikolla olin samanlailla hiihtämässä järven jäällä rantoja pitkin, kun moottorikelkkailija ajoi ohitseni keskellä järveä ja tuumin, että ehkä jäät kantavat minutkin jos kerran kelkkakaan ei uppoa. Uskaltauduin tuolloin kiertämään järven ympäri. Järvessä on pari virtapaikkaa, joita pitää varoa koko jääkauden. Siitä muistutus tuli vajaa kolme vuotta sitten, kun aikuinen koirani putosi jäihin (kts. postaus 18.2.2023).

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2023/02/koiranelamaa-2.html

Otsikkokuvassa hiihtelin kelkkauraa pitkin ja kelpasi se koirillekin.

22.1.2026

Uve-avanto 22.1.2026

Metsäjäniksen (Lepus timidus) 'lumikengät', kun se levittää käpälänsä pysyäkseen pinnalla. Takakäpälien jäljet ovat hyvin suuria. Kuvaa käsitelty, jotta jälkien kontrasti erottuisi 22.1.2026