 |
| Oranssikeltano (Pilosella aurantiaca) 25.6.2026 |
Samainen harju, jolta mustikat löysin, sivuaa lähdejärveä ja näin eräänä aamuna kuinka kolme aikuista kuikkaa (Gavia arctica) lepäilivät lähes tyvenessä vedessä. Ei siinä sinänsä ollut mitään erikoista, mutta omalaatuinen veden väri ja veteen heijastuva tumma metsä loi upean kontrastin linnuille. Pitkällä optiikalla olisi voinut saada upeita kuvia, muttei kännykällä usean kymmenen metrin etäisyydeltä. Juttelin kuikille kehuen niiden kauneutta. Linnut olivat selvästi kuulolla, mutteivat sukeltaneet tai äännelleet. Kuikkahan sukeltaa kovin helposti, jos kokee tulevansa häirityksi. Tuo kuva kaikkinensa on vain tallennettava lukuisiin muistikuviin omalle aivojen kovalevylle.
Joillakin linnuilla on jo menossa toinen kierros, toinen pesimäkierros. Ainakin talitiaiset (Parus major), mustarastaat (Turdus merula), metsäkirviset (Anthus trivialis), peipot (Fringilla coelebs) ja peukaloiset (Troclodytes troclodytes) tuntuvat olevan äänessä. Niiden laulu on laimeampaa ja alkaa myöhemmin aamulla kuin ensimmäisellä kierroksella.
Olimme eilen mattoja pesemässä ja kuulin rannassa ruokokerttusen (Acrocephalus schoenobaenus) laulua. Nimensä mukaisesti se laulaa ruoikossa kiireisellä rytmillä "ikään kuin ei ehtisi kaikkea sanoa kerralla." Lähde: luontoportti.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti