![]() |
| Saksan joukkuetta 28.8.2025 |
Olen aikaisemmin kirjoittanut Kompassi Koilliseen -blogiini geeniperinnöstäni mm. sen, että isoisoäitini sokeutui vanhoilla päivillään glaukooman (silmänpainetauti, viherkaihi) vuoksi. Tämän takia olen säännöllisesti käynyt silmälääkärissä. Myös sairastettuani viheliäisen virustaudin 11 vuotta sitten, mikä poikkeuksellisesti minun kohdalla paradoksaalisesti nostikin silmänpaineet, vaikka yleensä ne laskevat.
Kävin siis silmälääkärissä ja minun silmähermoissa näkyi muutoksia eli painaumia, jotka viittaavat glaukoomaan. Silmäni kuvattiin silmänpohjakuvaus ja OCT (Optical Coherence Tomography) hermosäie-kuvauksella. Silmänpaineeni olivat viitearvoissa.
![]() |
| OCT-kuvaustulos printtinä 27.8.2025 |
Lähdin kotiinpäin ja matkalla kuulin, että molemmat koirani olivat ottaneet jalat alleen eli livistäneet ystävältäni puolen päivän tienoissa.
Päästyäni kotiin, oli ystäväni jo etsinyt koiria useamman tunnin kiertäen taloja, jotka voisi houkutella koiriani poikkeamaan ja kyselemässä ihmisiltä näköhavaintoja. Niitä ei ollut. Lähdimme yhdessä niitä vielä etsimään karttojen avulla. Kun koirat olivat olleet noin kahdeksan tuntia kateissa, eräs ystäväni laittoi facebookiin ilmoituksen niistä (minä en ole somessa). Pian alkoi tulla tietoa koirista, mutta tiedot rajautuivat ensimmäiseen kahteen tuntiin, jonka ne olisivat olleet hukantiellä.
Etsintäpartioita saatiin lisää, muttei koirista mitään havaintoa. Olin jo matkalla Keski-Suomeen ilmoittanut kunnan löytöeläinpalveluihin koirien katoamisesta. Myöhemmin ilmoitin koirat karkurit.fi -palveluun ja otin yhteyttä etsijäkoiraliittoon.
Lopetimme etsinnät klo 22:n maissa, kun oli jo pimeää. Jokainen koiranomistaja voi aavistaa sen ahdistuksen ja pahanolon, mitä koirien katoaminen aiheuttaa. Kaikenlaiset spekulaatiot pyörivät mielessä. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään.
Kun koirien katoamisesta oli kulunut 13 tuntia puhelimeni soi. Ystävä kertoi, että koirani olivat ilmestyneet heille. Hain pojat kotiin. Päälle päin ne näyttivät olevan kunnossa. Aikuisella koiralla molemmat silmät rähmivät ja se nuoli oikeaa etujalkaansa. Ruoka maistui ja unikin niille maittoi, toisin kuin emännälle. Kaikki se pään sisällä tapahtunut myllerrys – ahdistus - helpotus – jättivät jäljen.
Seuraavana päivänä lähdin uudestaan Tampereelle. Kävin kampaajalla, sillä viime kerrasta oli kulunut 10 kuukautta, kun huhtikuinen tapaaminen meni mönkään kampaajan äkillisen sairastumisen takia.
Tampereella pidetään koripallon 🏀 EM-kilpailut 27.8. - 3.9.2025, mikä näkyi katukuvassa erittäin hyvin. Odotellessani junaa Jyväskylään, vietin aikaani hotelli Tornin edustalla auringonpaisteessa. Hotellissa majoittuvat ainakin Saksan EM-koripallojoukkue taustajoukkoineen. He kerääntyivät yhteiskuvaan hotellin edustalle (otsikkokuva).
Tätä kirjoittaessa aikuinen koirani on kunnossa. Silmien rähmiminen ja jalan oireilu on helpottanut. Oli johdatusta lähteä kotiin etsimään koiria ja vastaanottaa ne lopulta hoiviin🙏
Olipas rankka setti🤯


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti