 |
| Tännekin on puhjennut "Käärijän vihreää" 19.5.2023 |
Tänään kiersimme koirani kanssa toisen maalaiskylän kautta 10 kilometrin lenkin. Tiellä kävely on tylsää, mutta jos haluaa tehdä koiraani kuormittavan lenkin sen ollessa minuun kytkettynä, on teillä tai poluilla liikkuminen helpompaa kuin umpimetsässä.
Joskus kauan sitten me ystäväni kanssa juoksimme tätä lenkkiä hyvin usein, mutta tällaista kävelylenkkiä en ole tehnyt aikoihin. Ja koirani kanssa on mukavaa nyt kulkea sille uusissa maastoissa, kun se jaksaa, jaksaa ja jaksaa pitkiä lenkkejä. Nyt lumien sulattua pääsemme lähes minne vain!
Liikkuessa saa samalla hyviä lintuhavaintoja, kuten vuosipinnan hernekertusta (Sylvia curruca), punavarpusesta (Carpodacus erythrinys) ja sokerina pohjalla sinisuohaukkakoiraasta (Circus cyaneus)!
Sinisuohaukkaa en ole koskaan nähnyt täällä päin. Nyt reittini kulki peltoaukeiden kautta, ja siellä se esittäytyikin. Ensin näin lentävät töyhtöhyypät (Vanellus vanellus), ja sitten huomasin niiden hätistelevän sinisuohaukkaa. Sinisuohaukka lenteli peltojen yllä ja lähimpänä näin sen vajaan 100 metrin päästä. Uhanalaisuusluokituksessa se on vaarantunut.
Lisäksi näin rentukan (Caltha palustris), valkovuokon (Anemone nemorosa) ja käenkaalin (Oxalis acetosella) kukkivan. Käenkaali eli ketunleipä tieteellisen nimensä mukaisesti sisältää oksaalihappoa. Varmasti jokainen on maistanut sen lehtiä.
Kyllä taas kannatti lähteä liikkeelle 🐕🚶♀️
Lähde: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti