Tarinoita entisestä metsästä 8/3

 

Joki 30.10.2025

 Postasin 4.10.2025 siitä kuinka ainakin 120 vuotta vanha metsä oli kaadettu. Tänään olin kulkemassa ihan erilaisessa maastossa ja siellä tuli selvästi esille se, miten luonnon pirstoutuminen vaikuttaa lajistoon. Otsikkokuvassa on joen vartta, mikä on harvennettu. Ympäröivällä ojitetulla suolla kasvoi siellä täällä puustoa, kun parhaat puut oli kaadettu. Tätä metsää ei voi sanoa edes talousmetsäksi, koska suolla vaan kun ei kasva kunnollista puuta edes sellutarpeiksi. Tässä metsässä ei myöskään pesi mitkään linnut eikä nisäkkäät, lukuunottamatta jyrsijöitä.

Jatkoin matkaani joenvartta alaspäin ja vastaan tuli suojeltu joenvarsi puineen kaikkineen. Heti suojellun alueen rajalla touhusi töyhtötiaispari (Lophophanes cristatus) ja vähän matkan päässä puiden lehvästössä liikkui puukiipijä (Certhia familiaris). Vaan niin oli täältäkin, suojelualuetta sivuavasti kaadettu hieno hongikko, sillä viimeksi 5/2020 kulkiessani täällä oli vielä oikeata metsää.

Töyhtötiainen kuuluu uhanalaisiin lintulajeihin Suomessa. Sen uhanalaisuusluokitus on 20219 VU - Vaarantunut. Luokkaan johtaneet kriteerit: yksilöiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Uhanalaisuuteen johtaneet syyt: vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen ja samat syyt uhkaavat tulevaisuudessakin.

Puukiipijä on uhanalaisuusluokituksessa 2019 LC - Elinvoimainen.

Lähde: 

Suomen Lajitietokeskus laji.fi

Oikea metsä tarkoittaa eri-ikäisiä, erilaatuisia puita ja erilaisia puulajeja. Siellä on ravintoa, pesä- ja piilopaikkoja eläimistölle. Kenttäkerros on ehjä, ei metsäkoneilla rikottua. Sellaisessa metsässä on luonnostaan lahopuuta joko pystyssä tai maassa.

"Paikallispopulaatioiden sukupuuttoriski kasvaa sopivien elinympäristöjen pirstoutuessa ja niiden laadun sekä kytkeytyvyyden heiketessä."

Lainaus: Vuori, K-M. (2025). Katsaus tuulivoiman luontovaikutuksiin. Miten välttää luontohaittoja? Puheenvuoro 14.10.2025 Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry järjestämästä Jääkö luonnolle tilaa vihreässä siirtymässä? -tapahtumassa.

Näitä vanhoja metsiä häviää nyt kovaa vauhtia, ja se tarkoittaa Syken (Suomen ympäristökeskuksen) Kari-Matti Vuorta tulkitessani luontokatoa, biodiversiteetin kaventumista. Vanhoja metsiä tarvitsevat lajit eivät menesty muualla, luontokäytävien katoaminen ja sopivien elinpaikkojen etääntyminen toisistaan lisäävät kilpailua sopivista pesäpaikoista, yksipuolistaa geeniperimää ja aiheuttaa matalampaa poikastuottoa.

Ja tähän yhteyteen haluan vielä mainita sen, että nykymetsätalous poistaa harvennuksessa parhaat puut ja huonompien puiden geeniperimä heikentää ajan saatossa metsän laatua. Sellainen metsä ei kestä ilmastonmuutoksen aiheuttamia rankkasateita, pitkiä hellejaksoja, kovia tuulia, maaperän kosteutta ja kasvitauteja. 

Ilmeisesti metsäkonekuljettajien koulutuksessa painotetaan ihan eri asioita, kun ennen vanhaan on tehty. No, sehän ei ole ongelma, jos metsänomistaja haluaa lopulta päätehakata metsänsä. Ehkä puunlaatu ei ole priimaa, mutta ainahan se polttopuuksi vähintään kelpaa ja siemenpankista idätetyt uudet taimet saa kenties seuraava metsänomistajasukupolvi harventaa...kiertokulku on valmis!