Tarinoita entisestä metsästä 3/3

 

Pentukoira ja hakattu viita 10.12.2024

 Ajokone on ajanut kaadettuja puita kasoihin viime lauantaista saakka. Näillä yrittäjillä eivät työaikasuositukset meteliä aiheuttavista töitä päde, sillä työtä tehdään arkisin klo 5:30 - 23:00 ja jopa viime yönä vielä klo 03:15 ajokone näkyi ja kuului! 

Se ei mene kaaliini, että urakoidaan äärettömän pitkiä työrupeamia, työtä tehdään öisin/pimeällä ja kuitenkin siitä huolimatta kaadettuja tukkeja ja kuitua jää metsään. Samalla tuhotaan muurahaispesiä, vaikka ne pitäisi säästää. Eli kiireellä, väsyneenä ja pimeässä.

Poltetun maan taktiikka tulee mieleeni avohakkuusta. Vaikka tuo onkin sodankäyntiin liittyvä termi, niin jäljelle ei ole jäänyt yhtään mitään! Viidassa kulki pari polkua, joita käyttivät ahkerasti ulkoilijat. 

Minähän ne polut olin sinne aikaisempienkin harvennushakkuiden jälkeen raivannut ja tänään aloitin raivauksen taas uudelleen ystäväni kanssa. Osa poluista on jäänyt paksun oksa- ja havukerroksen alle, eikä ole voimia kaivaa niitä enää esiin, sillä moto ja ajokone ovat tehneet omat 'valtatiensä' aukkoon kulkemalla toistamiseen ja osittain polkujen päälle.

Nyt merkkaan niillä punaisilla hakkuusta ilmoittavilla nauhoilla polkujen pohjia kiinnittämällä nauhoja katkenneisiin puihin. Tämä yhtäältä siksi, etteivät kulkijat poukkoile aukolla miten sattuu, vaan polkuverkosto muodostuisi taas vähitellen omille paikoilleen ja toisaalta siksi, että vaurioitunut kenttäkerros saisi mahdollisuuden toipua ilman ylenmääräistä tallomista.

Tuulettomana helteisenä päivänä aukko tulee olemaan kuuma pätsi ja siksi kenttäkerroksenkin kasvillisuus muotoutuu uudelleen tulevien vuosien saatossa.

Ajokone työssään 10.12.2024

Kuvat metsästä ennen (7.10.2024) ja jälkeen (6.12.2024)