Kirja 15

 

26.10.2025

 Lainatessani kirjoja kirjastosta, ja varsinkin jos löydän hyllystä ikään kuin sattumalta sellaisen kirjan, jota ei ole listassani, mutta sisimmässäni tiedän, että sen pitäisi olla siellä, olen onnellinen.

Olen onnellinen ja minulla on kuin lottovoittajan fiilis. No jaa, en todellisuudessa tiedä millainen on lottovoittajan olo, mutta luulisin sen olevan rikas. Onnellinen ja rikas, kevyt.

Voisiko kirjasto instituutiona tehdä meistä suomalaisista onnellisia? Maailman onnellisin maa jo 8. kerran peräkkäin. 

Lähde: 

Lehtivuori, R. (2025). Suomi on kahdeksatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Yle. 20.3.2025.

Rikkaus tässä kohtaa tunteena on varmastikin jotain aineetonta omistamista. Kirjan lukeminen on minulle sitä palautumista kaikesta muusta arjesta, huokoisuutta kirjailijan luomaan maailmaan versus oman päänsisäisen maailman kanssa. Assosiaatioita, heiveröisiäkin, omaan elämään, muistikuvia jostakin. Kyltymättömyyttä laskea hyvä kirja käsistään, kun juoni vie lukijaansa. Se on myös lohdutusta, sisäistä keskustelua, tunteita joita ei halua tai edes voi näyttää kenellekään muulle. Minulla on hetken aikaa käsissäni joku toinen todellisuus.

Keveys. Se tulee onnentunteesta. Oletko huomannut, kun olet onnellinen? Olo on niin kevyt, että voisin ottaa muutaman tanssiaskeleen, tai hymyillä  tuntemattomalle vastaantulijalle, rakastaa hetken pidempään.

Ehkä näiden seikkojen vuoksi, en varaa suosittua kirjaa etukäteen, vaan annan kohtalolle mahdollisuuden luoda illuusio.

Tuollainen hetki oli viimeksi, kun löysin Meri Valkaman kirjan Sinun, Margot (2021). En ole vielä kirjan puolivälissäkään, mutta olen edelleen onnellinen, rikas ja kevyt.