Syksy 18

 

Syksyn kuulautta 26.10.2024

Olen tällä viikolla nähnyt tai kuullut muuttavia laulujoutsenia (Cygnus cygnus). Ja se taas tarkoittaa, että säätyyppi on selkeästi kylmenemässä.

 "Varsinainen syysmuutto käynnistyy myöhään, vasta pakkassäiden alkaessa. Syysmuuton ajoitus riippuu siitä, miten nopeasti talvi saapuu. Syysmuuttoa havaitaan lokakuun lopulta alkaen, mutta etenkin marras-joulukuussa." 

Lähde: Haahka-muuttolintuselain

Eräs järven mökkeilijöistä on hankkinut uuden 'lelun': lehtipuhaltimen! He ovat nyt viikon verran huolehtineet mölystä ja mielipahasta. Sitä huudatusta kuuluu pimeälläkin, että näin🌬🍂

Pihatöitä en halua tehdä moisessa metelissä, joten lenkille, sieneen tai puolukkaan on mentävä riittävän kauas. Kuulaalla ilmalla lehtipuhaltimen ääni kuuluu parin kilometrin päähän.

Syksy 17

 

Huopanankoski 25.10.2024

 Kolme viikkoa sitten kävimme Viitasaarella suon ennallistamistalkoissa (kts. postaus 4.10.2024). Nyt menimme uudestaan ja kävimme saman suon, mutta toisen suo-ojan kimppuun. Meitä oli talkoissa tällä kertaa kaksi naista ja kaksi miestä. Kaikki siis viimekertaisia kokemusasiantuntijoita ja 'patologeja'.

Vanha pato 25.10.2024

Olimme siis patoamassa suon toisella laidalla uutta ojaa, mutta kävimme katsomassa aikaisemmin tehtyä patoa. Ja eron huomaa; padon vasemmalla puolen vesi on noussut n. 30 cm, mutta oikealla puolen ei ole juurikaan vettä.

Paaluttaminen ei ole kevyttä hommaa 25.10.2024

Selvisimme neljään pekkaan kahdeksassa tunnissa koko urakasta. Pato on kylläkin kapeampi. Työ oli helpompaa, kun tiesi mitä kaikkia työvaiheita padon rakentaminen vaatii: puiden kaatoa, karsimista ja pätkimistä, paaluttamista, sopivan täyttömaan etsimistä, kaivamista, lapiointia ja padon tiivistämistä esim. kuusen oksilla.

Uusi pato ja talkooporukkaa 25.10.2024

Suojärvi syksyisen harmaana päivänä 25.10.2024

Sienisatoa 7

 

Sieniä 8.10.2024

 Kiireisiä aikoja eletään; tällä viikollakin neljä työpäivää kahden sijaan. Lisäksi kaikkea muuta "sälää". 

Kuvassa parin viikon takaista sienisaalista. Tänään kävin toistamiseen suppiksessa, ja saaliina enemmän suppilovahveroita (Craterellus tubaeformis), kun taas hyvälaatuisia kantarelleja (Cantharellus cibarius) löytyi lokakuun alkupuolella vielä historiallisen paljon.

Yhteistyö pelaa koirani kanssa 24.10.2024

Oma liikuntakin on jäänyt liian vähälle kiireiden vuoksi. Älykellon mittaama VO2 max, maksimaalinen hapenottokyky on laskenut kuin lehmänhäntä pyöräilyn jäädessä repertuaarista. No, 'tästä varoitimme'.

Ei hullumpi sienestysympäristö 24.10.2024

Valvonta pelaa 24.10.2024

Koiranelämää 21

 

17.10.2024

 Kerään listalleni paikkoja, joissa kannattaa käydä. Tämänpäiväinen retki purolle oli hyvin positiivinen kohde, missä olen käynyt lähes 10 vuotta sitten. Olin merkinnyt tämän kohteeksi käydä keväällä, mieluiten toukokuussa. Silloin kun kaikkialla jo vihertää ja laululinnut ovat lähestulkoon tulleet.

Tämä puro on luonnonpuro ja purouomaan on jätetty riittäviä suojavyöhykkeitä lähes koko matkallaan. Tämä puro on saanut ELY-keskuksen kunnostushankerahaa tänä vuonna. Tänään en päässyt näkemään mitään suojelutoimia, mutta toisaalta en kulkenut puroa koko matkaltaan.

Koirallani on uusi heijastinliivi. Eilisellä metsäretkellä se sai revittyä vanhan. Tämä paksumpikankainen, värikkäämpi liivi näytti toimivan hyvin.

Koirani oli hyvin onnellinen uudesta retkikohteesta, sillä sehän oli siellä ensimmäistä kertaa. Ja onneksi olimme värikkäästi pukeutuneita, sillä metsästäjiä kuului olevan liikkeellä koirien haukusta päätellen.

17.10.2024

17.10.2024

17.10.2024

17.10.2024

Polttopuita 34

 

16.10.2024 valokuvaaja J.P.

 Tänään lähti ensimmäinen erä klapeja Etelä-Suomeen. Kyytiin mahtui vajaa 50 banaani- ja omenalaatikkoa. Takaikkunaan piti jättää näköyhteys, sen vuoksi autoa ei voinut pakata täyteen eli lattiasta kattoon.

Ensi viikolla taitaa lähteä toinen lasti? Onpahan polttopuut valmiina, kun talvi tulee.

Muistoja 5

 

Kesäkuu 2023 Rukalla

Tunsin sen heti alusta alkaen

vastustamattoman

 vetovoimasi armottomuuden

Jäin sen vangiksi

säälimättömän 

kaipauksen uhriksi

Unissanikaan et tohtinut

luvata enempää

kuin kerran

Silloin tiesin 

jotakin muuttuneen

Et olisi päästänyt minua lähtemään

Lähditkin itse

Sen jälkeen

en ole viihtynyt

Näkemättä sinua

kuulematta ääntäsi

Sinä siellä

minä täällä

Kierrämmekö kehää loputtomasti?

Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.

Tämä runo on ikään kuin jatkoa edelliselle runolle (kts. postaus 13.10.2024).

Muistoja 4

 

Aamusumua 13.10.2024

 

Siinä todellisuudessa

Iltapäivän kaltevassa valossa

Seisoin väjähtäneissä, grafiitinharmaissa

ja jo kiiltonsa menettäneissä jumppatrikoissani

Synkeän englantilaisen pubin pöydällä

Huonetilan tuoksussa rasvaiselta ruoalta, tupakansavulta ja maltailta.

 

Ja siinä Sinä seisot, yhtäkkiä edessäni

mielenkiintoisen ja paljonpuhuvan huvittunut virne kasvoillasi

Ikään kuin todetakseni vain, 

että tätähän nyt sopi odottaakin!

Lähdimme ulos suolaisen raikkaaseen ulkoilmaan

Syksyn aurinkoon kohti merenrantaa

Kävellen käsikynkässä nauraen jollekin

millä ei ollut enempää merkitystä

Olit taas se ihastuttavan valloittava

Niin kuin parhaimmillasi olet

Huoleton, rento, rakastettava

Suutelit minua kaulalle

Ylittäen sanattomasti ystävyyden rajan jollekin toiselle puolen

Ja annoin sen tapahtua

Olinhan tätä siirtoa aina salaa odottanut

Esittelit minulle keskiaikaista kauppa-aukiota,

jolla parveili itämaisten mattojen kauppiaita

Ilma oli sakeanaan puheensorinaa ja yksittäisillä parvekkeilla soittavia pillipiipareita

Oli huumaava tunnelma aivan kuin olisin ollut humalassa

Suojelit minua väentungoksessa

Kosketuksestasi tunsin kuinka halusit olla kanssani

Olo oli sähköistynyt ja toiveikas

niin kuin pitkään jatkuneesta kaipauksesta voi syntyä räjähdysherkkää

kunnes heräsin...

Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.

Näin todellakin tällaisen unen yli 12 vuotta sitten. Se oli niin elävä kaikkine nyansseineen, että kirjoitin sen heti vain ylös, jotten unohtaisi sitä. Myöhemmin kirjoitin sen runoksi. Vieläkin voin palata uneen ja niihin näkymiin, joita unessani näin ja tunteisiin, joita koin.

Koiranelämää 20

 

12.10.2024

 Pukeuduimme tänään koirani kanssa punaiseen alkaneen hirvenmetsästyksen vuoksi. Huomasin kuinka koirani 'jumppapuku' oli käynyt pieneksi. Varsinkin jumppapuvun riisuminen on kovin työlästä, sillä etujalat pujotetaan pois omista rei'istään. Vaikka materiaali on elastista, niin kireätä on! Siinä meinaa kuulua kirosanoja meiltä molemmilta. 

Sain tilattua ystäväni siskolta uuden suuremman 'viitan' tilalle.

Kireä jumppapuku ei tahtia haittaa 12.10.2024

Teimme pitkästä aikaa lenkkiä maastoihin, joissa emme ole käyneet yhdessä useampaan kuukauteen. Tarkoitan yhdessä sitä, että viimeksi kuljin pyörällä samoja seutuja, kun jaoin järviensuojeluyhdistyksemme perustamisesta tietoa järvien rannoilla oleville kiinteistöille kesäkuussa.

Sillä välin oli kuusimetsää laitettu nurin raskaalla kädellä erään vuoren rinteiltä😪

Syksy 18

Kurki Lyrics

(Säv. Kai Hyttinen, san. Vexi Salmi [nimim. Antero Ollikainen])

Pilvet tummina taivasta sousi

Toisten aurana lähtevän näit

Usva huuruna suosta jo nousi

Siipirikkona rannalle jäit

Sinut jäiseltä suolta mä löysin

Ja taistelun jälkeen köysin

Sinut suojaan talveksi sain

Pari pihlajanoksaa mä taitoin

Niistä lastan siipeesi tein

Latoon lämpimään paikan mä laitoin

Sinne päivittäin ruokaa mä vein

Luottamuksesi ehkä mä voitin

Jos kädestä syöttää koitin

Sinä katsoit ylpeästi vain

Ei vapaata vangita voi

Me kumpikin tiesimme sen

Sinitaivaalla korkeuksissa

Sinun laulusi vapaana soi

Ei vapaata vangita voi

Me kumpikin tiesimme sen

Sama kaipuu mun kaupungista

Tänne korpien kätköön toi

 

Kevään aurinko lämpönsä antoi

Hauraat kinokset sulattaen

Olit terve ja siipesi kantoi

Kevään vaistosit – ymmärsin sen

Hetken iskien siivillä sousit

Ja tuntien voiman nousit

Kevättaivaan sineä päin

 

Vielä kaartelit hetkisen verran

Sitten lensit jo pohjoista päin

Huusit lähteissäs′ kiitokseks' kerran

Minä pisteen vain taivaalla näin

Kauan katselin usvaista rantaa

Sun siipesi kauas kantaa

Minä maahan vangiksi jäin

Ei vapaata vangita voi

Me kumpikin tiesimme sen

Sinitaivaalla korkeuksissa

Sinun laulusi vapaana soi

Ei vapaata vangita voi

Me kumpikin tiesimme sen

Sama kaipuu mun kaupungista

Tänne korpien kätköön toi

 Kuulin tänään pitkästä aikaa radiosta Kai Hyttisen Kurki -laulun. Olin aivan unohtanut tämän kappaleen. 

Sanoissaan Vexi Salmi tavoittaa jotakin minun sieluuni uppoavaa villistä eläimestä, vapaudesta, luonnon kauneudesta ja minun elämän filosofiastani. 

10.10.2024

 

Jalkapuoli 23

 

Tampereen Ratinan stadionin patsas Vesieste vuodelta 1966 Pentti Papinaho 9.10.2024

 Kävin eilen, syysmyrskyisenä päivänä Tampereella päiväseltään. Minulla oli oikean jalkani vuoksi kontrolli Taysissa. Isovarpaan tyvinivelen on vihdoin ja viimein luutunut. Eihän siihen mennyt kuin miltein kaksi vuotta ja vaadittiin kaksi operaatiota. Ainakin joillakin osa-alueilla vielä tapahtuu paranemista.

Olipas raskas reissu! Juna oli lopulta myöhässä Jyväskylässä 20 minuuttia. Olin lähes 12 tuntia liikenteessä. Ei tällä ikää jaksa enää riekkua, ei hälinää eikä ärsykkeitä! Oli ihana palata kotiin: hiljaisuuteen ja pimeyteen. Vain tuulenpuuskat ja sade kuuluivat luonnonääninä.

Tarinoita entisestä metsästä 3

 

Viidan tärkeä kuusi 7.10.2024

 Taloni takametsään tulee avohakkuu! Punaiset nauhat ilmestyivät muutama viikko sitten ja tänään Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoituksessa näkyi hakkuun laatu. 

Olinkin arvannut, ettei muu tule kyseeseen kuin avohakkuu, sillä VAIN KOLME VUOTTA SITTEN viidassa oli viimeksi harvennushakkuu. Silloin ajattelin, että tuo metsä voisi kasvaa seuraavat 80 vuotta rauhassa, niin harvaksi harvensivat.

Tämä toimenpide on suorastaan keskisormen näyttäminen meille rannan asukkaille. Törkeää🤯

Avohakkuu vajaan 20 suurehkon kuusen ja alle 10 suuren koivun vuoksi. Enimmäkseen metsä on mäntykangasta, mutta nuo kuuset!!

Otsikkokuvan kuusi on minulle erityisen tärkeä. Entinen koirani Usko pysäköi aina kuusen luokse, jotta heittäsin sille kuusenkäpyjä. Uskon fetissi.

Kuusirypäs 7.10.2024

Myymme sellun polkuhintaan Kiinaan, olikohan muutama sentti/kilo? Kyllähän siihen hintaan kannattaa kaikki Suomen metsät tai niiden jäänteetkin ("minun takametsäni") kaataa.

Voi vain todeta, että puut ovat vähissä. Mielenkiintoista, miten kaikki olemassaolevat ja suunnitteilla olevat sellu- tai nätimmin sanottuna biotuotetehtaat saavat riittävästi puita? Suomen päättäjät ovat nojanneet liiaksi itään päin ja odotukset ovat vieläkin epärealistisia.

Tässä kohtaa ristiriita hiilinielujen ja Suomen metsäteollisuuden välillä.

Voit pitää minua hulluna ja sitä olenkin. Kävin tänään silittämässä kaikki kuuset ja koivut. Huomasin miten erilaisia kuusen kaarnat voivat olla: sileää ja karheaa. Halasin tärkeää kuusta ja pyysin anteeksi ihmisen ahneutta. Se kuusi on nähnyt minun elämäntaipaleeni ja siitä luopuminen on vaikeaa ja surullista!

Kirjoitin Kompassi koilliseen -blogissa Viita viidasta ja sen merkityksestä minulle aikaisemmin.

Sääkuvia 3

 

Kukkiva suopursu (Rhododendron tomentosum) lokakuussa! Yksittäisiä kasveja oli viisi kappaletta kukassa 4.10.2024

Auringonlasku 4.10.2024

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) kihlapari 9.9.2024

Auringonnousu 4.10.2024

Haavanlehtimatto (Populus tremula) valaisee synkimmänkin päivän 5.10.2024

Turha kuolema

 

Kuollut mustarastas 4.10.2024

 Otin tämän otsikon Kompassi koilliseen -blogistani.

Huomasin tänä aamuna, että taloni kulmaikkunaan oli lentänyt nuori mustarastaskoiras (Turdus merula) ja kuollut. Näitä ikkunaan lentämistä on tapahtunut todella vähän, sillä olen laittanut vastaisuuden varalle valoverhon toiseen ikkunaan puoleksi vuodeksi.

Eteläikkuna ja valoverho 4.10.2024

Liekö aurinko paistanut ikkunaan ja lintu tulkinnut väärin valoaukon? Törmäys oli tapahtunut eilen, eikä sille ollut todistajia. Eilen aamulla lähtiessäni suon ennallistamistalkoisiin, näin varmaankin tämän saman yksilön lentämässä koirieni muistolehdossa. Nyt hautasin sen siellä olevan suuren kuusen juurelle ja sanoin sille, että täällä tutussa paikassa sinun on hyvä nukkua. Mustarastaat erityisestikin penkovat nokallaan ruokaa käännellen maassa makaavia lehtiä puiden alta.

Mustarastas on mukava lintu. Minua itketti tämä turha kuolema. Siitä suivaantuneena tilasin Suomen Lintuvarusteesta Window Alert, ikkunatarroja. Ne heijastavat ultraviolettia valoa, minkä lintu näkee, muttei ihminen. Tarra muodostaa linnulle hehkuvan kohteen, minkä pitäisi varoittaa lintua lasipinnasta.

Lähde: Suomen Lintuvaruste Oy

Syksy 17

 

Huopanankosken mylly vuodelta 1892 Viitasaarella 3.10.2024

 Olimme eilen porukalla suon ennallistamistaloissa Viitasaarella. Suo on yksityishenkilön omistuksessa. Päivä matkoineen, töineen ja evästaukoineen kesti lähes 12 tuntia.

Huopanankoski 3.10.2024

Suon ennallistaminen yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ojitetun suon oja/ojat tukitaan ja sallitaan vesien nousu takaisin suolle ja ojilla kuivatetuille metsämaille.

Meiltä oli opastamassa asiantuntija Hiilipörssistä. Teimme niin sanotun tiiviin padon yhteen suo-ojaan. Siinä paalutettiin kaksi puutolppariviä, ja väliin mätimme lapioilla ja kuokilla hiesua. Hiesu tekee padosta tiiviin. Työ oli raskasta, kuten arvata saattaa.

Suolampi ja upea syyssää 3..10.2024

Suo-oja ja paalutusta 3.10.2024

Talkooporukka ja valmis pato kuin silta yli tumman veen 3.10.2024

Työkaluina meillä oli akku- ja moottorisaha, vesurit, leka, lapiot, kuokat ja kirveet 3.10.2024 

Aurinko on jo laskemassa ja hiljainen suolampi. Ensi kesänä täällä on jo kosteampaa, kun padotun ojan vuoksi vesi nousee 3.10.2024

Syksy 16

 

Puna-ampiainen (Vespula rufa) 4.9.2024

 

"Tuhlaajapojan paluu"

Sain todistaa erikoista tapahtumaa järven kuikkaperheessä (Gavia arctica). Tämän kesän kuikan poikanen liikkui emojensa kanssa syyskuun alkuun saakka (2.9.2024). Sitten sitä ei enää näkynyt, ja emot olivat järvellä keskenään.

Tuo poikasen itsenäistymisvaihe on ainakin minulle kovin haikeaa, ja luulisin sen olevan sitä myös emoille. Emot kutsuvat sitä etenkin iltaisin, jo tienoon hämärtyessä. Jossakin vaiheessa, kun illat toistavat itseään, ne toteavat poikasen erkaantuneen omille teilleen.

Tänä syksynä kävi toisin.

Huomasin kolmannen kuikan ilmaantuneen järvelle ja pysyvän tiiviisti pariskunnan kanssa. Aikuisille kuikillehan on tyypillistä kokoontua isoihinkin parviin kalastelemaan järville päivittäin. Itseasiassa parveilun syitä ei oikein muuten tiedetä. Nuoria yksilöitä ei näihin tapaamisiin oteta mukaan, ja yleensä poikaset jäävät yksin ilman emoja joksikin aikaa.

Tämä kolmas kuikka ilmestyi 19.9.2024 järvelle. Varsinainen pari alkoi äännellä kuuluvasti lähes jatkuvasti. Ikään kuin ne olisivat pitäneet parisuhdetta yllä äännellen. Tosin ne viihtyivät yhdessäkin jättäen kolmannen pyörän välillä itsekseen.

Tulin siihen päätelmään, että kolmas yksilö oli tämän kesän poikanen. Kooltaan se oli lähes aikuisten kokoinen ja värityskin oli lähes sama. Jostakin syystä se palasi takaisin emojensa luokse. Se viihtyi kotijärvellään 25.9.2024 saakka ja nyt taas kuikkapari uiskentelee järvellä, mutta paljon hiljaisempina kuin aikaisemmin.