![]() |
| 12.12.2024 |
![]() |
| 12.12.2024 |
![]() |
| 1.12.2024 |
![]() |
| Pentukoira ja hakattu viita 10.12.2024 |
| Kuvat metsästä ennen (7.10.2024) ja jälkeen (6.12.2024) |
![]() |
| 29.11.2024 |
Kävimme yläkouluikäisinä likkakaverini kanssa Åke Blomqvistin tanssikoulua Tampereella. Åke halusi aina näyttää minun kanssani tanssiotteet ja -askeleet. Hän antoi minulle myös lapun, jolla olisin päässyt tanssimaan Mainostelevision Lauantaitansseihin, sen sijaan likkakaverini ei saanut sellaista lippua. Lauantaitansseihin meno jäi tekemättä.
Lauantaitanssit on Mainostelevision ohjelmistossa TV1-kanavalla vuosina 1970–1985 esitetty musiikkiohjelma. Studiossa kuvattu Lauantaitanssit käsitti vaihtuvien artistien musiikkiesityksiä sekä yleisönä olleita tanssijoita, jotka olivat niin sanotusti tavallisia ihmisiä. Joka toinen tai kolmas viikko lauantain alkuillassa esitetty ohjelma oli yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimpia televisio-ohjelmia, jota seurasi parhaimmillaan jopa 1,5–2 miljoonaa katsojaa.
Ohjelman musiikkisisältö oli suomalaista ja suomeksi laulettua, lukuun ottamatta kunkin jakson äänilevyltä soitettua kansainvälistä diskohittiä. Yhdessä jaksossa oli yleensä kolme laulusolistia, kaksi tunnettua ja yksi uudempi tulokas. Kerralla nauhoitettiin samana päivänä kaksi ohjelman jaksoa. Tanssijoiksi Åke Blomqvist valikoi monennäköisiä tavallisia ihmisiä eri puolilta Suomea, riippumatta tanssitaidoista. Tanssijat eivät saaneet palkkioita eivätkä edes matkakulukorvauksia. Miesten vaatetukseksi vaadittiin kokopukua.
Lähde: Wikipedia
![]() |
| Auringonlasku heijastuu jääkannen päälle kerääntyneeseen veden pintaan 26.11.2024 |
Minulla olisi paljon esimerkkejä siitä kuinka ahdistavaa ujous on lopultakin ollut, verratessa muun muassa ammatinvalintaani tai kykenemättä osoittaa ihastusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ne niikseen.
Olin jo paljon vanhempi, lukioikäinen kenties ja siihen maailman aikaan oli TKL:ssä (Tampereen Kaupunkiliikenne) käytössä 10-kerran ohuesta pahvista tehdyt matkaliput. Minulla oli enää viimeinen matka käyttämättä siitä lipusta, mutta se osa mistä pidettiin sormin kiinni, kun lippu työnnettiin koneeseen, joka leikkasi matkan pois/leimasi aikaleiman yms. (muistaakseni), oli käynyt kovin lyhyeksi. Olin liimannut siihen niin sanotun jatkopalan, jotta korttia voisi käyttää.
Ujo, kun olin, en uskaltanut näyttää lippua kuljettajalle noustessani nysseen (kutsuttiinkohan tuolloin vielä nysseiksi?), vaan työnsin kortin koneeseen ja se kortti juuttuikin sinne! Menin bussin peräosaan, ja minun onnekseni autoon nousi muitakin matkustajia, joten kuljettajalle ei ehkä jäänyt minusta muistikuvaa.
Kukaan matkustaja ei pystynyt käyttämään kortin leimauskonetta loppumatkasta tekoni jälkeen. Jossakin kohtaa kuljettaja kuulutti bussin matkustajille henkilöstä, jonka kortti juuttui koneeseen, että pitäisi käydä kuljettajan juttusilla! En kehdannut mennä. Nousin bussista pois suunnitellulla pysäkillä.
Koin, etten lopulta ollut tehnyt mitään kovin väärää. Kuljettaja tietysti näki laittamani kortin jatko-osan pilkistävän koneesta, ja varmaankin luuli, että olin tehnyt jonkinlaisen vilunkikortin ja sen vuoksi kortti jumitti kiinni.
Tietysti muiden matkustajien matkustusta leiman puuttuminen vaikeutti (vaihto-oikeus toiseen bussiin tunnin sisällä) ja korttini irrottaminen vaati jotakin toimia, mutta maksoin matkastani rehellisesti.
Tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni, vaikka siitä on yli 40 vuotta. Ja varmaan arvaatkin, että en koskaan ole matkustanut jäniksenä🐰 🎫. En ennen tuota tapahtumaa tai sen jälkeen.
![]() |
| Hakkuuaukkoa 5.12.2024 |
![]() |
| Ruisrääkkä (Crex crex), arvoituksen ekologia 5.12.2024 |
Pikaisesti silmäiltyäni kirjaa, en löytänyt mainintaa koiraasta tallomassa rinkiä soidintaessaan (kts. postaus 17.8.2024). Ehkä ensi kesänä, jos rääkän ääntelyä kuuluu lähettyviltä, niin pitää itsekin mennä peltoa tallomaan ja tutkimaan ...🐦
![]() |
| Hakkuuaukkoa 3.12.2024 |
En saanut koko hakkuuaukon kokoa mahtumaan samaan kuvaan, vaikka käytin laajakulmaa.
Pidän tätä koko tapahtumaa kylläkin keskisormen näyttämisenä maanomistajalta meille rannan asukkaille. Hänellä riittää metsiä, mitä hakata. Miksi tämä alue piti päätehakata, vaikka metsä olisi voinut kasvaa seuraavat 80 vuotta rauhassa?
Nyt meidän rakennuksemme näkyvät ties kuinka pitkään läheiselle tielle, sen sijaan kun olisimme olleet metsän suojassa. Näkyvyys taloille ohjaa kaikkea epäasiallista käytöstä, mitä maalla asuville helposti kohdistuu, kuten epärehellisiä ovelta-ovelle kaupustelijoita ja muita tungettelijoita. Myös tuulet tulevat kaatamaan tonttini puustoa, sillä metsän antama suoja puuttuu.
"Peippoja [Fringilla coelebs] havaittiin Suomessa nyt noin neljänneksen vähemmän kuin vuosituhannen alussa, ja pajulintukanta [Phylloscopus trochilus] on pienentynyt yli kolmanneksen vain parissa vuodessa.
Molempien lajien kanta on ollut laskussa jo pitkään. Peippo on kärsinyt lisääntyneistä metsähakkuista - laji välttelee hakkuuaukeita ja sen pesimätiheys on suurempi korkeapuustoisimmilla alueilla."
Lähde:
Salmela, A. (2023). Peipot ja pajulinnut vähissä, vaelluslintuja liikkeellä. Birdlife nro 3 syyskuu 2023.
Rasti seinään, jos ensi keväänä kuulen peipon laulua tontillani. Ennen pystyin sanomaan, että pihastani alkaa metsä. Nyt vain voin todeta pihassani olevan metsää, mutta tontin ulkopuolelta alkaa avohakkuu!
Eilen ulkoilutin koiriani moton tehdessä tuhojaan. Aamulla aikuinen koirani reagoi haukkumalla motoa, mutta illalla se oli apaattinen eikä enää reagoinut koneeseen, vaikka se liikkui talomme lähellä. Koira tosin tunnistaa omistajansa mielenliikkeet, ja ehkä oma apatiani siirtyi koiraani. Yritin vain lohduttaa sitä, etten voinut estää katastrofia.
Tokihan minä pohdin jo itseni kiinnittämistä kettingeillä puihin tai motoon. Mutta mitä se olisi hyödyttänyt? Ei yhtään mitään! Mitä yksi ihminen voi tehdä metsäteollisuutta kokonaisuutena vastaan?
Ja tiedoksi, että mäntyihin lyödyt merkit tarkoittavat, että puut menevät pylväiksi (kts. postaus 8.11.2024).
![]() |
| Moto kaataa puita 2.12.2024 |
Minä olen siitä saakka, kun näin nuo punaiset hakkuusta ilmoittavat Metsänhoitoyhdistyksen nauhat, tuntenut samanlaista epämääräistä epämukavuutta, ahdistusta, levottomuutta sisimmässäni.
Metsästä tuhoutuu puiden hakkuiden myötä myös kenttäkerros, muurahaispesät ja -polut, näkyvät ja näkymättömät osat, ja siksi mielestäni Metsänhoitoyhdistys on epäkelpo nimitys, sillä sen kuuluisi olla Metsänhäväistysyhdistys.
Ja jokainen päivä siitä saakka metsässä kulkiessani olen joutunut kohtaamaan tuon ahdistuksen, jolle ei ole oikeita sanoja, sillä olen nähnyt nuo ilkkuvat, ivailevasti minulle hymyilevät punaiset nauhat liehuvan tuulessa tai mäntyihin lyödyt metrimitat joka ikinen kerta, pimeälläkin otsalampun valossa vain muistuttaakseen minulle tulevasta tuhosta, avohakkuusta.
Kunnes viimein viime perjantaina moto saapui voimakkain ajovaloin, ryskyen kuin kisakuntoon treenattu lihaskimppu kaatamaan puita viidasta ja tänään tuo Suomen metsäteollisuuden yksi kirkkaimmista kruunuista - mikä aikoinaan vei leivän tuhansilta metsureilta, vieden metsämiehiltä hevoset, sillä sisukkaat luotettavat rakkaat suomenhevoset joutuivat toimettomina makkaratehtaalle - tuli ja kaatoi taloni takaa kaikki nuo puut, vielä uljaana loppunsa edellä ja hamaan loppuun saakka seisseet kuuset, männyt ja koivut!
Yritin paeta kaatuvien puiden tömähdyksiä, polttomoottorilla käyvää teknologiaa vasten rikkoutuvan puun säleiksi repeytymistä milloin minkäkin äänen taakse - radion, tv:n, muttei mikään peittänyt sitä korvissani kuuluvaa kiljuntaa, jota kuolevat puut pitivät, kun ne leikattiin tyvestään irti, raiskattiin, kun niiden oksat karsittiin ja niiden latvus tai runko katkaistiin määrämittaisiksi osiin.
Se tuntui yhtä väkivaltaiselta kuin minusta pilkottaisiin raajoja poikki, nips, naps, nips, naps! Isoilla oksasaksilla joku jumalankaltainen olio napsuttelisi irti sormia, varpaita, ranteet, nilkat, kyynärnivelet, polvet, olat, lonkat. Jäljelle jäisi vain torso, eikä silläkään olisi enää mitään käyttöä.
Tai kuten Paavo Haavikko kirjoitti:
”En myy enää puita/ Ne ovat olentoja/ Eivät orjia tai kansalaisia byrokratian edessä”.
![]() |
| Laikukas jääkansi 20.11.2024 |
![]() |
| 24.11.2024 |
![]() |
| 26.11.2024 |
![]() |
| Kolmen kopla: keskimmäinen on "naapurin koira" 24.11.2024 |
Pari viikkoa sitten ystäväni mailla päättyivät suon ennallistamistyöt, jotka ELY-keskus suunnitteli ja koordinoi (kts. postaus 6.6.2024). Työt teki kaivinkoneyrittäjä ja siksi maasto on rajun näköistä. Paikalliset olivat huolissaan, josko metsään tulee hakkuu. Suo rajautuu tähän järveen, minkä rannalla asun. Suolla on ainakin kaksi isoa lähdettä.
![]() |
| Umpeenluotua suo-ojaa 15.11.2024 |
![]() |
| Pato 15.11.2024 |
![]() |
| Lähde 15.11.2024 |
![]() |
| Finlandia-voittaja 27.11.2024 |
Luin hänen edellisen, myös 2019 Finlandia voittajaksi valitun Bollan, tai melkein luin. Se oli liian väkivaltainen makuuni.
Ystäväni ei tiennyt aikaisemmasta kokemuksestani Statovcin suhteen. Kerroin siitä lahjan saatuani.
Nyt olen alkanut lukea kirjaa. Se on edelleen väkivaltainen, mutta tarina pienestä pojasta pitää otteessaan. Joten yritän antaa kirjalle mahdollisuuden, ja lukea sen loppuun saakka.
![]() |
| Kelopuun uurteita 10.11.2024 |