Jälkiä 15

 Menimme koirani kanssa ensi kertaa käymään sille uudessa maastossa. Sielläkin on menneinä vuosina tehty paljon avohakkuita ja harvennuksia. Nytkin kuului metsätyökoneen ääntä. Itsekin pohdin koska viimeksi olen paikassa käynyt ja päädyin kevääseen 2020.

Paikka tuli aikoinaan tutuksi, kun Birdlifen vuoden (2004) lintuna oli laulujoutsen (Cygnus cygnus) ja kiertelin lähistön kaikki lammet ja järvet pesintöjen varmentamiseksi. Tällä lammella, jossa siis nyt kävimme, en ole tainnut nähnyt koskaan yhtäkään vesilintua. Se on kovin kummallista.

Mielestäni lampi sopisi hyvin kaakkureillekin (Gavia stellata), kun siinä on pari heinikkoista luototypästäkin. Mutta kun ei.

Tällä kertaa parhaimman luontokokemuksen antoi peukaloisen (Troclodytes troclodytes) laulu. Itse lintua en nähnyt, mutta ponnekas laulu kuului hyvin läheltä.

Otsikon mukaisesti löytyi eräästä linnustakin melko vanhat jäänteet. Tämä on tällä kertaa helppo rasti. Lintu, mikä hengestään on päässyt, on närhi (Garrulus glandarius). Tuo hienon sulan raidoitus paljastaa saaliin. 

Saalistaja onkin vaikeampi kompa, sillä löytypaikka oli melko tiheän kuusikon sisällä. Luultavasti närhi on jäänyt saaliiksi talven aikana tai jopa syksyllä. Se on kuitenkin melko suuri lintu, joten kyseeseen tulisi kanahaukka (Accipiter gentilis), tai joku nisäkäs. 

BirdLife Suomi valitsee lähes joka vuosi vuoden linnun. Vuoden linnut ovat yleensä vähentyneitä, harvalukuisia ja esiintymiseltään vajavaisesti tunnettuja lajeja. Vuoden linnusta kerätään havaintoja tehostetusti, ja vuoden tavoitteena voi olla esimerkiksi lajin pesimäkannan suuruuden selvittäminen.

Vuodelle 2023 ei ole valittu vuoden lintua. Yksittäisen lajin sijasta keskitytään koko maan pesimälinnuston kartoittamiseen osana neljättä lintuatlasta.

Lähde: Birdlife Suomi