Joulumieltä 4

 

24.12.2024

 Niin sitä päästiin taas yhteen jouluun saakka.

Kävimme hämärän tullessa kirkonkylän hautausmaalla. Tein pientä lenkkiä koirieni kanssa. Pentua pelotti katuvalot. Sellaisia hämärän "lapsia" me olemme - ansarissa kasvaneet niin kuin äitini sanoisi.

Jouluillassa vieraili pukki. Pennulla oli seuraa pari viikkoa vanhemmasta labradorinnoutajan pennusta. Niillä riitti vääntöä niin paljon, ettei pentu rauhoittunut nukkumaan kuin vasta klo 01:n jälkeen jouluyönä.

Levollista joulua🎄

Jäälyhty 24.12.2024

Kiusantekoa👹

 

Ladunrikkoja! 23.12.2024

 Tekemiäni latuja on rikottu viikonloppuna! Ainakin kolmen (3) ihmisen voimin. 

Tieuralle teen aina ladun keskelle tieuraa, ihan sillä jos autolla/traktorilla ajetaan, niin latu säilyisi. Samoin jalankulkija voi niin halutessaan kulkea renkaan jälkeä.

Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut, eikä viimeinenkään. En vaan ymmärrä keneltä se on pois, jos hiihdän. Enkä minä latuja tehnyt käveltäväksi, vaan hiihdettäväksi. Be my guest!

Ja jos koirani talloo latua, niin se sallittakoon. Koira talloo ehkä neljäsosan latuverkostoa, muutoin se juoksee pitkin metsiä. Ihmisen tallomana se on aina tarkoituksemukaista, suunnitelmallista - ei sattumaa.

Tämä on sitä samaa kiusaamista, mitä koemme kouluissa, työpaikoilla, somessa, kaduilla. Kukaan ei ole enää suojassa.

Miten tämä maailma on mennyt tällaiseksi? 

Talvi 29

 

Nuorena vitsa on väännettävä 22.12.2024

 Tänään pentukoira yllätti minut iloisesti, koska se ilmestyi perässäni latua pitkin. Olin ollut jo toista tuntia hiihtämässä aikuisen koirani kanssa ja lähdin vielä tekemään erästä polun pohjaa suksilla viitaan. Pentu oli ollut pihassa ja kuullut/haistanut meidät ja lähti peräämme.

Se on pari kertaa aikaisemmin tehnyt samoin, mutta olimme silloin jo tulossa kotiin ja pentu juoksi meitä vastaan.

Hiihtämässä ollessani näin puuston takana lentävän todella ison linnun. Kyseessä oli metso (Tetrao urogellus), kanahaukka (Accipiter gentilis) tai joku iso pöllö (Strigidae). Todennäköisemmin metso. Se saattoi lymytä jossakin puiden latvassa ja häiriintyi tulostani.

Latumestarit 22.12.2024

Teimme tänään kävellen koirien kanssa pisimmän yhteisen lenkin: reilun kaksi (2) kilometriä. Otin todistettavasti kuvan käynnistämme erään joen ylittävältä sillalta.

Pimeässä kauempana näkyvät aikuisen koirani silmät ja pannan vihreä valo 22.12.2024

Viime aikoina on puheeksi noussut lisääntyvä valosaaste. Kuten kuvasta näkyy, täällä eivät katuvalot häikäise. Jos haluaa liikkua pimeällä, niin koirat ja itsensä kannattaa varustaa heijastimilla ja valoilla.

Polaariyö

 

21.12.2024

 Tänään polaariyö on syvimmillään. Se olikin täällä Keski-Suomessa valoisa päivä. Aurinko pilkisteli pilvien raoista kapeana juovana pakkasen nipistellessä poskia. Mainio ulkoilusää.

Tänäänkin kävimme aikuisen koirani kanssa hiihtämässä. Näkyi jäniksen (Lepus timidus), ketun (Vulpes vulpes) ja pyyn (Tetrastes bonasia) jälkiä. Korppi (Corvus corax) huuteli järven yllä.

Koirani on hyvä tyyppi. Nyt vasta sen arvon huomaa, kun on pentu kontrastina vieressä. Aikuinen koira on niin helppo. Lenkillä se näyttää hyvin selvästi mistä mennään. Tänäänkin se valitsi sille vaikeimman kautta eli umpihankea pitkin. No, se tietää ja lopussa kiitos seisoo. Tyytyväinen koira ja vakaa kuin kallio.

Talvi 28

  En ollut pariin päivään käynyt hiihtämässä eräällä reiteistäni. Näinä päivinä oli ollut reilut 20 pakkasastetta. Löysin latuuni rajoittuen teeren (Lyrurus tetrix) kiepin.

20.12.2024

20.12.2024

Lumikieppi on lumen alla oleva nukkumispaikka, jota esimerkiksi metsäkanalinnut kuten riekko, metso ja teeri käyttävät selviytyäkseen pakkaspäivistä. Lumi eristää pakkaselta ja suojaa pedoilta, joskin suojasäällä kieppiin meno voi olla vaarallista, kun yöpakkaset jäädyttävät kiepin. Parasta lunta kieppiä varten on pehmeä ja hengittävä pakkaslumi. Lintu viettää suurimman osan päivästään lumen alla ja käy vain syömässä parin tunnin ajan. Lumettomat talvet saattavat olla lintujen talvehtimiselle haitaksi, vaikka tarkkaa tutkimustietoa asiasta ei ole.

Lähde: Wikipedia

Talvi 27

 

Winter wonderland (talven ihmemaa) 19.12.2024

Kyllä talvi meitä hellii! Olen päivittäin käynyt aikuisen koirani kanssa lenkillä nyt kuukauden ajan. Se on meidän kahden laatuaikaa. Pentu on ystäväni kanssa, kun se ei vielä jaksa eikä tarkene meidän pitkiä lenkkejämme.

Olemme käyneet kävelemässä, juoksemassa, potkukelkkailemassa ja hiihtämässä. Nämä umpihankihiihdot ovat parasta, sillä koirani saa hyvää liikuntaa juoksemalla hangessa omien voimiensa mukaan. Ja voimaahan sillä piisaa!

Kuusimetsän rauha 19.12.2024

Missään ei ristinsielua 18.12.2024

Talvi 26

 

Latu ja kuu 17.12.2024

 Vihdoin tuli talvi: lumet ja pakkaset! Kuvassa näkyy eilen metsäsuksilla tekemäni latu. Tänään luisto oli jo ihan toista luokkaa verrattuna eiliseen. Umpimetsässä suksilla teutaroidessa maksimisyke oli 190. Hyvää maksimaalista hapenottokykyä (VO2max) lisäävä harjoitus. Ne ovatkin viime aikoina jääneet kovin vähälle.

Hämähäkkien seitit näkyvät hyvin lumipyryn jälkeen 16.12.2024

Talvi 25

 

Täysikuu (klo 07:53) 15.12.2024

 Lintujen ruokinnalla käy metsätiaisten (töyhtötiainen, Lophophanes cristatus ja hömötiainen, Poecile montanus) lisäksi harmaapäätikkapari (Picus canus). Rastaitakin (Turdidae) on vielä liikkeellä. Ruokinnalle olin laittanut pihlajanmarjoja, ja niitä olikin syömässä viime viikolla ilmeisesti punakylkirastas (Turdus iliacus). Ilmeisesti siitä syystä, että näin sitä iltahämärissä vain hetken. Ainakaan räkättirastas (Turdus pilaris) se ei ollut.

Lahjoitimme ystäväni kanssa Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry:lle (KSESY) runsaskätisen joululahjan.

Ja vaikka elämme talven ensimmäistä kuukautta ja avovesiin on pitkä matka, niin hyvän tilaisuuden tullen ostin itselleni 'joululahjoja'. Eräs tuttavani lopetti luontomatkailuyrityksensä ja myi puoleen hintaan firmansa välineistöä. Ostin teleskooppisauvat lumikenkäilyyn/metsähiihtoon ja yksikkökajakin varusteineen: mela, kelluntaliivi, aukkopeite ja tyhjennyspumppu.

Olen aina viihtynyt vedessä tavalla tai toisella. Nyt saan taas laajennettua lajirepertuaariani ja 🛶 on luonnon tarkkailuun mainio väline.

Tarinoita entisestä metsästä 3/4

 

12.12.2024

 Kirjoitin tänään aikaisemmassa postauksessani epäileväni voimakkaaseen ihottumaan sairastumistani johtuen osittain viidan avohakkuusta. 

Huomenna tarkistetaan Kaisa K. Vainion väitöskirja Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen Itä-Suomen yliopistossa.

"Puiden kaatamisesta syntyvät ristiriidat tarjoavat todisteita puiden emotionaalisesta ja symbolisesta merkityksestä. Eri maissa puihin liittyviä konflikteja tutkimalla on havaittu, että puihin liittyvä symboliikka sisältää niiden roolin kulttuuristen, kansallisten tai poliittisten arvojen kantajina, historiallisen jatkuvuuden symboleina sekä paikallisten ja maailmanlaajuisten ekologisten huolenaiheiden polttopisteinä (esim. Rival 1998; Gillespie ja Nguyen 2019; Jones ja Cloke 2002). Valtaosa puihin liittyvistä tunteista ei kuitenkaan tule näkyväksi julkisuudessa, vaan niitä työstetään ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Puilla näyttää olevan erityinen asema verrattuna muihin luonnonelementteihin ja olentoihin ihmisen lähiympäristössä, sillä ne ovat verrattain vakaita, näkyviä ja yleisiä. Lisäksi puut ovat pitkäikäisiä eliöitä ihmiseen verrattuna, ja niille voi siten muodostua vahvat yhteydet ihmisen henkilö- ja sukuhistoriaan (Rival 1998)." s. 9.

"Puut voivat olla myös merkittäviä elämänkatsomuksen, maailmankuvan ja arvomaailman kannalta, jolloin puusuhde kytkeytyy identiteettiin. Puiden merkitystä hahmotettiin sekä suvun tai yhteisön identiteetin merkitsijänä, tai yksilön oman elämäntarinan symbolina. Molemmissa aineistoissa puut ovat 

kanssaeläjiä ja elämänvaiheiden merkitsijöitä, jolloin puusuhteissa on erotettavissa symbolisia ja konkreettisia ulottuvuuksia." s. 27.

"Jos puu on ihmiselle symbolisesti tärkeä toimien esimerkiksi turvan ja levon paikkana, saattaa puun äkillinen kaataminen aiheuttaa voimakasta tuskaa ja traumaa, etenkin jos menetys tapahtuu herkässä tilanteessa tai yllättäen. Lempipuun kaataminen on lähes poikkeuksetta yksilöllinen tragedia, jossa jotain elinpiiriin ja minuuteen kiinnittyvää menetetään. Se saattaa merkitä loppua tietylle aikakaudelle, esimerkiksi lapsuudelle. Puun menetys saattaa olla haastava luopumisprosessi, joka kytkeytyy puun symboloimien muistojen, arvojen ja merkitysten käsittelyyn." s. 28.

Lähde: 

Vainio, K.K. (2024). Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen. Metsätieteiden osasto. Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta. Itä-Suomen Yliopisto.

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 3

 

1.12.2024

 Pentu on ollut meillä nyt kolme viikkoa, eikä ole päästänyt minua helpolla, ei ollenkaan. Itse asiassa yksikään aikaisemmista ole ollut tällainen. Ensinnäkin kaikki ovat olleet jo lähes sisäsiistejä tullessaan, muttei tämä ole sitä vieläkään!

Toiseksi yöt ovat olleet kovin rikkonaisia, ja tuon sisäsiisteyden vuoksi olen pyrkinyt johdonmukaiseen harjoitteluun ja siksi on ollut 'ajolähtöjä' ulos.

Lisäksi pennulla on korvatulehdus ja toinen silmä vetistää eli vuotaa poskelle. Käytin pentua reilu viikko sitten eläinlääkärissä ja korvatulehdus luultavasti johtunee viljaperäisestä ruoasta, jota se söi jo kasvattajalla ollessaan. Lopetin viljaruoan syöttämisen heti, kun totesin korvatulehduksen. Tuo vilja-allergia ei ole yllätys, sillä sitä on ollut koirillani varmaankin jo neljässä sukupolvessa.

Silmän vetistely voi liittyä alaluomen kiertymiseen eli entropioniin. Nyt odotellaan kallon kasvua ja suojataan silmää silmätipoilla sillä välin.

Pennun emännällekin tämä kaikki, ja ehkä myös tuon viidan avohakkuu, on aiheuttanut voimakkaan ihottuman, jota hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla (100 päivää), silmätipoilla ja liuoksella. 

Varmasti pennusta kasvaa hyvä koira. Ehkä jopa erikoislaatuinen, kun alku on sen verran hankalaa.

Iso ja pieni. Pentu nukkuu suu auki 5.12.2024

Yläkuvassa pentu 3.12.2024 ja alakuvassa aikuinen koirani samanikäisenä kuin pentuni nyt 28.7.2022

Tarinoita entisestä metsästä 3/3

 

Pentukoira ja hakattu viita 10.12.2024

 Ajokone on ajanut kaadettuja puita kasoihin viime lauantaista saakka. Näillä yrittäjillä eivät työaikasuositukset meteliä aiheuttavista töitä päde, sillä työtä tehdään arkisin klo 5:30 - 23:00 ja jopa viime yönä vielä klo 03:15 ajokone näkyi ja kuului! 

Se ei mene kaaliini, että urakoidaan äärettömän pitkiä työrupeamia, työtä tehdään öisin/pimeällä ja kuitenkin siitä huolimatta kaadettuja tukkeja ja kuitua jää metsään. Samalla tuhotaan muurahaispesiä, vaikka ne pitäisi säästää. Eli kiireellä, väsyneenä ja pimeässä.

Poltetun maan taktiikka tulee mieleeni avohakkuusta. Vaikka tuo onkin sodankäyntiin liittyvä termi, niin jäljelle ei ole jäänyt yhtään mitään! Viidassa kulki pari polkua, joita käyttivät ahkerasti ulkoilijat. 

Minähän ne polut olin sinne aikaisempienkin harvennushakkuiden jälkeen raivannut ja tänään aloitin raivauksen taas uudelleen ystäväni kanssa. Osa poluista on jäänyt paksun oksa- ja havukerroksen alle, eikä ole voimia kaivaa niitä enää esiin, sillä moto ja ajokone ovat tehneet omat 'valtatiensä' aukkoon kulkemalla toistamiseen ja osittain polkujen päälle.

Nyt merkkaan niillä punaisilla hakkuusta ilmoittavilla nauhoilla polkujen pohjia kiinnittämällä nauhoja katkenneisiin puihin. Tämä yhtäältä siksi, etteivät kulkijat poukkoile aukolla miten sattuu, vaan polkuverkosto muodostuisi taas vähitellen omille paikoilleen ja toisaalta siksi, että vaurioitunut kenttäkerros saisi mahdollisuuden toipua ilman ylenmääräistä tallomista.

Tuulettomana helteisenä päivänä aukko tulee olemaan kuuma pätsi ja siksi kenttäkerroksenkin kasvillisuus muotoutuu uudelleen tulevien vuosien saatossa.

Ajokone työssään 10.12.2024

Kuvat metsästä ennen (7.10.2024) ja jälkeen (6.12.2024)

Muistoja 7

 

29.11.2024

 Olen aina rakastanut tanssimista.

Kävimme yläkouluikäisinä likkakaverini kanssa Åke Blomqvistin tanssikoulua Tampereella. Åke halusi aina näyttää minun kanssani tanssiotteet ja -askeleet. Hän antoi minulle myös lapun, jolla olisin päässyt tanssimaan Mainostelevision Lauantaitansseihin, sen sijaan likkakaverini ei saanut sellaista lippua. Lauantaitansseihin meno jäi tekemättä.

Lauantaitanssit on Mainostelevision ohjelmistossa TV1-kanavalla vuosina 1970–1985 esitetty musiikkiohjelma. Studiossa kuvattu Lauantaitanssit käsitti vaihtuvien artistien musiikkiesityksiä sekä yleisönä olleita tanssijoita, jotka olivat niin sanotusti tavallisia ihmisiä. Joka toinen tai kolmas viikko lauantain alkuillassa esitetty ohjelma oli yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimpia televisio-ohjelmia, jota seurasi parhaimmillaan jopa 1,5–2 miljoonaa katsojaa.

Ohjelman musiikkisisältö oli suomalaista ja suomeksi laulettua, lukuun ottamatta kunkin jakson äänilevyltä soitettua kansainvälistä diskohittiä. Yhdessä jaksossa oli yleensä kolme laulusolistia, kaksi tunnettua ja yksi uudempi tulokas. Kerralla nauhoitettiin samana päivänä kaksi ohjelman jaksoa. Tanssijoiksi Åke Blomqvist valikoi monennäköisiä tavallisia ihmisiä eri puolilta Suomea, riippumatta tanssitaidoista. Tanssijat eivät saaneet palkkioita eivätkä edes matkakulukorvauksia. Miesten vaatetukseksi vaadittiin kokopukua.

Lähde: Wikipedia

Muistoja 6

 

Auringonlasku heijastuu jääkannen päälle kerääntyneeseen veden pintaan 26.11.2024 

 Joidenkin minut tuntuvien ihmisten on ehkä vaikea kuvitella, että olen pohjimmiltani ujo. Lapsena olin sitä todella paljon, ja se jopa muodostui minulle jonkinlaiseksi taakaksi, esimerkiksi taitoluistelussa, kun vapaaohjelmassa pitää esittää omaa tulkintaa ohjelmasta. Sen vuoksi olinkin parempi kuvioluistelija (niitä ei enää taitoluistelussa ole). 

Minulla olisi paljon esimerkkejä siitä kuinka ahdistavaa ujous on lopultakin ollut, verratessa muun muassa ammatinvalintaani tai kykenemättä osoittaa ihastusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ne niikseen.

Olin jo paljon vanhempi, lukioikäinen kenties ja siihen maailman aikaan oli TKL:ssä (Tampereen Kaupunkiliikenne) käytössä 10-kerran ohuesta pahvista tehdyt matkaliput. Minulla oli enää viimeinen matka käyttämättä siitä lipusta, mutta se osa mistä pidettiin sormin kiinni, kun lippu työnnettiin koneeseen, joka leikkasi matkan pois/leimasi aikaleiman yms. (muistaakseni), oli käynyt kovin lyhyeksi. Olin liimannut siihen niin sanotun jatkopalan, jotta korttia voisi käyttää.

Ujo, kun olin, en uskaltanut näyttää lippua kuljettajalle noustessani nysseen (kutsuttiinkohan tuolloin vielä nysseiksi?), vaan työnsin kortin koneeseen ja se kortti juuttuikin sinne! Menin bussin peräosaan, ja minun onnekseni autoon nousi muitakin matkustajia, joten kuljettajalle ei ehkä jäänyt minusta muistikuvaa. 

Kukaan matkustaja ei pystynyt käyttämään kortin leimauskonetta loppumatkasta tekoni jälkeen. Jossakin kohtaa kuljettaja kuulutti bussin matkustajille henkilöstä, jonka kortti juuttui koneeseen, että pitäisi käydä kuljettajan juttusilla! En kehdannut mennä. Nousin bussista pois suunnitellulla pysäkillä.

Koin, etten lopulta ollut tehnyt mitään kovin väärää. Kuljettaja tietysti näki laittamani kortin jatko-osan pilkistävän koneesta, ja varmaankin luuli, että olin tehnyt jonkinlaisen vilunkikortin ja sen vuoksi kortti jumitti kiinni. 

Tietysti muiden matkustajien matkustusta leiman puuttuminen vaikeutti (vaihto-oikeus toiseen bussiin tunnin sisällä) ja korttini irrottaminen vaati jotakin toimia, mutta maksoin matkastani rehellisesti.

Tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni, vaikka siitä on yli 40 vuotta. Ja varmaan arvaatkin, että en koskaan ole matkustanut jäniksenä🐰 🎫. En ennen tuota tapahtumaa tai sen jälkeen.

Talvi 24

 

Hakkuuaukkoa 5.12.2024

 Hyvää itsenäisyyspäivää suomalaiset🇫🇮

  Valitsin tälle päivälle valokuvan, jossa näkyy hieman valkoista ja sinistä. Kuvassa hakkuuaukkoa, joka tehtiin 2.12.2024. Siinä näkyy taloni katto keskellä kuvaa muutaman puun ja kuusiaidan takaa. Onneksi puut suojaavat näkyvyydeltä ja tuulelta.

Hakkuuaukko on itäpuolella taloani. Nyt aamuaurinko paistaa ja lisää tontin valoisuutta etenkin kesäaikaan. 

Kuljeskelin ympäristössä ja hämmästelin miten tuttu maisema muuttuu, kun metsä häviää. Valon määrän suuntautuminen aukiolta metsään muuttaa yllättävän paljon tuttujakin paikkoja.

Sitä pitää metsää itsestäänselvyytenä, ja jollei muuten arvosta, niin viimeistään silloin kuin puita ei enää ole. Liian myöhään!

Kirja 11

 

Ruisrääkkä (Crex crex), arvoituksen ekologia 5.12.2024

 Sain tänään Amazonilta tilaamani ruisrääkkä -kirjan. Kauan siihen meni, mutta josko arvoitus erikoisesta linnusta aukeaisi.

Muistan lapsuudesta, kun harrastin taitoluistelua (1970-luvulla). Minulle jouduttiin tilaamaan Itävallasta luistimet ⛸⛸, koska Suomesta ei saanut niin suuria siihen maailman aikaan. Tilauksen toimittamiseen meni kuukausia. Liekö paluuta tuonne 70-luvulle, kun kirjankin toimittamiseen meni näin pitkään?

Pikaisesti silmäiltyäni kirjaa, en löytänyt mainintaa koiraasta tallomassa rinkiä soidintaessaan (kts. postaus 17.8.2024). Ehkä ensi kesänä, jos rääkän ääntelyä kuuluu lähettyviltä, niin pitää itsekin mennä peltoa tallomaan ja tutkimaan ...🐦