Kevät 67

 

Sinivuokko (Hepatica nobilis) 18.4.2026

 Löysin kevään ensimmäisen sinivuokon haravoidessani pihaa. Itse asiassa löytö oli täysi yllätys, sillä paikka josta sen löysin, oli minulle uusi, ennaltatietämätön; suuren kuusen juurelta, jonne aurinko ei juurikaan paista.

Tänään aloitin melontakauteni. Kävin eräällä joella, jonne asti en viime kesänä päässyt lainkaan. Syynä tuolloin oli kaularangastani tuleva oire oikeaan yläraajaan, lihasheikkous, väsymys. Nytkin sama oire muistutti olemassa olostaan, vaikkei kaularanka juuri muutoin oireilekaan. 

Vaan pääsin joelle ja sieltä poiskin. Joella kuulin ja lopulta näinkin pajusirkun (Schoeniclus schoeniclus). En tiennytkään lajin viihtyvän siellä. Toki se saattoi olla vain ohikulkumatkalla.  Se oli reilu 'palkinto' seikkailustani.

Eilen aamulla lensi aivan pääni ylitse aura metsähanhia (Anser fabalis) kohti pohjoista. Ne menivät niin matalalla, että siipien suhinan saattoi lähes tuntea ihollaan. 

Vieläkin järvien lahdissa on jäätä. Yöpakkaset pitävät siitä huolen ettei se sulakaan pois kovin nopeasti, ja nyt päivälämpötilatkin laskevat taas ajankohdan normaalitasolle.

Jokiretki 18.4.2026