Fauna 34

 

Auringonlasku 18.9.2025

 Olen jo reilun kuukauden syönyt joka päivä tuoreita mustaherukoita (Ribes nigrum). Ne ovat kuin karamelleja, niin hyviä. Mustaherukan terveyshyötyjä on mm. runsas C-, E- ja K- vitamiinipitoisuus, flavonoidit, kuidut ja siemenissä on Omega-6-rasvahappoa.

Varpuspöllön (Glaucidium passerinum) syyslaulun kuulin eräänä aamuna lähtiessäni koirien kanssa aamuhämärissä lenkille. Sitä kutsutaan skaalalauluksi ollessaan sellaista nousevaa kiljuntaa erotuksena keväiseen viheltylyyn.

Sudenmaito (Lycogala epidendrum) 18.9.2025

"Sudenmaito tai sudenvoi (Lycogala epidendrum) on lahossa puussa elävä alkueliö, joka elämänsä aktiivivaiheessa on puun sisällä hitaasti liikkuva limasieni. Limakko koostuu yhdestä suuresta solusta, jossa on tuhansia tumia, mutta ei soluseiniä. Se syö bakteereja ja alkueläimiä. Limakko karttaa valoa ja on väritön, mutta tietyssä elämänvaiheessa se nousee lahopuun pinnalle ja muodostaa 5–15 mm leveitä palleromaisia pesäkkeitä. Ne ovat aluksi hyytelömäisiä ja väriltään vaaleanpunaisia, mutta myöhemmin haalistuvat ja alkavat levittää itiöitä. Tämä tapahtuu yleensä syksyllä. Sudenmaito on yleinen koko Suomessa."

Lähteet:

suomenluonto.fi

wikipedia

Metsä 6

 Metsä -otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

Kuvassa mm. Ivaskanmäen (Räisälä, Karjala) miehiä leirillä 18.8.1935. Isoisäni eli ukko on N-kirjaimen kohdalla neljänneksi alimmalla rivillä. Valokuvaaja tuntematon.

 Viime osassa kirjoitin siitä, miten tonttini "ikimännyt" säästyivät kehittyvän metsäteollisuuden ja sodista toipuvan Suomen kynsistä. Tässä osassa käsittelen Venäjän pommituksia Keski-Suomessa talvi- ja jatkosodissa. Aiheen ajankohtaisuus sivuaa löyhästi Venäjän tekemää drooni- ja ohjusiskua 10.9.2025 Puolaan.

Otsikkokuvaan valitsin ukon armeijakuvan Karjalasta vuodelta 1935. Ukko oli kuvanottohetkellä 27-vuotias (ja kuvan ulkopuolelta – äitini oli tuolloin alle vuoden ikäinen). "Ikimännyt" olivat tuolloin 50-vuotiaita.

"Siviiliväestö reagoi talvisodan ensimmäisiin ilmahälytyksiin ymmärrettävästi hieman yliherkästi. Ellei sirpalesuoja tai perunakuoppa ollut lähellä, niin juostiin lähimetsiin valkoinen lakana harteilla."

"Talvisodan alla suojeluskuntien esikuntiin perustettiin ilmasuojelutoimistot, ja ilmavalvonta ulotettiin yli koko maan. Käytännössä lotat hoitivat ilmavalvonnan ilmavalvonta-asemilla." (Heiskanen, J. s. 134-135.).

Kolmiomittaustorneissa tehtiin osa ilmavalvonnasta (kts. postaus 21.10.2021 Struven ketjusta Kompassi koilliseen).

https://kompassikoilliseen.blogspot.com/2021/10/struven-ketju.html

Keski-Suomessa pommitettiin Haapamäkeä (29.2.1940), Jyväskylää (29. ja 31.12.1939) ja Keuruuta (29.12.1939). (Wikipedia)

"Tikkakosken lentokenttää etsineet viholliskoneet kaarsivat Äänekosken ja Suolahden yläpuolella. [...] Viholliskoneet suunnistivat alueen yli Jyväskylään, Vaasaan ja muihin rannikkokaupunkeihin." (Heiskanen, J. s. 136-137.).

Ikimäntyni säästyivät pommituksilta, sillä venäläisten pommitukset kohdistuivat sotilaallisesti tärkeisiin kohteisiin, isoihin kaupunkeihin ja siviilikohteisiin, niin kuin nytkin Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan 24.2.2922 lähtien.  

Äitini ja isoäitini 12.3.1944 Räisälässä. Valokuvaaja tuntematon.

Lähteet:

Heiskanen, J. (2002). Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan.

Wikipedia

Fauna 33

 

Auringonlasku 10.9.2025

 Kesälomani hyödyt tuntuivat häviävän taivaan tuuliin, kun tällä viikolla alkaneet työt niin sanotusti kaatuivat syliin. Ylityötä tuli heti kaksi tuntia. Olin kuin sumussa.

Keskiviikkona töistä tultua ajauduin katsomaan, vähän vahingossa, Susijengin jo aloittamaa peliä Georgiaa vastaan ja se olikin hyvää vastapainoa työstä kuormittuneelle mielelle. Siitä jaksoin lähteä vielä hyvälle iltalenkille.

Saman tein eilen, nyt suunnitellusti. Katsoin koko Suomen matsin Saksaa vastaan ja sain siitä hyvin virtaa lähteä metsälenkille koirieni kanssa hämärtyvään iltaan.

Metsässä oli hirvikärpäsiä (Lipoptena cervi) ihan valtavasti! Varmasti useita kymmeniä, joita yritin nyppiä sitä mukaan kuin ehdin. Vielä kotona löysin vaatteistani ja nuoresta koirasta yli 30 'hirvaria'. Aikuisen koiran turkki on kihara ja tiiviimpi kuin nuoren koiran ja ehkä siksi sillä niitä ei ollut tai se ei ainakaan niistä vaivaantunut.

Kotimatkalla alkoi sataa. Olo oli hikinen ja tukala 'hirvarien' kanssa käydystä reviirikiistasta, missä ne ovat suhteessa minuun. Ihan kotinurkilla, hakkuuaukon laitamilla, löysin metsäjäniksen (Lepus timidus) jäänteet. Niitä oli levitelty halkaisijaltaan parin metrin etäisyydelle toisistaan ja osin peitelty. Heti tuli mieleen ilves (Lynx lynx). En alkanut kuvaamaan jälkiä, sillä oli jo niin pimeää ja satoi suurilla pisaroilla.

Tarkistin vielä petoyhdyshenkilöltä saaliin peittelystä ja hän varmisti asian. Ilves on liikkunut – liikkuu tässä ihan lähellä!

Taidanpa jatkossakin seurata Susijengin pelejä!

Kiusantekoa 4

 

Merkattu tammentaimi 12.9.2025

 Olen kirjoittanut pariin kertaan siitä, miten hakkuuaukolle on itänyt tammentaimia (Quercus robur) kts. postaukset 23.8 ja 3.9.2025. Huomasin eilen, että otsikkokuvan mukaisesti merkattu tammentaimi oli nyhdetty irti!

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/08/tarinoita-entisesta-metsasta-36.html

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/09/tarinoita-entisesta-metsasta-37.html

No, johan jotain henkilöä häiritsi🌱

Toivottavasti sai teostaan hyvän mielen!

Muutoin ajattelen, että tekijä taitaa olla ilmastomuutoksen vastustaja, sillä puiden istuttamistahan pidetään ilmastotekona. 

Kiusa se on pienikin kiusa👿

Kesäpäivä Tampereella 7

 

Koskipuistoa, taustalla näkyy hotelli Tammerin kulmaa 9.9.2025

 Tein pikavisiitin taas Tampereelle. Jo kolmas kerta kahden viikon sisällä. 

Kun Keski-Suomea piinasi jopa 10 tuntia kestänyt ukkosrintama, niin Tampereella ei ollut tietoakaan sateesta. Siitä syystä nimesin otsikon kesäpäiväksi, en syyspäiväksi.

Toisaalta oli hyvä päivä käydä asioilla, sillä kotona olisi joutunut pysymään neljän seinän sisällä. Ukkosella ei ole asiaa metsään.

Syksy 25

 

7.9.2025

 Nyt on taas yksi kesäloma vierähtänyt.

Minulla oli jo toinen kesä peräkkäin, kun en käynyt ns. kesälomareissulla. Ja nytkin vain pari käyntiä pikaisesti Tampereella. Tosin ei ollut voimavarojakaan. Oma liikuntaharrastus ja koirat vievät kaiken ylimääräisen. Ja olihan tuossa tuo rakoliiterin rakentaminen, vaikken siinä hirveästi ollutkaan mukana.

Tuntuu ikävältä mennä töihin syystä, että Keski-Suomen hyvinvointialue lomauttaa tänä syksynä koko henkilöstönsä. Luin asian mediasta aloitettuani juuri lomani elokuun alkupuolella. En tiedä mitä tuo tarkemmin tarkoittaa, mutta jo ajatus tuntuu absurdilta. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, hoivaa, huolenpitoa ja ammattilaiset lomautetaan! Ensimmäinen kerta minullekin tuollainen prosessi on laatuaan.

Mitähän säästöä sekin tuo pitkällä juoksulla? Ihmiset, kun on hoidettava joka tapauksessa. Mitä nopeammin ihminen ohjautuu hoitoon, sitä parempi. No, viisaat päättävät - siitähän heille maksetaan huikeita summia.

Rakoliiteri 18

 

Rakoliiteri valmiina 6.9.2025

 Tänään saimme rakoliiterin valmiiksi. 

Jos tarkkaan katsot otsikkokuvaa, niin oven yläpuolella näkyy ulkovalo ja oikealla puolella vaalean palikkarivin yläosassa on liiketunnistin. Myös sisällä on valaisin, joka ei näy nyt päivällä, mutta pimeällä valo näyttäytyy myös ulospäin liiterin rakosista.

Lisäksi rännit ovat molemmin puolin liiteriä.

Liiteri on 4/5 täynnä puita.

Pitkään se otti - rakentaminen ja valmistuminen, mutta nyt se on siinä!

Kiitokset kuuluvat ystävälleni💗

Ystäväni kaivavat sähkökaapelia varastolta liiterille 4.9.2025

Kirja 14

 

5.9.2025

 Selattuani uusinta kirjaani Suomen käävät huomasin yhtäläisyyksiä ja tarkistin asian. Äitini hankki otsikkokuvassa olevan kirjan aikoinaan ja siinä on 68 sivua käävistä. Sieltä siis takaumia. Suomen ja Pohjolan sienet -kirja on vuodelta 1987.

Rauniolukki (Leiobunum tisciae) 4.9.2025

Kirja 13

 

5.9.2025

 Sain ystävältäni jo reilut pari kuukautta etukäteen syntymäpäivälahjan. Tuomo Niemelän Suomen käävät, toinen uudistettu painos. 

Kuulin kirjan ilmestymisen lähestymisestä metsäkartoituskurssilla toukokuussa. On kuulemma haluttua tavaraa, joten piti kiirehtiä tilauksen kanssa.

Tämä kirja on hyvä työkalu luontokartoitukseen, joten nyt vain kirja kauniiseen käteen ja retkeilemään. Vielä luuppi puuttuu!

5.9.2025

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 5

Välissä 22 vuotta elämää!

 Otsikkokuvassa ylempi kuva on otettu 12.7.2003 ja alempi tänään 4.9.2025. Välissä tosiaan 22 vuotta elämää! Paljon on tapahtunut. Eikä kuitenkaan paljoa. Toivo ja Usko (koirani) säilyvät sydämissämme, vaikkei niitä näissä kuvissa näykään. Molemmissa kuvissa savustetaan lohta.

Savustettu Norjanlohi 4.9.2025

Tarinoita entisestä metsästä 3/7

 

Ukko tulossa puolukasta 1977, valokuvaaja L.M.

 Otsikkokuvassa on isoisäni seisomassa mökin vieressä. Takana näkyy nuori männikkö, mikä viime vuonna avohakattiin. Aikaa kuvan ottamisesta on 48 vuotta, joten männikkö oli ihan erinäköinen kuin kuvassa.

Laskin kaadettujen puiden kannoista vuosirenkaita. Sain niitä reilut 60 eli puut olivat kanssani lähes samanikäisiä. Ja sehän se tunne on ollut koko ajan. Koin lähimetsäni olleen kuin toinen käteni. Me olimme metsän kanssa eläneet yhdessä, jakaneet yhteisiä hetkiä enemmän kuin ymmärränkään. Se oli aina läsnä, kunnes motot tulivat.

Näinkö se menee ihmistenkin kohdalla? Ikäihmisiä ei enää kunnioiteta, vaan ne koetaan tarpeettomina - kuluerinä - ja ne halutaan heivata pois silmistä. Metsä tai ihminen lihoiksi, kaikki hyöty irti ilman lisäkustannuksia!

Kirjoitin 23.8.2025 postauksessani tammentaimista (Quercus robur), joita on itänyt hakkuuaukkoon. Nyt niitä on löytynyt jo 13 kappaletta kuuden sijaan.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/08/tarinoita-entisesta-metsasta-36.html

Syksy 24

 Kesän lämpö muuttui syksyyn. Tässä muutama kesäinen kuva. Nauttikaamme hetken verran vielä ennen koleutta, pimeää ja kosteaa.

Nuori koira saa 'ohjeistusta' laulujoutsenilta (Cygnus cygnus) 1.9.2025

Raitarantuli (Dolomedes fimbriatus) laiturilla 2.9.2025

Nuori koira ja kyykäärme (Vipera berus) pihassa 2.9.2025. Molemmat koirat kiersivät sitä kuin kissat kuumaa puuroa! Käärme koki olevansa uhattuna. Se siirtyi saavissa metsän suojiin ystäväni avustuksella, kun pidin koirat kiinni.

Hämähäkinverkko kuusen oksalla 2.9.2025

Metsä 5

Metsä -otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

Tällä hetkellä suurimman "ikimäntyni" ympärysmitta rinnankorkeudelta on 170 cm eli sen halkaisija on 54 cm, mikä ei ole vielä paljoa sekään. 

Toivakassa, Keski-Suomessa sijaitsee Suomen suurin mänty (Pinus sylvestris). Sen ympärysmitta on 1,3 metrin korkeudelta 380 cm. (Jokinen, E.). 

Mummoni 1980 mökin kasvimaalla. Huomioi suuret männyt taustalla, lisäksi näkyvät naapurin rakennukset. Pari näkyvissä olevista männyistä on nykyisiä "ikipuitani". Valokuvaaja E.M.

Suomen metsäteollisuuden kehitys karkeapiirteisesti:

"Suomen puunjalostusteollisuudelle, joka oli tärkein teollisuutemme haara, 1870-luvun alkupuoli aina 1877 asti oli, kuten tunnettua, mahtavan nousun aikaa. Ranskan-Saksan sodan jälkeen jälleenrakennus ja Keski-Euroopan suurkaupunkien kasvu vaativat runsaasti puutavaraa, joten Suomessa, erityisesti Keski-Suomessa elettiin kukoistavaa 'tukkiaikaa'." (Jokipii, M. s. 21).

"Keski-Suomen pohjoisen metsävarat oli tunnustettu jo 1700-luvun lopulla raaka-aineaitaksi, mutta tukkipuiden kuljetus Keiteleen ympäristöstä lienee tuolloin jääneen pelkäksi unelmaksi. Vasta vuonna 1885 Keiteleelle syntyi uittomäärien kasvaessa oma lauttausyhtiö." (Wilmi, J. s. 86-87).

"Ensimmäinen maailmansota vähensi teollista toimintaa. Sotaa edeltäneen tuotannon taso saavutettiin 1922.[..] Kehitystä veti puuta jalostava teollisuus."

"Maailmansota oli muuttanut ratkaisevasti Suomen ulkomaankaupan rakennetta Venäjän markkinoiden sulkeuduttua. Idänkauppa lähti jälleen käyntiin erikoisjärjestelyin 1923. Neuvostoliittoon vietiin pääasiassa massa- ja paperiteollisuuden sekä myös metalliteollisuuden tuotteita. Tärkein tuontiartikkeli oli pyöreä puutavara, jota rajan lähellä sijainnut teollisuus käytti."

"Vientiteollisuus perustui nimenomaan kotimaiseen puuraaka-aineeseen. Venäjän jäätyä pois sahatavaran maailmanmarkkinoilta Ruotsi lisäsi tuntuvasti markkinaosuuttaan, mutta Suomi pystyi jo 1924 ottamaan siltä aseman Euroopan suurimpana sahatavaran laivaajana.[..] Nousukausi jäi suhteellisen lyhyeksi, sillä viennin kasvu oli hidastunut 1928.[..] Neuvostoliiton paluu maailmanmarkkinoille aiheutti ongelmia Suomen sahatavaran viennille 1928-1929. Näin vienti ja tuonti olivat saavuttaneet lakipisteensä jo ennen 1930 alkanutta maailmanlaajuista lamaa."

"Teollisuus oli kokenut 1933-1937 erityisen kiivaan kasvun kauden.[..] Puujalostuksen osuus laski maailmansotien välisenä aikana, mutta säilytti suurimman teollisuudenhaaran asemansa. Puujalostusteollisuuden syvälle yhteiskuntaan, erityisesti maaseudulle ulottuvat vaikutukset jatkuivat voimakkaina." (Selèn, K. s. 193-280.). 

"Välirauhan jälkeen syksyllä 1944 Suomen eristäytyminen Itämeren pohjukassa paheni entisestään, sillä yhteydet Saksaankin katkesivat. Kesään 1945 saakka, jolloin sota Euroopassa päättyi, kansantalouden huolto oli paljolti Ruotsin ja etenkin sen rauhanteon yhteydessä lupaaman elintarvikeavun varassa."

"Metsätaloutta leimasivat pakkohakkuut hallituksen määräämiin hintoihin. Etenkin haloista oli huutava pula – polttoaineiden tuonti oli 1945 vain kahdeksan prosenttia sotaa edeltäneestä – mutta myös sotakorvauksiin, vientiin ja jälleenrakennukseen tarvittiin runsaasti puuta. Halonteon merkeissä metsistä otettiin vuosina 1945-1948 selvästi enemmän puuta kuin ennen sotia. Pakkohakkuut olivat välttämättömiä, sillä säännöstellyt kantohinnat jäivät yhä enemmän jälkeen inflaatiosta. Pakkohakkuista luovuttiin vuoden 1947 lopussa." (Pihkala, E. s. 271.).

"Noin 400 000 kotinsa menettänyttä karjalaista oli asutettava uudelleen, ja Suomen oli myös maksettava laivoina ja koneina valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Tämä maan talouteen kohdistunut paine aiheutti täyskäännöksen maataloudesta koneenrakennukseen, mikä lopulta osattautui maalle suureksi eduksi." (Valitut Palat s. 610-612.).

"Osa sodanjälkeisistä tehtävistä, kuten sotakorvaukset, asutustoiminta ja jakelusäännöstelyn purkaminen, jatkui 1950-luvulle, mutta silloin kyseessä oli enää niiden viimeistely.[..] Suomen vienti perustui sotakorvausten päättymiseen saakka yli 90 prosenttisesti puuhun. Raakapuu, sahatavaran ja vaneri sekä sellu ja paperi olivat tärkeimmät vientituotteet."

"Vuoden 1957 devalvaation jälkeinen talousohjelma paperiteollisuuden laajentamiseksi ja puunkäytön lisäämiseksi näkyi ensinnäkin alan vientiosuuden vahvistumisena. Tämä kehitys taittui vasta 1960-luvun lopulla. Raakapuun vienti loppui 1960-luvulla ja kääntyi jopa tuonniksi." (Pihkala, E. s. 276-284.).

Isovanhempani hankkivat mökin 1970-luvun alussa ja näin nykyiset "ikimäntyni" säästyivät kaikesta edellä kirjoitetusta.

Lähteet:

Jokinen, E. (2016). Toivakan mänty on Suomen suurin metsäpuu, Heinolan poppeli tilavuudeltaan ykkönen. Etelä-Suomen Sanomat. 12.9.2016.

Jokipii, M. (Toim.) (1988). Keski-Suomen historia, 2.

Pihkala, E. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia 3. Talouden kasvu ja yhteiskuntamurros.

Selén, K. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia 2. Tasavalta hakee suuntaa.

Valitut Palat. Reader's Digest. (1993). Suuri Maailmantieto. Maantieteen hakuteos: Valtiot ja kaupungit, luonnon- ja matkailunähtävyydet. 

Wilmi, J. (1991). Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932.

Suomen luonnon päivä 2

 

Kantarellit (Cantharellus cibarius) 30.8.2025

Kirjoittaja 26.8.2025, valokuvaaja A.P.

 Luontoyhdistyksemme järjesti Suomen luonnon viikon teemalla luontohyvin-vointiretken. Meitä oli kaksi ohjaajaa. Vieraileva tähti ohjasi hyvinvointi-harjoituksia ja minä kerroin alueen historiasta, luonnosta ja luonnonsuojelusta.

Meitä onnisti sään puolesta. Vielä retkeen varustautuessa satoi vettä, mutta retken aikana reilun parin tunnin aikana oli poutaista.

Ihailimme auringonsiltaa vedessä, syksyisiä värejä mustikanlehdissä (Vaccinium myrtillus), aistimme luonnon tuoksuja ja ääniä. Männyn (Pinus sylvestris) käpyä voi hieroa käsiensä välissä, saaden verenkierron vilkastumaan ja pienen käsihieronnan.

Tänään kävin katsomassa kantarellitilannetta. Ensimmäinen sato kuivui helteiden seurauksena metsään, mutta nyt toista satoa pystyi jo keräämään.

Kesäpäivä Tampereella 6

 

Saksan joukkuetta 28.8.2025

 Kävin parina päivänä peräkkäin Tampereella asioitani hoitamassa. Otsikko kuuluisikin olla kesäpäivät Tampereella. 

Tarkoitus oli olla ystävän luona yötä, mutta liekö tästä 'noituudesta' johtuen, mitä aina välillä tulkitsen erilaisista merkeistä, minulla oli voimakas tunne siitä, että kotiin pitää mennä torstaiyöksi.

Olen aikaisemmin kirjoittanut Kompassi Koilliseen -blogiini geeniperinnöstäni mm. sen, että isoisoäitini sokeutui vanhoilla päivillään glaukooman (silmänpainetauti, viherkaihi) vuoksi. Tämän takia olen säännöllisesti käynyt silmälääkärissä. Myös sairastettuani viheliäisen virustaudin 11 vuotta sitten, mikä poikkeuksellisesti minun kohdalla paradoksaalisesti nostikin silmänpaineet, vaikka yleensä ne laskevat.

Kävin siis silmälääkärissä ja minun silmähermoissa näkyi muutoksia eli painaumia, jotka viittaavat glaukoomaan. Silmäni kuvattiin silmänpohjakuvaus ja OCT (Optical Coherence Tomography) hermosäie-kuvauksella. Silmänpaineeni olivat viitearvoissa.

OCT-kuvaustulos printtinä 27.8.2025

Ne muutokset, joita nyt oli ilmaantunut kuluneen kahden vuoden aikana, ei silmälääkäri pitänyt huolestuttavina, mutta minun tulee käydä kolmen kuukauden välein silmänpainemittauksissa ja silmälääkärin kontrollit muuttuvat vuoden välein tehtäviksi.

Lähdin kotiinpäin ja matkalla kuulin, että molemmat koirani olivat ottaneet jalat alleen eli livistäneet ystävältäni puolen päivän tienoissa.

Päästyäni kotiin, oli ystäväni jo etsinyt koiria useamman tunnin kiertäen taloja, jotka voisi houkutella koiriani poikkeamaan ja kyselemässä ihmisiltä näköhavaintoja. Niitä ei ollut. Lähdimme yhdessä niitä vielä etsimään karttojen avulla. Kun koirat olivat olleet noin kahdeksan tuntia kateissa, eräs ystäväni laittoi facebookiin ilmoituksen niistä (minä en ole somessa). Pian alkoi tulla tietoa koirista, mutta tiedot rajautuivat ensimmäiseen kahteen tuntiin, jonka ne olisivat olleet hukantiellä.

Etsintäpartioita saatiin lisää, muttei koirista mitään havaintoa. Olin jo matkalla Keski-Suomeen ilmoittanut kunnan löytöeläinpalveluihin koirien katoamisesta. Myöhemmin ilmoitin koirat karkurit.fi -palveluun ja otin yhteyttä etsijäkoiraliittoon.

Lopetimme etsinnät klo 22:n maissa, kun oli jo pimeää. Jokainen koiranomistaja voi aavistaa sen ahdistuksen ja pahanolon, mitä koirien katoaminen aiheuttaa. Kaikenlaiset spekulaatiot pyörivät mielessä. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään.

Kun koirien katoamisesta oli kulunut 13 tuntia puhelimeni soi. Ystävä kertoi, että koirani olivat ilmestyneet heille. Hain pojat kotiin. Päälle päin ne näyttivät olevan kunnossa. Aikuisella koiralla molemmat silmät rähmivät ja se nuoli oikeaa etujalkaansa. Ruoka maistui ja unikin niille maittoi, toisin kuin emännälle. Kaikki se pään sisällä tapahtunut myllerrys – ahdistus - helpotus – jättivät jäljen.

Seuraavana päivänä lähdin uudestaan Tampereelle. Kävin kampaajalla, sillä viime kerrasta oli kulunut 10 kuukautta, kun huhtikuinen tapaaminen meni mönkään kampaajan äkillisen sairastumisen takia.

Tampereella pidetään koripallon 🏀 EM-kilpailut 27.8. - 3.9.2025, mikä näkyi katukuvassa erittäin hyvin. Odotellessani junaa Jyväskylään, vietin aikaani hotelli Tornin edustalla auringonpaisteessa. Hotellissa majoittuvat ainakin Saksan EM-koripallojoukkue taustajoukkoineen. He kerääntyivät yhteiskuvaan hotellin edustalle (otsikkokuva).

Tätä kirjoittaessa aikuinen koirani on kunnossa. Silmien rähmiminen ja jalan oireilu on helpottanut. Oli johdatusta lähteä kotiin etsimään koiria ja vastaanottaa ne lopulta hoiviin🙏

Olipas rankka setti🤯