Kesä 38

 

Pinkkiä sen olla pitää! Ketoneilikka (Dianthus deltoides) 20.7.2025

 Näin helteillä on oltava aikaisin liikkeellä, varsinkin koirien kanssa. Menimme pesemään vielä muutaman maton ja samalla sain tehtyä lenkin poikien kanssa aamuviileydellä.

Rusopajuangervo (Spiraea x billardii) 20.07.2025

Kaverukset odottavat aamulenkille lähtöä 13.7.2025

Rakoliiteri 17

 

19.7.2025

 Rakoliiteri alkaa täyttyä polttopuista. Saimme kuluneella viikolla molemmat väliaikaiset puupinot vietyä liiterin suojiin.

Ystäväni toi traktorin perälaatikolla polttopuutäydennyksen ja, kun olimme saaneet puut liiteriin huomasin sisiliskon (Zootoga vivipara) perälaatikon reunalla, johon ystäväni oli tehnyt tuppeensahatusta mäntylaudasta lisäreunaa. Liekö se tullut polttopuiden mukana muutaman kilometrin matkan ystäväni kotitilalta luokseni. Tervetullut faunan lisäys, sillä sisiliskoa en ole nähnyt varmaankaan pariin vuosikymmeneen pihalla, joskaan ei se sitä tarkoita etteikö niitä täällä olisi.

Sisilisko 19.7.2025, valokuvaaja I.P.

Sadonkorjuuta 4

 

19.7.2025

 Ystäväni kävi eilen hillassa (Rubus chamaemorus) ja sai kuusi kypsää marjaa! Kummastelin asiaa, sillä hän kävi "minun salaisella suollani", jossa kävin pari viikkoa sitten ja totesin, että kypsää marjaa on jo viikon kuluttua ja jonka olinpaikkaa ei tiedä minun lisäkseni kuin hän ja hänen veljensä. 

Menimme tänään uudestaan. Lähdimme jo ennen kello kuutta, kun oli vielä sopivan viileätä kulkea metsissä ja soilla. Pari hyttystä (Culicidae) kiusasi, mutta muutoin varsin mainio reissu, ja niinhän kävi kuin olin arvellutkin, ettei ystäväni tajunnut mennä avoimemmalle suosarakkeelle (ojitettu suo), josta nyt löytyi jo kypsää marjaa. Saimme kaiken kaikkiaan kolme litraa hillaa, jotka annoin ex-naapurilleni säilöttäväksi.

Olen pyytänyt häneltä hillakermakakun parin viikon kuluttua, kun yhdellä ystävälläni on syntymäpäivä ja se on hänen kakkutoiveensa.

Hillaa on tulossa paljon mittapuuni mukaan kyseiselle suolle, joten ainakin kerran täytynee vielä suolle lähteä ja todennäköisesti aamuvarhaisella, kun nämä helteet vaan jatkuvat.

Kesä 37

 

17.7.2025

 Kävimme eilen ex-naapurini kanssa Konnevesi-risteilyllä. Hänelle se oli ensimmäinen laatuaan, minulle kolmas. Joka kerta, kun olen risteilyllä ollut, on sää ollut erilainen. Vuonna 2015 oli kylmää ja vesisateista, 2020 oli aurinkoinen ilma mennessä, mutta pilvirintama "ajoi" meitä takaa ja sade alkoi jo matkan alkukolmanneksella. Eilen oli kovin helteinen sää koko päivän.

Konnevesi on järvenä samantapainen kuin Inarijärvi saariensa puolesta. Upea, näkemisen arvoinen! M/S Linnean kapteeni Seppo piti meistä matkalaista hyvän huolen, kertoili järven historiasta ja näytti kalasääsken (Pandion haliaetus) pesiä.

Matkamme suuntautui Konneveden satamasta Rautalammin puolelle Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Rantauduimme kalamajan laituriin Majaniemeen. Rannasta lähti kolmen vuoren vaellusreitti. Naapurini jäi laivalle, mutta minä kiersin reilun neljän kilometrin lenkin Loukkuvuoren laelle.

Viime kesänä kiersin ystäväni kanssa Kalajan lenkin, joka on yksi kolmen vuoren vaelluslenkistä. Sen varrelle pääsee autolla.

Näkymää Loukkuvuoren laelta etelän suuntaan 17.7.2025

17.7.2025

Loukkuvuoren lenkillä oli jo runsaasti suuria ja kypsiä mustikoita (Vaccinium myrtillus) ja variksenmarjoja (Empetrum nigrum), jotka antoivat helpotusta retkeilijän nestehukkaan. Lehdoissa lauloivat tiltaltti (Phylloscopus collybita), peukaloinen (Troclodytes troclodytes) ja ylempänä vuoren rinteellä punatulkku (Pyrrhula pyrrhula). Sisilisko (Zootoca vivipera) juoksenteli edelläni polkua pitkin, kunnes hävisi johonkin maakoloon. Polku on hyvin kivikkoinen, eikä sovellu nivelrikkoiselle.

Lenkin jälkeen laivalla oli lohikeittoa ja paikallista leipää lounaaksi. Jälkiruoaksi oli kahvia ja raparperipiirakkaa. 

Lounaan jälkeen kävin tekemässä Konnevesikasteen eli uimassa. Läheisellä kivellä oli kaksi kalatiiran (Sterna hirundo) jo lentokykyistä poikasta. Emo toi niille ruokaa siinä uidessani.

17.7.2025

Sääksen pesä (ja lintu lennossa) 17.7.2025

Kirja 12

Sain juuri luettua kirjailija Paulo Coelhon kirjan Alkemisti 1988 (suomennos 2002). Ajattelemisen aiheita on kirja täynnänsä.

 "Se että menetämme jossain vaiheessa otteemme elämään ja sitä alkaa hallita kohtalo." s. 32.

"Hänelle kaikki päivät olivat samanlaisia, ja kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta, ihmiset eivät enää huomaa mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu joka kerta kun aurinko matkaa poikki taivaankannen." s. 41.

"Suotuisan onnen periaate". Käsite, jonka voisin allekirjoittaa. Vertaan sitä helppoutta miten kaupungista maallemuutto onnistui; asunnon myyminen, talonrantaminen ja kaikki muu siihen liittyvä. Joku halusi minun kulkevan elämäntietäni. s. 42-43.

Kompassi koilliseen -blogini kertoo tuosta siirtymästä.

"Elämäntietään seuraava osaa kaiken minkä tarvitseekin osata. Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko." s. 157.

Paulo Coelho de Souza (s. 24. elokuuta 1947 Rio de Janeiro, Brasilia) on Brasilian menestyneimpiä kirjailijoita. Monet hänen teoksistaan kertovat päähenkilön matkoista, joilla on usein hengellinen tarkoitus. Teoksissa on runsaasti symboliikkaa.

Coelhon kirjoja on käännetty 69 kielelle ja myyty yli 160 maassa yli sata miljoonaa kappaletta, ja hän on siten portugalinkielisen kirjallisuuden myydyin kirjailija, jopa ohi Jorge Amadon. Vuonna 2002 hänet valittiin Brasilian kirjallisuusakatemiaan (Academia Brasileira de Letras).

Lähde: Wikipedia

Punalehtiruusu (Rosa glauca) 29.6.2025. "Tämä on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon." Lähde: vieraslajit.fi

Luonnon muodot 3

 

Koirani ovat mittakaavana pahkalle 13.7.2025

 Olen parin viikon ajan kuvannut pahkoja.

Ylen sivuston mukaan pahkat ovat kalliita epämuodostumia, mitkä voivat johtua hormonaalisesta kasvuhäiriöstä. Käsityöläiset työstävät pahkoista koriste- ja käyttöesineitä. 

Yleisemmin niitä on koivuissa (Betula) (kirjoittajan oma huomio). Visakoivut (Betula pendula var. carelica) ovat ihan oma lukunsa. Niiden runko on tavallisesti pahkainen.

Otsikkokuvassa on ystäväni mailla oleva suuri pahka, joka kiertää koko puun. Joku on käynyt pahkaa nyysimässä ja siksi se on mennyt pilalle. Puu on kuitenkin elävä. Ilman maanomistajan lupaa pahkoihin eikä muuhunkaan elävään tai kuolleeseen ei saa kajota, lukuunottamatta jokaisenoikeutta: marjat, sienet ja rauhoittamattomat kasvit ovat vapaasti noukittavissa.

10.7.2025

Hyvällä mielikuvituksella pahkan muodosta saa sydämen 29.6.2025

Tästä voisi saada laakean kulhon 29.6.2025

Lähde:

Rummukainen, A. (2013). Pahkat ovat arvokkaita epämuodostumia. Yle. 7.6.2013.

Rakoliiteri 16

 

Laajakulmalla otettu kuva 10.7.2025 

 Liiterin sisustamista on hyvä tehdä poutasäällä.

Minua jäi eilinen kohtaaminen ketun (Vulpes vulpes) poikasen kanssa vaivaamaan ja tänään töiden jälkeen (poikkeuksellisesti tänäänkin oli työpäivä) lähdin katsomaan paikkaa, jossa sen näin. Paikkahan ei ole kuin vajaan kolmen kilometrin etäisyydellä kodistani.

Etsin poikasta ja pesää molemmin puolin maantietä, mutten löytänyt mitään. Ketun koosta päätellen, se ei olisi voinut jaksaa tulla kaukaa. Minusta se näytti hyväkuntoiselta, joten hylättykään se ei tainnut olla.

Se oli vain kadonnut. Mieleen hiipi jo, että olinko nähnyt unta.

Kesä 36

 

Lumipalloheisi (Viburnum opulus) 29.6.2025

 Tänä aamuna ajaessani pyörällä töihin näin ketun (Vulpes vulpes) poikasen. Se kulki ihan omassa kuplassaan ylittäen maantien. Autoilija näki sen ja jarrutti. Päästessäni sen kohdalle kysyin, missä sun emos on? Siinä vaiheessa se kavahti ääntäni, perääntyi hieman. 

Oli se pieni ja ihan väärässä paikassa! Sen olisi pitänyt painia sisarusten kanssa eikä seikkailla maantiellä. Mikä sen sai lähtemään pesästä, on arvoitus.

Pentuja keskimäärin 3–5, syntyvät touko-kesäkuussa sokeina, kuuroina ja hampaattomina. Paino keskimäärin 100 g. Itsenäistyvät loppukesällä, sukukypsiä 10 kuukaudessa.

Lähde: 

LuontoPortti

Rakoliiteri 15

 

8.7.2025

 Tänään laitoimme kuin laitoimmekin jo täytettä liiteriin. Syynä positiivinen ongelma eli polttopuuta on niin paljon taivasalla ja sitä pitäisi saada vähitellen pitkäaikaissäilytykseen.

Osa puusta on viime talvena harvennettua koivikkoa, osa vuoden 2023–2024 talvelta. Viimeksi mainitut ovat ns. jurtasta - puupinosta, joka on tontillani (kts. postaus 19.5.2024).

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2024/05/polttopuita-29.html

Nyt liiteriin laitetuista puista osa on ns. hellamittaista ja osa metristä.

Metsä 3

"Puut ovat ehtineet kokea paljon enemmän kuin kukaan ihminen." s. 632.

"Hänen kielensä on metsän kieli: tuuli, havujen sipaisut, auringon lämpö sammalilla ja pihkan tuoksu." Anni Kytömäki  kirjoittaa kirjassaan Kultarinta (2014). s. 643.

Metsä -otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

"Omavaraistaloudessa maatalous oli ihmisille elämänmuoto. Perheen kaikki jäsenet osallistuivat samaan työhön, ja työ sitoi ihmisen mitä likeisimmin luontoon ja luonnon vuotuiseen kiertoon.

Siirtyminen markkinatalouteen ja erikoistuvaan maatalouteen eriytti tätä elämänmuotoa. Elettiin edelleen luonnon kiertokulun mukaan, mutta varsinkin kesäiset työjaksot (rehunkorjuu, elonkorjuu, puinti) lyhenivät (teknistymisen vuoksi, kirjoittajan lisäys) ja uudet työvälineet lisäsivät ihmisen valtaa luonnon yli." s. 105.

Takra. Ystäväni isä ajaa uutta traktoria kotiin ~ 1954. Valokuvaaja tuntematon

Kirjoitin 1.7.2025 (kts. postaus Metsä 2) miten traktori oli ainut motorisoitu kulkuväline isovanhemmillani 1950–1970-luvuilla. Maatilan myymisen jälkeen ei ollut edes sitä.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/07/metsa-2.html

Yllättävää, ellei jopa ihmeellistä on se, että ystäväni isä myi ukolle ensimmäisen traktorin, Takran ~ vuonna 1962. Aluksi Takra oli ystäväni perheessä 1950-luvulla käytössä. Sitten ukko hankki kuvassa näkyvän MF:n jossakin 1960-luvun loppupuolella, ehkä?

Ystäväni muistaa, kun isovanhempani luopuivat maatilastaan 1970-luvun alkupuolella ja siihen aikaan oli tapana järjestää huutokauppa myytävän tilan koneille ja muulle tarpeettomaksi jäävälle tavaralle. Ystäväni isää oli kiinnostanut tuo MF 130, ja vieläkin enemmän MF 135-malli, jota ukolla ei ollut. Elämämme linkittyi jo tuolloin toisiinsa, osittain siis jo ennen minun elämääni!

MF 130 (Massey Ferguson) istun ukon sylissä 1960-luvun loppupuolella. Taustalla näkyvät vaalea aittarakennus ja punainen lato. Valokuvaaja K.M.

"Toisen maailmansodan jälkeen maatalouteen on yleistynyt traktori. Se on hankittu korvaamaan maatalouden hevosvoimaa, ja se on täyttänyt tehtävänsä niin perusteellisesti, että työhevoskanta on huvennut olemattomiin. Hevosen ja traktorien lukumäärä oli vielä 1960-luvun puolimaissa suunnilleen yhtä suuri (noin 140 000 kumpiakin), mutta vuosikymmenen kuluttua traktorien luku ylitti 200 000 ja hevosten jäi siitä kymmenysosaan." s. 100.

Kirjoittaja silittää ukon hevosta 1960-70-lukujen taitteessa. Valokuvaaja K.M.

Takra Oy oli 1950-luvun alkupuolella Tampereen Nekalassa toiminut traktorinvalmistaja. Linja-autoyhtiönä toimintansa aloittanut yritys alkoi valmistaa toisen maailmansodan aikana autojen varaosia. Tämän jälkeen tuotevalikoimaan kuuluivat mekaaniset kuormauslaitteet eli kiramot sekä hihnakuljettimet ja muut siirtolaitteistot, joita valmistettiin sotakorvausteollisuuden tarpeisiin.

Vuonna 1946 traktoripulan vallitessa yritys päätti aloittaa niiden valmistuksen. Seuraavan vuoden alussa yrityksen teknillinen johtaja, insinööri Aulis A. Lumme, määrättiin laatimaan suunnitelman traktorista.

Lähteet:

Anttila, V. Räsänen, M. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 2. Kansankulttuurin murros.

I.P.

M.P.

Wikipedia

Kesä 35

 

Mustikka (Vaccinium myrtillus) 5.7.2025

 Näin eilen kantarelleja (Cantharellus cibarius) tienposkessa aamulenkillä ja siksi lähdin tänään katsomaan mikä tilanne on metsässä.

Kantarellinappeja 5.7.2025

Samalla reissulla kävin suolla katsomassa hillojen (Rubus chamaemorus) tilannetta.

Hillat vaativat vielä aurinkoa 5.7.2025

 Vaan aina metsä palkitsee kulkijaansa. Näin metsopoikueen (Tetrao urogallus), hirven (Alces alces) makuupaikan ja löysin otsikkokuvan kypsät mustikat. Niitä olikin jo muutaman desilitran (dl) verran hakatun viidan reunamilla (kts. postaus 2.12.2024).

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2024/12/tarinoita-entisesta-metsasta-31.html

Ystäväni sanoi eilen, että Ulla-myrsky toi syksyn. Jos ei nyt ihan sitä, mutta lintujen laulu loppui kuin veitsellä leikaten. Käki (Cuculus canorus) taisi pelästyä meitä, kun kerran kukahti kesän kiihkeyden lopulle.

Rakoliiteri 14

 

Ruukussa kasvaa lapinorvokki (Viola biflora) 5.7.2025. Sain lapinorvokin ystäväni leskeltä

 Rakoliiterin päivitys. 

Maalipintaa täytyy vielä stilisoida, laittaa oven ripa ja rännit paikoilleen. Sitten se voisi olla siinä.

Kesä 34

 

Juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') 29.6.2025

 Perjantaisin minulla on normaalisti etäpäivä, mutta Ulla-myrskyn vuoksi, ja varmuuden välttämiseksi, lähdinkin läsnätöihin työpaikalle. Kokemuksesta olen oppinut, ettei täällä maalla aina kaikki suju kuin rasvattu. Joko sähköt tai nettiyhteydet pätkivät, tai molemmat.

Nyt on taas yksi työläs viikko kahlattu lävitse!

Kesä 33

 

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) 29.6.2025

  Eilen oli ensimmäinen kerta, kun pystyin jättämään yhden välikerroksen vaatetta pois pyöräillessäni aamulla töihin. Kevyemmät hanskat tosin oli vielä koko matkan käsissäni. Niin erilaisia ovat kesät toisiinsa verrattuna.

Mieluummin viileää kuin kuumaa.

Pyöräillessä lasken nähtyjä ja kuultuja lintulajeja. Eilen kuului vielä 27 lajia, kun keväällä saldo oli reilusti yli 30.

Vaan olipa viileydestä huolimatta ihania tuoksuja matkan varrella. Näin iltapäivällä useita valkolehdokkeja (Plantanthera bifolia), pienen tihentymän itse asiassa, kukkivan tien reunassa lehtomaisessa kohdassa. Se varmaankin aamulla levitti voimakasta tuoksuaan, kun ne ohitin niitä huomaamatta.

Metsä 2

 "Metsä tietää meistä aina enemmän kuin me siitä." Anni Kytömäki kirjoittaa kirjassaan Kultarinta (2014), s. 543.

Metsä -otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

Metsässä löytää rauhan. Samanlailla minuun toimii kuorolaulu. Se rauhoittaa, maadoittaa. Ikään kuin ymmärtäisi oleellisen.

Tänään on ollut hyvä päivä. Seesteinen. Olisivatpa muutkin päivät tällaisia.

Isoisäni eli ukko 1982, valokuvaaja L.M.

Minun on viime aikoina ollut vaikea löytää levollisuutta. Mieli palaa muistoihin ja edellisiin sukupolviin, aikaa ennen kännyköitä. Kiireettömyyteen ja läsnäoloon. Silloin vielä kun postikin kulki.

Otsikkokuvassa ukko on tulossa kauppareissulta mökillä oltaessa. Isovanhemmillani ei ollut autoa. Traktori oli vielä silloin hevosen ohella, kun he viljelivät maata ja pitivät pientilaa. Karjaakin oli; muutama lehmä, kanoja, lampaita. Silloinkin ukko kävi traktorilla kauppa-asioilla kauppalassa. 

Myytyään maatilansa he hankkivat kauppalasta kerrostaloasunnon ja mökin naapurikunnasta. Nyt minä asun mökkiä tai taloa entisen mökin paikalla. 

Ukko kävi mökiltä pyörällä kaupoilla 10 kilometrin päässä. Tuolloin vielä oli jonkinlaista julkista liikennettä, mutta hyväkuntoisena miehenä hän teki ainakin kerran viikossa kauppareissun pyörällä. Siihen maailman aikaan mummo leipoi leivät, pullat, kakut Porin Matissa tai kaasu-uunissa, ukko kalasti muttei koskaan metsästänyt. Mummo loihti ruoat vaatimattomista aineksista. Paljon käytettiin metsän antimia.

Palaan taas 140 vuotta ajassa taaksepäin, silloin kun oletan tonttini mäntyjen saaneen alkunsa joskus vuoden 1885 tienoilla.

"Metsä- ja kaskimaat olivat entisajan karjanlaitumia, koska niittylaitumia oli harvassa ja viljellyt laitumet tulivat käyttöön vasta maatalousuudistuksen jälkeen. Metsien moninaiskäytön lisääntyessä metsälaiduntaminen kiellettiin (vuonna 1864), joskin  sitä paikoin harjoitettiin vielä toiseen maailmansotaan asti." s. 92

"Suomen maatalous oli 1860-luvulle asti viljantuotantovaltaista, mutta sen jälkeen alkoi tuotantosuunta muuttua karjatalouden suuntaan. Tuotantosuunnan muutos kulki kohti markkinataloutta, ja myyntiin tarkoitettua tuotantoa pyrittiin lisäämään alueellisiin olosuhteisiin sopeutuvalla tavalla. Pientiloilla maatalouden erikoistumista ei voitu viedä kovin pitkälle. Maatilojen oli tuolloin säilytettävä omavaraisuutensa, jossa karjatalous, viljanviljely ja metsätalous liittyivät toisiinsa." 

"Niin kauan kuin Suomen kuljetusolot olivat puutteelliset, maan sisä- ja pohjoisosissa elettiin perinteistä, hyvin pitkälle omavaraista elämää. Liikenneolojen parantuminen 1800-luvun loppupuolella sananmukaisesti valmisti tietä muutokselle, jossa maataloustuotantoa voitiin suunnata entistä enemmän kaupaksi käyviin tuotteisiin ja jossa ostotavara lisääntyi." s. 95.

"Suomen maatalous sitoutui kuitenkin 1800-luvun loppupuolella kansainväliseen markkinatalouteen entistä verroin kiinteämmin. Oli avattu tie lisääntyvään rahatalouteen. Puunmyynnistä saadut käteisvarat kiihdyttivät kehitystä runsasmetsäisessä  ja - vesistöisessä Sisä-Suomessa." s. 95-96.

Lähde: 

Anttila, V. Räsänen, M. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 2. Kaupunkiyhteiskunta.

1.7.2025 lentomuurahaisten parveilua, kyseessä punakekomuurahaiset (Formica rufa)