Muistoja 6

 

Auringonlasku heijastuu jääkannen päälle kerääntyneeseen veden pintaan 26.11.2024 

 Joidenkin minut tuntuvien ihmisten on ehkä vaikea kuvitella, että olen pohjimmiltani ujo. Lapsena olin sitä todella paljon, ja se jopa muodostui minulle jonkinlaiseksi taakaksi, esimerkiksi taitoluistelussa, kun vapaaohjelmassa pitää esittää omaa tulkintaa ohjelmasta. Sen vuoksi olinkin parempi kuvioluistelija (niitä ei enää taitoluistelussa ole). 

Minulla olisi paljon esimerkkejä siitä kuinka ahdistavaa ujous on lopultakin ollut, verratessa muun muassa ammatinvalintaani tai kykenemättä osoittaa ihastusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ne niikseen.

Olin jo paljon vanhempi, lukioikäinen kenties ja siihen maailman aikaan oli TKL:ssä (Tampereen Kaupunkiliikenne) käytössä 10-kerran ohuesta pahvista tehdyt matkaliput. Minulla oli enää viimeinen matka käyttämättä siitä lipusta, mutta se osa mistä pidettiin sormin kiinni, kun lippu työnnettiin koneeseen, joka leikkasi matkan pois/leimasi aikaleiman yms. (muistaakseni), oli käynyt kovin lyhyeksi. Olin liimannut siihen niin sanotun jatkopalan, jotta korttia voisi käyttää.

Ujo, kun olin, en uskaltanut näyttää lippua kuljettajalle noustessani nysseen (kutsuttiinkohan tuolloin vielä nysseiksi?), vaan työnsin kortin koneeseen ja se kortti juuttuikin sinne! Menin bussin peräosaan, ja minun onnekseni autoon nousi muitakin matkustajia, joten kuljettajalle ei ehkä jäänyt minusta muistikuvaa. 

Kukaan matkustaja ei pystynyt käyttämään kortin leimauskonetta loppumatkasta tekoni jälkeen. Jossakin kohtaa kuljettaja kuulutti bussin matkustajille henkilöstä, jonka kortti juuttui koneeseen, että pitäisi käydä kuljettajan juttusilla! En kehdannut mennä. Nousin bussista pois suunnitellulla pysäkillä.

Koin, etten lopulta ollut tehnyt mitään kovin väärää. Kuljettaja tietysti näki laittamani kortin jatko-osan pilkistävän koneesta, ja varmaankin luuli, että olin tehnyt jonkinlaisen vilunkikortin ja sen vuoksi kortti jumitti kiinni. 

Tietysti muiden matkustajien matkustusta leiman puuttuminen vaikeutti (vaihto-oikeus toiseen bussiin tunnin sisällä) ja korttini irrottaminen vaati jotakin toimia, mutta maksoin matkastani rehellisesti.

Tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni, vaikka siitä on yli 40 vuotta. Ja varmaan arvaatkin, että en koskaan ole matkustanut jäniksenä🐰 🎫. En ennen tuota tapahtumaa tai sen jälkeen.