Muistoja 10

 

Kuu peilautuu joen pinnasta 20.11.2024

 Miten kaikkea kummallista tulekaan omasta lapsuudestaan mieleen, kun luen Pajtim Statovcin Finlandia-palkittua kirjaa Lehmä synnyttää yöllä. Olen tarkoituksella pitänyt taukoja kirjan lukemisesta, sillä se on liian raaka minun psyykeelleni. Olen sen verran rajoittunut persoona. Jäljellä on enää kirjan viimeiset 20 sivua. Selviydyn niistä, hoen itselleni.

Se on sama kuin "kakkosäitini" sanoi minulle äitini kuoleman jälkeen, ettei hän suosittele minulle Sofi Oksasen Puhdistusta. Ei kirjana tai muunakaan kulttuurisena tuotteena. Olen pitäytynyt hänen arviossaan.

Mutta siihen muistikuvaan.

Alakoulussa harjoittelimme ainekirjoitusta. En muista valitsemaani otsikkoa, mutta aiheen muistan. 

Kirjoitin koulumatkastani, jota tein kävellen ja jään päälle sataneesta lumesta ja kuinka salakavala sellainen alusta oli kulkea. Opettaja luki aineeni ääneen luokan edessä ja kaikki nauroivat. Itsekin nauroin, sillä häpesin niin. Minulle jäi tunne siitä, että opettaja halusi jollakin tapaa nöyryyttää minua. En ollut osannut kirjoittaa aiheesta selväsanaisesti, vaan aine oli jotenkin ihan sekava. 

Vaikea aihe kirjoittaa vielä tänäkin päivänä.