Lintuisia lapsia 5

 

Keitele 4.7.2026

 Koirien kanssa on lähdettävä lenkille, oli sää mikä hyvänsä. Suuntasimme tänä aamuna sellaiseen paikkaan, jossa kumpainenkaan koira ei ole ennen käynyt, ja omastakin käynnistä on aikaa ainakin 10 vuotta.

Sateinen sää siivitti menoa, muttei se meitä haitannut. Otsikkokuvakin on sumuinen johtuen kuvaushetken kovemmasta sadekuurosta.

Näin kesäaikaan on koirien kanssa suunniteltava lenkit siten, että reitin varrella on niille juoma- ja uimapaikka, sillä ne säätelevät ruumiinlämpöään kielen kautta läähättäessään. Ja läähättäessään ne hikoilevat ja kuivuvat ennen pitkää. Uiminen ja juominen auttaa lämpötilan säätelyssä.

Joten vein niitä lenkin puolivälissä erään suolammen äärelle, jotta ne saavat vähän viilennystä. Lähestyessämme lampea kuuluikin sieltä todella paha linnun ääni. En tunnistanut sitä ennenkuin näin linnun: kaakkuri (Gavia stellata)! Sellaista kaakkurin ääntä en ollutkaan koskaan vielä kuullut ja olihan sille selitys. Pääsin yllättämään sen poikaset. Emo varoitti ja keräsi kaksi pientä poikasta "helmojensa huomaan". Olipahan pojatkin vielä pieniä, ehkä parin päivän ikäisiä.

Nuori koira ei muistanut juoda ollenkaan, niin voimakkaasti se reagoi kaakkuriemoon. Se on kovin musikaalinen koira, ja mm. lintujen äänet saavat sen huomion täysin.

Lampi, josta kaakkuripoikueen löysin, oli itselleni uusi. Tai siis olin siellä joskus käynyt kaakkureita katsomassa, muttei siellä silloin ollut mitään. Toki kaakkurit ovat erittäin hyviä piilottelijoita pesintä- ja poikasaikaan, joten monella kaakkurilammella pitääkin käydä useasti kesässä, jos vaikka niistä havainnon saisi.

Nyt minulla on seitsemän kaakkurilampea, joita on kierrettävä pesintöjen varmistamiseksi.

Mikä onnenkantamoinen taas kerran, eikä siis huono koirien juomapaikka, ei sitten alkuunkaan!

Märkiä retkeläisiä. Nuori koira etualalla 4.7.2026