Syksy 39

 

Kantokäävät (Fomitopsis pinicola) kaatuneessa kuusessa 18.11.2025

 Järvi jäätyi eilen. Lumipeite vahvistuu tänään, mutta suuret avoimet vesistöt pitävät lumipeitteen vielä vähäisinä lähellä rantoja.

Ruokinnalle on entisten lajien lisäksi löytänyt närhi (Garrulus glandarius).

Tänään tulee vuosi täyteen siitä, kun haimme nuoren koiran meille asumaan.

Auringonnousu. Järvi on saanut jääkannen 20.11.2025

Raidankääpä (Phellinus conchatus) 20.11.2025

 Raidankäävällä on monta muotoa. Tässä resupinaattinen eli alustanmyötäinen. Tämä kasvaa pystyyn kuolleella raidalla (Salix caprea).

Jalkapuoli 25

 

Koivunpahka 26.10.2025

 Oikea jalkani on sanonut 'YYA-sopimuksemme' irti. Ajattelen, puhun jalastani ikään kuin kolmannessa persoonassa. Tähän saakka olen ikään kuin ymmärtänyt sen oireilua, mutten enää. Meillä taisi alkaa ns. kylmän sodan aika. "Se tarkoittaa, että valtioiden välillä ei ollut oikeaa sotaa, mutta niiden suhteet olivat niin huonot, että sota uhkasi alkaa koko ajan." (HiMa)

YYA-SOPIMUS

Määritelmä: ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus eli sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta oli Neuvostoliiton ja Suomen välinen, 6. huhtikuuta 1948 Moskovassa solmittu, vuoteen 1992 voimassa ollut valtiosopimus

Selite: YYA-sopimus, virallisesti suomeksi Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta ja venäjäksi Договор о дружбе, сотрудничестве и взаимной помощи, Dogovor o družbe, sotrudnitšestve i vzaimnoi pomoštši, ja ruotsiksi Vänskaps-, samarbets- och biståndsavtalet (lyh. VSB-avtalet) Neuvostoliiton ja Suomen välillä huhtikuussa 1948 solmittu valtiosopimus. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin ehdotti sopimusta Suomen presidentille Juho Kusti Paasikivelle tavoitteenaan saada aikaan vastaava sopimus, jollaisia Neuvostoliitto oli solminut toisen maailmansodan jälkeen miehittämiensä maiden kanssa, joita oltiin muuttamassa kansandemokratioiksi. Moskovassa käydyissä neuvotteluissa ehdotusta muutettiin Paasikiven toivomaan suuntaan, ja sopimuksen keskeiseksi sisällöksi tuli, että Suomi sitoutui puolustamaan aluettaan yksin tai yhdessä Neuvostoliiton kanssa Saksan tai sen liittolaisten hyökkäyksiä vastaan. Neuvostoliiton apu ei kuitenkaan ollut automaattista, vaan se edellytti neuvotteluja. Alun perin sopimus oli voimassa kymmenen vuotta, ja sitä voitaisiin jatkaa. Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen presidentin toivomuksesta huhtikuussa, jolloin se astui voimaan. Paasikiven alkuperäiseen neuvostoliittolaiseen ehdotukseen neuvottelemien muutosten ansioista sopimus ei varsinaisesti sitonut Suomea Neuvostoliittoon samalla tavalla kuin Varsovan liiton maita. Niinpä Suomen ulkopolitiikan tavoitteeksi voitiin jälleen ottaa puolueettomuus. YYA-sopimusta jatkettiin 20 vuodella jo syyskuussa 1955 samassa yhteydessä, kun Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta sovittiin. Seuraavan kerran sopimusta jatkettiin kesällä 1970 ja jälleen 1983, molemmilla kerroilla 20 vuodeksi. Neuvostoliiton geopoliittisen aseman mureneminen vuosina 1989–1991, Saksan jälleenyhdistyminen vuonna 1990 ja Neuvostoliiton itsensä hajoaminen syksyllä 1991 tekivät YYA-sopimuksesta Suomelle ongelmallisen ja ylipäänsä vanhentuneen, ja sopimuksen voimassaolo lakkasi lopullisesti vuonna 1992 Suomen ja Venäjän sovittua asiasta solmittaessa uutta sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista.

Lähteet:

(HiMa) https://www.hi2.fi/10-kylman-sodan-maailma/kylman-sodan-aikakausi/#:~:text=Vuosia%201947%20%E2%80%93%201991%20kutsutaan%20kylm%C3%A4n%20sodan,aikana%20Yhdysvallat%20ja%20Neuvostoliitto%20kilpailivat%20monista%20asioista.

Tieteen termipankki

Sama pahka sivusuunnasta kuvattuna 26.10.2025

Syksy 38

 

Auringonlasku 14.11.2025

 Aloitin lintujen talviruokinnan 14.11.2025. Ruokinnalla on tähän mennessä käynyt talitiaisia (Parus major), sinitiaisia (Cyanistes caeruleus) ja hömötiaisia (Poecile montanus).

Eilen satoi ensilumen, joskin tänään se jo suurimmaksi osaksi suli pois. Järvetkin alkavat rannoiltaan jäätyä. Olihan ensilumi kuitenkin lupaus talvesta. 

Heitin tänään viimeiset kesäkukat – orvokit (Viola) pois. Näin pitkään ne  kukkivat. Suosin sarviorvokkeja juurikin tästä syystä.

Parina viikonloppuna on televisioitu maastohiihtoa; ensin Vuokatista pari viikkoa sitten ja nyt Olokselta. Ihanaa seurattavaa. Kylläpä meitä penkkiurheilijoita hellitään taas tulevana talvena!

Toivottavasti pääsemme mekin tositoimiin eli ihan oikealle ladulle, ei säilölumelle hiihtämään.

Kuuraa 10.11.2025

Syksy 37

 

Koirat aamukuuraisella hakkuuaukolla 10.11.2025

 Tänään pesin ja käänsin veneen. En tiedä miksi tuo tuntuu kuin pitäisi tehdä jonkinlaista välitilinpäätöstä kuluneesta kesästä. Ehkä se on niitä viimeisiä toimia ennen talventuloa. Eräänlainen fyysinen ja psyykkinen luopuminen kesäkaudesta. 

Ja onhan se arvoitus minkälaiseen maailmaan veneensä ensi keväänä kääntää. Tarvitseeko sitä kääntääkään, jos asun veneen alla? Syömmekö hapankaalia ja puhumme venäjää? Vai onko maapallolla enää lainkaan elämää jäljellä, jos ydinsota syttyy? Isoja kysymyksiä.

Mäntyhytykkä (Exidia saccharina) kuusella 13.11.2025

Roustetta (pintarouta) maatuneella sienellä 10.11.2025 

Nyt talvi saa tulla minun puolestani🌬❄

Syntymäpäivä 8

 

Kuningatarjuustokakku 12.11.2025

 Vietin tänään syntymäpäivääni ystävien kesken. Tarjoilin erilaisilla täytteillä kolmea pinsaa, salaattia ja jälkiruoaksi kuningatarjuustokakkua.

Aamupäivällä kävin viimeisellä souturetkellä ennen kuin järvi jäätyy. Järven yllä näin varpushaukan (Accipiter nisus) lentämässä saalis jaloissaan. Lintumaailma on näinä aikoina kovin hiljainen. Huomenna on veneen pesun ja käännön vuoro.

Koirani ottivat minut lämpimästi vastaan palatessani soutamasta 12.11.2025

Metsä 7

Mökin naapurista kaadettiin 1982 "ikimännyt" tontin myymisen vuoksi. Eli ne puut olivat noin 100 vuotiaita tuolloin. Muistan ainakin yhden komean männyn ihan järven rannassa. Se oli jo keloutumassa eli vieläkin vanhempi. Kuinka komea se nyt olisikaan! Kuvassa isoisäni ukko ja äitini. Kaikki pienetkin oksat kelpasivat meille polttopuiksi. Valokuvaaja joko L.M. tai kirjoittaja

Metsä -otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

"Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika kehotti 1334 hämäläisiä siirtymään kanta-asukkaiksi erämaihin." [...] "Erämaa tarkoitti kalavettä, metsästys- ja kaskeamismaata, so. pyyntialuetta, ei autiomaata."

"Maunu Eerikinpoika tahtoi uudisasutuksella lopettaa idästä tulevat ryöstöretket. Tulos oli vähäinen. Kuninkaat Erik Pommerilainen 1411 ja Kaarle Knuutinpoika 1452 uudistivat saman käskykirjeen. Vihdoin Kustaa Vaasa 1542 julisti kaiken asumattoman ja viljelemättömän maan valtion omaksi koko Keski-Suomessa, ja että hämäläisten oli muutettava erämaihin asumaan, mikäli mielivät niitä omistaa."

"Ensi kertaa maat ja alueet merkittiin veroluetteloihin 1552 ja erämaat jaettiin veronkantoa varten Konneveden, Keiteleen ja Saraveden neljänneskuntiin eli veropiireihin, ja 1561 perustettu Rautalammin pitäjä määrättiin niiden hallintokeskukseksi." [...] Saraveden veropiiri sai nimekseen Pernasalon neljänneskunta. Se oli suuri alue: se kattoi nykyiset Laukaan, Saarijärven, Sumiaisten, Suolahden, Petäjäveden, Toivakan, Uuraisten, Äänekosken ja Karstulan alueet. Ensimmäiset käräjät pidettiin 1558 Saraavedellä." (Perälä, K. s. 31-32.

Ensimmäisissä rajankäyntiasiakirjoissa on maininta tästä paikasta, missä nyt asun vuodelta 1574. (Sparf, U. s. 10). 

Ensimmäisessä Laukaan pitäjän kartassa on vuodelta 1752 näkyvissä ruotsinkielisenä nimenä järvi, jonka rannalla asun. (Wilmi, J. s. 28.).

Lähteet:

Perälä, K. (2021). Suolahti. Keiteleen kauppala.

Sparf, U. (1988). Erämaan perilliset.

Wilmi, J. (1991). Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932. Valtionarkisto, MH 30/2 D 4/1.

Syksy 36

 

Tätä on riittänyt tälle syksylle 8.11.2025

 Näkyvyys 0. Tasaisen harmaata siis! Onneksi ei tarvitse lentää; pitäisi olla mittarilentokelpuutus, kun ei olla visuaalissa.

Parempi on siis vain pysyä maankamaralla ja ihailla lähiluontoa.

Onko tuossa sydämenmuotoa? 8.11.2025

Polku johdattaa eteenpäin 8.11.2025

Koivun kaarna kesii 30.10.2025

Nuoren koirani tassun jälki 16.10.2025

Lepänarinakääpä (Phellinus alni) 8.11.2025

Koivunhelttakääpä (Trametes betulina) 7.11.2025

Polttopuita 43

 

7.11.2025

 Autoimme ystäväni sukulaista tänään kuljettamaan traktorilla keräämiänsä polttopuita hakkuuaukolta kotiin. Sää oli taas eilisestä muuttunut sumuiseksi, tyyneksi, matalaksi. Työskentelimme useamman tunnin yhteenmenoon; olin samoilla jaloilla kuusi tuntia! Askelia tuli koko päivän aikana yli 25 000. Alkoihan se tuntua jo joka paikassa.

Piispanhiippa (Gyromitra infula) hakkuuaukiolla 7.11.2025

Monta harmaan sävyä 7.11.2025

Syksy 35

 

6.11.2025

 Minulla alkoi tänään kiva pätkä ylityövapaita. Ja kuin sen kunniaksi, oli tänään hieno ilma pitkästä aikaa. Ulkona oli hyvä reippailla, oli tilaa hengittää. Raikasta, virkeää.

Huomasin kuinka kangasajuruoho (Thymus serpyllum) kukki kivikkopuutarhassani, vaimeasti tosin.

Tuntuu, että olen viime ajat vain siivonnut nurkkiani, mutta nyt ulkovarastot ovat jo jonkinlaisessa järjestyksessä.

Kangasajuruoho kukkii 6.11.2025

Alastonta syksyä 6.11.2025

Syksy 34

Karpalo (Vaccinium subg. Oxycoccus) 2.11.2025

  Lähdin viikonloppuna katsomaan onko kaikki karpalot kerätty lähialueilta, mutta hämmästyin suuresti kuinka niitä löytyikin erään järven rantasuolta runsaasti. Karpaloiden kerääminen on kylmää hommaa, kun seisoo nilkkojaan myöten vedessä ja liikkuminen on vähäistä noukkimisen hitauden vuoksi. 

Näin järvenrannassa jo miltein valkean metsäjäniksen (Lepus timidus). Se erottuu ruskeanharmaassa luonnossa talvipukuineen nyt turhan hyvin.

Viikonloppuisin saa vuorotella hirvestäjien kanssa maastossa liikkuessaan, vaan vielä ovat kaikki mahtuneet luonnon sekaan.

Rusorypykkä (Phlebia radiata) männynkannolla 4.11.2025

Pökkelökääpä (Fomitopsis betulina) 30.10.2025

Kuunsilta 6.11.2025

Viime yönä heräsin ja ihmettelin valoa, joka näkyi talon sisällä. Käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Aamulla tajusin yöllisen valonlähteeksi kuun. Outo valoilmiö vielä aamustakin, kun pitkästä aikaa näkyy taivaankappale, maan kiertolainen.

Viikonlopuksi on ennustettu viilenevää ja ensi viikosta jopa säätyypin muutosta. Voi, kuinka olen odottanut tätä hetkeä❄

Fauna 36

 

Metsähiiren pesä 31.10.2025

 Siivotessani varastojani vastaan tuli metsähiiren (Apodemus flavicollis) pesä. Niin kuin aikaisemmassa postauksessani totesin, on minulla syttylastuja varmaankin loppuelämäkseni. Tämä käärö - koivuntuohen muodostuma putkilo löytyi jätesäkistä, joka oli täynnä tällaista paksua koivuntuohta. Minulla ei ole muistikuvaa, milloin kyseiset koivuntuohet on kerätty, mutta tuo vihertävä 'muovisöherrys' oli nypitty pölyhuiskusta, jonka olin laittanut varastoon vanhan mökin purkamisen aikoihin noin neljä vuotta sitten. Eli metsähiiri oli tehnyt pesänsä viimeisen neljän vuoden aikana.

Pesäkäärön' toinen pää oli tukittu tiiviisti, eli kulkuaukko on tässä 31.10.2025

Tarinoita entisestä metsästä 8/3

 

Joki 30.10.2025

 Postasin 4.10.2025 siitä kuinka ainakin 120 vuotta vanha metsä oli kaadettu. Tänään olin kulkemassa ihan erilaisessa maastossa ja siellä tuli selvästi esille se, miten luonnon pirstoutuminen vaikuttaa lajistoon. Otsikkokuvassa on joen vartta, mikä on harvennettu. Ympäröivällä ojitetulla suolla kasvoi siellä täällä puustoa, kun parhaat puut oli kaadettu. Tätä metsää ei voi sanoa edes talousmetsäksi, koska suolla vaan kun ei kasva kunnollista puuta edes sellutarpeiksi. Tässä metsässä ei myöskään pesi mitkään linnut eikä nisäkkäät, lukuunottamatta jyrsijöitä.

Jatkoin matkaani joenvartta alaspäin ja vastaan tuli suojeltu joenvarsi puineen kaikkineen. Heti suojellun alueen rajalla touhusi töyhtötiaispari (Lophophanes cristatus) ja vähän matkan päässä puiden lehvästössä liikkui puukiipijä (Certhia familiaris). Vaan niin oli täältäkin, suojelualuetta sivuavasti kaadettu hieno hongikko, sillä viimeksi 5/2020 kulkiessani täällä oli vielä oikeata metsää.

Töyhtötiainen kuuluu uhanalaisiin lintulajeihin Suomessa. Sen uhanalaisuusluokitus on 20219 VU - Vaarantunut. Luokkaan johtaneet kriteerit: yksilöiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Uhanalaisuuteen johtaneet syyt: vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen ja samat syyt uhkaavat tulevaisuudessakin.

Puukiipijä on uhanalaisuusluokituksessa 2019 LC - Elinvoimainen.

Lähde: 

Suomen Lajitietokeskus laji.fi

Oikea metsä tarkoittaa eri-ikäisiä, erilaatuisia puita ja erilaisia puulajeja. Siellä on ravintoa, pesä- ja piilopaikkoja eläimistölle. Kenttäkerros on ehjä, ei metsäkoneilla rikottua. Sellaisessa metsässä on luonnostaan lahopuuta joko pystyssä tai maassa.

"Paikallispopulaatioiden sukupuuttoriski kasvaa sopivien elinympäristöjen pirstoutuessa ja niiden laadun sekä kytkeytyvyyden heiketessä."

Lainaus: Vuori, K-M. (2025). Katsaus tuulivoiman luontovaikutuksiin. Miten välttää luontohaittoja? Puheenvuoro 14.10.2025 Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry järjestämästä Jääkö luonnolle tilaa vihreässä siirtymässä? -tapahtumassa.

Näitä vanhoja metsiä häviää nyt kovaa vauhtia, ja se tarkoittaa Syken (Suomen ympäristökeskuksen) Kari-Matti Vuorta tulkitessani luontokatoa, biodiversiteetin kaventumista. Vanhoja metsiä tarvitsevat lajit eivät menesty muualla, luontokäytävien katoaminen ja sopivien elinpaikkojen etääntyminen toisistaan lisäävät kilpailua sopivista pesäpaikoista, yksipuolistaa geeniperimää ja aiheuttaa matalampaa poikastuottoa.

Ja tähän yhteyteen haluan vielä mainita sen, että nykymetsätalous poistaa harvennuksessa parhaat puut ja huonompien puiden geeniperimä heikentää ajan saatossa metsän laatua. Sellainen metsä ei kestä ilmastonmuutoksen aiheuttamia rankkasateita, pitkiä hellejaksoja, kovia tuulia, maaperän kosteutta ja kasvitauteja. 

Ilmeisesti metsäkonekuljettajien koulutuksessa painotetaan ihan eri asioita, kun ennen vanhaan on tehty. No, sehän ei ole ongelma, jos metsänomistaja haluaa lopulta päätehakata metsänsä. Ehkä puunlaatu ei ole priimaa, mutta ainahan se polttopuuksi vähintään kelpaa ja siemenpankista idätetyt uudet taimet saa kenties seuraava metsänomistajasukupolvi harventaa...kiertokulku on valmis!

Tarinoita entisestä metsästä 3/9

 

Kolo kekomuurahaisten pesässä 28.10.2025

  Postasin 11.8.2025, kun hakkuuaukealla ja kaadetun kuusen (Picea abies) kantoon oli ilmestynyt punakekomuurahaisten (Formica rufa) pesä. Nyt kekoon oli ilmestynyt kolo. Näitä koloja tekevät harmaapäätikka (Picus canus) ja palokärki (Dryocopus martius). Koloja ilmestyy etenkin syksyisin, kun maa ei ole vielä jäätynyt.

Syksy 33

 

Bataattisydän (Ibomoea batatas) 28.10.2025

 Tein tänään kekrin kunniaksi juuresvuokaa bataateista, porkkanoista (Daucus carota), palsternakasta (Pastinaca sativa), punajuurista (Beta vulgaris) ja maa-artisokista (Helianthus tuberosus). Olihan siinä lisäksi fetajuustoa, ranskankermaa, aurinkokuivattuja tomaatteja (Solanum lycopersicum), mausteita, öljyä.

Juuresvuoka 28.10.2025

Järvellä taitaa olla alli (Clangula hyemalis). Niitä saattaa nähdä pari kerrallaan, ei koskaan enempää, näin syksyisin pysähtyessään ruokailemaan muuttomatkallansa etelään. Kirjoitin tarkoituksella taitaa, sillä ne varioi runsailla määrillä erilaisia pukuja. Käytös viittaa kuitenkin vahvasti lajiin värikkäänä kokosukeltajana. Siitä onkin muutama vuosi (2022), kun viimeksi olen lajin edustajan nähnyt.

Näin tänään myös muutaman pyrstötiaisen (Aegithalos caudatus) ja muuttomatkaavia laulujoutsenia (Cygnus cygnus). Alkaakohan talvi painaa päälle, kun joutsenia näkee muuttavan lähes joka päivä?

Kirja 15

 

26.10.2025

 Lainatessani kirjoja kirjastosta, ja varsinkin jos löydän hyllystä ikään kuin sattumalta sellaisen kirjan, jota ei ole listassani, mutta sisimmässäni tiedän, että sen pitäisi olla siellä, olen onnellinen.

Olen onnellinen ja minulla on kuin lottovoittajan fiilis. No jaa, en todellisuudessa tiedä millainen on lottovoittajan olo, mutta luulisin sen olevan rikas. Onnellinen ja rikas, kevyt.

Voisiko kirjasto instituutiona tehdä meistä suomalaisista onnellisia? Maailman onnellisin maa jo 8. kerran peräkkäin. 

Lähde: 

Lehtivuori, R. (2025). Suomi on kahdeksatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Yle. 20.3.2025.

Rikkaus tässä kohtaa tunteena on varmastikin jotain aineetonta omistamista. Kirjan lukeminen on minulle sitä palautumista kaikesta muusta arjesta, huokoisuutta kirjailijan luomaan maailmaan versus oman päänsisäisen maailman kanssa. Assosiaatioita, heiveröisiäkin, omaan elämään, muistikuvia jostakin. Kyltymättömyyttä laskea hyvä kirja käsistään, kun juoni vie lukijaansa. Se on myös lohdutusta, sisäistä keskustelua, tunteita joita ei halua tai edes voi näyttää kenellekään muulle. Minulla on hetken aikaa käsissäni joku toinen todellisuus.

Keveys. Se tulee onnentunteesta. Oletko huomannut, kun olet onnellinen? Olo on niin kevyt, että voisin ottaa muutaman tanssiaskeleen, tai hymyillä  tuntemattomalle vastaantulijalle, rakastaa hetken pidempään.

Ehkä näiden seikkojen vuoksi, en varaa suosittua kirjaa etukäteen, vaan annan kohtalolle mahdollisuuden luoda illuusio.

Tuollainen hetki oli viimeksi, kun löysin Meri Valkaman kirjan Sinun, Margot (2021). En ole vielä kirjan puolivälissäkään, mutta olen edelleen onnellinen, rikas ja kevyt.