YstÀvÀni kuuli tÀnÀÀn, ettÀ erÀÀn autiotilan talon katolla oli istunut pöllö, mikÀ oli lentÀnyt hÀirittynÀ pois.
EihÀn siinÀ muu auttanut kuin lÀhteÀ sitÀ katsomaan ilman koiraa. Paikka on lehtoa, ja ajattelin pöllön olevan mahdollisesti lehtopöllö (Strix aluco). Se pesii myös rakennuksissa. Vaan piti myös varautua viirupöllön (Strix uralensis) hyökkÀyksestÀ, joka on aggressiivinen pesÀllÀÀn. Kuitenkaan mistÀÀn aggressiivisuudesta ei ollut tietoa.
LÀhistyessÀni tilaa nÀin, ettÀ hevosilla oli ratsastettu siellÀ ja se vahvisti ajatustani, ettei kyseessÀ ole varmaankaan viirupöllö. Talon lÀhistöltÀ lehtokurppa (Scolopax rusticola) lÀhti maasta, missÀ sillÀ varmaankin oli pesÀ. En tarkistanut asiaa, vaan jatkoin matkaani. Otin kiikarit repustani, vedin takin hupun pÀÀhÀni (pöllön hyökkÀyksen varalta) ja laitoin kÀnnykÀn kameran valmiiksi.
LÀhestyin rakennuksia varovaisesti, kiikaroin niitÀ etÀÀltÀ, liikuskelin rauhallisesti katsoen ylÀilmoihin. YhdessÀ rakennuksessa olisi voinut olla pesÀ, mutten pÀÀssyt sitÀ katsomaan ilman tikkaita. Ei yhtÀkÀÀn pöllöÀ. Pihan kuusessa (kuva) oli 1/3 ylhÀÀltÀ pÀin katsottuna pesÀ. En nÀhnyt siinÀ ketÀÀn, mutta pesÀ oli niin korkealla, ettei voinut varmuudeksi tietÀÀ.
Tulihan siinĂ€ lĂ€hes kahden tunnin reippailu ulkonađ
Ah, rakastan tÀllaisia arvoituksia; olla kuin salapoliisi. EtsiÀ neulaa heinÀsuovasta. TÀytyy kÀydÀ siellÀ vielÀ uudestaan, jos vaikka onnistaisi.
Ei kommentteja:
LÀhetÀ kommentti