Vuoden viimeinen 2

 

Aamun sarastus 31.12 2024 klo 8.42

 Tämä kohta vuotta on hyvä aika tehdä ns. tilinpäätöstä menneestä vuodesta. 

Olen onnekas, koska sain vakinaistettua ja muutettua työpaikkani työkokeilun kautta. En ole ollut päivääkään sairauslomalla vuoden aikana, mutta toisaalta teen 50% työaikaa Kevan osakuntoutustuella työkyvyttömyyden vuoksi.

Ystävät ympärilläni ovat olleet terveitä. Perheeseeni on liittynyt uusi tulokas, kolmen (3) kuukauden ikäinen koiranpentu. 

Uveavanto 31.12.2024

Luontoa läheltä ja vähän kauempaa on ennallistettu, mutta myös turmeltu. Turmelusta en ole vastuullinen. Roskia olen kerännyt luonnosta ennätysmäärän. Hiilijalanjälkeä olen vähentänyt, sillä osan työmatkoista kuljin pyörällä, enkä tehnyt yhtään lentomatkaa koko vuonna. Matkustelua olen vähentänyt kuluneena vuonna.

Auringonnousu 30.12.2024

Pystyin lisäämään liikuntaa 780 kilometrillä vuodesta 2023. Se on pelkästään työmatkapyöräilyn ansiota.

Kaiken kaikkiaan siis hyvä vuosi🚶‍♀️🐕🚴‍♀️⛷ja olen siitä kiitollinen.

Vuoden 2024 liikunnat. Muu tarkoittaa potkukelkkailua 31.12.2024

TOIVOTAN KAIKILLE LUKIJOILLE RAUHAA ENSI VUODEKSI 2025🕊

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 4

 

Koirani 23.12.2024

 Kolmen (3) kuukauden ikäinen irlanninsetterin pentuni on erityisherkkä, jos niin voi sanoa. Tiedossa on ollut se, että irlanninsetterit rotuna ovat arkoja ja tarvitsevat paljon rohkaisua kasvaessaan aikuiseksi tasapainoiseksi koiraksi.

Pienetkin muutokset pennun ympäristössä vaikuttavat sen sisäsiisteyteen. Meillä menee jo melko hyvin sen suhteen, mutta niin kuin tänäänkin kova puuskainen tuuli aiheuttaa sen, ettei se uskalla pissata ulkona, vaan pissat tulevat sisälle.

Kaikkea ei edes etukäteen tajua, mitkä asiat voivat vaikuttaa sen käyttäytymiseen.

Yhtenä iltana ystäväni tuli klo 20:nen maissa meille, niin pentu pissasi sisälle.

Vuodenaikaan kuuluva pimeys varmasti aiheuttaa epävakautta, sillä päiväsaikaan valoisalla pentu on paljon rohkeampi.

Koirat rakastavat rutiineita ja olenkin pyrkinyt pitämään ruoka- ja ulkoiluajoista kiinni. Rutiinit tuovat turvaa ja vakautta. Aikuisella koiralla on resilienssiä, muttei pennulla. Sen se kehittää vähitellen sopeutuessaan talon tapoihin.   

11.12.2024

12.12.2024

Muistoja 11

 Kirjoitin postauksissani 7.12 ja 10.12.2024 ujoudestani ja rakkaudesta tanssimiseen. Nämä kaksi yhdistyvät seuraavassa kertomuksessa.

Eräänä kesäiltana lähdin ajamaan mökiltäni ~36-vuotiaana yksin lavatansseihin Hangan lavalle Hankasalmelle. Olin laittanut mekon päälleni ja muutenkin 'pynttäytynyt'. En edes muista kuka artisti lavalla esiintyi.

Ujoudestani johtuen en uskaltanut mennä niin sanottuun naisten riviin (seinusta, jonne naiset asettuvat ilmaistaessaan haluavansa tanssia) seisomaan, sillä ajattelin etten osaisi tanssia kunnolla. Joten vietin iltaa siellä katsellessani, kun ihmiset tanssivat ja viettivät mukavaa kesäiltaa. Aikani siellä oltuani lähdin ajamaan mökille takaisin.

Että sellainen lavatanssi-ilta. Kylläpä minä itseäni soimasin, mikä luuseri olin!

12.12.2024

Talvi 30

 

Sain itseäni parempaa hiihtoseuraa 28.12.2024 auringonnoustessa

 Lintujen ruokinnalla näkyi tänään ensimmäisen kerran tälle talvelle puukiipijä (Certhia familiaris). Nyt täytyy hieroa pähkinää ja talia puiden rungoille, sillä ne kulkevat puiden runkoja ylöspäin (siitä suomenkielinen nimitys) ja keräävät pitkällä käyrällä nokallaan ruokaa kaarnan väleistä. Normaalistihan se syö hyönteisiä, mutta nyt pakkasten kiristäessä otettaan hyönteiset eivät liiku ainakaan yhtä ahkerasti kuin plussakeleillä.

Pari päivää sitten näin lintujen ruokinnalla kuinka orava (Sciurus vulgaris) pääsi yllättämään sinitiaisen (Cyanistes caeruleus). Se tarrasi lintua takaapäin kiinni, mutta onneksi lintu pääsi karkuun.

Hiihtoretken saldoa: teeret (Lyrurus tetrix) istuneet nuorissa männyissä ja koivussa. Syövät koivujen urpuja ja silmuja. Ulosteet puiden alla paljastavat lintujen oleskelun 24.12.2024

Muistoja 10

 

Kuu peilautuu joen pinnasta 20.11.2024

 Miten kaikkea kummallista tulekaan omasta lapsuudestaan mieleen, kun luen Pajtim Statovcin Finlandia-palkittua kirjaa Lehmä synnyttää yöllä. Olen tarkoituksella pitänyt taukoja kirjan lukemisesta, sillä se on liian raaka minun psyykeelleni. Olen sen verran rajoittunut persoona. Jäljellä on enää kirjan viimeiset 20 sivua. Selviydyn niistä, hoen itselleni.

Se on sama kuin "kakkosäitini" sanoi minulle äitini kuoleman jälkeen, ettei hän suosittele minulle Sofi Oksasen Puhdistusta. Ei kirjana tai muunakaan kulttuurisena tuotteena. Olen pitäytynyt hänen arviossaan.

Mutta siihen muistikuvaan.

Alakoulussa harjoittelimme ainekirjoitusta. En muista valitsemaani otsikkoa, mutta aiheen muistan. 

Kirjoitin koulumatkastani, jota tein kävellen ja jään päälle sataneesta lumesta ja kuinka salakavala sellainen alusta oli kulkea. Opettaja luki aineeni ääneen luokan edessä ja kaikki nauroivat. Itsekin nauroin, sillä häpesin niin. Minulle jäi tunne siitä, että opettaja halusi jollakin tapaa nöyryyttää minua. En ollut osannut kirjoittaa aiheesta selväsanaisesti, vaan aine oli jotenkin ihan sekava. 

Vaikea aihe kirjoittaa vielä tänäkin päivänä.

Muistoja 9

 

12.12.2024

 Joulupäivänä, kun vieraanani ollut ikäihminen kertoi muistojaan, palautui minullekin ikävä muisto mieleen.

Minulla oli taaperoikäisenä hoitotäti, joka tuli joka aamu meille äitini lähtiessä töihin. Tämä oli siis 1960-luvulla. Kaikki varmaankin meni meillä kahdestaan ihan hyvin, mutta sitten äitini ja ystäväni äiti sopivat jotakin odottamatonta.

Ystäväni äiti joutui menemään hammaslääkäriin, ja toi ystäväni (samanikäinen tyttö kuin minäkin) hoitoon meille tämän hoitotädin hoidettavaksi siksi aikaa. Se olikin liikaa!

Muistan sen pahanolon tunteen, ihmettelyn ja kummastelun, miksi hoitotäti kuritti ystävääni turhasta. Jouduin istumaan yksinäni olohuoneessa, kun hoitotäti huusi ja pahoinpiteli keittiössä suljetun oven takana ystävääni. Muistan itkeneeni, niin kuin teki ystävänikin.

Asuimme kerrostalossa, kun ystäväni äiti tuli hakemaan lastaan, tönäisi hoitotäti hänet portaat alas haukkuen tätä huoraksi! Siinä vaiheessa tietysti kaikki alkoi paljastua. En muista miten asiat siitä etenivät, mutta hoitotäti ei koskaan enää tullut minua hoitamaan.

Myöhemmin kuulin, miten hoitotäti oli halunnut omia minut. Jos hän vei minua hiekkalaatikolle leikkimään ja sinne tuli muita äitejä lapsiensa kanssa, vei hoitotäti minut heti pois. Minua tai huomiotani ei saanut jakaa, kuten kävi hammaslääkärikäynnin aikana.

Vielä vuosia myöhemmin, jos ystäväni äiti sattui näkemään Tampereen keskustassa hoitotädin, hän alkoi huutaa ja sättiä tätä kovaäänisesti jatkaen siitä mihin viime kerralla jäi. 

Muistoja 8

 

Harjuille tekemäni latu 22.12.2024

 Pahoittaessa mieleni latujen pilaajista palautui muistoista tapahtuma yläkoulun ajoilta. Asuin silloin Tampereella.

Olimme liikuntatunnilla menneet hiihtämään Kaupin liikuntapuistoon. Kävin Sammon yläastetta ja Kauppi oli kohtalaisen matkan päässä koulusta.

Hiihtomatka oli yhteensä kahdeksan (8) kilometriä Niihamaan ja takaisin. Olin jo tulossa poispäin, ja laskemassa mutkaista mäkeä alaspäin, kun ladulla tulikin minua vastaan vanha mies. Silloin ei vielä ollut luisteluhiihdosta tietoakaan ja käytössä oikeanpuoleinen liikenne niin kuin nykyäänkin. 

Hän ei väistänyt minua, vaikka hiihti väärällä puolella. Jouduin väistämään miestä metsään! Sukseni katkesi, onneksi ei muita vaurioita eikä vammoja tullut.

Eikä hän kysynyt miten kävi. Ujona nuorena tuskin sanoin hänelle mitään, sitä en muista. Ehkä hän ei edes huomannut virhettään? 

Silloin jouduin kävelemään ladun vartta takaisin lähtöpaikkaan, koska hiihtämisestä ei tullut mitään. 

Muistan kuinka vaikea oli illalla äidille kertoa, että suksi oli katkennut. Yksinhuoltajalla kun oli aina suuri ponnistus hankkia yhtäkkiä esim. kallita urheiluvälineitä rikkimenneiden tilalle. Äiti ei ollut minulle vihainen, onneksi.

Kiusantekoa👹 2

 Kävin eilen hiihtämässä taas ladulla, mikä oli aikaisemmin (kts. postaus 23.12.2024) kävelty.

Nyt siellä oli menty urakalla jalkaisin ja hevosella niin, ettei koko latua enää erottanut. Hevosten kaviot olivat nuoskakelillä painuneet lumen lävitse ja ne olivat nostaneet mukanaan maata ja kariketta lumelle.

Pettyneenä kanssaihmisiini tein uutta latu-uraa suolle. Jos sinne meinaavat mennä latuani tallomaan, uppoavat kunnolla. Eihän tässä muutakaan voi. Toivottavasti kulkijat saivat hyvän joulumielen, kun heille oli tehty polku!

Luisteluhiihtäjät 27.12.2024

 Muutaman päivän lämmin henkäys talvisäässä sai lumet sulamaan järvien jäältä. Nyt pakkasyön jälkeen kokeilin ensimmäistä kertaa tälle talvelle luisteluhiihtoa järven jäällä. Sain koirani harjoitteluun mukaan. Ja hyvinhän se sujui. Nyt ladun pilaaja on vain luonto.

Mallioppimista 27.12.2024

Pieni ei vielä kauaa jaksa 27.12.2024

Joulumieltä 6

 

Aikuinen koirani 24.12.2024

 Tulimme juuri iltalenkiltä koirieni kanssa. Laitan koirilleni pantoihin valot, jotta näkisin missä ne kulkevat. Aikuinen koira juoksentelee lumihangessa, pentu tietä pitkin. Minulla on otsalamppu.

On upea, upea tähtikirkas ilta. Kuului kummallinen ääni, ikään kuin lumivyöry lähestyisi tai jotain. Teki mieli maastoutua, kunnes tajusin, että teeriparvi (Lyrurus tetrix) lähti lentoon nuoresta männiköstä. Ihan pimeässä metsässä. Täällä on tälle talvelle lentänyt 20-30 linnun parvi.

Kylläpä aikuinen koirani sai vauhtia kinttuihinsa! Se pitkään haki lintuja hangessa loikkien. Pentu ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Ehkä se joku päivä yhdistää kanalintujen hajun ja äänen. Siihen mennessä se vain ihmettelee mikä aikuiselle koirakaverille oikein tuli.

Linnun saattoivat lähteä minun otsalamppuni valoa karkuun. Joten sammutin valon ja pian silmät tottuivat näkemään pimeässä tähtitaivaan alla. Pentuni pantavalon avulla pysyin "kaidalla" tiellä. Sanoinkin sille, että valaise sinä tietäni.

Joulumieltä 5

 

24.12.2024

 Aloitin viime jouluna "jouluperinteen" kutsumalla jouluaterialle yksinäisen ikäihmisen, ja tänään jatkoin perinnettä. 

Tein jälkiruoaksi pappilan hätävaraa eli leivoin kaksi erilaista kuivakakkua etukäteen: appelsiini-suklaakakun ja taatelimokkakakun. Lisäksi tuorejuusto-kermavaahtoa, marjoja, pähkinöitä, pipareita ja suklaakonvehteja. Se olikin makujen ilotulitusta ja kannattaa tehdä toistekin.

Pappilan hätävara 25.12.2024

Voi, miten hyvä mieli tuli, kun voi ilahduttaa yksinäistä. Paras joululahja on aineeton.

Jouluavanto odottaa 21.12.2024

Joulumieltä 4

 

24.12.2024

 Niin sitä päästiin taas yhteen jouluun saakka.

Kävimme hämärän tullessa kirkonkylän hautausmaalla. Tein pientä lenkkiä koirieni kanssa. Pentua pelotti katuvalot. Sellaisia hämärän "lapsia" me olemme - ansarissa kasvaneet niin kuin äitini sanoisi.

Jouluillassa vieraili pukki. Pennulla oli seuraa pari viikkoa vanhemmasta labradorinnoutajan pennusta. Niillä riitti vääntöä niin paljon, ettei pentu rauhoittunut nukkumaan kuin vasta klo 01:n jälkeen jouluyönä.

Levollista joulua🎄

Jäälyhty 24.12.2024

Kiusantekoa👹

 

Ladunrikkoja! 23.12.2024

 Tekemiäni latuja on rikottu viikonloppuna! Ainakin kolmen (3) ihmisen voimin. 

Tieuralle teen aina ladun keskelle tieuraa, ihan sillä jos autolla/traktorilla ajetaan, niin latu säilyisi. Samoin jalankulkija voi niin halutessaan kulkea renkaan jälkeä.

Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut, eikä viimeinenkään. En vaan ymmärrä keneltä se on pois, jos hiihdän. Enkä minä latuja tehnyt käveltäväksi, vaan hiihdettäväksi. Be my guest!

Ja jos koirani talloo latua, niin se sallittakoon. Koira talloo ehkä neljäsosan latuverkostoa, muutoin se juoksee pitkin metsiä. Ihmisen tallomana se on aina tarkoituksemukaista, suunnitelmallista - ei sattumaa.

Tämä on sitä samaa kiusaamista, mitä koemme kouluissa, työpaikoilla, somessa, kaduilla. Kukaan ei ole enää suojassa.

Miten tämä maailma on mennyt tällaiseksi? 

Talvi 29

 

Nuorena vitsa on väännettävä 22.12.2024

 Tänään pentukoira yllätti minut iloisesti, koska se ilmestyi perässäni latua pitkin. Olin ollut jo toista tuntia hiihtämässä aikuisen koirani kanssa ja lähdin vielä tekemään erästä polun pohjaa suksilla viitaan. Pentu oli ollut pihassa ja kuullut/haistanut meidät ja lähti peräämme.

Se on pari kertaa aikaisemmin tehnyt samoin, mutta olimme silloin jo tulossa kotiin ja pentu juoksi meitä vastaan.

Hiihtämässä ollessani näin puuston takana lentävän todella ison linnun. Kyseessä oli metso (Tetrao urogellus), kanahaukka (Accipiter gentilis) tai joku iso pöllö (Strigidae). Todennäköisemmin metso. Se saattoi lymytä jossakin puiden latvassa ja häiriintyi tulostani.

Latumestarit 22.12.2024

Teimme tänään kävellen koirien kanssa pisimmän yhteisen lenkin: reilun kaksi (2) kilometriä. Otin todistettavasti kuvan käynnistämme erään joen ylittävältä sillalta.

Pimeässä kauempana näkyvät aikuisen koirani silmät ja pannan vihreä valo 22.12.2024

Viime aikoina on puheeksi noussut lisääntyvä valosaaste. Kuten kuvasta näkyy, täällä eivät katuvalot häikäise. Jos haluaa liikkua pimeällä, niin koirat ja itsensä kannattaa varustaa heijastimilla ja valoilla.

Polaariyö

 

21.12.2024

 Tänään polaariyö on syvimmillään. Se olikin täällä Keski-Suomessa valoisa päivä. Aurinko pilkisteli pilvien raoista kapeana juovana pakkasen nipistellessä poskia. Mainio ulkoilusää.

Tänäänkin kävimme aikuisen koirani kanssa hiihtämässä. Näkyi jäniksen (Lepus timidus), ketun (Vulpes vulpes) ja pyyn (Tetrastes bonasia) jälkiä. Korppi (Corvus corax) huuteli järven yllä.

Koirani on hyvä tyyppi. Nyt vasta sen arvon huomaa, kun on pentu kontrastina vieressä. Aikuinen koira on niin helppo. Lenkillä se näyttää hyvin selvästi mistä mennään. Tänäänkin se valitsi sille vaikeimman kautta eli umpihankea pitkin. No, se tietää ja lopussa kiitos seisoo. Tyytyväinen koira ja vakaa kuin kallio.

Talvi 28

  En ollut pariin päivään käynyt hiihtämässä eräällä reiteistäni. Näinä päivinä oli ollut reilut 20 pakkasastetta. Löysin latuuni rajoittuen teeren (Lyrurus tetrix) kiepin.

20.12.2024

20.12.2024

Lumikieppi on lumen alla oleva nukkumispaikka, jota esimerkiksi metsäkanalinnut kuten riekko, metso ja teeri käyttävät selviytyäkseen pakkaspäivistä. Lumi eristää pakkaselta ja suojaa pedoilta, joskin suojasäällä kieppiin meno voi olla vaarallista, kun yöpakkaset jäädyttävät kiepin. Parasta lunta kieppiä varten on pehmeä ja hengittävä pakkaslumi. Lintu viettää suurimman osan päivästään lumen alla ja käy vain syömässä parin tunnin ajan. Lumettomat talvet saattavat olla lintujen talvehtimiselle haitaksi, vaikka tarkkaa tutkimustietoa asiasta ei ole.

Lähde: Wikipedia