Lintuisia lapsia 6

 

Harmaasiepon (Muscicapa striata) poikaset 7.6.2026, valokuvaaja I.P. 

 Heinäkuun kylmimpään aamuun kuoriutuivat terassillani pesivän haarapääskyn (Hirundo rustica) poikaset. Tai tarkkaa aikaa ei voi tietää, mutta iltapäivään mennessä emolintujen käytös muuttui piilottelevaisesta näkyväksi, ja jopa aikuista koiraani kohtaan hyökkääväksi, kun se istui terassilla. Hyökkäily on lintujen vahva suojeluvietti saattaa poikaset lentokykyisiksi.

Eilinen aamu oli kylmä. Lähdin pyörällä töihin ja jouduin pukemaan pari vaatekertaa ylimääräistä päälleni tarjetakseni. Lähtiessäni kotoa oli sankkaa sumua. Aurinko näkyi 'paistavan' sumuverhon takaa ja se toi mieleeni Claude Monet'n Lontoon Thames -sarjan, jossa taiteilija kuvasi sumuisia maisemia. Minäkin jahtasin edelläni pakenevaa sumukaarta, sitä kiinni saamatta. Valokuvaamaan en maisemia jäänyt, sillä meno oli poikkeuksellisen takkuista. Liekö kylmä sää ja sumu, paksuhko vaatetus, vai vain huono päivä syynä vetämättömyyteen. Lintujen laulukin oli tauonnut kolean sään vuoksi. Oli syksyinen vaikutelma.

Lintuemosta tuli vielä mieleeni kokemus noin viikko sitten. Olin koirieni kanssa lenkillä, kun ne kytkettynä alkoivat käyttäytymään levottomasti säntäillen puolelta toiselle, hännät heiluen niille tyypilliseen ellipsin muotoiseen liikkeeseen, kun ne saavat vainun metsäkanalinnusta (Tetraonini). Pysähdyin ja tarkkailin ympäristöä. Huomasin teeriemon (Lyrurus tetrix) kurkistelevan kanervikon suojasta. Se oli ihan liikkumaton, ja lähes huomaamaton. Sanoin koirilleni:"Näen sen!" Ja se oli kuin lähtölaukaus niille ja ne lähtivät liikkeelle remmien mahdollistavan matkan verran, mutta se riitti signaaliksi teeriemolle ja poikasille, kun ne kaikki pyrähtivät eri suuntaan lentoon.