Tarinoita entisestä metsästä 3/4

 

12.12.2024

 Kirjoitin tänään aikaisemmassa postauksessani epäileväni voimakkaaseen ihottumaan sairastumistani johtuen osittain viidan avohakkuusta. 

Huomenna tarkistetaan Kaisa K. Vainion väitöskirja Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen Itä-Suomen yliopistossa.

"Puiden kaatamisesta syntyvät ristiriidat tarjoavat todisteita puiden emotionaalisesta ja symbolisesta merkityksestä. Eri maissa puihin liittyviä konflikteja tutkimalla on havaittu, että puihin liittyvä symboliikka sisältää niiden roolin kulttuuristen, kansallisten tai poliittisten arvojen kantajina, historiallisen jatkuvuuden symboleina sekä paikallisten ja maailmanlaajuisten ekologisten huolenaiheiden polttopisteinä (esim. Rival 1998; Gillespie ja Nguyen 2019; Jones ja Cloke 2002). Valtaosa puihin liittyvistä tunteista ei kuitenkaan tule näkyväksi julkisuudessa, vaan niitä työstetään ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Puilla näyttää olevan erityinen asema verrattuna muihin luonnonelementteihin ja olentoihin ihmisen lähiympäristössä, sillä ne ovat verrattain vakaita, näkyviä ja yleisiä. Lisäksi puut ovat pitkäikäisiä eliöitä ihmiseen verrattuna, ja niille voi siten muodostua vahvat yhteydet ihmisen henkilö- ja sukuhistoriaan (Rival 1998)." s. 9.

"Puut voivat olla myös merkittäviä elämänkatsomuksen, maailmankuvan ja arvomaailman kannalta, jolloin puusuhde kytkeytyy identiteettiin. Puiden merkitystä hahmotettiin sekä suvun tai yhteisön identiteetin merkitsijänä, tai yksilön oman elämäntarinan symbolina. Molemmissa aineistoissa puut ovat 

kanssaeläjiä ja elämänvaiheiden merkitsijöitä, jolloin puusuhteissa on erotettavissa symbolisia ja konkreettisia ulottuvuuksia." s. 27.

"Jos puu on ihmiselle symbolisesti tärkeä toimien esimerkiksi turvan ja levon paikkana, saattaa puun äkillinen kaataminen aiheuttaa voimakasta tuskaa ja traumaa, etenkin jos menetys tapahtuu herkässä tilanteessa tai yllättäen. Lempipuun kaataminen on lähes poikkeuksetta yksilöllinen tragedia, jossa jotain elinpiiriin ja minuuteen kiinnittyvää menetetään. Se saattaa merkitä loppua tietylle aikakaudelle, esimerkiksi lapsuudelle. Puun menetys saattaa olla haastava luopumisprosessi, joka kytkeytyy puun symboloimien muistojen, arvojen ja merkitysten käsittelyyn." s. 28.

Lähde: 

Vainio, K.K. (2024). Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen. Metsätieteiden osasto. Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta. Itä-Suomen Yliopisto.

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 3

 

1.12.2024

 Pentu on ollut meillä nyt kolme viikkoa, eikä ole päästänyt minua helpolla, ei ollenkaan. Itse asiassa yksikään aikaisemmista ole ollut tällainen. Ensinnäkin kaikki ovat olleet jo lähes sisäsiistejä tullessaan, muttei tämä ole sitä vieläkään!

Toiseksi yöt ovat olleet kovin rikkonaisia, ja tuon sisäsiisteyden vuoksi olen pyrkinyt johdonmukaiseen harjoitteluun ja siksi on ollut 'ajolähtöjä' ulos.

Lisäksi pennulla on korvatulehdus ja toinen silmä vetistää eli vuotaa poskelle. Käytin pentua reilu viikko sitten eläinlääkärissä ja korvatulehdus luultavasti johtunee viljaperäisestä ruoasta, jota se söi jo kasvattajalla ollessaan. Lopetin viljaruoan syöttämisen heti, kun totesin korvatulehduksen. Tuo vilja-allergia ei ole yllätys, sillä sitä on ollut koirillani varmaankin jo neljässä sukupolvessa.

Silmän vetistely voi liittyä alaluomen kiertymiseen eli entropioniin. Nyt odotellaan kallon kasvua ja suojataan silmää silmätipoilla sillä välin.

Pennun emännällekin tämä kaikki, ja ehkä myös tuon viidan avohakkuu, on aiheuttanut voimakkaan ihottuman, jota hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla (100 päivää), silmätipoilla ja liuoksella. 

Varmasti pennusta kasvaa hyvä koira. Ehkä jopa erikoislaatuinen, kun alku on sen verran hankalaa.

Iso ja pieni. Pentu nukkuu suu auki 5.12.2024

Yläkuvassa pentu 3.12.2024 ja alakuvassa aikuinen koirani samanikäisenä kuin pentuni nyt 28.7.2022

Tarinoita entisestä metsästä 3/3

 

Pentukoira ja hakattu viita 10.12.2024

 Ajokone on ajanut kaadettuja puita kasoihin viime lauantaista saakka. Näillä yrittäjillä eivät työaikasuositukset meteliä aiheuttavista töitä päde, sillä työtä tehdään arkisin klo 5:30 - 23:00 ja jopa viime yönä vielä klo 03:15 ajokone näkyi ja kuului! 

Se ei mene kaaliini, että urakoidaan äärettömän pitkiä työrupeamia, työtä tehdään öisin/pimeällä ja kuitenkin siitä huolimatta kaadettuja tukkeja ja kuitua jää metsään. Samalla tuhotaan muurahaispesiä, vaikka ne pitäisi säästää. Eli kiireellä, väsyneenä ja pimeässä.

Poltetun maan taktiikka tulee mieleeni avohakkuusta. Vaikka tuo onkin sodankäyntiin liittyvä termi, niin jäljelle ei ole jäänyt yhtään mitään! Viidassa kulki pari polkua, joita käyttivät ahkerasti ulkoilijat. 

Minähän ne polut olin sinne aikaisempienkin harvennushakkuiden jälkeen raivannut ja tänään aloitin raivauksen taas uudelleen ystäväni kanssa. Osa poluista on jäänyt paksun oksa- ja havukerroksen alle, eikä ole voimia kaivaa niitä enää esiin, sillä moto ja ajokone ovat tehneet omat 'valtatiensä' aukkoon kulkemalla toistamiseen ja osittain polkujen päälle.

Nyt merkkaan niillä punaisilla hakkuusta ilmoittavilla nauhoilla polkujen pohjia kiinnittämällä nauhoja katkenneisiin puihin. Tämä yhtäältä siksi, etteivät kulkijat poukkoile aukolla miten sattuu, vaan polkuverkosto muodostuisi taas vähitellen omille paikoilleen ja toisaalta siksi, että vaurioitunut kenttäkerros saisi mahdollisuuden toipua ilman ylenmääräistä tallomista.

Tuulettomana helteisenä päivänä aukko tulee olemaan kuuma pätsi ja siksi kenttäkerroksenkin kasvillisuus muotoutuu uudelleen tulevien vuosien saatossa.

Ajokone työssään 10.12.2024

Kuvat metsästä ennen (7.10.2024) ja jälkeen (6.12.2024)

Muistoja 7

 

29.11.2024

 Olen aina rakastanut tanssimista.

Kävimme yläkouluikäisinä likkakaverini kanssa Åke Blomqvistin tanssikoulua Tampereella. Åke halusi aina näyttää minun kanssani tanssiotteet ja -askeleet. Hän antoi minulle myös lapun, jolla olisin päässyt tanssimaan Mainostelevision Lauantaitansseihin, sen sijaan likkakaverini ei saanut sellaista lippua. Lauantaitansseihin meno jäi tekemättä.

Lauantaitanssit on Mainostelevision ohjelmistossa TV1-kanavalla vuosina 1970–1985 esitetty musiikkiohjelma. Studiossa kuvattu Lauantaitanssit käsitti vaihtuvien artistien musiikkiesityksiä sekä yleisönä olleita tanssijoita, jotka olivat niin sanotusti tavallisia ihmisiä. Joka toinen tai kolmas viikko lauantain alkuillassa esitetty ohjelma oli yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimpia televisio-ohjelmia, jota seurasi parhaimmillaan jopa 1,5–2 miljoonaa katsojaa.

Ohjelman musiikkisisältö oli suomalaista ja suomeksi laulettua, lukuun ottamatta kunkin jakson äänilevyltä soitettua kansainvälistä diskohittiä. Yhdessä jaksossa oli yleensä kolme laulusolistia, kaksi tunnettua ja yksi uudempi tulokas. Kerralla nauhoitettiin samana päivänä kaksi ohjelman jaksoa. Tanssijoiksi Åke Blomqvist valikoi monennäköisiä tavallisia ihmisiä eri puolilta Suomea, riippumatta tanssitaidoista. Tanssijat eivät saaneet palkkioita eivätkä edes matkakulukorvauksia. Miesten vaatetukseksi vaadittiin kokopukua.

Lähde: Wikipedia

Muistoja 6

 

Auringonlasku heijastuu jääkannen päälle kerääntyneeseen veden pintaan 26.11.2024 

 Joidenkin minut tuntuvien ihmisten on ehkä vaikea kuvitella, että olen pohjimmiltani ujo. Lapsena olin sitä todella paljon, ja se jopa muodostui minulle jonkinlaiseksi taakaksi, esimerkiksi taitoluistelussa, kun vapaaohjelmassa pitää esittää omaa tulkintaa ohjelmasta. Sen vuoksi olinkin parempi kuvioluistelija (niitä ei enää taitoluistelussa ole). 

Minulla olisi paljon esimerkkejä siitä kuinka ahdistavaa ujous on lopultakin ollut, verratessa muun muassa ammatinvalintaani tai kykenemättä osoittaa ihastusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ne niikseen.

Olin jo paljon vanhempi, lukioikäinen kenties ja siihen maailman aikaan oli TKL:ssä (Tampereen Kaupunkiliikenne) käytössä 10-kerran ohuesta pahvista tehdyt matkaliput. Minulla oli enää viimeinen matka käyttämättä siitä lipusta, mutta se osa mistä pidettiin sormin kiinni, kun lippu työnnettiin koneeseen, joka leikkasi matkan pois/leimasi aikaleiman yms. (muistaakseni), oli käynyt kovin lyhyeksi. Olin liimannut siihen niin sanotun jatkopalan, jotta korttia voisi käyttää.

Ujo, kun olin, en uskaltanut näyttää lippua kuljettajalle noustessani nysseen (kutsuttiinkohan tuolloin vielä nysseiksi?), vaan työnsin kortin koneeseen ja se kortti juuttuikin sinne! Menin bussin peräosaan, ja minun onnekseni autoon nousi muitakin matkustajia, joten kuljettajalle ei ehkä jäänyt minusta muistikuvaa. 

Kukaan matkustaja ei pystynyt käyttämään kortin leimauskonetta loppumatkasta tekoni jälkeen. Jossakin kohtaa kuljettaja kuulutti bussin matkustajille henkilöstä, jonka kortti juuttui koneeseen, että pitäisi käydä kuljettajan juttusilla! En kehdannut mennä. Nousin bussista pois suunnitellulla pysäkillä.

Koin, etten lopulta ollut tehnyt mitään kovin väärää. Kuljettaja tietysti näki laittamani kortin jatko-osan pilkistävän koneesta, ja varmaankin luuli, että olin tehnyt jonkinlaisen vilunkikortin ja sen vuoksi kortti jumitti kiinni. 

Tietysti muiden matkustajien matkustusta leiman puuttuminen vaikeutti (vaihto-oikeus toiseen bussiin tunnin sisällä) ja korttini irrottaminen vaati jotakin toimia, mutta maksoin matkastani rehellisesti.

Tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni, vaikka siitä on yli 40 vuotta. Ja varmaan arvaatkin, että en koskaan ole matkustanut jäniksenä🐰 🎫. En ennen tuota tapahtumaa tai sen jälkeen.

Talvi 24

 

Hakkuuaukkoa 5.12.2024

 Hyvää itsenäisyyspäivää suomalaiset🇫🇮

  Valitsin tälle päivälle valokuvan, jossa näkyy hieman valkoista ja sinistä. Kuvassa hakkuuaukkoa, joka tehtiin 2.12.2024. Siinä näkyy taloni katto keskellä kuvaa muutaman puun ja kuusiaidan takaa. Onneksi puut suojaavat näkyvyydeltä ja tuulelta.

Hakkuuaukko on itäpuolella taloani. Nyt aamuaurinko paistaa ja lisää tontin valoisuutta etenkin kesäaikaan. 

Kuljeskelin ympäristössä ja hämmästelin miten tuttu maisema muuttuu, kun metsä häviää. Valon määrän suuntautuminen aukiolta metsään muuttaa yllättävän paljon tuttujakin paikkoja.

Sitä pitää metsää itsestäänselvyytenä, ja jollei muuten arvosta, niin viimeistään silloin kuin puita ei enää ole. Liian myöhään!

Kirja 11

 

Ruisrääkkä (Crex crex), arvoituksen ekologia 5.12.2024

 Sain tänään Amazonilta tilaamani ruisrääkkä -kirjan. Kauan siihen meni, mutta josko arvoitus erikoisesta linnusta aukeaisi.

Muistan lapsuudesta, kun harrastin taitoluistelua (1970-luvulla). Minulle jouduttiin tilaamaan Itävallasta luistimet ⛸⛸, koska Suomesta ei saanut niin suuria siihen maailman aikaan. Tilauksen toimittamiseen meni kuukausia. Liekö paluuta tuonne 70-luvulle, kun kirjankin toimittamiseen meni näin pitkään?

Pikaisesti silmäiltyäni kirjaa, en löytänyt mainintaa koiraasta tallomassa rinkiä soidintaessaan (kts. postaus 17.8.2024). Ehkä ensi kesänä, jos rääkän ääntelyä kuuluu lähettyviltä, niin pitää itsekin mennä peltoa tallomaan ja tutkimaan ...🐦

Tarinoita entisestä metsästä 3/2

Hakkuuaukkoa 3.12.2024

 Eilinen hakkuuaukko on kuin taistelutanner; maassa makaavat kaatuneet ja telaketjujen jäljet kielivät ylivoimasta. Vain kalmanhaju puuttuu.

En saanut koko hakkuuaukon kokoa mahtumaan samaan kuvaan, vaikka käytin laajakulmaa.

Pidän tätä koko tapahtumaa kylläkin keskisormen näyttämisenä maanomistajalta meille rannan asukkaille. Hänellä riittää metsiä, mitä hakata. Miksi tämä alue piti päätehakata, vaikka metsä olisi voinut kasvaa seuraavat 80 vuotta rauhassa?

Nyt meidän rakennuksemme näkyvät ties kuinka pitkään läheiselle tielle, sen sijaan kun olisimme olleet metsän suojassa. Näkyvyys taloille ohjaa kaikkea epäasiallista käytöstä, mitä maalla asuville helposti kohdistuu, kuten epärehellisiä ovelta-ovelle kaupustelijoita ja muita tungettelijoita. Myös tuulet tulevat kaatamaan tonttini puustoa, sillä metsän antama suoja puuttuu. 

"Peippoja [Fringilla coelebs] havaittiin Suomessa nyt noin neljänneksen vähemmän kuin vuosituhannen alussa, ja pajulintukanta [Phylloscopus trochilus] on pienentynyt yli kolmanneksen vain parissa vuodessa.

Molempien lajien kanta on ollut laskussa jo pitkään. Peippo on kärsinyt lisääntyneistä metsähakkuista - laji välttelee hakkuuaukeita ja sen pesimätiheys on suurempi korkeapuustoisimmilla alueilla."

Lähde: 

Salmela, A. (2023). Peipot ja pajulinnut vähissä, vaelluslintuja liikkeellä. Birdlife nro 3 syyskuu 2023.

Rasti seinään, jos ensi keväänä kuulen peipon laulua tontillani. Ennen pystyin sanomaan, että pihastani alkaa metsä. Nyt vain voin todeta pihassani olevan metsää, mutta tontin ulkopuolelta alkaa avohakkuu!

Eilen ulkoilutin koiriani moton tehdessä tuhojaan. Aamulla aikuinen koirani reagoi haukkumalla motoa, mutta illalla se oli apaattinen eikä enää reagoinut koneeseen, vaikka se liikkui talomme lähellä. Koira tosin tunnistaa omistajansa mielenliikkeet, ja ehkä oma apatiani siirtyi koiraani. Yritin vain lohduttaa sitä, etten voinut estää katastrofia. 

Tokihan minä pohdin jo itseni kiinnittämistä kettingeillä puihin tai motoon. Mutta mitä se olisi hyödyttänyt? Ei yhtään mitään! Mitä yksi ihminen voi tehdä metsäteollisuutta kokonaisuutena vastaan?

Ja tiedoksi, että mäntyihin lyödyt merkit tarkoittavat, että puut menevät pylväiksi (kts. postaus 8.11.2024).

Tarinoita entisestä metsästä 3/1

 

Moto kaataa puita 2.12.2024

 Se on ollut painostavana jo pitkään, ikään kuin taakkana harteilla. Kuin pitkän hellejakson päättyminen hiljalleen kehittyvään kovaan ukkoseen, joka on särkenyt päätä jo useamman päivän, jomottanut. Päänsärkyyn, johon ei auta mikään lääke. Se on kuin sääilmiö - monsuuni, mikä vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen. 

Louis Bromfield kirjoitti vuonna 1937 alkuperäiskielellä The Rains Came, suomennettuna (1940) Sateet tulivat -kirjassaan väkevästi, miten luonnonmullistukset ja sääilmiöt vaikuttivat Intiaan sijoittuvan romaanin henkilöihin.

Minä olen siitä saakka, kun näin nuo punaiset hakkuusta ilmoittavat  Metsänhoitoyhdistyksen nauhat, tuntenut samanlaista epämääräistä epämukavuutta, ahdistusta, levottomuutta sisimmässäni. 

Metsästä tuhoutuu puiden hakkuiden myötä myös kenttäkerros, muurahaispesät ja -polut, näkyvät ja näkymättömät osat, ja siksi mielestäni Metsänhoitoyhdistys on epäkelpo nimitys, sillä sen kuuluisi olla Metsänhäväistysyhdistys.

Ja jokainen päivä siitä saakka metsässä kulkiessani olen joutunut kohtaamaan tuon ahdistuksen, jolle ei ole oikeita sanoja, sillä olen nähnyt nuo ilkkuvat, ivailevasti minulle hymyilevät punaiset nauhat liehuvan tuulessa tai mäntyihin lyödyt metrimitat joka ikinen kerta, pimeälläkin otsalampun valossa vain muistuttaakseen minulle tulevasta tuhosta, avohakkuusta.

Kunnes viimein viime perjantaina moto saapui voimakkain ajovaloin, ryskyen kuin kisakuntoon treenattu lihaskimppu kaatamaan puita viidasta ja tänään tuo Suomen metsäteollisuuden yksi kirkkaimmista kruunuista - mikä aikoinaan vei leivän tuhansilta metsureilta, vieden metsämiehiltä hevoset, sillä sisukkaat luotettavat rakkaat suomenhevoset joutuivat toimettomina makkaratehtaalle -  tuli ja kaatoi taloni takaa kaikki nuo puut, vielä uljaana loppunsa edellä ja hamaan loppuun saakka seisseet kuuset, männyt ja koivut! 

Yritin paeta kaatuvien puiden tömähdyksiä, polttomoottorilla käyvää teknologiaa vasten rikkoutuvan puun säleiksi repeytymistä milloin minkäkin äänen taakse - radion, tv:n, muttei mikään peittänyt sitä korvissani kuuluvaa kiljuntaa, jota kuolevat puut pitivät, kun ne leikattiin tyvestään irti, raiskattiin, kun niiden oksat karsittiin ja niiden latvus tai runko katkaistiin määrämittaisiksi osiin.

Se tuntui yhtä väkivaltaiselta kuin minusta pilkottaisiin raajoja poikki, nips, naps, nips, naps! Isoilla oksasaksilla joku jumalankaltainen olio napsuttelisi irti sormia, varpaita, ranteet, nilkat, kyynärnivelet, polvet, olat, lonkat. Jäljelle jäisi vain torso, eikä silläkään olisi enää mitään käyttöä.

Tai kuten Paavo Haavikko kirjoitti:

”En myy enää puita/ Ne ovat olentoja/ Eivät orjia tai kansalaisia byrokratian edessä”.

Kirja 10

 

Laikukas jääkansi 20.11.2024

Tämä ei ole arvio kirjasta, vaan viittaus suomalais-englantilaiseen kirjailijaan, joka kirjoittaa Suomestakin kirjoissaan.

Uusia ravintosuosituksia lukiessa tuli mieleeni kirjailija Kaarina Griffithsin maininta ensimmäisessä Cornwall -sarjan kirjassaan Meren syliin, miten viidestä (5) erilaisesta vihanneksesta, juureksesta, hedelmästä ja marjasta (suositellaan syötäväksi päivässä 500-800 g tai enemmän) saisi helpostikin tuon määrän kasaan. Hyvä muistisääntö.

Koiranelämää 26

 

24.11.2024

26.11.2024

Kolmen kopla: keskimmäinen on "naapurin koira" 24.11.2024

   Pentu on ollut luonani nyt reilun viikon. Yöheräämisiä edelleen on; aluksi oli neljä, nyt pärjää ehkä yhdellä. Yhtenä yönä pentu nukkui 9,5 tuntia yhteenmenoon. Silloin yritin viedä sitä ulos aamuyöstä, mutta se vain makoili tyytyväisenä. 

Yhtenä päivänä pääsimme sisäsiisteinä, mutta sitten taas vahinkoja sattuu. Lumien sulattua ei pentukaan oikein halua mennä ulos. Valoisan aikaan se viihtyy paremmin ulkona, mutta pimeällä sitä varmaankin pelottaa.

Tänään pentu sai osittaisen "järvikasteen". Pimeällä aikuinen koirani meni laiturilta juomaan pennun seuratessa. Palasin sisälle hakemaan taskulamppua ja mennessäni rantaan kuulin molskauksen. Sitten valossa näin kuinka pentu juoksee rannasta ylöspäin ravistellen itseään. Se oli vain jaloistaan onneksi pudonnut jäihin. Kuivattelin ja lämmitin, tyynnyttelin sitä.

Pennulla on koko ajan nälkä. Se pyytää ruokaa ja protestoi kovaan ääneen, jollei sitä tule. Yksikään aikaisemmista pennuistani ei ole käyttäytynyt yhtä vaativasti.

Lähellä pitää olla 28.11.2024

Yhdistysasiaa 9

 Pari viikkoa sitten ystäväni mailla päättyivät suon ennallistamistyöt, jotka ELY-keskus suunnitteli ja koordinoi (kts. postaus 6.6.2024). Työt teki kaivinkoneyrittäjä ja siksi maasto on rajun näköistä.  Paikalliset olivat huolissaan, josko metsään tulee hakkuu. Suo rajautuu tähän järveen, minkä rannalla asun. Suolla on ainakin kaksi isoa lähdettä.

Umpeenluotua suo-ojaa 15.11.2024

Pato 15.11.2024

Lähde 15.11.2024

Nyt vesi on jo noussut suolla, sillä lähteet nostavat vettä ja se leviää kaikkialle; suo siis vettyy. Se ikään kuin tulvii yli äyräidensä. Ennen ojat kuljettivat veden järveen, mutta nyt vesien tulee "etsiä" omat reittinsä. Suolla pitää kulkea erityisen varovaisesti, sillä siellä voi pudota hunttaan.

Aikanaan suolle ilmestyy sellaisia kasveja, jotka sieltä ovat hävinneet. Suon puut taasen kuolevat hitaasti pystyyn, kun maaperä kostuu liiaksi.

Kirja 9

 

Finlandia-voittaja 27.11.2024

 Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni tänään Finlandia voittajaksi valitun Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä -kirjan.

Luin hänen edellisen, myös 2019 Finlandia voittajaksi valitun Bollan, tai melkein luin. Se oli liian väkivaltainen makuuni.

Ystäväni ei tiennyt aikaisemmasta kokemuksestani Statovcin suhteen. Kerroin siitä lahjan saatuani.

Nyt olen alkanut lukea kirjaa. Se on edelleen väkivaltainen, mutta tarina pienestä pojasta pitää otteessaan. Joten yritän antaa kirjalle mahdollisuuden, ja lukea sen loppuun saakka.

Hajamietteitä 5

 

Kelopuun uurteita 10.11.2024

 Viimeksi, kun matkasin junassa huomasin samassa vaunussa matkaavan nuorehkon, normaaliälyisen naisen kulkevan sukkasillaan junan käytävällä ja käyvän wc:ssä. Sukkasillaan junan wc:ssä! 

Kyllähän siinä mieli lähti laukalle, että minkälainen bakteerifloora (mikrobiomi) naisen jalkapohjissa, kengissä, sängyssä ja kotona ylipäätään kuhisee! Ehkä hänellä on hyvä vastustuskyky, jos on koko ikänsä altistunut erilaisille eritteille?

Olen aina ollut skitsoilija sukistani ja kengistäni, erityisesti kengistäni. Pidän kengät kunnossa, huollan ne ja käyttämättömänä tungen niihin sanomalehteä pitämään ne niin sanotusti lestissään. Tosin en ostakaan mitään halpiskenkiä, vaan kunnollisia, vuosikausia kestäviä kenkiä. Ei tulisi mieleenikään laittaa "likaisia sukkia" kenkiini.

Oletko boikotoinut jotakin esim. yritystä koskaan? 

Minulla alkoi katkarapujen (Natantia) ja tonnikalan (Thunnus thunnus) boikotointi varmaankin 25 vuotta sitten. Katkarapujen sen vuoksi, että ne ovat mm. pingviinien (Sphenisciformes) ruokaa. Tonnikaloja taas epäeettisen pyyntitavan vuoksi. Tiedän, että jo pitkään on ollut saatavana myös eettisesti oikein pyydettyä tonnikalaa, mutta periaatteesta pärjään ilmankin. Merien liikakalastus uhkaa mm. eri tonnikalalajeja.

Aikoinaan aloin boikotoida erästä järjestöä ja toista yhtiötä ympäristöasioiden vuoksi. Toinen oli saanut vanhan metsän muistaakseni perintölahjoituksena ja kaatoikin sen taloudellisten vaikuttimien vuoksi. Se oli aikaa ennen somea (sosiaalinen media). Toimijoiden julkisuuskuva on muuttunut näkyvämmäksi nykyään mm. somen välityksellä.

Viime aikoina olen huomannut, että eräs julkisuuden henkilö on päässyt erään suomalaisen firman " kansikuvaksi", mutta ko. henkilön nykyinen ei-vastuullinen työ vei minulta täysin arvostuksen. Joten boikotoin myös tätä firmaa.

Ei tavara tai sen tuotanto tästä maailmasta lopu minun boikotoinneillani, mutta pystyn paremmin katsomaan itseäni peiliin, kun en hanki kyseisiltä toimijoilta heidän tuotteitaan tai palvelujaan. Joku voi ajatella, että miten raskasta! Ei ollenkaan. Omien valintojen kanssa on helppo elää.

Vielä, kun kuluttajat lopettaisivat kiinalaisten halpistuotteiden tilaamisen esim. Temusta, Sheiniltä ja AliExpressiltä. Kitsch! = Rihkamaa! Tämä on nyt myös mielenilmaus Black Friday -alennusmyyntikampanjaa vastaan!

Tilasin Amazonista, sekin siis verkkokauppa, ruisrääkästä kertovan kirjan lähes kolme kuukautta sitten. Nyt tuli ilmoitus sen toimittamisesta minulle 10.12.2024, eli yli kolme kuukautta tilaamisesta! Taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen tilaukseni tuosta verkkokaupasta. Ongelmana vaan oli se, ettei tuota tieteellistä julkaisua olisi tainnut saada mitään muuta kautta (kts. postaus 17.8.2024).

Sääkuvat 6

 

Tässä kuvassa on epätodellinen olo; aurinko paistaa, järvi on vapaana jäistä ja hiihdän 24.11.2024

Auringonlasku 23.11.2024

Jari-myrskyn aamu, seesteistä 20.11.2024

Miltei täysikuu 16.11.2024

Järvi on jäätynyt, vain joen alajuoksulla on sulaa 21.11.2024

Kuun loisteessa 20.11.2024