Metsä 2

 "Metsä tietää meistä aina enemmän kuin me siitä." Anni Kytömäki kirjoittaa kirjassaan Kultarinta (2014), s. 543.

Metsässä löytää rauhan. Samanlailla minuun toimii kuorolaulu. Se rauhoittaa, maadoittaa. Ikään kuin ymmärtäisi oleellisen.

Tänään on ollut hyvä päivä. Seesteinen. Olisivatpa muutkin päivät tällaisia.

Isoisäni eli ukko 1982, valokuvaaja L.M.

Minun on viime aikoina ollut vaikea löytää levollisuutta. Mieli palaa muistoihin ja edellisiin sukupolviin, aikaa ennen kännyköitä. Kiireettömyyteen ja läsnäoloon. Silloin vielä kun postikin kulki.

Otsikkokuvassa ukko on tulossa kauppareissulta mökillä oltaessa. Isovanhemmillani ei ollut autoa. Traktori oli vielä silloin hevosen ohella, kun he viljelivät maata ja pitivät pientilaa. Karjaakin oli; muutama lehmä, kanoja, lampaita. Silloinkin ukko kävi traktorilla kauppa-asioilla kauppalassa. 

Myytyään maatilansa he hankkivat kauppalasta kerrostaloasunnon ja mökin naapuri kunnasta. Nyt minä asun mökkiä tai taloa entisen mökin paikalla. 

Ukko kävi mökiltä pyörällä kaupoilla 10 kilometrin päässä. Tuolloin vielä oli jonkinlaista julkista liikennettä, mutta hyväkuntoisena miehenä hän teki ainakin kerran viikossa kauppareissun pyörällä. Siihen maailman aikaan mummo leipoi leivät, pullat, kakut Porin Matissa tai kaasu-uunissa, ukko kalasti muttei koskaan metsästänyt. Mummo loihti ruoat vaatimattomista aineksista. Paljon käytettiin metsän antimia.

Palaan taas 140 vuotta ajassa taaksepäin, silloin kun oletan tonttini mäntyjen saaneen alkunsa joskus vuoden 1885 tienoilla.

"Metsä- ja kaskimaat olivat entisajan karjanlaitumia, koska niittylaitumia oli harvassa ja viljellyt laitumet tulivat käyttöön vasta maatalousuudistuksen jälkeen. Metsien moninaiskäytön lisääntyessä metsälaiduntaminen kiellettiin (vuonna 1864), joskin  sitä paikoin harjoitettiin vielä toiseen maailmansotaan asti." s. 92

"Suomen maatalous oli 1860-luvulle asti viljantuotantovaltaista, mutta sen jälkeen alkoi tuotantosuunta muuttua karjatalouden suuntaan. Tuotantosuunnan muutos kulki kohti markkinataloutta, ja myyntiin tarkoitettua tuotantoa pyrittiin lisäämään alueellisiin olosuhteisiin sopeutuvalla tavalla. Pientiloilla maatalouden erikoistumista ei voitu viedä kovin pitkälle. Maatilojen oli tuolloin säilytettävä omavaraisuutensa, jossa karjatalous, viljanviljely ja metsätalous liittyivät toisiinsa." 

"Niin kauan kuin Suomen kuljetusolot olivat puutteelliset, maan sisä- ja pohjoisosissa elettiin perinteistä, hyvin pitkälle omavaraista elämää. Liikenneolojen parantuminen 1800-luvun loppupuolella sananmukaisesti valmisti tietä muutokselle, jossa maataloustuotantoa voitiin suunnata entistä enemmän kaupaksi käyviin tuotteisiin ja jossa ostotavara lisääntyi." s. 95.

"Suomen maatalous sitoutui kuitenkin 1800-luvun loppupuolella kansainväliseen markkinatalouteen entistä verroin kiinteämmin. Oli avattu tie lisääntyvään rahatalouteen. Puunmyynnistä saadut käteisvarat kiihdyttivät kehitystä runsasmetsäisessä  ja - vesistöisessä Sisä-Suomessa." s. 95-96.

Lähde: 

Anttila, V. Räsänen, M. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 2.

1.7.2025 lentomuurahaisten parveilua, kyseessä punakekomuurahaiset (Formica rufa)